Vihreän sadonkorjuujuhlan aika Helsingissä

Viime val­tu­us­tokaudel­la Helsingis­sä saati­in aikaan suuri käänne kaupun­gin kehit­tämisessä. Kaupunki­raken­net­ta hajaut­ta­va kehi­tys, joka peit­ti alleen yhä vain enem­män maa­ta, saati­in kään­netyk­si kaupunki­raken­net­ta eheyt­täväk­si suun­naksi. Markki­navoimat aut­toi­vat tätä muu­tos­ta merkit­tävästi, mut­ta oli siinä suuri rooli myös poli­ti­ikalla – eri­tyis­es­ti vihreäl­lä politiikalla.

Markki­navoimat ovat tässä sama asia kuin ihmis­ten asum­is­pref­er­enssit, jot­ka muut­tui­v­at voimakkaasti urbaan­im­mik­si. Yhä use­ampi halu­aisi asua ratikkakaupungis­sa, kan­takaupunki­mais­es­ti. Sen seu­rauk­se­na asun­to­jen hin­nat ovat nousseet Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa aina Vallilaa myöten. Asumisen kallis­tu­mi­nen on ikävä asia sinän­sä, mut­ta toisaal­ta merk­ki hyvästä. Jos­sain on onnis­tut­tu, kun niin moni halu­aa tänne asumaan ja asuu mielu­um­min kak­sios­sa Helsingis­sä kuin omakoti­talos­sa kehyskunnissa.

Helsin­ki kaikkine tapah­tu­m­i­neen ja mie­lenki­in­toi­sine yksi­ty­i­sine palveluineen on tul­lut tavat­toman hyväk­si paikak­si elää. Se on ollut kaupun­gin sal­li­vam­man poli­ti­ikan tulosta – suuri ansio tästä kuu­luu Pekka Saurille.

Kaupun­gin suun­nan muu­tos näkyy yleiskaavas­sa, joka sekä tiivistää kaupunkia että rak­en­taa sitä pikaratikoiden varaan. Kehä I:n sisäpuolelle on tulos­sa 150 000 asukas­ta lisää.

Suun­nan­muu­tos on ollut merkit­tävä myös liiken­nepoli­ti­ikas­sa. Tämä näkyy sym­bol­is­es­ti vahvim­min sel­l­ai­sis­sa päätök­sis­sä kuin Hämeen­tien pyörä- ja joukkoli­iken­nekatu, mut­ta asial­lis­es­ti merkit­tävämpi muu­tos on tämä ratikkapainotteisuus.

Kokoomus ja vihreät ovat per­in­teis­es­ti olleet kovin eri mieltä autoilun ase­mas­ta Helsingis­sä ja ovat sitä edelleen. Vaik­ka näke­myk­set ovat tun­neta­sol­la edelleen yhtä kaukana toi­sis­taan, mut­ta asi­ata­sol­la näke­myk­set ovat lähen­tyneet toisi­aan olo­suhtei­den pakottamina.

Kun kan­takaupunki­in tulee 150 000 asukas­ta lisää, vihrei­den on ollut pakko myön­tää, että niin paljon ei voi autoilun kulku­ta­pao­su­ut­ta vähen­tää, että auto­jen määrä kään­ty­isi kan­takaupungis­sa merkit­tävään lasku­un. Samas­ta syys­tä kokoomuk­sen on pakko myön­tää, että auto­jen kulku­ta­pao­su­ut­ta on pakko las­ke­ta merkit­tävästi, kos­ka asukaslu­vun kaksinker­tais­t­a­mi­nen ei voi tarkoit­taa auto­jen määrän kaksinker­tais­tamista. Ne eivät yksinker­tais­es­ti mah­tu­isi katuverkkoon.

Viime val­tu­us­tokaudel­la kyl­vetti­in, nyt on sadonko­r­ju­un aika.

Muu­ta­ma viikko sit­ten kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa meni puoli huoli­mat­tomasti meni läpi 3500 asukkaan kaa­va metroase­man tun­tu­mas­sa Hert­toniemen yri­tysalueel­la. Se muut­ti merkit­tävän alueenkäyt­tö­tarkoituk­sen yri­tysalueesta asumiseen. Se oli Iso muu­tos ja ja siitä käyti­in iso vään­tö viime val­tu­us­tokaudel­la, mut­ta siinä se nyt on. Vas­taa asukaslu­vul­taan keskikokoista kun­taa. Luon­toa säästyi paljon, sil­lä van­haan tapaan tehdyl­lä met­sälähiökaaval­la tuo olisi vienyt neit­seel­listä maa­ta läh­es neliökilometrin.

Näitä on tulos­sa lisää.

Läpi­hu­u­to­jut­tu oli myös Hämeen­tien katupi­irus­tusten hyväksymi­nen. Toi­sis­sa olois­sa tästä olisi äänestet­ty verisesti.

Iso jut­tu oli kan­takaupun­gin joukkoli­iken­nejär­jestelmän hyväksymi­nen. Siinä mullis­te­taan koko jär­jestelmä ja pain­ote­taan huo­mat­tavasti kiskoli­iken­net­tä – ja samal­la sähköä dieselinsijasta.

Tämä on yhtä juhlaa!