Itä-Helsinkiin täydennysrakentamista

Kaiken ilon aiheen lomas­sa Helsin­gin val­tu­us­tosem­i­naaris­sa mure­hdit­ti­in sitä, ettei myön­teinen kierre ole tart­tunut Itä-Helsinkiin.

Minä väitän, että tehokkain­ta olisi kaavoit­taa Itä-Helsinki­in vähin­tään 50 000 asukas­ta lisää. Alue­han on järkyt­tävän väljästi kaavoitettu.

Tämä väite perus­tuu erääseen ohjeeseen, jon­ka joku asi­aa tutk­in­ut tutk­i­ja oli kir­joit­tanut asun­tosi­joit­ta­jille – keinot­telijoille voisi joka sanoa. Tuos­sa ohjeessa kehotet­ti­in osta­maan sijoi­tusasun­to­ja sieltä, minne on kaavoitet­tu lisää. Se ennus­taa alueen houkut­tele­vu­u­den kasvua. Parem­mat palve­lut, enem­män elämää ja parem­mat joukkoliikenneyhteydet.

Tämä on tosin usein (aluk­si) vähän ris­tiri­idas­sa. Asukkaat har­mit­tel­e­vat tutun koiran­ulkoilu­tus­puis­ton jäämistä rak­en­tamisen alle. Uudet asukkaat eivät kär­si nos­tal­gi­sista muis­toista vaan arvioi­vat aluet­ta sel­l­aise­na kuin se on.

Itä-Helsinki­in ei saa houkutel­luk­si 50-vuo­ti­ai­ta rikkai­ta kuin tekemäl­lä Aurinko­lah­den kaltaisia saarekkei­ta, jois­sa on taas omat ongel­mansa. Mut­ta nuor­ta, tule­vaa keskilu­okkaa voi houkutel­la asun­to­jen edullisu­us yhdis­tet­tynä silti hyvi­in joukkoliikenneyhteyksiin.