Kaupungit ja cityt

Kaupun­git ovat teol­lisu­us­mais­sa muo­dos­tuneet alun perin ympäröivän maaseudun kaup­pa­paikoik­si ja käsi­työläis­ten ja hallinnon tyyssijoiksi.

Niitä seura­si­vat teol­lisu­uskaupun­git, jot­ka vetivät väkeä maaseudul­ta tehtaisiin.

Teol­lisu­uskaupunkien aika jäi lyhyek­si. Väki on vähen­tynyt nopeasti tehdas­saleis­sa automaa­tion ja glob­al­isaa­tion vuok­si. Moni teol­lisu­uskaupun­ki on joutunut ahdinkoon.

Osa, mut­ta vain osa teol­lisu­uskaupungeista on kehit­tynyt luovien alo­jen keskuk­sik­si, cityik­si. Nämä ovat yleen­sä yliopistokaupunkeja.

Teol­lisu­uskaupun­gin ei tarvin­nut men­estyäk­seen olla suuri, mut­ta cityt pyrkivät kas­va­maan rajat­ta, kos­ka luo­vat alat hyö­tyvät merkit­tävästi kasautu­mise­duista. Sik­si vain osa teol­lisu­uskaupungeista voi kehit­tyä cityiksi.

Suomes­sa tämä pudo­tus­peli on pitkälti jo käy­ty. Aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista nuorista aikui­sista läh­es puo­let asuu Helsin­gin seudul­la ja lopuista puo­let Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduil­la. Vain neljä­sosa asuu koko muus­sa Suomes­sa ja heistäkin huo­mat­ta­va osa on opet­ta­jia ja lääkäreitä.

Sijain­nin suh­teen ei ole paljon vai­h­toe­hto­ja, jos on perus­ta­mas­sa yri­tys­tä korkean osaamisen alalle.

Suomes­sa on vain yksi sana kaupungille, kun englan­ti­laisil­la on kak­si, city ja town. Kun jol­lakin asialle ei ole sanaa, sitä ei osa­ta myöskään ajatella.

Men­estyvät yliopis­tokaupun­git, cityt, ovat kehi­tyk­seltään aivan eri­laisia kaupunke­ja kuin muut kaupun­git, joi­ta viral­lista ter­miä odotel­lessa kut­sun pelkik­si kaupungeik­si ero­tuk­sek­si cityistä.

Suomes­sa pitäisi olla kah­den­laista kaupunkipoli­ti­ikkaa, city-poli­ti­ikkaa ja kaupunkipoli­ti­ikkaa, kos­ka näi­den kah­den kaupunki­tyypin men­estys­tek­i­jät ovat aivan erilaiset.

Uuden luomi­nen keskit­tyy suurelta osalta city­i­hin kaikkial­la maail­mas­sa, eikä tälle voi mitään.

Helsin­gin seudun ylivoima yliopis­tokaupunkien sar­jas­sa uhkaa suis­taa Suomen yhden cityn maak­si. Tämä olisi monin tavoin onneton­ta ja merk­it­sisi, että osaa­jien Suo­mi tavoit­taisi huonos­ti lahjakkuusreservit.

Tämän vält­tämisek­si pitäisi on tuet­ta­va city-poli­ti­ikalla niitä ja vain niitä kaupunke­ja, joiden on mah­dol­lista haas­taa Helsin­ki osaamiskeskit­tymänä. Näitä ei ole monta.

Jos tuemme kaikkia kaupunke­ja, emme tue niistä mitään, ja jos yritämme heit­tää kapu­loi­ta Helsin­gin rat­taisi­in, tuemme Tukhol­maa ja Tallinnaa.

Seinäjo­ki viitoit­taa tietä taval­lis­ten kaupunkien menestykselle

Suurin osa ihmi­sistä ei saa elan­toaan uuden luomis­es­ta, vaan soveltaa jo kehitet­tyä. Niin­pä taval­lisetkin kaupun­git voivat men­estyä. Seinäjo­ki on men­estynyt todel­la hyvin, kos­ka se on keskit­tynyt mahdolliseen.

Kou­vola on saanut pahasti siipeen­sä teol­lisu­u­den raken­nemuu­tok­ses­sa. Kaupunki­maise­na asuinympäristönä se kuitenkin on onnis­tunut. Kou­vola ei voisi kuin epäon­nis­tua, jos se lähtisi hake­maan uut­ta nousua korkean osaamisen keskuk­se­na. Seinäjoen malli on sille paljon realistisempi.

Yliopis­tokaupun­git eivät kil­paile maaseudun vaan pienem­pi­en kaupunkien kanssa.

Vaik­ka uut­ta luovien alo­jen työ­paikat keskit­tyvät muu­ta­maan yliopis­tokaupunki­in cityyn, muiden toim­into­jen ei tarvitse sitä tehdä. Kaupunkipoli­ti­ikan ydinkysymys on, miten taval­lisia töitä saadaan pysymään taval­li­sis­sa kaupungeis­sa. Olisi taloudel­lis­es­tikin val­ta­va tap­pio jät­tää pien­ten kaupunkien infra ja asun­not vajaakäytölle.

Asum­is­tukea pieni­palkkaisille vai parem­pia palkkoja?

Asum­is­tukea on syytet­ty Helsin­gin kasvun tukemis­es­ta. Jos asum­is­tu­ki lakkautet­taisi­in, ensim­mäis­inä pois Helsingistä jou­tu­isi­vat sairaat ja pitkäaikaistyöt­tömät, joiden asun­not vapau­tu­isi­vat maakun­nista töi­hin muut­taville. Se kiihdyt­täisi Helsin­gin men­estys­tä, mut­ta tätä tuskin kukaan haluaa.

Pieni­palkkaisten palkko­ja olisi pakko korot­taa Helsingis­sä, jos hei­dän asum­is­taan ei tuet­taisi asum­istuel­la. Kaupun­ki ei tulisi toimeen ilman perushoita­jia tai kau­pan kas­so­ja. Hei­dän työn­tekoaan Helsingis­sä muu Suo­mi tukee.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa Helsingis­sä mak­se­taan selvästi muu­ta maa­ta korkeampia palkko­ja, mut­ta duu­nar­i­am­mateis­sa työe­htosopimusten Helsin­ki-lisät eivät riitä alku­unkaan kom­pen­soimaan asumisen kalleutta.

Alueel­liset palkkaerot kan­nus­taisi­vat sijoit­ta­maan taval­lisia työ­paikko­ja taval­lisi­in kaupunkei­hin, sil­loin kun tämä on mah­dol­lista. Samal­la val­tio säästäisi asum­is­tuki­menois­sa. Tämä olisi muiden kaupunkien etu, mut­ta keski­t­u­loiset helsinkiläiset jou­tu­isi­vat mak­samaan palveluis­taan enemmän.

Keskus­taa ei pidä jät­tää vain rikkaille perijöille

Viime aikoina koko maas­sa keskus­ta-asumisen suo­sio on kas­vanut suh­teessa kaupun­gin ulkop­uolel­la ole­vi­in omakoti­taloi­hin ja lähiöi­hin. Halu­taan käyt­tää urbaane­ja palvelui­ta, osal­lis­tua tapah­tu­mi­in ja tehdä kaikkea urbaanin elämän mahdollistamaa.

Yhdys­val­lois­sa nuoret luovien alo­jen työn­tek­i­jät ovat alka­neet siir­tyä uud­estaan kaupunkien ulkop­uolelle – ei kos­ka keskus­ta-asumisen suo­sio olisi laskenut, vaan kos­ka siitä on tul­lut niin suosit­tua, että vain rikkaim­mil­la on siihen mah­dol­lisu­us. Kaupun­gin luovu­us näivet­tyy, ellei luovil­la nuo­ril­la ole varaa asua keskus­tois­sa. Lon­toon suo­sio kult­tikaupunk­i­na karkot­taa luo­vaa luokkaa pois kaupungista, mikä lop­ul­ta kään­tyy tap­piok­si koko kaupungille. Näin voi käy­dä Helsingis­säkin. Ratikkakaupunkia pitäisi rak­en­taa paljon lisää ja nopeasti.

Keskus­ta­maisen asumisen suo­sion kasvu on mah­dol­lisu­us keskisu­urille kaupungeille. Paljon suurem­pi osa kuo­pi­o­lai­sista pystyy asumaan keskus­tan käveltävässä kaupungis­sa kuin pääkaupunkiseudun asukkaista ja etenkin paljon halvemmalla.

Urbaanin elämän kannal­ta keskus­tan elin­voimaisu­us on aivan olen­naista.  Sitä ei kan­na­ta näivet­tää kaavoit­ta­mal­la automar­ket­te­ja keskus­tan ulkopuolelle.

***

Kir­joi­tus on julka­istu hie­man lyhyem­mässä muo­dos­sa Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina