VATT:n tutkija Mikko Sillimanin mukaan positiivisen diskriminaation tulokset Helsingin kouluissa ovat kerrassaan erinomaisia. Tulos perustuu vertailuun Vantaan koulujen kanssa, jossa samaa politiikkaa ei ole ollut. Kun positiivisen diskriminaation rahaa kouluissa osoitettiin, tulokset paranivat selvästi Helsingissä, mutta eivät samanaikaisesti Vantaalla. Harvoin on mistään politiikkatoimesta saatu näin vahvoja tuloksia. Hyvä Helsinki!
Nämä positiivisen diskriminaation rahat olivat niin tehokkaita, että herää kysymys, kannattaisiko tätä rahaa jakaa kaikille kouluille, kunhan se käytetään samalla tavalla eikä tuntikehyksen kasvattamiseen. Onhan niitä syrjäytyviä nuoria kaikissa kouluissa.
Viime keväänä julkaistiin Lassi Tervosen, Mika Kortelaisen ja Ohto Kannisen tutkimus siitä, miten eliittilukiossa opiskelu vaikuttaa oppilaan ylioppilastutkintoarvosanoihin. Ei mitenkään, oli tulos noin vähän yksinkertaistettuna. Tässä metodina käytettiin ”satunnaistamista” niin, että verrokkeina olivat oppilaat, jotka juuri ja juuri eivät päässeet eliittilukioon, esimerkiksi Ressuun.
Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan kunnan työntekijöiden määrä valtuustossa vaikuttaa selvästi kunnan budjettimenoihin niitä kasvattaen. Tässä “satunnaistaminen” tehtiin viimeisen sisään päässeen mukaan. Tutkimus oli tehty yhdessä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa. Toissapäivänä Aalto-yliopiston taloustieteenlaitoksen kahvihuoneessa saimme tutkimuksen yhden tekijän, Otto Toivasen tarjoamaa pullaa sen kunniaksi, että tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi hyvin arvostetussa American Political Science Review’ssä.
Näissä kaikissa on yhteistä se, että ekonomistit ovat tutkineet aiheita oman alueensa ulkopuolelta ja saaneet vakuuttavia tuloksia. Esimerkiksi tuota eliittilukiokysymystä maan yli sata kasvatustieteen professoria ei ole pystynyt selvittämään. Joitakin tutkimuksia on tehty, mutta menetelmin, jotka eivät voi asiaa aukaista, koska valikoitumista ei ole osattu eliminoida. Tarvittiin taloustieteen opiskelija, joka ratkaisee asian gradussaan, josta tosin saikin ansaitusti arvosanaksi laudaturin.
Taloustieteilijöillä ovat tutkimusmenetelmät paljon paremmin hallussa kuin kasvatustieteilijöillä tai sosiaalitieteilijöillä. Siksi taloustutkijat jyräävät nämä niiden omalla kotikentällä. American Political Science Review’ssä ei ole juuri näkynyt suomalaisten yhteiskuntatietelijöiden julkaisuja.
Tilanne ei ole mitenkään tyydyttävä, sillä metodien lisäksi pitäisi hallita myös sisältöjä. Yhteiskuntatieteissä pitää metodiosaamista lisätä, paljon ja nopeasti. Muuten ne jäävät täysin taloustieteilijöiden jalkoihin.
= = =
LISÄYS 22.8.2017
Kuten moni kommentaattori on huomauttanut, Mikko Silliman ei ole taloustieteilijä, vaan on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Yhteiskuntapolitiikan puolelta. Tämä on totta. Hän on tehnyt juuri niin kuin kehotan muitakin tekemään. Metodiosaamisensa hän on hankkinut taloustieteiden puolelta täällä Arkadiankadun Economicumissa. Hän jatkaa tätä myös Harvardissa, jossa hän tutkii kasvatustieteitä, mutta huippuekonometrikon opastamana. Tällaista yhteistyötä eri tieteenalojen välillä tarvittaisiin enemmän.
= = = =
Tässä linkit mainittuihin artikkeleihin:
Mikko Silliman & positiivisen diskriminaation rahoituksen vaikuttavuus: http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/helsinkilaisnuoret-hyotyvat-positiivisen-diskriminaation-rahoituksesta
Kanninen – Kortelainen – Tervonen & eliittilukiot: http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/eliittilukiossa-opiskelu-ei-paranna-ylioppilaskoemenestysta
Hyytinen – Meriläinen – Saarimaa – Toivanen – Tukiainen & American Political Science Review’ssa julkaistu tutkimus: https://dl.dropboxusercontent.com/u/40759261/Public_employees_manuscript_APSR.pdf
