Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston strategiakeskustelussa

Asun­to­tuotan­non määrä

Toisin kuin julkises­ta keskustelus­ta voisi luul­la, asum­i­nen ei ole kallis­tunut koko Helsin­gin seudul­la, vaan lähin­nä vain Helsin­gin ratikkakaupungis­sa. Kehyskun­nis­sa ne ovat jopa laskeneet.

Se, että ihmiset halu­a­vat nimeno­maan Helsinki­in, osoit­taa, että olemme tehneet jotain naa­purikaupunke­ja parem­min. Silti asumisen kallis­tu­mi­nen on suuri sosi­aa­li­nen vääryys.

Richard Flori­da on kir­joit­tanut, että Yhdys­val­lois­sa nuorten koulutet­tu­jen hakeu­tu­mi­nen asum­i­nen kaupunkien keskusalueille on tyre­htynyt. Paikalli­nen Nur­mi­järvi-ilmiö on taas voimissaan.

Parhais­sa kaupungeis­sa kaupunki­a­sumis­es­ta on tul­lut niin suosit­tua, että asumis­es­ta on tul­lut liian kallista nuo­rille luovil­la kansalaisille, eivätkä nämä enää mah­du parhaisi­in kaupunkeihin.

On jopa elinkei­nop­o­li­it­ti­nen ongel­ma, jos luo­vat nuoret osaa­jat eivät pysty asumaan Helsingissä.

Me olemme reagoi­neet asumisen kysyn­tään aivan liian hitaasti. Strate­gias­sa pyritään asun­to­tuotan­toa lisäämään, mut­ta kovin varovais­es­ti. Paljon hitaam­min kuin muut vas­taavas­sa ase­mas­sa ole­vat kaupungit.

Syy ei kuitenkaan ole vain Helsin­gin. Muual­la val­tio osal­lis­tuu huo­mat­tavasti suurem­mil­la sum­mil­la kaupunkien kasvun vaa­timi­in infrain­vestoin­tei­hin. Sik­si olemme jäämässä Tukhol­man, Kööpen­ham­i­nan ja Tallinnan jalkoihin.

Hyväksyn, että näis­sä olois­sa kaupun­ki lisää asun­to­tuotan­toa niin varovais­es­ti kuin lisää, kos­ka val­tion suh­tau­tu­mi­nen kaupungis­tu­miseen on niin torjuva.

On kuitenkin varaudut­ta­va myös siihen, että meil­lä on hal­li­tus, jon­ka suh­tau­tu­mi­nen kaupungis­tu­miseen on suo­peampi. Sil­loin on varaudut­ta­va asun­to­tuotan­non nopeaan lisäämiseen. Niin­pä esitänkin ponnen:

Hyväksyessään strate­gian kaupung­in­val­tu­us­to edel­lyt­tää, että kaupun­ki varautuu yhteistyössä val­tio­val­lan kanssa tarvit­taes­sa nopeut­ta­maan asun­to­tuotan­toa strate­gias­sa suunnitellusta.

Lainakat­to

Strate­gias­sa esitetään, ettei kaupun­gin lainamäärä asukas­ta kohden nouse. Jos panos­tamme voimakkaasti kaupun­gin kasvu­un, tämä rajoite on epätarkoituksenmukainen.

En halua olla siirtämässä lasku­ja tuleville polvil­la, mut­ta velka­an­tu­mi­nen ei ole vas­tu­u­ton­ta, jos tuot­ta­va omaisu­us nousee yhtä paljon.

Kun me kaavoita­mme kaupun­gin omis­ta­maa maa­ta asun­to­tuotan­toon, joudumme investoimaan merkit­tävästi infra­struk­tu­uri­in ja tont­tien raken­nuskelpoisu­u­teen, mut­ta vas­taavasti maao­maisu­utemme arvo nousee.

Jos me myymme ton­tit, kaupun­gin velka­määrä ei kas­va, mut­ta joskus on tarkoituk­sen­mukaisem­paa vuokra­ta ton­tit. Val­in­ta myymisen ja vuokraamisen välil­lä on tarkoituk­sen­mukaisu­uskysymys ja sel­l­aise­na se pitäisi tapausko­htais­es­ti ratkaista. Sik­si kas­vavaa maao­maisu­ut­ta vas­taan pitäisi tarvit­taes­sa voi­da ottaa velkaa.

Mikään ei ole niin hyvä vaku­us kuin vuokrat­tu, indek­siehtoinen tont­ti. Talo voi vielä home­htua, mut­ta tont­ti on ja pysyy.

Tästä en kuitenkaan tee edes pon­siesi­tys­tä, kos­ka olen ymmärtänyt, että asi­as­ta on neu­vot­teluis­sa vään­net­ty tiukasti.

.…

Autopaikat

Lopuk­si halu­an osoit­taa iloni siitä, että tässä strate­gias­sa hyväksytään vihrei­den pitkäaikainen tavoite: siir­tymi­nen kohti markki­nae­htoista pysäköintiä.

Tal­len­na