Kaupunkirakentamisen aika (15) Markkinaehtoista pysäköintipolitiikkaa

Jos pysäköin­tipoli­ti­ik­ka olisi markki­nae­htoista, saisimme pysäköin­tipaikat olen­nais­es­ti halvem­mal­la, vaik­ka niitä tehtäisi­in sama määrä. Kaava­mainen määräys toteut­taa kaik­ki pysäköin­tipaikat ton­til­la tulee usein hyvin kalli­ik­si. Paljon halvem­mak­si tulisi rak­en­taa osa paikoista vähän syr­jem­mälle vaik­ka melu­muurik­si moot­tori­ti­etä vas­ten. Ne jot­ka käyt­tävät autoa päivit­täin, ostaisi­vat autopaikan ton­til­ta, mut­ta har­voin autoa tarvit­se­vat voisi­vat ostaa halvem­man paikan vähän syrjempää.

Yli puolel­la helsinkiläi­sistä ruokakun­nista ei ole autoa. Jos autopaikas­ta jou­tu­isi mak­samaan itse, hakeu­tu­isi enem­män autot­to­mia koti­talouk­sia sinne, mis­sä autopaikko­jen rak­en­t­a­mi­nen olisi eri­tyisen kallista, ja vas­taavasti ne, joille auto on vält­tämät­tömyys, hakeu­tu­isi­vat nyky­istä toden­näköisem­min alueille, mis­sä autopaikko­jen teko on halpaa.

Kaiken kaikki­aan markki­na­t­alous johtaisi tässä selvästi suun­nitel­mat­alout­ta parem­paan ratkaisu­un. Raken­net­takoon autopaikko­ja niin paljon kuin niitä tarvi­taan – siis niin paljon kuin niitä halu­taan ostaa tai vuokra­ta kus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la.  Kos­ka mieli voi muut­tua ajan myötä, tehtäköön kaavois­sa mah­dol­lisek­si rak­en­taa autopaikko­ja jäl­keen päin, jos kysyn­tää ilmenee.