Kuressaari – Pärnu

Lauan­tai

Viron pyöräi­lypro­jek­ti­ni on hyvässä myötä­tu­u­lessa (10 m/s)

Piti sataa ja sateen piti muut­tua miedom­mak­si puolelta päivin. Niin­pä en pitänyt kiiret­tä lähtemisel­lä. Ajat­telin pujotel­la sade­pil­vien välis­sä Orissaareen.

Kun mitään sadet­ta ei näkynyt, lähdin yhden­toista maissa.

Mah­ta­va myötä­tu­uli. Pyörä kul­ki läh­es itses­tään. Pien­tä tihku­sadet­ta tuli ajoit­tain, mut­ta en mis­sään vai­heessa joutunut pane­maan rep­pua sadepussiin.

Fil­laris­sa voi hyvin ajaa myös sateessa, ellei ilma ole kovin kylmä. Suurin han­kalu­us on silmälasien kastuminen.

Jos Hal­la-ahon ykköshal­li­tus lakkaut­taa kansane­dus­ta­jien eläk­keet, ajat­telin tur­va­ta toimeen­tu­loni perus­ta­mal­la yhtiön, joka tuot­taa pyöräil­i­jöille lase­ja, jois­sa on tuulilas­in­pyyhkimet.  Mui­ta tuot­tei­ta oli­si­vat aurinkokel­lot, jot­ka voi kään­tää kesäaikaan ja kun­topy­örään kytket­ty videopeli, jol­la voi osal­lis­tua Tour de Franceen. Tästä olisi erikoish­in­taan Trump-malli, jos­sa vas­tus­ta­jat kaatu­vat aina, kun nämä pyrkivät karkuun.

Vas­taan tule­via auto­ja voi käyt­tää hyv­inä sade­tutk­i­na. Jos niil­lä on tuulilas­in­pyyhkimet pääl­lä, edessä on sadet­ta ja pakkauk­set kan­nat­taa lait­taa ”sadeasen­toon”.

Tien men­nessä met­sän läpi tuuli harmik­seni tyyn­tyi. Kum­ma, miten tehokkaasti met­sä suo­jaa tuulelta.

Oris­saaren kohdalle tulin aivan tuokios­sa, enkä siinä edes jar­rut­tanut, vaan huris­telin suo­raan lau­talle. Laut­ta­matkan tuo­ma pakolli­nen lep­otauko tuli sinän­sä juuri oikeaan aikaan.

Lau­tal­la tutkin sää- ja ennen kaikkea tuuli­en­nustei­ta, kart­taa ja etäisyyk­siä ja päätin vara­ta hotellin Pär­nus­ta. Tulee aika pitkä päivä­mat­ka, mut­ta nämä kilo­metrit eivät ole vain halpo­ja, nämä ovat ilmaisia.

Hymy hyy­tyi, kun pääsin lau­tal­ta, Edessä oli yhdek­sän kilo­metriä tietöitä. Tuos­ta yhdek­ses­tä kilo­metristä onnek­si puo­let oli jo päällystet­ty, joten lop­ul­ta menet­tänyt tuos­sa kym­men­tä minuuttiakaan.

Min­ulle luvat­tu län­si­tu­uli osoit­tautui lounais­tu­ulek­si, joten ei se ollutkaan myötä­tu­ul­ta vaan erit­täin puuskit­taista sivu­tu­ul­ta. Kunnes tuuli piti, mitä oli luvan­nut ja kään­tyi län­teen. Mat­ka jatkui tosi vauhdikkaasti. Oli kuin olisi ajanut pitkää alamäkeä.

Pär­nu­un saavuin vähän kahdek­san jäl­keen, 155 km takanani.

Söin geor­gialaises­sa rav­in­to­las­sa aivan liian raskas­ta ruokaa.

 

Päivä meni lähin­nä pelkäk­si polkemisek­si, mut­ta ei täl­laista myötä­tu­ul­ta voi jät­tää käyttämättä.