
Asuntojen hintaerot ovat Helsingissä aivan tolkuttomat ja kasvamaan päin. Yllättävän paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan osoitteesta. Tilanne ei voi olla pysyvä. Jos kaksiota ostava nuori pari joutuu maksamaan asunnosta Vallilassa selvästi yli 100 000 euroa enemmän kuin Itä-Helsingistä, luulisin monen päätyvän jossain vaiheessa Itä-Helsinkiin.
Kun asuntojen hinnat nousivat pilviin Kalliossa, ei kestänyt kauankaan, kun ne kääntyivät nousuun Vallilassa. Nyt kun ne ovat nousseet pilviin myös Vallilassa, jonnekin tämän aallon pitää siirtyä.
Asuntojen korkeat hinnat ovat yhtä aikaa ikävä asia ja hyvä merkki. Kohoava hinta osoittaa alueen statuksen paranemista ja houkuttelevuuden lisääntymistä. Erityisen huono merkki on, jos jollain alueella asuntojen hinnat painuvat kovin alas. Osoittaahan se, alue koetaan jollain tavoin ongelmalliseksi.
Näyttäisi siltä, kuin viimeisen vuoden aikana muutos olisi tarttunut Helsinki 3:een, jossa kaksioiden hinnat ovat nousseet vuodessa peräti 9 %. Haluan kuitenkin varoittaa, ettei tämä tilasto ole oikein laadittu hintaindeksi, vaan tehtyjen kauppojen keskiarvo. Jos yhtenä vuonna kauppoja tehdään enemmän halvoilla alueilla ja seuraavana vuonna kalliilla alueilla, mittari osoittaa hintojen nousua, vaikka ei pitäisi. Ei ruuan hinnankaan raportoida nousseen, jos ihmiset siirtyvät jauhelihasta sisäfileeseen.
Paikalliset ovat kertoneet, että asuntojen hinnat ovat Laajasalossa kääntyneet selvään nousuun. Mitään virallista tilastoa minulla ei kuitenkaan ole tämän tueksi, mutta uskon alueella asuvien havaintoihin. Ratikkasilta keskustaan ja voimakas uudisrakentaminen Laajasalontien bulevardisoinnin myötä nostaa toiveitä eloisammasta ja toimivammasta kaupunginosasta.
Minusta on selvää, että tulemme näkemään samanlaista kehitystä ainakin osassa Itä-Helsinkiä. Se alkaa asuntoa etsivistä nuorista. Itä-Helsinki ei ole kantakaupunkia, mutta sieltä on erinomaiset yhteydet. Kehitystä voi jouduttaa lisärakentamisella. Juuri nyt on hankkeilla merkittävää täydennysrakentamista Vuosaaren Meri-Rastilassa.
Asuntojen hintaan vaikuttaa sijainti/etäisyys, naapurusto ja koulu. Suomessa ei ole sellaisia slummeja, että naapurusto muodostaisi merkittävän työntävän voiman. Naapurustosta johtuen keskiluokka valtaa kuitenkin asuinalueita kaupunginosa kerrallaan. Kun alueelle tulee merkittävästi nuoria omillaan pärjääviä kansalaisia, he vetävät mukanaan toisia samanlaisia.
Avarakatseinen kaupunkilainen sietää hyvin hieman huono-osaisempia naapureita, mutta koulun suhteen monet ovat valikoivampia. Lapsiaan ei mielellään uhraa. Siksi alueella, jossa oppilaista suuri osa on jonkinlaisen erityshuomion tarpeessa, pitäisi opetusryhmien olla paljon pienempiä ja kouluavustajia olla paljon. Positiivinen diskriminaatio on aivan avainasemassa segregaation torjunnassa.
Laajasaloon nousukierre näyttää siis tarttuneen. Ennustan, että seuraavana tulevat Herttoniemi ja Roihuvuori. Herttoniemen tilannetta parantaa olennaisesti teollisuusalueelle metroaseman tuntumaan kaavoitetut asunnot 3 500 uudelle asukkaalle.
Myllypuron tienoo tulee saamaan merkittävän piristysruiskeen Metropolia ammattikorkeakoulusta, jota seuraa suuri rakennusalan ammattikoulu. Opiskelijoille soveltuvia asuntoja pitäisi nyt kaavoittaa sinne nopeasti. Nykynormeilla autopaikatkaan eivät ole esteenä.
Riskinä tietysti on, että samanaikaisesti, kun Itä-Helsinki keskimäärin alkaa keskiluokkaistua, jotkut sen alueista köyhtyvät entisestään.
Ja huomatkaa – kaksioiden hintakehitys on kääntynyt Helsinki 4:n alueelle nousuun suhteessa naapurikuntiin ja kehyskuntiin. Se voi johtua indeksin virheellisyydestä. Tai sitten se on merkki siitä, että Itä-Helsnki on kääntymässä nousuun.
= = =
Jos Itä-Helsinki keskiluokkaistuu, mihin joutuvat sieltä vähävaraiset? Kalliosta ja Vallilasta he ovat joutuneet pois, koska Kalliota ei ole voitu rakentaa lisää ja Vallilaakin vain vähän. Itä-Helsingin asuntokantaa voi lisätä vaikka sadantuhannen asukkaan verran, joten nykyisiä asukkaita ei välttämättä odota muutto radan varren edullisiin lähiöihin.