Kansanäänestyksiin kolme vaihtoehtoa

Viimeaikaiset kansanäänestyk­set ovat saa­neet mon­et epäilemään kansanäänestys­ten järkevyyt­tä, eniten tietysti Bri­tann­ian Brex­it. Ei niinkään sen takia, että britit äänes­tivät ”väärin”. Nyt jo selvä enem­mistö briteistä on sitä mieltä, että ei pitäisi ero­ta EU:sta. Epäi­lyk­siä herät­tävät lähin­nä tapah­tu­mat äänestyk­sen aikana. Kam­pan­jas­sa käytet­ti­in täysin val­heel­lisia argu­ment­te­ja, joiden val­heel­lisu­us pal­jas­tui äänestäjille vas­ta, kun äänestys oli ohi.

Moni on sitä mieltä, että kansaa pitää kuul­la ja moni toinen taas sitä mieltä, että on parem­pi, että kansane­dus­ta­jat päät­täköön, kos­ka näil­lä on fak­tat parem­min hal­lus­saan ja enem­män aikaa paneu­tua asioihin.

On ikävää, jos päätök­set tapah­tu­vat aivan epäolen­nais­ten tai virheel­lis­ten fak­to­jen poh­jal­ta mut­ta on ikävää myös, jos päätök­set eivät lainkaan vas­taa kansan käsityksiä.

Sik­si kansanäänestyk­sis­sä pitäisi olla kolme vaihtoehtoa:

• Kyl­lä
• Ei
• Eduskun­ta päättäköön.

Kansan tah­to menisi eduskun­nan tah­don ohi, jos kansan enem­mistöl­lä on jokin tah­to. Jos kyl­lä- tai ei ‑ääniä olisi enem­mistö, tämä tulisi päätök­sek­si, mut­ta jos kumpikaan vai­h­toe­hdoista ei saa enem­mistöä, asia jää ratkaise­mat­ta kansanäänestyk­sessä ja siir­tyy eduskun­nan päätet­täväk­si – siis vaik­ka vai­h­toe­hdol­la “eduskun­ta päät­täköön” olisi pienin kan­na­tus näistä kolmesta.