Kaupunkirakentamisen aika (24) Sisäpiha on pieni puisto

Umpiko­rt­teleista voidaan tehdä myös kaikille avoin­ta puis­toti­laa. Näin on tehty esimerkik­si Kalasa­ta­mas­sa ja Barcelo­nan Eix­am­p­lessa. Kun kort­telipuis­to­jen läpi kävelem­i­nen mah­dol­lis­te­taan, syn­tyy jalankulk­i­joille help­po­ja ja suo­ria käve­lyre­it­te­jä vai­htel­evas­sa ympäristössä. Sisäpi­ho­jen puis­tot ovat hil­jaisia ja vehre­itä ja kaduil­la on run­saasti palvelui­ta ja elämää. Kalasa­ta­mas­sa sisäpi­ho­jen julk­isu­us on toteutet­tu siten, että sisäpi­hat ovat omia tont­te­jaan, jot­ka omis­taa alueelli­nen ympäristöä hoita­va yhtiö.

Avoimes­sa käytössä ole­vat vehreät sisäpi­hat toimi­vat kort­telipuis­toina ja näin alueesta voidaan tehdä vielä piirun ver­ran urbaanimpi.

Umpiko­rt­teliym­päristö tar­joaa lapselle luon­te­van ja tur­val­lisen tavan har­joitel­la itsenäistä liikku­mista. Ensin omas­sa asun­nos­sa, sit­ten umpiko­rt­telin sisäpi­hal­la. Umpiko­rt­teli tar­joaa siis kaupunki­laisille per­heille samo­ja hyö­tyjä kuin oma piha omakoti­taloa­su­jille. Tämän opit­tuaan las­ten on help­poa siir­tyä leikkimään naa­puriko­rt­teli­in ja sit­ten ratikalla naa­purikaupungi­nosaan. Jo ala-asteikäi­nen oppii hel­posti ratikalla liikku­misen taidon.

Myös raken­nus­li­ikkeiltä vaa­di­taan uuden­laista osaamista. Uudet sisäpi­hamme ovat usein melko ankei­ta ja kivisiä sen sijaan, että ne oli­si­vat iha­nia talo­jen ympäröim­iä puis­to­ja. Tässäkin näkyy pitkä his­to­ri­amme, jos­sa talo­ja raken­net­ti­in lähin­nä met­si­in eikä raken­nus­li­ik­keen tarvin­nut kiin­nit­tää huomio­ta ton­tin viihtyisyyteen.

Suo­jatut sisäpi­hat voivat olla mon­en­laisia. Yllä oli jo kuva Sam­matin suures­ta puis­toko­rt­telista, joka tar­joaa mah­ta­vat viihtymis- ja ulkoilumah­dol­lisu­udet asukkaille. Kokon­aan toisen­laisen näkymän ihanaan ja inti­imi­in sisäpi­haan tar­joaa Kru­u­nun­haas­sa sijait­se­va kort­telip­i­ha, jon­ka koko on noin 16 metriä ker­taa 24 metriä.

Yht­enäistä sisäpi­ha­s­tan­dar­d­ia ei ole ole­mas­sa. Yksi sisäpi­ha on kuin yksi lisähuone kort­telin asukkaille ja toinen sisäpi­ha on oma puis­to. Kaupun­gin pitää pystyä palvele­maan mon­en­laisia asukkai­ta. Teol­lisen yht­enäiskult­tuurin aika jäi 1900-luvulle.

Helsingis­sä on paljon kort­telei­ta, jois­sa piha on jaet­tu muurein kunkin taloy­htiön omak­si pienek­si pihak­si. Muurien pois­tamiseen  tulisi rohkaista — ainakaan kaupun­ki ei saisi sitä kieltää raken­nushis­to­ri­an vaal­imiseen vedoten.

Tiivi­is­sä kat­u­rak­en­teessa tarvi­taan ratkaisu­ja, jot­ka tuo­vat lisää yksi­tyisko­htia raken­net­tuun ympäristöön. Sik­si kan­nat­taa suosia sisään­ve­to­ja, erkkere­itä ja mui­ta ulokkei­ta ja julk­i­sivupin­nan rikkaut­ta. Yksi tapa lisätä täl­laista olisi, että erkkerei­den tuo­maa lisäti­laa ei las­ket­taisi osak­si kaavas­sa määrät­tyä ker­rosalaa. Monipuolis­ten ja yksi­tyisko­htais­ten julk­i­sivu­jen rak­en­tamista pitää myös edis­tää määräyksin tai kan­nustein. Julk­i­sivu jos mikä on julkishyödyke.