Viher- ja virkistysalueet

Millaisia viheralueita Helsinkiin?

Mitä viher­alueil­la pitäisi olla ja mil­lä perus­teel­la aluei­ta tulisi merk­itä viher­alueik­si? Onko pain­opiste alku­peräisen luon­non mon­imuo­toisu­u­den suo­jelus­sa, tulisiko olla Kaivopuis­ton kaltaista hoidet­tua, mut­ta luon­nonar­vo­jen kannal­ta köy­hää luon­toa vai keskus­puis­ton kaltaista metsää?

Pitäisikö Helsingis­sä suo­jel­la alku­peräistä luon­toa niin, että kaupunki­lais­ten liikku­mista luon­nos­sa rajoite­taan herkkien lajien suojelemiseksi?

Kuvitelka­amme, että luon­to voisi neu­votel­la asi­as­ta ja käy­dä kaup­paa maas­ta. Se möisi välit­tömästi jok­seenkin kaik­ki viher­alueet Helsingistä ja ostaisi sil­lä rahal­la satak­er­taisen alueen jostakin, mis­sä maa on halvem­paa. Tämän kau­pan jäl­keen luon­to voisi parem­min, mut­ta helsinkiläiset huonommin.

Luon­to ei käy kaup­paa, mut­ta luon­non­suo­jeli­jat joutu­vat sovit­ta­maan tavoit­teen­sa yhteiskun­nan muiden tavoit­tei­den kanssa. Kyse on kuvain­nol­lis­es­ti siitä, miten ”luon­non­suo­jelubud­jet­ti” käytetään.

Kan­natamme suurem­paa luon­non­suo­jelubud­jet­tia, mut­ta emme kan­na­ta luon­non­suo­jelubud­jetin haaskaamista paikkoi­hin, jois­sa suurel­la raha­sum­mal­la saa vain vähän luontoa.

Kaupungis­sa viher­alueet ovat ihmisiä varten. Puh­tai­ta luon­non­suo­jelullisia arvo­ja on järkeväm­pää vaalia siel­lä, mis­sä tarve muuhun käyt­töön on vähäisem­pää. Eri­tyis­es­ti Suomes­sa pitäisi suo­jel­la van­ho­ja met­siä ahneil­ta hakkuil­ta. Yleen­sä virk­istysar­vot tai luon­non­suo­jelu­ar­vot eivät ole toisilleen vas­takkaisia, mut­ta jos ovat, pitäisi virk­istysar­vo­jen voit­taa Helsingissä.

Tarvi­taan sekä Kaivopuis­ton kaltaisia hoidet­tu­ja puis­to­ja ja kun­nol­lista, mon­imuo­toista met­sää. Hoidet­tu puis­to on real­is­tisin ratkaisu siel­lä, mis­sä kävi­jöitä on niin paljon, ettei luon­non­ti­lainen met­sä ei kestä kulu­tus­ta. Henkisenä ympäristönä met­sä on kuitenkin aivan eri­lainen kuin hoidet­tu puis­to. Met­siä siis tarvitaan.