
Tässä on vastaava kuva vuosien 1930 – 50 kohorteista, jotka ovat olleet tarkastelukaudella siirtyneet eläkkeelle. Kuviossa on kunkin kohortin mediaanitulot suhteessa koko väestön mediaanituloihin samana vuonna.
Huomaamme kaksi efektiä. Eläkkeet ovat nousseet merkittävästi (käyrän vaakasuora osa on noussut ylöspäin) ja eläkkeelle siirtymisikä on noussut (käyrän laskeva osa on siirtynyt oikealle.) Lisäksi kuvassa näkyy viime vuosina tehty eläkeindeksin sormeilu. Jokin on nostanut eläkeläisten ansiotasoa tilapäisesti vuonna 2009. Tähän en keksinyt syytä.
Kuvassa alinpana on vuoden 1930 kohortti. Sen jälkeen kohortit ovat päällekkäin vuoteen 1950 saakka. Vuoden 1950 kohortti puolisoineen ei ole vielä kokonaan eläkkeellä. Sen erottaa toiseksi viimeisestä vuoden 1945 kohortista siitä, että se päättyy aiemmin, 66:n vuoden iässä.
Tulokäsitteenä on asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden. Kannattaa huomata, että vaikka 70-vuotiaat ovat lähes kaikki jo eläkkeellä, heidän puolisoillaan voi olla palkkatuloa, joka vaikuttaa asuinkunnan kokonaistuloihin.
Joku kommentaattori ehtikin jo arvella, että edellisen postauksen osoittama 1980-luvun kohorttien suhteellisen aseman heikkeneminen voisi johtua siitä, että eläkeläisten tulotason nousu laskisi heidän suhteellista asemaansa. Ei juuri lainkaan. Jos käyttäisimme keskituloja, eläkeläisten tulojen nousu tietysti vaikuttaisi ruokakuntien keskimääräisiin tuloihin. Mediaania nostavat vain ne eläkeläiset, joiden tulot ovat mediaanin yläpuolella. Sillä ei ole vaikutusta, kuinka köyhiä ovat mediaanin alapuolella olevat – eikä silläkään, kuinka rikkaita sen yläpuolella on, kunhan he ovat sen yläpuolella. Niitäkin eläkeläisiä on, joiden tulot ylittävät mediaanin, mutta vastaavasti eläkeläisten määrä on kasvanut, mikä taas laskee koko väestön mediaania.