Helsinki, kuin maansa myynyt

Helsin­gin tilin­päätös osoit­taa 465 M€ ”voit­toa”. Tämä on saanut silmät kiilumaan sekä kokoomuk­ses­sa että laitavasem­mis­tossa. Kokoomus halu­aa jakaa voiton veronalen­nuksin ja vasem­mis­to lisäämäl­lä menoja.

Tuo ”voit­toa” on lain­aus­merkeis­sä, kos­ka kun­nan tapa kir­ja­ta tilin­päätök­sen­sä on vähin­tään kum­malli­nen. Puo­let tuos­ta ”voitos­ta” on peräisin maan myyn­nistä. Jos yri­tys myy omaisu­ut­taan, voitok­si kat­so­taan vain se, kuin­ka paljon omaisu­us mah­dol­lis­es­ti ylit­tää myy­dyn omaisu­u­den arvon yri­tyk­sen taseessa, mut­ta kun­nan kir­jan­pito on kassaperusteista.

Investoin­te­ja ei sen­tään las­ke­ta suo­raan menoik­si: ne ovat investoin­te­ja ja pois­tot ovat menoa niin kuin pitääkin. Pois­tot kuitenkin ovat ihan mitä sat­tuu. Mut­ta jos kun­ta mak­saa investoin­tien ja pois­ton välisen eron myymäl­lä omaisu­ut­taan, se onkin voittoa.

Oikeas­t­aan ain­oan objek­ti­ivisen kuvan kaupun­gin taloud­es­ta antaa lainamäärän kehi­tys. Kaupun­ki on mak­sanut lain­o­ja pois 200 miljoon­al­la, siis suun­nilleen samal­la sum­mal­la kuin se on myynyt maata.

Osit­tain maan myymi­nen onkin oikeasti tuloa, kos­ka maa on yleen­sä han­kit­tu paljon halvem­mal­la raaka­maana. Jos raaka­maa­ta oste­taan 20 miljoon­al­la, investoidaan sen saat­tamisek­si raken­nuskelpoisek­si infraan 80 miljoon­aa ja myy­dään omaisu­us 100 miljoon­al­la, on saatu voit­toa 80 miljoon­aa, mut­ta oikeasti kaupun­gin talous on vas­ta nollilla.

Kuo­laami­nen rahan perään kokoomuk­ses­sa ja vasem­mis­tossa on sikä­likin perus­tee­ton­ta, kos­ka nuo yli 200 miljoo­nan maan­myyn­ti­t­u­lot johtu­vat myyn­nin poikkeuk­sel­lis­es­ta ajoituk­ses­ta. Nor­maali taso on 100 M€/vuosi.

Kaupun­ki kas­vaa vauhdil­la (oma ennus­teeni tälle vuodelle on 10 000 asukas­ta, ammat­ti­en­nus­ta­jat ennus­ta­vat vähem­män), joten kaupun­gin onkin tuotet­ta­va voit­toa niin paljon, että se voi rahoit­taa kasvun vaa­ti­mat investoin­nit, jot­ka ovat luokkaa 30 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden.

Kaupungilla on myös investoin­tivelkaa. Jos halu­amme tehdä kaupungista hyvän ja men­estyvän, kaupun­ki on raken­net­ta­va kun­nol­la, sen ylei­sistä aluei­ta, katu­ti­las­ta ja puis­toista on pidet­tävä huol­ta, jot­ta Helsin­ki edelleen olisi seudun kun­nista se, johon päästään eikä se johon joudutaan.

Nyt kun korot ovat mata­lal­la, kaupun­gin ei pitäisi mak­saa pois velko­jaan vaan aikaistaa investointeja.

On tor­jut­ta­va sekä kokoomuk­sen että vasem­mis­ton talousa­jat­telun lyhyt­näköisyys ja tähdät­tävä kaupun­gin kukois­tuk­seen pitkäl­lä aikavälillä.