Jotain mätää rakennusalalla?

Kun pääkaupunkiseudun kun­nat ovat lop­ul­ta saa­neet kaavoituk­sen kun­toon, nyt ottaa kiin­ni kap­a­siteetista. Onko raken­nusalal­la kaik­ki kunnossa?

Oudol­ta tun­tuu huu­ta­va työvoima­pu­la samal­la, kun raken­nusalan työt­tömyyskas­san jäsenistä on Uudel­la­maal­la kahdek­san pros­entin työt­töminä. Raken­nusalal­la ei näköjään ole huole­hdit­tu työn­tek­i­jöi­den osaamisen ylläpitämis­es­tä eikä työkyvys­tä noin laa­jem­minkaan.  Ei kan­na­ta investoi­da työvoimaan, kun työ­suh­teet ovat lyhyitä?

Suo­ma­lais­es­ta työvoimas­ta ei ole kan­nat­tanut huole­htia, kos­ka Viros­ta on saanut osaavaa porukkaa hal­val­la. Nyt kun viro­laiset pikkuhil­jaa vetäy­tyvät rak­en­ta­maan omaa maataan, hyl­lylle varas­toitu­ja suo­ma­laisia rak­en­ta­jia tarvit­taisi­in taas.

Val­tion pitäisi käyn­nistää voimakkaat toimet alan työvoima­pu­lan voit­tamisek­si. Työt­tömät raken­nus­miehet tulisi koulut­taa uud­estaan ja ohja­ta tarvit­taes­sa kuntoutukseen.

Alan 148-sivuis­es­ta (!) työe­htosopimuk­ses­ta käy ilmi, ettei palkkata­so raken­nusalal­la ole järin vetovoimainen. Aloit­teli­jan tun­tipalk­ka on 9,95 € ja erit­täin koke­neen ammat­ti­laisen 16,17 €. Viiden pen­nin suu­tari tekee markan virheen, mut­ta raken­nusalal­la on mah­dol­lisu­us paljon isom­pi­in moki­in. Toiv­ot­tavasti yri­tyk­set mak­sa­vat parhaalle työvoimalleen olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa. Näin toimi­va yri­tys voisi vali­ta parhaat päältä ja men­estyä mui­ta paremmin.

Tuot­tavu­us ei ole raken­nusalal­la  nous­sut 40 vuodessa lainkaan samal­la kun se on tehdas­te­ol­lisu­udessa viisinker­tais­tunut. Kun telakalla raken­netaan uiva hotel­li, on meinin­ki aivan erilaista.

Syynä jämähtämiseen saat­taa olla, ettei alan keksin­töjä voi paten­toi­da, jos ne koske­vat töi­den organ­isoimista. Yri­tys­ten ei kan­na­ta panos­taa tuotekehitykseen.

Myöskään maat­aloudessa ei voi ajatel­la, että yksit­täi­nen maati­la har­joit­taisi tutkimus­toim­intaa vil­je­ly­menetelmien kehit­tämisek­si. Niin­pä maat­alous­tutkimus on val­tion ja yliopis­to­jen vas­tu­ul­la. Pitäisikö jotain saman­laista tehdä myös rakennusalalla?

Urakoiden ketjut­ta­mi­nen ali­u­rakoiden ali­u­rakoik­si on heiken­tänyt laat­ua. Ali­u­rakoi­jaa ei saa vas­tu­useen virheistä. Pitäisikö siis ottaa askel taak­sepäin niin, että nyky­istä huo­mat­tavasti suurem­pi osa työ­maal­la ole­vista olisi pääu­rakoi­jan väkeä? Pilkkomista on perustel­tu rahan säästämisel­lä, mut­ta eihän tuot­tavu­us ole nous­sut lainkaan.

Tun­nelin päässä näkyy ehkä val­oa. Esimerkik­si raken­nus­li­ike Fira ainakin väit­tää panos­ta­vansa tuoteke­hi­tyk­seen ja töi­den mod­ern­im­paan jär­jestämiseen lean-ajat­telun hengessä. Toiv­ot­tavasti se pakot­taa muutkin paran­ta­maan tahtia.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat osa raken­nusalaa. Alas­ta ei saa kovin vetovoimaista nuorten silmis­sä, jos edessä tulee vuoren var­masti ole­maan pitk­iä työttömyysjaksoja.

Pääkaupunkiseudun asun­top­u­la kuitenkin näyt­tää krooniselta. Asun­to­jen hin­nat tule­vat kyl­lä vai­htele­maan sekä ylös- että myös alaspäin. Hin­to­jen lask­ies­sakaan rak­en­tamisen tahdin ei pitäisi antaa laskea, kos­ka asum­i­nen on joka tapauk­ses­sa liian kallista.

Helsingillä on raken­nus­maan omis­ta­jana mah­dol­lisu­us pakot­taa raken­nusala jatka­maan asun­to­tuotan­toa suh­dan­nekuop­pi­en yli, vaik­ka yri­tyk­sil­lä olisi houku­tus tukea hin­tata­soa rak­en­tamista hidas­ta­mal­la.  Ton­tin luovu­tuk­sen ehdok­si pitää aset­taa han­kkeen toteut­ta­mi­nen määräajassa.

Kaupun­gin raken­nus­maas­ta saa­ma hin­ta tietysti las­kee asun­to­jen kysyn­nän lask­ies­sa. Asumisen kalleus rasit­taa kuitenkin kaupun­gin talout­ta monel­la eri taval­la niin pahasti, että pienem­mät tont­ti­t­u­lot kan­nat­taa hyväksyä. Asumisen hin­nan painami­nen alaspäin olkoon yksi keskeisiä kaupun­gin tont­tipoli­ti­ikan päämääriä!

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperilehdessä