Kokoomus näyttää siirtäneen painopisteen terveydenhuollon yksityistämisestä perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon ei-akuuttiin eli elektiiviseen hoitoon. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi lonkkaleikkauksia, pallolaajennuksia ja muuta sellaista, joita ei tarvitse tehdä päivystyksessä.
Onnittelut! Tällä blogilla on suositeltu tätä pitkään.
Jos päämääränä on siirtää mahdollisimman suuri määrä terveydenhuollon liikevaihtoa yksityissektorille, pienimmillä vaurioilla tästä selvitään juuri elektiivisessä hoidossa. Hyvin toteuteuttuna tämä voi mennä jopa plussalle. Vaikka Ruotsin kokemukset yksityistämisestä ovat olleet taloudellisesti murheellisia – kustannukset ovat nousseet merkittävästi – elektiivisen hoidon suhteen on nähty selviä säästöjä ja laadun paranemista.
Terveyskeskuksen perusterveydenhuollon siirtäminen yksityisen hoidon piiriin on talousteoreettisesti varsin ongelmallista, koska missään maassa ei sen osalta ole saatu kannustimia kuntoon. Mikä ei toimi teoriassa, ei ennen pitkään toimi myöskään käytännössä. Jos korvaus perustuu kirjautuneiden potilaiden määrään, kannattaa keskittää ponnistukset siihen, että saa potilaiksi vain perusterveitä ja lääkäriä vieroksuvia. Se johtaa siihen, että terveitä kannattaa hoitaa paremmin kuin sairaita. Toinen vaihtoehto on lähettää vähänkin sairastavat erikoissairaanhoitoon, mikä tulee maksajalle (maakunta) kalliiksi, mutta on lähettäjälle ilmaista. Ja niin edelleen. Tämä on aikamoinen sotku, jota ei ole edes yritetty ratkaista.
Pidän elektiiviseen hoitoon annettavia palveluseteleitä paljon parempana vaihtoehtona, jos on pakko siirtää terveydenhuollon liikevaihtoa yksityisille yrityksille, mutta siitäkin on löydetty vakava puute.
Julkinen terveydenhuolto ei pelkää niinkään sitä, että potilaat valitsevat mieluummin yksityisen, sillä julkinen erikoissairaanhoito on Suomessa varsin laadukasta. Jos leikkaus menee pieleen ja potilas tarvitsee nopeasti tehostettua hoitoa, koskaan ei siirretä potilasta julkisesta sairaanhoidosta parempaan yksityiseen, vaan päin vaston, yksityisestä julkiseen.
Mitä pelätään aiheellisesti on, että lääkärit siirtyvät mukavampiin työoloihin yksityisille, eikä julkisen sairaanhoidon vastuulle jäävää päivystystä voida hoitaa.
Minusta ongelma on tällä kertaa julkisen terveydenhuollon puolella, jossa akuuttisairaanhoidon ja päivystyksen kustannuksia on sälytetty elektiivisen hoidon kustannuksiksi
Tämä on ongelma, joka on ratkaistava, ennen kuin potilasturvallisuutta uhkaavaa uudistusta mennään toteuttamaan, mutta se on ratkaistavissa.
Julkisessa sairaalassa lääkärin työvelvollisuuksiin kuuluu tehtä töitä sekä elektiivisessä hoidossa mukavina työaikoina että epämukavassa päivystyksessä. Yksityisellä puolella saisi samaa palkkaa, mutta ilman päivystysvelvollisuutta. Jos palkka on sama, on aika ymmärrettävä valita yksityisen 08 – 16 työaika kuin julkinen, jossa pitää olla töissä myös sunnuntaina aamuyöstä. Siksi uudistus vaarantaa julkisten sairaaloiden päivystyksen, mitä ei tietenkään voida hyväksyä.
Minusta tämä vaikuttaa siltä, että julkinen terveydenhuolto on vyöryttänyt päivystyksen kustannuksia elektiivisen hoidon kustannuksiksi. Tässä on se virhe, joka pitää korjata ennen kokoomuksen sinänsä ymmärrettävän suunnitelman toteuttamista. Päivystyksessä maksetaan palkkaa liian vähän ja elektiivisessä hoidossa liian paljon, vaikka palkka on keskimäärin oikea. Pitäen kustannukset yhtä suurina, hankalien työaikojen palkkaa pitää nostaa ja mukavien työaikojen kustannuksia laskea niin, ettei päivystys ole velvollisuus vaan ihan yhtä hyvä vaihtoehto.
Samalla tietysti elektiivisen hoidon laskennalliset kustannukset laskevat ja päivystyksen kustannuksen nousevat, mutta tämän jälkeen kustannukset ovat oikein.
Koska elektiivisen hoidon kustannukset laskevat, laskee myös palvelusetelin arvo. Yksityiset yritykset eivät saa hinnoitteluvirheen ansiosta helppoja voittoja, mutta menestyvät yhä, jos pystyvät järjestämään hoidon paremmin ja edullisemmin.
Siihen niitä kannustettakoon!