Kaupunkirakentamisen aika (7) Oodi umpikorttelille

Mon­et helsinkiläiset rakas­ta­vat umpiko­rt­telei­ta, mut­ta silti niitä raken­netaan kovin vähän. Hyvää kaupunkia ei syn­ny lähiörak­en­tamisen opeil­la. Umpiko­rt­telei­ta ei ole kan­takaupun­gin lähiöis­sä, kos­ka ne kiel­let­ti­in kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la ennen toista maail­man­so­taa. Kiel­to on puret­tu ajat sit­ten, mut­ta vas­ta kuluneel­la vaa­likaudel­la on aloitet­tu kaavoit­ta­maan umpiko­rt­telei­ta esikaupun­ki- ja lähiövyöhykkeelle.

Tiivi­is­sä kaupungis­sa halu­taan asua sik­si, että se tar­joaa niitä mukavuuk­sia, joi­ta ihmiset elämään­sä halu­a­vat. Tiiviys ei ole itseis­ar­vo vaan väline mui­hin arvokkaisi­in asioi­hin. Lap­siper­heessä päiväkoti ja koulu löy­tyvät käve­lyetäisyy­deltä, samoin kavere­i­ta eri­laisi­in har­ras­tuk­si­in. Joukkoli­ikenne tar­joaa hyvät liikku­mis­mah­dol­lisu­udet mon­een suun­taan ja päivit­täiseen elämään on help­poa sovit­taa tapaamisia kaverei­den ja ystävien kanssa.

Sik­si mei­dän pitää vaa­tia tiivistä rak­en­tamista ja eri­tyis­es­ti umpiko­rt­telei­ta nimeno­maan siel­lä, mis­sä siitä saadaan kaik­ista suurim­mat hyödyt kaupunki­laisille. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa pitää oppia ajat­tele­maan samanaikaises­ti rak­en­tu­vien asun­to­jen laat­ua ja syn­tyvän kaupunkiym­päristön laat­ua. Osaop­ti­moin­ti johtaa kaikkien kannal­ta huonoon lopputulokseen.

Eri­tyisen tärkeis­sä paikois­sa kaupun­ki pitää opet­taa rak­en­ta­maan tiivi­itä ja kapei­ta umpiko­rt­telei­ta, jot­ka mah­tu­vat kapeisi­inkin paikkoi­hin – täl­laisia kohtei­ta löy­tyy uud­es­ta yleiskaavas­ta monia.