Mistä talouskasvu on tehty?

Vaik­ka Suomen talous on elpymässä, talouskasvu on hidas­tunut selvästi men­neistä vuosikym­menistä. Pro­fes­sori Mat­ti Pohjo­lal­ta saa­mani vaikut­ta­van kuvan mukaan työn tuot­tavu­u­den kasvu on läh­es pysähtynyt teol­lisu­us­mais­sa. Miten se on mah­dol­lista robot­tien ja tekoä­lyn aikana?

Sadan vuo­den aikana Suomen talouskasvun tärkeim­mät tek­i­jät ovat olleet siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin, tek­nol­o­gisen kuilun kir­im­i­nen umpeen ja uusien inno­vaa­tioiden kehittäminen.

Sata vuot­ta sit­ten selvä enem­mistö suo­ma­lai­sista sai elan­ton­sa maat­aloud­es­ta. Nyt vil­jeli­jöitä on kolmisen pros­ent­tia. Maat­alous­tuotan­to ei ole pienen­tynyt, vaik­ka maat­alousväestön määrä on rom­ah­tanut. Kokon­ais­tuotan­non kannal­ta maal­ta­pako on siis ollut pelkkää plussaa.

Tuot­tavu­u­den kasvu on tietysti huimaa, kun pien­ti­lal­lis­es­ta tulee paperite­htaan työntekijä.

Osaltaan maat­alousväestön määrän vähen­e­misen tekivät mah­dol­lisek­si  koneet ­– esimerkik­si trak­torit, leikku­upuimu­rit ja lyp­sy­ro­bot­it, mut­ta kyl­lä maan­talouteen olisi jo sata vuot­ta sit­ten riit­tänyt paljon pienem­pi väkimäärä. Pien­tilo­jen köy­hyy­delle ei vain ollut sil­loin vaihtoehtoa.

Kun kansa on köy­hää, ei ole ostovoimaa ja kun ei ole ostovoimaa, ei syn­ny maat­alouden ulkop­uolisia työpaikkoja.

Teol­lis­tu­misen alku­vai­heessa sosial­isti­nen suun­nitel­mat­alous toimii markki­na­t­alouteen näh­den varsin hyvin. Pres­i­dent­ti Kekko­nen uskoi, että Neu­vos­to­talous ohit­taa kap­i­tal­is­tiset taloudet, eikä hän ollut ainoa.

Nyt moinen aja­tus tun­tuu kum­malliselta, mut­ta ei siitä ole kauankaan, kun moni uskoi, että Kiinan kymme­nen pros­entin talouskasvu voisi jatkua vuosikymmeniä.

Kiinan talouskasvu on ollut lähin­nä kaupungis­tu­mista. Yhtä nopeaan kaupungis­tu­miseen ei ole yksikään markki­na­t­alous­maa yltänyt. Kiinan kaupun­git ovat kas­va­neet 400 000 asukkaal­la viikossa.

Kaupungis­tu­mi­nen ei voi jatkua ekspo­nen­ti­aalise­na, vaan se nou­dat­taa S‑käyrää – eihän kaupungeis­sa voi asua yli sataa pros­ent­tia ihmi­sistä. Jos sik­si Kiinan kasvun on pakko hidastua.

Tämä kasvun vai­he on hyvin pääo­maval­taista, kos­ka pitää rak­en­taa sekä kaupun­git että teollisuus.

Suomes­sa maat­alouden työvoimare­servi ehtyi 1990-luvul­la. Men­neen talouskasvun tärkein tek­i­jä on siis poissa.

 

Taka­matkalla ole­va maa voi kas­vaa kuro­ma­l­la umpeen muiden tek­nol­o­gista etu­matkaa. Se oli viime vuo­sisadal­la toinen Suomen kasvun vauhdit­ta­jista. Teknolo­gian siir­to rikkaista maista köy­hi­in on glob­al­isaa­tion tärkein moot­tori. Se on aut­tanut mon­ta köy­hää maa­ta vauras­tu­maan nopeasti.

Tämäkään osa kasvus­ta ei voi jatkua ekspo­nen­ti­aalise­na, vaan päät­tyy aikanaan. Suo­mi sai tek­nol­o­gisen kuilun kuro­tuk­si umpeen joskus 1980-luvul­la. Kiinankin osalta se alkaa olla takana päin.

Miten joku saat­toi kuvitel­la, että Kiinan kymme­nen pros­entin talouskasvu olisi voin­ut jatkua vuosikymmeniä?

 

Nopea talouskasvu voi jatkua vielä tovin senkin jäl­keen, kun teknologi­nen kuilu on kurot­tu umpeen. Teol­lis­tu­misen alku­vai­heessa Suomes­sa panos­tet­ti­in tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den kaltaiseen mata­latuot­toiseen teol­lisu­u­teen.  Sen kor­vaami­nen tuot­tavam­mal­la toimin­nal­la tar­josi lisäaikaa kasvulle ja tuot­tavu­u­den nousulle.

 

Kun maat­alouden työvoimare­servi on tyh­jen­net­ty ja talous mod­ernisoitu, help­po tie kasvu­un on ohi. Kasvu on uuden teknolo­gian kehit­tämisen ja uusien yri­tysin­no­vaa­tioiden varas­sa. Se on paljon hitaampaa.

Aiem­min kehi­tyk­sen kär­jessä ole­vis­sa mais­sa työn tuot­tavu­us on silti nous­sut pari pros­ent­tia vuodessa. Luulisi kehi­tyk­sen kiihtyneen robot­tien ja tekoä­lyn ansios­ta, mut­ta johtavis­sa län­si­mais­sa työn tuot­tavu­u­den kasvu on käytän­nössä pysähtynyt.

Syitä tuo­tavu­u­den kasvun pysähtymiseen voi etsiä tilapäi­sistä tek­i­jöistä. Korkean tuot­tavu­u­den työ­paikko­ja katoaa automaa­tion ja glob­al­isaa­tion vuok­si teol­lisu­us­maista ilman, että työn­sä menet­täneet löytäi­sivät yhtä tuot­tavia työ­paikko­ja muualta.

Minus­ta tärkein syy on kutenkin mit­taris­sa. Kun kehi­tys on muut­tunut määräl­lis­es­tä laadullisek­si, kansan­tu­lomit­tar­it aliarvioi­vat taloudel­lista kasvua ja siten myös tuot­tavu­u­den nousua.

Työn tuot­tavu­us on BKT jaet­tuna tehdy­il­lä työtunneilla.

Ongel­mat syn­tyvät, kun hel­posti las­ket­ta­va nimelli­nen BKT pitää muut­taa reaalisek­si eli kun pitäisi määritel­lä hin­to­jen keskimääräi­nen muutos.

Kuin­ka paljon arvokkaampi uusin äly­puhe­lin on kuin viisi vuot­ta van­ha malli? Sen voisi arvioi­da, jos uusi ja van­ha malli oli­si­vat kau­pan yhtä aikaa. Vaik­ka oli­si­vat, niin sitä ei tehdä.

Jotkin dis­rup­ti­iviset inno­vaa­tiot jopa alen­ta­vat kansan­tu­loa, vaik­ka ne tekevätkin kulut­ta­jista iloisem­pia. Ennen val­oku­vat­ti­in filmille, jos­ta kuvat kopi­oiti­in paper­ille. Tämä kaik­ki näkyi osana kansat­u­loa. Nyt kuvia ote­taan ainakin tuhat ker­taa enem­män, mut­ta se on pois­tunut kansan­talouden laskelmista kokon­aan, kos­ka kuvaami­nen on muut­tunut ilmaisek­si. Saman­laisia esimerkke­jä on paljon.

Tekni­nen kehi­tys on nyt tuot­tei­den parane­mista. Ker­too hyvää kil­pailu­olo­suhteista, että tämä ei näy niinkään inno­vati­ivis­ten yri­tys­ten kas­vav­ina tuloina vaan epäin­no­vati­ivis­ten kaatumisena.

Pitäisikö siis BKT-laskelmia kor­ja­ta? Ei pitäisi. Tämä tapa laskea BKT:ta palvelee hyvin ennustet­taes­sa julkisen talouden tilaa ja työl­lisyyske­hi­tys­tä ja palkankorotusvaraa.

Pitää vain lopet­taa sen ihmettelem­i­nen, mik­si tuot­tavu­us ei kas­va, kos­ka kyl­lä se kasvaa.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä