Helsinki vaatii asemakaavamääräyksin rakentamaan asuntotuotannon yhteydessä sijainnista riippuen yhden autopaikan 100–150:tä kerrosneliömetriä kohden. Vuosittain tämä tarkoittaa noin 4 000 pakollista pysäköintipaikkaa. Jos yksi paikka maksaa keskimäärin 25 000 euroa, tarkoittaa tämä noin sadan miljoonan euron investointia joka vuosi. Autotiheys on laskussa erityisesti kantakaupungissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että pyöräteitä rakennetaan vuodessa noin 10 miljoonalla eurolla.
Kaava määrää autopaikkojen vähimmäismäärän. Kaavoittaja ei kiellä rakentamasta autopaikkoja niin paljon kuin itse haluaa. Kaavoittajaa ei voi siis syyttää autopaikkojen liian pienestä määrästä, koska niille ei ole määrätty mitään ylärajaa.
Käytämme paljon sivuja autopaikkanormiin, koska nykyinen politiikka vaikeuttaa monella tavoin hyvän kaupungin rakentamista.
Normi on peräisin ajalta, jolloin rakentaminen tarkoitti lähiöiden rakentamista. Se on siis suunniteltu aivan toisenlaiseen kaupunkiin kuin mitä rakennetaan, kun kaupungin kasvu on kääntynyt sisäänpäin.
Töölön, Kallion, Punavuoren ja Kruununhaan kaltaista kaupunkia ei saa enää rakentaa. Esimerkiksi Jätkäsaaren ja Hernesaaren asukasluku jää autopaikkanormin vuoksi selvästi alemmaksi kuin muuten jäisi. Jos ei ole mahdollista rakentaa asuntoon liittyvää autopaikkaa, on parempi jäädä ilman sekä autopaikkaa että asuntoa?
Autopaikkoja pakkorakennetaan vuodessa siis noin sadalla miljoonalla eurolla eli kymmenessä vuodessa niihin kuluu miljardi euroa. Suuri ellei suurin osa tästä haaskautuu hyvinvointitappioksi. Taloustieteissä kutsutaan hyvinvointitappioksi menetystä, joka syntyy siitä, että jonkin hyödykkeen valmistaminen maksaa enemmän kuin se tuottaa käyttäjälleen hyötyä. Hyötyä mitataan sillä, paljonko asiakas on valmis hyödykkeestä maksamaan. Jos asunnon omistajalle pakkomyydään asunnon yhteydessä autopaikka, joka maksaa 40 000 euroa, ja hän jäisi mieluummin ilman autopaikkaa kuin maksaisi siitä yli 10 000 euroa, syntyy 30 000 euron hyvinvointitappio. Se on aivan samanlaista haaskausta kuin setelien kaataminen viemäriin.
Lasku kalliista autopaikoista tulee tonttien alentuneina hintoina lähinnä kaupungin itsensä eli veronmaksajien maksettavaksi.
Vaikka tästäkin on jo ainakin vuosikymmen Helsingissä jankattu, niin talousmedia ja vaikuttajat menevät näissäkin vaaleissa kokoomuksen taakse, joka tätä kaverikapitalismia ylläpitää. Kun miettii miten paljon uusiutuvien tukia samat tahot arvostelee, niin aika ihme miten miljarditappioista, joista ei synny edes puhdasta energiaa, vaietaan kokoomuksen hyväksi.
Minua ainakin vituttaa, että sadat tai tuhannet asiakkaat eivät voi muuttaa naapuriin, koska kokoomus ja auto. Sitten joku kauppakamarikin menee puolustamaan kokoomuksen politiikkaa. Ihan hullua, että voisi olla joka vuosi moninkertainen myynti, mutta asiakkaat usutetaan Vantaalle. Kaupunkikin menettää samojen haamuasukkaiden verot JOKA VUOSI!
Minustakin jossain Jätkäsaaaressa nykyisen normin noudattaminen ei ole ihan fiksua. Ja autopaikan käyttäjän pitäisi itse kustantaa paikkansa. Autopaikkaoikeuden voisi sitten myydä toiselle, kun ei enää itse sitä tarvitse. Noin periaatteessa näin. Mutta kai virastossa jo tiedetään, missä mennään. Onko paikkoja jäämässä yli ja käyttämättä? Onko asiaa ja hintajoustoja tutkittu?
Nuo esitetyt luvut sen sijaan ovat aika lailla vaalipropagandaa. Todellinen tämän päivän ongelma alkaa olla pysäköintipaikkojen riittämättömyys. Hiljattain avatussa parkkiluolassa ei ainakaan lehtitietojen mukaan ole sijaa tilapäisille tarvitsijoille, vaan ainoastaan taloyhtiöiden kautta paikan saaneille. Mihin jätät kärryn, kun sukulaiset tulevat perheineen kylään tai lainattu tai vuokrattu auto pitäisi saada jonnekin yön ajaksi. Luolaan ei voine ajaa noin vain sisään ja ostaa aikaa.
Jos halutaan kaupungin kassaan runsaasti rahaa, suosittelen lopettamaan Hitas-arpajaiset kalliilla alueilla. Nehän eivät ole edes sosiaalista asuntotuotantoa, kun kämpät menevät keski- ja hyvätuloisille tai perinnön tms. ansiosta vaurastuneille. Esim. Jätkäsaaressa menetykset lienevät yhteensä sadoisssa miljoonissa.
Mistä löydät sellaisen paikan, jossa paikat ovat loppuneet JA niistä on peritty kustannuksia vastaava hinta? Jos myy alehintaan, loppuu.
Koita nyt päättää, maksaako se autopaikka 25 000 € vai 100 000 €. 😀
Jos joudut tekemään sen vanhan talon alle, 100 000 on ala-arvio. Uudisrakennuksissa päästään 20 000 – 70 000 euroon, ellei kellarissa jouduta useampaan kerrokseen ja pohjaveden pnnan alapuolelle.
Nyt on niin perkeleen kova kommentti, että lainaan kokonaisuudessaan.
Huvittavaa, miten joku liberan Pursiainen jaksaa päivästä toiseen huudella markkinoita asumiseen, ihan aiheesta, mutta pysäköintinormista vaikenee toistuvasti. Ehkei pidä tärkeänä, mitä on kyllä vaikea uskoa, niin isot rahat on kyseessä.
Vartiainen on purkamassa kaikkea säätelyä, ihan aiheesta, mutta pysäköintinormin osalta riittää ”väljentäminen” vai mitä sanaa blogissaan käyttikään.
Itse olen sen verran liberaali, että vihreiden sosialistisuus ahdistaa, mutta kuntavaaleissa auto-kokoomus ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Vmp.
Osmo, nyt selittelet taas. Eli hyvin suunniteltu paikka maksaa siis 20 000 €. Ongelma ei ole paikkojen hinta, vaan se että niitä jaetaan kavereille rahasammoiksi, sen sijaan että kaupunkilaiset saisivat ostaa niitä.
Autopaikan hinta nousee, kun niitä tarvitaan palöjon. Suiksi mitä tiiviimmin rakennetaan, sitä kalliimmaksi paikat tulevat. Kalasatamassa päästään paikoin 100 000 euroon, mutta jossain MNurmijärvellä ei maksa juuri mitään. Tuo 20 000 euroa on väljähkössä lähiössä, tonttitehokkuus jotain 1,2.
Etelä-Helsingissä näyttävät vanhat hallipaikat maksavan 12000-38000 euroa
Sitten pitäisi vielä ratkaista mihin ne autot pistetään kun paikkoja ei ole. Käytännössä se tila otetaan jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä.
Täälläkin blogissa on tuotu julki se valitettava mutta näköjään hyväksytty tosiasia että ”Helsingissä saa pysäköidä mihin vaan”.
(Havaintoaineistoa vaikka facebook-ryhmästä ”Minä pysäköin pyöräteille” niin tulee tutuksi se arkipäivän elämäkin…)
Pysäköintipaikkoja rakennetaan niin paljon kuin autoilijat niitä haluavat ostaa tai vuokrata. Silloin niitä riittää kaikille tarvitsijoille.Tätä kutsutaan markkinataloudeksi.
Nii-in. Ja kun paikkoja ei ole, autot ovat pitkin jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Helsingissä voi aivan mainiosti pysäköidä toisen reviirille vaikka ei osta tai vuokraa.
Kun tällä hetkellä pysäköintiä ei valvota, ei ole kauhean uskottavaa että niin tapahtuisi jatkossakaan vaan paikkojen kadotessa ongelma räjähtää käsiin.
Kuulostaisi uskottavammalta jos tätä olisi myös mietitty edes sivulausessa. Puhumattakaan että asia ensin ratkaistaisiin nykytilanteessa ja vasta sitten mietittäisiin jatkoa.
Minä en ainakaan haluaisi asua kaupunginosassa jossa joka ainoa jalkakäytävä, aukiontapainen tai viherkaistale on käytetty spontaaniksi parkkipaikaksi.
Arkkitehdit kyllä piirtelee tilauksesta niitä viherurbaaneja autottomia pikniknäkymiä joissa paistaa aurinko aina. Todellisuus on tuolla ulkona.
Kyllä Helsingissä pysäköintivalvonta toimii siellä, missä kadunvarsipysäköinti on aina maksullista. Lähiöissä on tilanne tonen, mutta lähiöissä autopaikan hinta myös pysyy kohtuudessa.
Esimerkiksi italialaiset vanhat kaupungit ovat tunnettuja tuollaisesta pysäköintikulttuurista ja silti moni pitää niistä enemmän kuin uusista lähiöistä. Toki, jos olisi vähemmän autoja, olisivat vielä viihtyisämpiä.
Suosittelen lukemaan pamfletin Lisää markkinoita asuntomarkkinoille luvun 6, erityisesti osan 6.2.
Tuntuu siltä, kuin useimmat ihmiset eivät ymmärtäisi, mitä superadditiivisuus tarkoittaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Superadditivity
Asunnon ja autopaikan kohdalla on niin, että molemmat yhdessä ovat arvokkaampia kuin kumpikin erikseen yhteenlaskettuna. Tämä on rakentajan näkökulma ja siksi kannattaa myydä todellisena tai peiteltynä kytkykauppana kuin nostaa autopaikan hinta poskettomaksi ja pelotella asunnonostajia.
Kaavoittajan näkökulmasta autopaikoilla on merkitystä sen kannalta, minkä sosioekonomisen ryhmän väkeä alueelle loppujen lopuksi muuttaa. Tarjoamalla järkevän hintaisen autopaikan asunnon kylkiäisenä, saadaan keskituloisten vauraampaa puoliskoa. Sen sijaan liian vähät autopaikat johtavat siihen, että asunnot menevät sijoittajille, jotka vuokraavat niitä eteenpäin asumistukiasiakkaille.
Voi olla viisasta välttää liian jyrkkiä kannanottoja, jos kannattajat ovat kovasti rakastuneita autoonsa. Mies on kuitenkin niin hyvä perustelemaan asiansa + ymmärtääkseni kokoomuksessa aika hyvässä maineessa, että suosittelen äänestämään ukon valtuustoon puhumaan järkeä muille kokoomuslaisille.
Pidemmällä aikavälillä Vartiaisen kouluttava vaikutus kanssavaltuutettuihin voi tehdä ihmeitä autopaikkanormille ja vaikuttaa olennaisesti enemmän sen kaatamiseen, kuin yksi tai kaksi ekstrapaikkaa vihreille.
Myös asunto ja joukkoliikenneyhteys ovat yhdessä arvokkaampia kuin erikseen – tai asunto ja koulu / päiväkoti / lähikauppa jne. Jos halutaan optimoida resurssien käyttö, investoidaan niihin asiohin, jotka yhdessä tuottavat eniten lisäarvoa. Ja mikä muu tämän pystyy määrittelemään kuin markkinavoimat? (Ainakin teknologista singulariteettia odotellessa…)
Voi käydä myös niin, että jälkeenpäin huomataan rakentamatta jätettyjä paikkoja tarvittavan. Tällöin syntyy tappiota kalliimmasta jälkitoteutuksesta.
Outo tuo vertailu pyöräteihin. Ne maksetaan julkisista varoista ilman että hyötysuhteeseen kiinnitettäisiin mitään huomiota. Joskus jopa ison mittakaavan rahankäyttö on projekteissa itsetarkoitus, samaan aikaan kun arkireittejä tukitaan estoitta (redi, tripla). Ja kymmenen pyörää kuulemma vie tilaa saman kuin yksi auto.
Miksi kaavoittaja osaisi arvioida tämän paremmin kuin markkinamekanismi?
Rakennusliike kyllä osaa arvioida autopaikan vaikutuksen asunnon arvoon (ainakin paremmin kuin me nojatuolikommentoijat), ja asunnon ostaja arvioi tarvitseeko asunnon autopaikalla vai ilman. Ja kuten todettu, jos (markkinahintaisista) autopaikoista tulee pulaa niin kaavassa on mahdollisuus rakentaa lisää.
Jos välttämättä halutaan käyttää rahaa varakkaiden houkutteluun kaupungin asukkaiksi, niin eikö tulisi edullisemmaksi luvata muutama tonni käteistä kouraan jokaiselle kaupunkiin muuttavalle raharikkaalle?
Tiedän, että asia on tiedossa.
Mutta hiljaista on nyt kuntavaalien alla. Arhinmäen ja Anderssonin sanomisiin sen sijaan jaksaa puuttua häkellyttävällä tarmolla, ottaen huomioon, että kyse on äärilaidan hörhöilystä. Vähän kuin että keskustelisi rajaccien kanssa suomalaisuudesta tjsp.
En epäile hetkeäkään, etteikö varovaisuus johtuisi nimenomaan vaaleista. Vartiainen kuitenkin menee valtuustoon tai on menemättä ihan muilla äänillä kuin markkinoita kaupunkirakentamiseen haluavien.
Ja voi olla, että olet lopunkin suhteen oikeassa. Itsellä vaan on se pelko, että hyssyttely jatkuu vaalien jälkeenkin.
Kun ehdokas ei tee selväksi, kuinka tärkeä tietty asia hänelle on ja kuinka hän aikoo toimia asian korjaamiseksi, niin se jää epäselväksi myös äänestäjille.
Riippuu ihan siitä, mihin rakentamisesta ja ylläpidosta säästynyt raha käytettiin; mitä tästä ja siitä, ettei autopaikkoja ollut, seurasi.