Kaupunkirakentamisen aika (28) Lisää korttelipuistoja

Uusille kaupunki­maisille alueille on ollut tapana kaavoit­taa alueen keskelle jonkin­lainen tori. Ajatuk­se­na on, että paikas­ta syn­ty­isi keskeinen kokoon­tu­mi­s­paik­ka. Nämä torit ovat usein liian suuria ja tyhjiä ja näin korosta­vat alueen epäkaupunkimaisuutta.

Sama aihe nousi esi­in, kun Met­sälässä sijait­se­van Maali­iken­nekeskuk­sen ase­makaavaa käsitelti­in. Alueelle on tulos­sa noin 4 500 uut­ta asukas­ta ja aivan alueen keskelle suurehko kolmion muo­toinen tori, joka on noin 100 metriä kanttiinsa.

Keskus­tas­sa on muu­ta­makin avoin paik­ka, jot­ka ovat saman­su­u­ruisia. Esimerkik­si sopii vaik­ka Erot­ta­jan päässä ole­va Kolmikul­ma eli Diana­puis­to. Jokainen voi kuvitel­la mielessään, kuin­ka paljon ankeampi Diana­puis­to olisi, jos se olisi tyhjä kivi­nen aukio.

Uusi­in urbaanei­hin kaupunkiym­päristöi­hin kan­nat­taa rak­en­taa kivis­ten torien sijas­ta urbaane­ja kort­telipuis­to­ja. Kiv­en ja asfaltin sijas­ta pui­ta, nur­mikkoa, niit­tyä, mul­taa ja hiekkaa!

Pie­neen urbaani­in puis­toon sopii las­ten leikkipaik­ka, eri­laista alueelle sovel­tuvaa kasvil­lisu­ut­ta (vaikka­pa kaupunkiekolo­gien rakas­ta­maa niit­tyä), penkke­jä ja tietenkin pui­ta ja pen­sai­ta. Ihmiset kaipaa­vat urbaani­in ympäristöön­sä vihreää ja mui­ta ihmisiä kivis­ten tyhjien aukioiden sijas­ta. Mitä ihmettä sil­lä kivisel­lä auki­ol­la, johon mah­tuu kymme­nen­tuhat­ta ihmistä, tekee alle viiden­tuhan­nen asukkaan kaupunginosassa?

Ja kun kokoon­tu­misti­laa tarvi­taan, niin puis­to toimii tähänkin oikein mainiosti.