Kõrgessaare – Kihelkonna

Olin pan­nut kän­nykän hälyt­tämään, kos­ka halusin aami­aiselle Viinäkööki­in. Espoon joukkue lähti fil­laroimaan klo 8:30 ja rav­in­to­la sul­ki ovensa.

Murki­noidessani etsin Saaren­maalle menevän lau­tan aikataulun. Joko klo 11 tai klo 15:30. Uups. Min­un piti käy­dä kat­si­mas­sa maail­man van­hin­ta toimi­vaa majakkaa, mut­ta ehtiäk­seni klo 11:n laut­taan, ei ollut varaa 25 kilo­metrin ylimääräiseen mutkaan.

Totesin, että pitää ajaa aika rivakasti muutenkin, että ehtii. Mut­ta ei se mitään, yksi pikataival matkalle sopii. Neljä kilo­metriä ajet­tuani totesin, että täl­lä vauhdil­la en ehdi:  hidasteas­falt­ti ja vas­tatu­uli. Ehtimi­nen edel­lyt­täisi kieli vyön alla ajamista ja se taas merk­it­sisi, että sip­paisin viimeistään 10 kilo­metriä ennen maalia ja myöhästy­isin. Ehkä sit­tenkin se majakka?

Tie kään­tyi etelään, ja län­si­tu­uli muut­tui sivu­tu­ulek­si ja lop­ul­ta vaimeni met­sän suo­jas­sa. Asfalt­ti muut­tui paljon parem­mak­si. Vauhti nousi yli 25 %.  Sopi­van rivakasti ajaen tulin per­ille kymme­nen min­u­ut­tia etu­a­jas­sa. Keho alkoi juuri urput­taa lep­o­hetken tarvet­ta, kun ajoin fil­lar­in laut­taan. Mut­ta lujem­paakin olisi päässyt.

Lau­tal­la kir­joitin edel­lisen päivityksen.

Tarkoituk­seni oli oikaista saaren läpi Kures­saa­reen ja jäädä sinne kahdek­si yök­si ja käy­dä tutus­tu­mas­sa saa­reen ilman rep­pua. Mut­ta sit­ten löysin netistä mie­lenki­in­toisen majapi­akan. Päätin lähteä kiertämään saar­ta, vaik­ka se tarkoit­tikin, että Tart­to jää näkemät­tä. Olen ollut Tar­tossa kak­si ker­taa ja Saaren­maal­la en kertaakaan.

Mie­len­muu­tok­seen vaikut­ti suuresti käyn­ti tur­isti-infos­sa. Min­ul­la on käytössäni van­ha pyöräkart­ta, ja sen mukaan saaren kier­ros olisi lähin­nä sorateitä. Tur­isti-info vaku­ut­ti, että nyt ne on päällystet­ty. Olin tilan­nut itsel­leni netistä uuden kar­tan viikkoa ennen lähtöä, mut­ta ei ollut näkynyt. Min­ulle vaku­utet­ti­in, että sen saa kaikkial­ta, mut­ta yli kymmen­estä paikas­ta olen kysynyt, eikä ole löy­tynyt. Tallinnan sata­mas­sa olisi ilmeis­es­ti ollut.

Peri­aat­teessa oli yhä vas­tatu­ul­ta, mut­ta met­sä suo­jasi siltä pääosin ihan hyvin. Aika vähästä ihmi­nen voi tul­la iloisek­si. Tasainen asfalt­ti ja tyyni sää. Rid­ley kul­ki niin kuin se pitikin, siis läh­es ilman mitään.

Halpo­ja oli­vat kilo­metrit, kun maas­to oli läh­es tasaista. Niitä jäi taakse 107, mut­ta kovin hyvävoimaise­na tulin per­ille jo ennen kuut­ta.  Peri­aat­teessa olisin voin­ut jatkaa Kures­saa­reen saak­ka, olisi­han lop­pu ollut myötätuulta.

Hotel­li oli varsin pieni. Loona manor Kihelkon­nas­sa. Tätä maa­ta kan­nat­taa kiertää jo has­su­jen paikan­nimien metsästämiseksi.

Hotel­lis­sa yöpyi myös puo­lalainen pyöräil­i­jä­pariskun­ta. Olisi kiva tietä pyörä­matkailun tuomista rahavir­roista. Olen turhaan yrit­tänyt saa­da suo­ma­laista matkailu­alaa panos­ta­maan pyörä­matkailu­un. Infra alkaa Virossa olla kun­nos­sa, mut­ta majoi­tus­mah­dolisuuk­sista puut­tuu hel­posti saata­va koot­tu infor­maa­tio. Tai siis, en ole sitä löytänyt.

Kum­mallista. Tänään ei men­nyt pieleen mikään. Meni kuin Strömsössä.