Sotea on korjattava tai se on kaadettava

Sote-uud­is­tuk­sen ongel­ma ei ole siinä, etteikö voiton tavoit­telun ohjaa­vat yri­tyk­set sopisi alalle tai että ne siirtävät voit­ton­sa veroparati­i­sei­hin. Minä näen ongel­mana sen, etteivät suun­nitel­lut taloudel­liset pelisään­nöt toi­mi. Olen tästä asi­as­ta saa mieltä Eli­na Lep­omäen kanssa. Keskustelin Lep­omäen kanssa sotes­ta viime viikol­la ja voin vaku­ut­taa, että hän on lukenut läksyn­sä huolellisesti.

Lyhyt ker­taus pahim­mista ongelmista:

Kun sote-keskus saa rahansa kir­jau­tunei­den poti­laiden mukaan ikää, sukupuol­ta ja mui­ta tieto­ja pain­ot­taen, kan­nat­taa valikoi­da poti­laik­si ne, joista mak­se­taan paljon, mut­ta käyt­tävät vähän palvelu­ja ja vält­tää niitä, joista mak­se­taan vähän ja käyt­tävät paljon palvelu­ja. Vaik­ka kokoomus väit­tää Touko Aal­lon vale­htel­e­van sanoes­saan, että sote-keskuk­set voivat valikoi­da asi­akkaitaan, kyl­lä ne voivat. Kan­nat­taa hoitaa voit­toa tuot­tavia poti­lai­ta hyvin jot­ta saa pide­tyk­si hei­dät ja tap­pi­o­ta tuot­tavia huonos­ti, jot­ta nämä vai­h­taisi­vat tuot­ta­maan tap­pi­o­ta jollekin toiselle.

Sote-keskuk­sen kan­nat­taa lähet­tää poti­las erikois­sairaan­hoitoon aina kun voi, kos­ka näin kus­tan­nuk­set siir­tyvät jonkun toisen mak­set­tavak­si. Sama vino kan­nustin kos­kee muitakin tapo­ja vai­h­taa mak­sa­jaa: kallis poti­las kan­nat­taa saa­da henkilöko­htaisen bud­jetin piiri­in tai monion­gel­maise­na maakun­nan liike­laitok­sen maksettavaksi.

Jär­jestelmään sisäl­tyy val­i­tun kap­i­taa­tioma­llin vuok­si vaka­va kan­nustin ali­hoitoon, joka ei koske hyväo­saisia, kos­ka nämä osaa­vat vai­h­taa palvelu­jen tar­joa­jaa, mut­ta uhkaa huono-osais­ten palveluja.

Hin­nal­la ei saa kil­pail­la. Niin­pä väit­teet siitä, että kil­pailu alen­taisi kus­tan­nuk­sia, ovat kummallisia.

Soten pelisään­nöt on ere­hdyk­sessä tai tahal­laan tehty sel­l­aisek­si, että kil­pailu päät­tyy vähit­täiskau­pas­ta tut­tuun duop­o­li­in – tai korkein­taan muu­ta­man toim­i­jan oli­gop­o­li­in. Tämä ei tuo kovin suur­ta valin­nan­varaa ja ennen kaikkea se vähen­tää kil­pailua ja houkut­telee sanat­tomaan kartelliin.

Suuresti kun­nioit­ta­mani Heik­ki Hiil­amo yhdessä Mari­na Erholan ja Katari­ina Silan­derin kanssa julis­ti­vat, että tämä on nyt tarpeek­si hyvä. Koko jutun kaa­tu­mi­nen olisi niin hirveätä, että on parem­pi ottaa tämä täl­laise­na kuin kaataa sitä. Arvostan suuresti Hiil­amoa sosi­aalipoli­ti­ikan asiantun­ti­jana, mut­ta hän ei ole mikro­talousti­eteen asiantun­ti­ja, joten ne asi­at asiois­sa, jot­ka tässä mät­tävät, eivät ole hänen alaansa.

Analo­gia voi olla ontu­va, mut­ta ver­taisin tätä ide­ol­o­gista riitaa ter­vey­den­huol­lon yksi­ty­istämis­es­tä kysymyk­seen, pitäisikö matkus­taa Tukhol­maan laival­la tai tar­jol­la ole­val­la lentokoneel­la. Molem­pi­en puoles­ta voidaan esit­tää ide­ol­o­gisia väit­teitä, niin kuin nyt esitetään soten yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta jos lentokoneinsinööri ilmoit­taa, ettei lentokone pysy ilmas­sa, se kan­nat­taa ottaa huomioon, oli ide­olo­gias­ta mitä mieltä hyvänsä.

Kri­ti­ikin ansios­ta tätä on kyl­lä paran­net­tu. On hyvä, että on tul­lut parem­mak­si, mut­ta olisi parem­pi, jos tästä olisi tul­lut hyvä.

Määräyk­siä on väl­jen­net­ty niin, että taitavasti toimi­van maakun­nan on mah­dol­lista saa­da jär­jestelmä jotenkin toim­i­maan. Mut­ta se vaatisi aivan yliv­er­taista vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon osaamista. Sitä osaamista ei Suomes­sa juurikaan ole, kos­ka meil­lä ei ole koke­mus­ta vaku­u­tus­muo­tois­es­ta ter­vey­den­huol­losta.  Maakun­nat pää­sevät valmis­tele­maan ulkois­tamisen ehto­ja vas­ta kun tiede­tään, minkälaisen lain eduskun­ta rykäisee. Kokeil­la ei ehdi, vaan jär­jestelmä on pan­ta­va täy­del­lä volyymil­lään toimeen ilman kokemusta.

Onnek­si en ole enää kansane­dus­ta­ja enkä sik­si joudu päät­tämään kahdes­ta katas­tro­faalisen huonos­ta vai­h­toe­hdos­ta. Hyväksyä tämä ja tehdä mil­jar­di­en arvoinen moka vai hylätä, joka sekin olisi katastrofi.

Var­maankin neu­vot­telisin tukeni ehdos­ta – siitä, että tätä on paran­net­ta­va roimasti, jot­ta voisin äänestää sen puoles­ta. Katas­trofi nimit­täin olisi jos tämä kaa­tu­isi. Siinä Hiil­amo et. al. on oikeassa.

Sil­loin hal­li­tuk­sen on myös olta­va valmi­it muu­tok­si­in. Eduskun­nan kan­nat­taisi kuun­nel­la mikro­talousti­eteen asiantun­ti­joi­ta. Samo­ja, jot­ka oli­vat viimek­sikin valiokun­nan kuul­tavina ja joiden lausun­to sil­loin oli tyrmäävä.

Seu­raavis­sa kir­joituk­sis­sa yritän hah­motel­la, mitä tässä pitäisi muut­taa. Sanon nyt vain kaksi.

Maakun­nille on annet­ta­va lisää aikaa. On voita­va kokeil­la pienessä mit­takaavas­sa ennen kuin kokeil­laan koko väestöllä.

Toisek­si laki­in on kir­jat­ta­va selkeästi, että taloudel­lisia pelisään­töjä voidaan muut­taa ilman, että tästä seu­raa kor­vausvelvol­lisu­ut­ta. Juhana Var­ti­ainen on lohdut­tanut, että jos kan­nus­timet osoit­tau­tu­vat aivan nurinkurisik­si, niitä voidaan koke­muk­sen perus­teel­la muut­taa. Eli­na Lep­omä­ki on huo­maut­tanut, että ei ehkä voi­da. Se on sopimus­rikko­mus ja voidaan vedo­ta investoin­tisuo­jaan. Koke­muk­set Oulus­ta ja Mehiläis­es­tä osoit­ta­vat, että ollaan tekemi­sis­sä toim­i­joiden kanssa, jot­ka pyrkivät käyt­tämään hyväk­si kaik­ki mah­dol­liset por­saan reiät tulo­jen­sa kartuttamiseksi.

[Lisäys 17.3. Ilok­seni löysin yli 400-sivuis­es­ta lakipaketista kohdan, jon­ka mukaan mak­su­pe­rustei­ta voi muut­taa 30 päivän varoi­tusa­jal­la tai jos sote-keskus ei suos­tu muu­tok­seen, puolen vuo­den varoitusajalla.]

Yritän lähipäiv­inä jatkaa sen kanssa, mitä tässä pitäisi muuttaa.