Kaupunkirakentamisen aika (12) Säännellyn autopaikkapolitiikan hinta

Helsin­ki vaatii ase­makaavamääräyksin rak­en­ta­maan asun­to­tuotan­non yhtey­dessä sijain­nista riip­puen yhden autopaikan 100–150:tä ker­rosneliömetriä kohden. Vuosit­tain tämä tarkoit­taa noin 4 000 pakol­lista pysäköin­tipaikkaa. Jos yksi paik­ka mak­saa keskimäärin 25 000 euroa, tarkoit­taa tämä noin sadan miljoo­nan euron investoin­tia joka vuosi. Autoti­heys on laskus­sa eri­tyis­es­ti kan­takaupungis­sa. Ver­tailun vuok­si todet­takoon, että pyöräteitä raken­netaan vuodessa noin 10 miljoon­al­la eurolla.

Kaa­va määrää autopaikko­jen vähim­mäis­määrän. Kaavoit­ta­ja ei kiel­lä rak­en­ta­mas­ta autopaikko­ja niin paljon kuin itse halu­aa. Kaavoit­ta­jaa ei voi siis syyt­tää autopaikko­jen liian pien­estä määrästä, kos­ka niille ei ole määrät­ty mitään ylärajaa.

Käytämme paljon sivu­ja autopaikkanormi­in, kos­ka nykyi­nen poli­ti­ik­ka vaikeut­taa monel­la tavoin hyvän kaupun­gin rakentamista.

Nor­mi on peräisin ajal­ta, jol­loin rak­en­t­a­mi­nen tarkoit­ti lähiöi­den rak­en­tamista. Se on siis suun­nitel­tu aivan toisen­laiseen kaupunki­in kuin mitä raken­netaan, kun kaupun­gin kasvu on kään­tynyt sisäänpäin.

Töölön, Kallion, Punavuoren ja Kru­u­nun­haan kaltaista kaupunkia ei saa enää rak­en­taa. Esimerkik­si Jätkäsaaren ja Her­ne­saaren asukasluku jää autopaikkanormin vuok­si selvästi alem­mak­si kuin muuten jäisi. Jos ei ole mah­dol­lista rak­en­taa asun­toon liit­tyvää autopaikkaa, on parem­pi jäädä ilman sekä autopaikkaa että asuntoa?

Autopaikko­ja pakko­raken­netaan vuodessa siis noin sadal­la miljoon­al­la eurol­la eli kymme­nessä vuodessa niihin kuluu mil­jar­di euroa. Suuri ellei suurin osa tästä haaskau­tuu hyv­in­voin­ti­tap­piok­si. Talousti­eteis­sä kut­su­taan hyv­in­voin­ti­tap­piok­si mene­tys­tä, joka syn­tyy siitä, että jonkin hyödyk­keen valmis­t­a­mi­nen mak­saa enem­män kuin se tuot­taa käyt­täjälleen hyö­tyä. Hyö­tyä mitataan sil­lä, paljonko asi­akas on valmis hyödyk­keestä mak­samaan. Jos asun­non omis­ta­jalle pakkomyy­dään asun­non yhtey­dessä autopaik­ka, joka mak­saa 40 000 euroa, ja hän jäisi mielu­um­min ilman autopaikkaa kuin mak­saisi siitä yli 10 000 euroa, syn­tyy 30 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Se on aivan saman­laista haaskaus­ta kuin setelien kaat­a­mi­nen viemäriin.

Lasku kalli­ista autopaikoista tulee tont­tien alen­tuneina hin­toina lähin­nä kaupun­gin itsen­sä eli veron­mak­sajien maksettavaksi.