Pakolaistulva Afrikasta on vasta tulossa

Viro­lais­ten mielestä Välimeren yli Ital­i­aan tule­vat ovat elin­ta­sopako­laisia, joille ei tule myön­tää tur­va­paikkaa vaan palaut­taa sinne mis­tä tuli­vat. Rajaa vain­oa ja nälkäkuole­maa pak­enevien välil­lä on joskus aika vaikea vetää.

Afrikan pako­lais­ti­lanteen taustal­la on hal­lit­se­ma­ton väestöräjähdys. Kun väkeä on liikaa, yleen­sä vähem­mistö on liikaa, ja se johtaa kon­flik­tei­hin ja vain­oi­hin. Sik­si Afrikas­sa on niin val­ta­va määrä sisäisiä pako­laisia, jot­ka ovat pako­laisi­na Afrikan sisällä.

Vuon­na 1950 nige­ri­alaisia on 38 miljoon­aa. Nyt heitä on 180 miljoon­aa, vuon­na 2030 jo 280 miljoon­aa ja vuon­na 2100 YK:n ennus­teen mukaan 900 miljoonaa.

Se nyt ainakin on var­maa, ettei vuon­na 2100 nige­ri­alaisia ole 900 miljoon­aa, ei ainakaan Niger­ian nyky­is­ten rajo­jen sisällä. 

Vuo­teen 2100 on vielä aikaa ja paljon voi tapah­tua, mut­ta vuosi 2050 on suh­teel­lisen lähel­lä ja väestöen­nus­teet melko luotet­tavia. Koko Afrikan väk­ilu­vun arvioidaan kaksinker­tais­tu­van vuo­teen 2050 mennessä.

Afrikas­ta on viime aikoina kuu­lunut paljon hyviä uutisia, mut­ta siir­tomaid­en itsenäistymisen jäl­keen menetet­ti­in usei­ta vuosikym­meniä ilman mainit­tavaa edistystä.

Nykyaikaan tem­pau­tuneen, men­estyvän keskilu­okan kasvu antaa toivoa, mut­ta ongel­maa ei voi sanoa ratkaistuk­si, jos sub­sis­tenssiväestön määrä kuitenkin jatkaa kasvuaan.

Jos kaik­ki jatkuu näin, tule­vaisu­udessa Afrikas­ta Euroop­paan pyrkivien määriä ei las­ke­ta kym­menis­sä tuhan­sis­sa, ei edes miljoonis­sa vaan kym­menis­sä miljoonissa.

Jotain pitäisi tehdä, ettei kaik­ki jatkuisi näin.

1800-luvul­la klas­siset kansan­talousti­eteil­i­jät oli­vat sitä mieltä, ettei köy­hälistö pystyy koskaan vauras­tu­maan. Tämä malthusi­lainen pes­simis­mi juon­si juuren­sa siitä, että jos köy­hien elin­ta­so nousee, lap­sikuolleisu­us vähe­nee, väestön kasvu kiihtyy ja köy­hyys tulee takaisin.

Tämä ennuste meni pieleen, kos­ka teol­lis­tu­mi­nen nos­ti elin­ta­soa niin nopeasti ja kos­ka elin­ta­son nousu alen­si syn­tyvyyt­tä, mikä enem­män kuin kumosi lap­sikuolleisu­u­den alen­e­misen vaikutuksen.

Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että kymmenet miljoonat euroop­palaiset elin­ta­sopako­laiset muut­ti­vat Amerikkaan ja Aus­trali­aan. Jos tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei olisi ollut, ties vaik­ka köy­hyy­den noidanke­hää ei olisi saatu katkaistuk­si Euroopassa.

Elin­ta­son nousu kyl­lä las­kee syn­tyvyyt­tä aikanaan, mut­ta siihen väli­in mah­tuu nopean väestönkasvun vai­he, johon Afrik­ka näyt­tää juut­tuneen. Läh­es kaikkial­la muual­la syn­tyvyys on alen­tunut radikaal­isti niin, että väestö ei pitkäl­lä aikavälil­lä enää kas­va, mut­ta ei Afrikassa.

Afrikan menete­tyt vuosikymmenet ovat häpeäk­si myös kehi­tysy­hteistyön vaikut­tavu­udelle. Se ei kuitenkaan ole peruste hylätä kehi­tysy­hteistyötä, sil­lä nyt tiede­tään parem­min, mikä toimii. Kyl­lä ne oras­ta­vat val­op­ilkut ovat osit­tain seu­raus­ta kehi­tysy­hteistyöstä, eri­tyis­es­ti panos­tuk­sista koulutukseen.

Glob­al­isaa­tio on Aasian osalta syynä väestön ennen­näkemät­tömän nopeaan vauras­tu­miseen, kun sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köy­hyy­destä kohta­laiseen vaurauteen.

Kau­pan ja vien­tikysyn­nän varas­sa Afrikankin parem­pi­en aiko­jen avaimet ovat. Työ­paikko­ja ja tuotan­toa pitäisi voimaperäis­es­ti siirtää Afrikkaan. Sinne sitä siir­tyy nyt myös markki­nae­htois­es­ti, kun palkkata­so on Aasi­as­sa noussut.

Tuon­tia Afrikas­ta pitäisi helpot­taa, mut­ta meille­hän esimerkik­si oman type­r­än sok­eriv­il­je­lyn var­jelu on tietysti tärkeäm­pää kuin Afrikan kehitys.

Vaik­ka Afrikas­sa on monia mai­ta, jois­sa kehi­tys menee hyvään suun­taan, on monia, lähin­nä huonon hallinnon ikeen alla kamp­paile­via, jois­sa ei ole nähtävis­sä mitään edistystä.

Siihen syn­tyvyy­teenkin on puu­tut­ta­va, sil­lä vähän on pystyt­tävä oikaise­maan. Ei ole mah­dol­lista, että Afrikas­ta siir­tyy väkeä Euroop­paan samas­sa mit­takaavas­sa kuin aikanaan Euroopas­ta Amerikkaan.

Afrikan väestö on niin nuor­ta, että vaik­ka huomen­na siir­ryt­täisi­in kah­den lapsen jär­jestelmään, väk­iluku nousisi vielä pitkään nopeasti.

Maail­mal­la on esimerkke­jä rohkai­se­van nopeas­ta syn­tyvyy­den alen­e­mis­es­te – esimerkik­si Iranis­sa se puolit­tui vuosikymme­nessä Aja­tol­lahien päästyä valtaan.

Afrikas­sa ei ole kovinkaan suur­ta tietoisu­ut­ta siitä, että väestön­räjähdys pitää heitä köy­hinä. Mon­et uskon­nol­liset ja etniset ryh­mit­tymät näkevät korkean syn­tyvyy­den omien paris­sa edesaut­ta­van hege­mo­ni­atais­telus­sa muiden ryh­mien kanssa.

Yhdys­val­lat on tun­ne­tu­ista syistä luop­unut kaikkien väestöo­hjelmien tukemis­es­ta. Sik­si Euroopal­la on tässä kas­va­va rooli – ja Kiinal­la. Suomel­la voisi olla parem­mat edel­ly­tyk­set puhua per­he­su­un­nit­telun puoles­ta kuin entisil­lä siirtomaaisännillä.

 

=====

LISÄYS 10.7.2017

Syn­ny­tys­ten määrä naista kohden. Olen pahoil­lani tek­stin pienu­ud­es­ta, mut­ta en pysty muut­ta­maan Google Data explorerin esi­tys­muo­toa eikä se päästä min­ua suo­raan dataan. Kuva laa­je­nee klikkaa­mal­la. Alku­peräi­nen lähde on Maaiman­pank­ki. Google on ilmeis­es­ti inter­poloin­ut dataa tehdäk­seen siitä jatku­van näköisen.  Otsikos­sa lukee harhaan­jo­htavasti hedelmäl­liksyyspros­ent­ti, mut­ta täl­lä tarkoite­taan lapsi/nainen.

Olen piirtänyt kuvaan itse tas­apain­oti­lanteen rajan, 2,1 syn­ny­tys­tä naista kohden. Siihen tai sen alle ovat päässeet muut kuin Etelä-Aasia (lue Intia) Lähi-itä ja Pohjois-Afrik­ka sekä Saha­ran eteläpuo­li­nen Afrik­ka, jos­sa syn­tyvyys on kyl­lä laskenut vähän, mut­ta ei läh­eskään tas­apain­on edel­lyt­tämäl­lä määräl­lä.  Jokainen sukupolvi on 140 % suurem­pi kuin edellinen.