Kävelyetäisyys on lähipalveluetäisyys. Umpikorttelirakenteessa matkat ovat lyhyitä. Kun tiiviissä ympäristössä kadut varataan monipuolisesti palveluille, löytyvät ihmisten tarvitsevat asiat läheltä.
Kävely on sekä turvallisempaa että mukavampaa ympäristössä, jossa on runsaasti muita kävelijöitä. Kävelijän merkittävin turvallisuusriski löytyy ratin takaa ja mitä enemmän kävelijöitä on liikkeellä, sitä paremmin autolla ajavat huomioivat kävelijät. Tiivis kaupunki on turvallinen kaupunki.
Kävely on lyhyen matkan kulkumuoto. Suurin osa ihmisten tekemistä kävelymatkoista on selvästi alle kilometrin mittaisia. Tiiviissä kaupunkirakenteessa tuolta etäisyydeltä löytyy jo iso osa päivittäisistä palveluista, joita ihminen kaipaa.
Viihtyisästi rakennetussa ympäristössä ihmiset ovat myös valmiita kävelemään merkittävästi pidempiä matkoja. Ei siis ole mikään ihme, että tiiviissä kantakaupungissa kävelyn osuus kaikista matkoista on melkein kaksinkertainen verrattuna esikaupunkeihin.
Päivittäisen kävelyn lisääntyminen tuo myös merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä.
Aina saa haaveilla ja utopioista on kiva lukea.
Oma kokemukseni umpikorttelikeskustan kävely-ympäristöstä on Iso Roobertinkatu. Suosittelen kulkemaan jonain arkipäivänä kun ei tunnu olevan kokemuksena tuttu. Kannattaa olla tarkkaavainen, auton alle jää helposti. Kävelykadulla.
Niin kauan kun taksit ja jakeluliikenne kulkevat missä haluavat milloin haluavat, ei urbaania unelmaa saada aikaiseksi. Valitettavasti.
Esimerkiksi lahden eteläpuolella taksi ei vie vanhassakaupungissa hotellin eteen edes huonojalkaista. Se on oikeasti kävelyaluetta.
Suomessa arvojärjestys on toinen.
Kauppa — parkkikenttä — tie — parkkikenttä — kauppa, ei näitä lähiöistä taikka pikkukaupungeista tuttuja ratkaisuja kukaan pidä jalankulkijan mielestä hyvinä. Pikkukaupunkien keskustat on usein pilattu sillä, ettei siellä viitsi kävellä kun pitäisi suurin osa matkasta taittaa laajojen parkkikenttien ohitse.
Heh heh, kyllä nyt kaivetaan jo todella syvältä. Eikös siellä kävellä niihin “mukaviin” ja “jänniin” palveluihin, jotka ainakin helsingin kohdalla tuntuvat olevan erinäisiä räkälöitä jossa istutaan kalja- tai siiderimuki kourassa ?
Mikäs tämän kansanterveydellinen vaikutus on?
Myös asukkaat ajavat kävelykatua pitkin sisäpihoilla oleville pysäköintipaikoille. Asemakaavan mukaan pihoilla ei saisi pysäköidä, mutta vanhojen talojen kohdalla kaava on hampaaton.
Näinpä. Kun miettii mitkä suomalaiset pikkukaupungit on mukavia vierailukohteita niin ei sieltä paljon 1800-luvun jälkeen rakennettuja löydy. Raisio, kaarina, Kotka ei ole läheskän niin houkuttelevia kuin vastaavankokoiset Naantali tai Porvoo. Ja kaikki kaupunkien lähiöt rakennetaan harvakseltaan keskelle peltoa tai metsää ja kaupat valtavien parkkipaikkojen keskelle. Pitäisi rakentaa selkeitä “kyliä”.
Suomessa huonojalkaista sentään vielä yritetään liikkumisessa auttaa.
Pian sekin taitaa olla historiaa — valitettavasti.