Kaupunkirakentamisen aika (13) Internet muuttaa työtä ja kaupunkeja

Kuvit­tele, että kaik­ki kaupungis­sa ole­vat tilat ovat jatku­vasti napin painal­luk­sel­la käytet­tävis­säsi. Teknolo­gia siihen on jo ole­mas­sa. Se vaatii vain sitä, että joku yhdis­tää uber­maisen auto­jen varausjär­jestelmän kän­nykäl­lä toimivi­in lukkoi­hin taloudel­lis­es­ti toimi­vaan bis­nes­malli­in. Funk­tion­al­is­tisen erot­telun aika on ohi. Tilal­la on monikäyt­töisyy­den tuo­ma tehokkuus.

Työ vapau­tuu kont­torin kahleista. Itsenäi­nen työ voidaan hoitaa etänä. Ruti­inite­htävät hoitaa tietoko­neo­hjel­ma. Läs­näoloa tarvi­taan niihin kon­tak­tei­hin, jot­ka ovat merk­i­tyk­sel­lisiä: luot­ta­muk­sen rak­en­t­a­mi­nen, suh­teen ylläpi­to ja uuden luominen.

Samal­la vaa­timuk­semme työym­päristön laadulle nou­se­vat. Kesämök­ki hakkaa avokont­torin keskit­tymistä vaa­ti­vas­sa kir­joit­tamises­sa ja palvelui­ta täyn­nä ole­va kaupun­ki lähiökont­torin palave­r­ien ja kok­ousten pitopaikkana.

Muut­tu­va työelämä muokkaa myös ihmis­ten liikku­mis­tot­tumuk­sia. Ja aina siel­lä, mis­sä on paljon ihmisiä, on myös paljon liikettä.

Liikku­misen mullis­tus alkaa itsea­javien auto­jen myötä. Ensin tule­vat itse aja­vat rekka­ju­nat, sit­ten rob­o­t­ak­sit, jot­ka kuskaa­vat paikas­ta toiseen huokeaan hin­taan. Robot­ti­au­tot lisäävät maantiev­erkos­ton kykyä välit­tää auto­ja merkit­tävästi, mut­teivät vaiku­ta väl­i­tyskykyyn tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa. Kalli­ista pysäköin­ti­halleista tulee kuol­lut­ta pääomaa.

Mur­ros on nopeampi kuin ihmiset kuvit­tel­e­vat. Yksi roboau­to kor­vaa jopa kymme­nen taval­lista autoa, joten 80 % markki­noista voidaan val­la­ta muu­ta­mas­sa vuodessa. Edessä on aiem­paa voimakkaampi jako urbaani­in ja muuhun ympäristöön. Itsea­ja­vat autot tekevät kulku­muo­to­jen välil­lä vai­h­tamisen helpok­si. Raitei­ta tarvi­taan tule­vaisu­udessakin sinne, mis­sä kul­kee paljon ihmisiä.

Työn mur­ros on vas­ta alka­mas­sa. Infor­maa­tiote­knolo­gia syö per­in­teisiä keskilu­okkaisia ammat­te­ja ja irrot­taa toi­sis­taan van­ho­ja. Ihmisille jää luo­van ja sosi­aalisen työn lisäk­si eri­lainen silp­pu, jota ei kan­na­ta dig­i­tal­isoi­da. Määriteltävis­sä ole­va työ siir­tyy koneille. Keskiar­von ja keskimääräisyy­den aika on ohi. Tule­vaisu­us kuu­luu niille, jot­ka ovat globaal­isti parhai­ta, vaik­ka kapeal­la erikoisalalla.