Kaiken ilon aiheen lomassa Helsingin valtuustoseminaarissa murehdittiin sitä, ettei myönteinen kierre ole tarttunut Itä-Helsinkiin.
Minä väitän, että tehokkainta olisi kaavoittaa Itä-Helsinkiin vähintään 50 000 asukasta lisää. Aluehan on järkyttävän väljästi kaavoitettu.
Tämä väite perustuu erääseen ohjeeseen, jonka joku asiaa tutkinut tutkija oli kirjoittanut asuntosijoittajille – keinottelijoille voisi joka sanoa. Tuossa ohjeessa kehotettiin ostamaan sijoitusasuntoja sieltä, minne on kaavoitettu lisää. Se ennustaa alueen houkuttelevuuden kasvua. Paremmat palvelut, enemmän elämää ja paremmat joukkoliikenneyhteydet.
Tämä on tosin usein (aluksi) vähän ristiriidassa. Asukkaat harmittelevat tutun koiranulkoilutuspuiston jäämistä rakentamisen alle. Uudet asukkaat eivät kärsi nostalgisista muistoista vaan arvioivat aluetta sellaisena kuin se on.
Itä-Helsinkiin ei saa houkutelluksi 50-vuotiaita rikkaita kuin tekemällä Aurinkolahden kaltaisia saarekkeita, joissa on taas omat ongelmansa. Mutta nuorta, tulevaa keskiluokkaa voi houkutella asuntojen edullisuus yhdistettynä silti hyviin joukkoliikenneyhteyksiin.
Ongelmaksi muodostuu se, että monilla alueilla markkinahinta on alempi kuin rakentamisen kustannukset.
Voitko vähän avata noita ongelmia. Mitä sellaisia ongelmia ”Aurinkolahden kaltaisilla saarekkeilla” on, joita ei Katajanokalla olisi?
Itä-Helsinkiin Östersundomiin pitäisi kaavoittaa metroyhteyden varrelle vähintään 50.000 asukasta lisää. Aluehan on järkyttävän väljästi kaavoitettu.
Metroa ei tosin ole.
Mutta Itä-Helsinkiähän on aika lailla täydennysrakennettu. Toisaalta asujat saattavat arovstaa juuri sitä tiettyä visuaalista tilaa, jonka esimerkiksi Myllypuron asunnot tarjoavat.
Itä-Helsingissä on hyvät palvelut, mutta ne ovat keskittyneetymmärrettävistä syistä tiettyjen metroasemein ympärille.
Rakennsukanssa on sekä purkukuntoisia että hyvin hoidettuja yhtiöitä, joiden rakennuksia kannataa ylläpittää ja orjata.
Monet arovostavat, kuten minäkin kolmikerroksisia pienkerrostaloja .Näitä on myös Ruskeasuolla.
Silloin kun Itä-Helsikiä rakennettiin, hissiot olivat todella kalliita, varsinkin suhteesa muuhun rakentamiseen. Kannttaakiin tukia mahdollisuuksuia ausmsikerrosten lisäämisen ja hisien rakentamiseen siinä yhteydessä. Hidas prosessi.
Totesin mielessäni, että se on mielekästä omassa taloyhtiössäni täälllä Kirkkonummen Heikkilässä – noin 30vuoden kuluttua.
Kommentoin vähän aiheen sivusta, tai kai aiheena oli myös itä-helsingin maineeseen vaikuttaminen.
Kuuluvatko laajasalo, villinki, santahamina ja vartiosaari myös itä-helsinkiin? Jos ne nyt niputetaan kaikki yhteen, niin edellä mainitut saaret voisi irroittaa itä-helsinki konseptista ja luoda niille uuden konseptin nimeltä saaristo-helsinki.
Kaikki isot saaret suomenlinnan saarista lähtien voisi laittaa saaristo-helsinki konseptiin niin sitä olisi helpompi brändätä.
Haasteena on tietenkin kulkeminen saarien välillä, mutta onneksi nykyinen tieverkko vie jo aika pitkälle saariston ytimeen.
Mitä hää huastaa? Näkymä Heslingin keskipisteestä: http://flockler.com/thumbs/2034/p9031160_s700x0_q80_noupscale.jpg
harmi, että yleiskaavassa Herttoniemen autokauppa-alue yhä varattiin autokaupoille. Ihmisille se olisi enemmän omiaan.
Ehkäpä Herttoniemen teollisuusaluetta voi vähitellen poikkeiuskaavoin tms rakentaa tontti kerrallaan. Alueelle sopisi kymmeniätuhansia asukkaita ja vielä paljon teollisuuttakin. PlanMecan etc ei tarttisi lähteä mihinkään. Hienoa uutta kaupunkia sopisi.
Roihuvuoreen sopisi vielä muutamia taloja – saisimme lisää elämää ja palveluja uusien asukkaiden myötä.
Joilla ei olisi työpaikkoja eikä ostettavaa. Roihuvuoreen ei todellakaan tule mitään kauppoja koskaan sillä Itäkeskus tulee aina imemään kaikki ostajat sieltä.
Millä rahalla kukaan keskituloinen ostaa edes Itä-Helsingistä asuntoa, kun työpaikat ovat entistä epävarmenpia ja yleinen kustannustaso nousee?
Tällä hintatasolla ja etenkin asumiskustannuksilla Suomesta kannattaa jo katsella löytyisikö edullisempaa asuinpaikkaa ulkomailta.
Etenkään ei ole mitään järkeä ottaa 30 vuodeksi asuntolainoja halvalla ja huonosti rakennettuihin kalliisiin asuntoihin. Syntyy ennenaikaisesti ja nopeasti korjausvelkaa.
Ihmiset ovat ”pakkoraossa” joutuu ostamaan velaksi suurella velkapääomalla huonon asunnon, tai suurin osa tuloista menee asunnon vuokraan. On valittava huonojen vaihtoehtojen välillä.
Sen lisäksi asuntojen vuosikausia jatkunut epäterve hintakehitys on virittänyt melkoisen miinan. Korkoja on pidetty keinotekoisesti alhaalla. On kadonnut varovaisuus korkoriskin suhteen.
Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus pitää säätää lakiin.
Mutta miksei sitten kaavoiteta 50.000 lisää pikapikaa? Mikä/kuka/ketkä tämän estää?
Joo, siis itse oon miettiny lähinnä sitä, että vaikka olisi vähän keskimääräistä paremmatkin tulot, niin on kyllä aika tiukassa ostaa laadukas perheasunto Helsingistä hyvällä sijainnilla, eli ts. jotain muuta kuin purkukuntoista betonielementtiä lähiöstä. Siis ilman perintöä yms rahoja. Kuitenkin puhutaan 2-3k asumismenoista. Saattaa vaikuttaa jo aika monen pariskunnan lisääntymishaluihin, että pääluvun lisääntyessä tie kävisi DDRään tai vaihtoehtoisesti nurmijärvelle.
Tai no ehkä johonkin 2-3k.oon vielä venyy, mutta sitten ei skidit harrasta jääurheilua tms kalliimpia lajeja. Eikä itsekään paljon mitään.
Kyllä ainakin Roihuvuoressa on laadukkaita perheasuntoja kohtuulliseen hintaa yhä saatavilla. Juuri nyt erityisen hyvin, koska alueella 60-70-luvuilla muuttaneet muuttavat pois.
3000€/m^2 lähtee jo hyvin.
Perinteisiä vastauksia voisi olla:
-Joidenkin ryhmien mielestä jaetaan lottovoittoja jos taloyhtiöiden tonteille annetaan lisää rakennusoikeutta
-Vaikka taloyhtiöille kaavoitettaisiin lisää rakennusoikeutta, ei se velvoita yhtiöitä rakentamaan lisää
-Jos rakennusoikeutta lisättäisiin, nostettaisiinko tontin vuokria vastaavsti? Aika reilua jos vaaditaan rakentamaan väljä piha täyteen, tai tontin vuokra menee joka tapauksessa lisäkaavoituksen mukaan
-Vaatisi myös investointeja raideliikenteeseen, miten nopeasti näitä saadaan rahoitettua ja rakennettua
Mihin kommentissa mainittujen asuntojen laadukkuus perustuu?
Oisko tää: https://kerrokantasi.hel.fi/hearing/karhunkaataja
Jokaisen kaavoituksen yhteydessä alueen asukkailta tulee valtava valitusvyöry siitä kuinka tämä alue nyt on biologisesti monimuotoinen korvaamaton vihersormi ja alueen vuodesta 1954 samanlaisena pysynyt luonne muuttuu täysin. Esimerkiksi itse kävin tuolla alueella kartan kanssa toteamassa, että rakennusten alle jäävä alue on peruskauraa olevaa mäntymetsää, ja kaikki jylhät kalliot säilyy, mutta poliitikoilla aika ei riitä sellaiseen ja on helpompaa sitten kaavoittaa kokonaan uusia asuinalueita syrjäisiin paikkoihin.
Lähimetsä on ELINTÄRKEÄ ihmisille.
Itä-Helsingin osalta voisi sanoa, että metroon ei ruuhka-aikana tosin mahdu juuri nykyistä enempää matkustajia.
Ennen kuin Östersundomilla oli sanomaton etuoikeus saada liittyä Helsinkinn, Helsingin keksipiste taisi olla Limingantiellä Kumpulassa. Ainakin, kun kartalla vedin viivat Lauttasaaresta Jakomäkeen ja Mlaminkartnaosta Santahaminaan, siellä ne leikkasivat.
Hankin aitoatallin Kumpulasta v. 1986. Silloin se oli aika aliarvistetu alue. Nyt asunnot myydään tiskin alta luotettaville ostajille. Niin tlaothan ovat kaksikerroksiaia pienkerrostaloja tai omakotitaloja.
Itä-Helsingissä on edelleen alueita, joilta on mahdollista saada ihan kohtuulaatuisia perheasuntoja suorastaan edullisesti. Juurikin perheasunnoissa neliöhinnat ovat jopa halpoja. Ongelma monille, ja syy edullisuuteen, on sen kohtuulaatuisen perheasunnon sijainti. Sosiaalista ongelmaa saattaa olla ja lähikoulussa ulkomaankielisiä on kenties niin paljon, että omat kakarat joutuvat pian vähemmistöön. Nämä ongelmat ratkeaisivat kaikkein parhaiten kun nuoret menestyjät alkaisivat muuttaa suurissa määrin itään halpojen asuntojen ja hienojen harrastusmahdollisuuksien perässä.
Itse olen sitä mieltä, että täydennysrakentaminen ei ainakaan suurissa määrin ole hyvä idea. Se toimii kun tehdään kokonaan uusia alueita kuten Myllykylä Myllypurossa, mutta kun olemassa olevien talojen väliin rakennetaan uusia taloja ja samalla tuhotaan lähiöiden henki, lopputulos on useimmiten huono. Sen sijaan jokaista taloa voisi korottaa 1-3 kerrosta ilman, että maisema tai tunnelma muuttuisi mitenkään. Päinvastoin kuin Markku af Heurlin, olen sitä mieltä, että 3-kerroksinen talo on huonoin mahdollinen vaihtoehto eikä niitä pitäisi olla olemassakaan kuin omakotitaloina.
Lähiöissä pitäisi ottaa laajemmin käyttöön purku ja uudelleenrakennus. Rakennettava uusi talo pitäisi aina tehdä vähän korkeammaksi kuin se purettu. Näin saataisiin taloyhtiöillekin pientä porkkanaa kun lisäkerrosten myyntituloista tulisi hyvitystä kustannuksiin.
Peter: ”Päinvastoin kuin Markku af Heurlin, olen sitä mieltä, että 3-kerroksinen talo on huonoin mahdollinen vaihtoehto eikä niitä pitäisi olla olemassakaan kuin omakotitaloina.”’
Näitä on rakennettu aika lailla ainakin 70-luvun puoliväliin saakka. Syynä hissien kalleus, sekä rakentaa että ylläpitää. Yhdessä tuntemassani tapauksessa hissivaraus oli valmiiksi rakennettu taloon.
Riippuu tapauksesta. Sitä paitsi on olemassa 3-kerroksisia taloja, jossa ylin kerros on asiallisesti 4. kerros, koska alin kerros on varastokerros eli kellarikerros. (Siellä on yksiöitä).
Ja tämä talo 2½ -kerroksinen, jossa ylin 3. kerros on asiallisesti 2. kerros, sillä talo on rakennettu rinteeseen. Hyvin mukavasti sijoittuu. Joskus sen korottaminen on ajankohtaista.
Arvostetulla Ruskeasuolla ei juuri muita olekaan kuin 3-kerroksisia taloja. Samoin Puotinharjussa.
Väittely on siis hieman turhaa. voinemme olla samaa mieltä siitä, että enää 3.-kerroksisia kerrostaloja ei kannata rakentaa Helsinkiin.
Unohdin lisätä: Monia 3-kerroksisia rakennuksia kuten tätä, voidaan korottaa 2-3 kerroksella purkmatta rakennusta. Elementit on rakennettu niin kestäviksi
Tämä esimerkiksi: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13524977 lienee laadukas kaiken muun paitsi sen kannalta, että lähikoulun oppilaskunta on vääränlaista. Arkkitehtuuri on esimerkiksi harmonista, putkiremontti on tehty ja merenranta on noin puolen kilometrin päässä.
Vähän toisenlainen kuva Helsingin itäsuunnasta:
http://yle.fi/uutiset/3-9421177
Neljäs kerros ilman hissiä ja hoitovastike yli kuusi euroa neliöltä….
Keskuspuisto hyötykäyttöön ja eläintarhalta pohjoiseen tiivistä kaupunkia rakentamaan.
Suomessa riittää kyllä koiran kusetukseen kevyenliikenteen väylää ja cityvihreäkin voisi joskus käydä ihan oikeassa metsässä kaupungin ulkopuolella. Busseilla pääsee mennen tullen, mutta joutuu kotiovelta lähtemään vähän kauemmaksi. Autonkin voi joskus vuokrata ja hurauttaa vaikka Nuuksiota kauemmaksi paistamaan vegaanimakkaraa.
Itä-Helsinki pöydälle vasta kun on tiivistetty keskustan lähialueet.
Keskuspuisto on lähinnä pusikkoista risukkoa, josta muutamat tahot saavat mielikuvituksellaan taianomaista aarniometsää.
Hissillisyys on nykyään iso juttu, koska ostajissa on paljon myös 50+-ihmisiä, jotka haluavat varmistaa sen, että voivat asua kotona mahdollisimman pitkään.
Tiedän tapauksen, jossa huonohkokuntoinen mutta hissitalossa sijaitseva itähelsinkiläiskämppä, jolle välittäjä oli ennakoinut 3 kk:n myyntiaikaa, meni kaupaksi 5 päivässä, kun taas viereisessä korttelissa sijainnut suunnilleen samanlainen hissitön asunto (josta tosin pyydettiin hieman isompaa hintaa) roikkui myytävänä varmaan vuoden.
Ylen toimittajan mukaan Kontulassa, Vuosaaressa ja Myllypurossa asukkaat kuvailivat asuinalueitaan viihtyisiksi, erityisesti luonnon läheisyyttä kehuttiin.
Kohta ei tarvitse kehua, kunhan saadaan lisää kaupunkia myös Itä-Helsinkiin.
Juuri näin!
Itä-Helsingin kaava on kelvoton. Sinne ei kannata tehdä täydennyskaavaa, vaan kaavoittaa alue kokonaan uudestaan:
– umpikortteli esimerkiksi 70m*140m tai 150m*150m
– kuusi kerrosta ja
– joka kahdeksas katu leveä.
Helsingissä pitää vihdoin päättää, mikä on kaupungin korttelikoko kaavassa. Kun se päätös saadaan aikaiseksi, tulee kaavoituksesta paljon nykyistä halvempaa ja sen laatu paranee.
Tuolla systeemillä saadaan vihdoin väestötiheys yli 10 000 asukkaan neliökilometrillä, mikä tarvitaan niiden niin paljon puhuttujen bulevardien syntymiseen. Mielummin saisi olla lähempänä 20 000.
Itä-Helsinki on mielestäni huomattavasti mainettaan parempi mitä tulee kaupunkikuvaan. Maineen pilaa metron ja Itäväylän varsi, joka on suurelle osalle helsinkiläisistä se itä-Helsingin julkisivu ja joka edustaa 60-lukulaista kaupunkisuunnittelua huonoimmillaan. Jos itä-Helsinkiin liittyviä mielikuvia halutaan muuttaa rakentamisen pitäisi suuntautua juuri metron ja Itäväylän varteen.
Metroasemista pitäisi tehdä oikeita sekoittuneita kaupunkikeskustoja, joissa on asumista, palveluja ja työpaikkoja, ihmisen mittakaavassa ja kävelijät etusijalla. Tukholmassa tällaisen muutoksen on käynyt läpi Liljeholmen. Nykyisellään metroasemat ovat enimmäkseen paikkoja, joista lähdetään saman tien pois, jolloin sosiaalinen kontrolli heikkenee jonka seurauksena paikat valtaa epäsosiaalisempi porukka. Asemia ympäröivät yleensä laajat asfalttikentät.
Siilitien ja Itäkeskuksen väli puolestaan pitäisi suunnitella alusta aivan uudelleen. Metron vuoksi itäväylästä ei oikein voi bulevardia tehdä, mutta estetiikaltaan se olisi syytä muuttaa katumaisemmaksi katupuilla, kaventamalla tietä, pienentämällä liittymäalueita ja rakentamalla vapautuville alueille kaupunkia.
Kaupunginarkkitehti tuli surulliseksi. Haluaa jättää jälkensä maailmaan. Mutkia katuihin ja ympyrän muotoisia kortteleita ja ja ja…
Tuolta alueelta voisi siirtää palasia suunnitteluohjelmaan copy-pastella ja monistaa sen mukaan miten tarvitaan lisää asukkaita. Bulevardit ja ratikkakiskot on valmiina.
https://goo.gl/maps/FGCAkgUTgtJ2
Tiivistäminen pitäisi tehdä siellä, missä on jo tiivistä eli juuri päinvastoin.
Ja vanhan Vuosaaren puolelta löytyy laadukkaita, 60-lukulaisia perheasuntoja hyvin hoidetuissa yhtiöissä hintaan 2.000 € / neliö.
Neliöhintojen perusteella Kontula, Vuosaari ja Myllypuro ovat kaupungin epäviihtyisimpien alueiden joukossa. Eli lisää kaupunkia niihin todellakin tarvitaan.
Toisaalta Vuosaaren metroaseman viereiset korttelit eivät ole kalliita, vaikka ne ovat kaupunkia. Alue on silti ruma ja syrjäinen. Jätkäsaari, Hernesaari on sitten näiden välimuotoa olemalla rumia ja keskeisellä sijainnilla, mutta mikään nyt Itä-Helsinkiin rakennettava ei voi koskaan olla yhtä keskeisellä sijainnilla Kruununvuorta lukuunottamatta.
😀
Osuit ytimeen.
Muistoja nuoruudesta ja lapsuudesta.
Aloin käydä keskikoulua kaukaa Hämeenkylän periltä (Vihdintien ja nykyisen Kehä III:n risteyksessä) v. 1964 Nordenskiöldinkatu 1:ssä sijaitsevassa Jyllassa (Helsingin yksityislyseo eli nykyinen Venäjän kulttuurikeskus). Että Taka-Töölö (rakennetti n. 1938 eli 26 vuotta aiemmin) oli ahristava tällaiselle landepaukulle.
Tutustuin Odeen Sadattelukomitean seminaarissa toukokuussa 1969 ja hänen agitoimanaan liityin Länsi-Helsingin Nuoriin Liberaaleihin. Muistelin, että valaistuneessa piirissämme suhtautuminen Itä-Helsingin Nuorliberaaleihin oli jotenkin aika vähättelevä (sellaisia SMP:läisiä).
Nyt tätä kaavoituspelleilyä on Helsingin osalta nähty jo ainakin kaksikymmentä vuotta. Käännettä parenpaan on turha odottaa. Minusta valtion pitäisi tukistaa Helsinkiä, poliittisella termillä muotoiltuna kannustaa määräämällä vuokrien hintasäännöstely voimaan kunnes kaavoitukseen tulee vauhtia.
Jorma,
Miten ajattelit vauhdittaa kaavoitusta määräämällä, että talojen rakentamisesta pitää tehjdä kannattamatonta?
Kaupunki voi itse vauhdittaa omaa vuokra-asuntorakentamistaan. Vuokrat pilvissä ja niiden maltillistaminen johtaisi kannattammatomaan tilanteeseenko? Kai nyt sentään muitakin on kuin ääripäät?
Korkeat elinkustannuskset (asuminen) on suurien työvoimakustannusten juurisyy ja siitä sitten heijastuu paljon muita ongelmia.