Palvelusetelin arvo

En ole viime aikoina viitsinyt seu­ra­ta sote-valmis­telun uusimpia kään­teitä, kos­ka olen vaku­ut­tunut, että se on hukkaan käytet­tyä aikaa. Kun Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to käy toiv­ot­toman pitkää keskustelua sote-lau­takun­nas­sa ei ole muu­takaan tekemistä ja niin­pä olen tap­panut aikaa luke­mal­la hal­li­tuk­sen esitystä.

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että ter­vein tapa yksi­ty­istää ter­vey­den­huoltoa on antaa palveluseteleitä elek­ti­iviseen hoitoon. Siitä on saatu Ruot­sis­sa hyviä koke­muk­sia. Toki se pitää tehdä hal­li­tusti niin, ettei julk­isten sairaaloiden päivystysvelvol­lisu­us vaarannu.

Minä olen kuvitel­lut, että palvelusetelin arvo vas­taisi (korkein­taan) sitä kus­tan­nus­ta, jon­ka saman hoidon anta­mi­nen julkisel­la puolel­la maksaa.

Lakiesi­tyk­sessä kuitenkin san­o­taan, että palvelusetelin arvon olta­va niin suuri, että yksi­ty­isiä palvelu­ja syn­tyy. Siis, että jos yksi­tyiset on eivät pysty toim­i­maan samal­la hin­nal­la kuin julki­nen, niille on mak­set­ta­va siitä enem­män. Tämä on san­ot­tu vähän piilotel­lusti näin. Asi­akas­setelin arvo on määriteltävä siten, että asi­akkaal­la on tosi­asialli­nen mah­dol­lisu­us vali­ta sil­lä maakun­nan hyväksymä palveluntuottaja.

Julkisen palvelun kus­tan­nus täy­tyy lisäk­si määritel­lä oikein. Kun julkisel­la sairaalal­la on velvol­lisu­us jär­jestää päivystys ja varautua esimerkik­si suuron­net­to­muuk­si­in. Tämä syn­nyt­tää väk­isin kohta­laisen suuren kap­a­siteetin ja syn­nyt­tää kiin­teitä kus­tan­nuk­sia. Miten tuon kap­a­siteetin käyt­tö suuron­net­to­muut­ta odoteltaes­sa elek­ti­iviseen hoitoon tulisi hinnoitella.

Pitäisikö nuo kiin­teät kus­tan­nuk­set jakaa oikeu­den­mukaises­ti päivystys­valmi­u­den ja elek­ti­ivisen hoidon kesken? Näin var­maan yksi­tyiset hoito­laitok­set tule­vat vaa­ti­maan, jot­ta kil­pailu­ti­lanne ei vääristy. Nyt ei kuitenkaan ole kyse olympia-aat­teesta vaan resurssien tehokkaas­ta allokoinnista.

Oikea tapa hin­noitel­la elek­ti­ivi­nen mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan – siis niin, että kiin­teät kulut sälytetään sille päivystysvelvol­lisu­udelle, joka ne aiheut­taa. Myös yksi­tyi­nen yri­tys hin­noit­telisi vas­taavas­sa tilanteessa elek­ti­ivisen hoidon niin, että saa kap­a­siteetin kokon­aan käyt­töön, kun­han hin­ta riit­tää peit­tämään muut­tuvat kustannukset.

Maakun­nal­la ei voi olla velvol­lisu­ut­ta antaa palveluseteliä, jon­ka arvo ylit­tää sen kus­tan­nuk­sen, jon­ka hoidon­jär­jestämi­nen itse aiheuttaisi.