Kaupunkirakentamisen aika (17) Umpikorttelit tuottavat käveltävää ympäristöä

Käve­lyetäisyys on lähipalveluetäisyys. Umpiko­rt­telirak­en­teessa matkat ovat lyhy­itä. Kun tiivi­is­sä ympäristössä kadut varataan monipuolis­es­ti palveluille, löy­tyvät ihmis­ten tarvit­se­vat asi­at läheltä.

Käve­ly on sekä tur­val­lisem­paa että mukavam­paa ympäristössä, jos­sa on run­saasti mui­ta käveli­jöitä. Käveli­jän merkit­tävin tur­val­lisu­us­ris­ki löy­tyy ratin takaa ja mitä enem­män käveli­jöitä on liik­keel­lä, sitä parem­min autol­la aja­vat huomioi­vat käveli­jät. Tiivis kaupun­ki on tur­valli­nen kaupunki.

Käve­ly on lyhyen matkan kulku­muo­to. Suurin osa ihmis­ten tekemistä käve­ly­matkoista on selvästi alle kilo­metrin mit­taisia. Tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa tuol­ta etäisyy­deltä löy­tyy jo iso osa päivit­täi­sistä palveluista, joi­ta ihmi­nen kaipaa.

Viihty­isästi raken­netus­sa ympäristössä ihmiset ovat myös valmi­ita kävelemään merkit­tävästi pidem­piä matko­ja. Ei siis ole mikään ihme, että tiivi­is­sä kan­takaupungis­sa käve­lyn osu­us kaik­ista matkoista on melkein kaksinker­tainen ver­rat­tuna esikaupunkeihin.

Päivit­täisen käve­lyn lisään­tymi­nen tuo myös merkit­täviä kansan­ter­vey­del­lisiä hyötyjä.