Korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten savustaminen ulkomaille on hallituksen aikaansaannoksista tuhoisin.

Kun 2030-luvul­la kir­joite­taan Suomen taloushis­to­ri­aa, tämän ajan pahim­pana itse aiheutet­tuna ongel­mana tul­laan pitämään aivovi­en­tiä, sitä että Suo­mi savus­taa korkeak­oulu­tutkin­non suorit­tanei­ta ulko­maille. Se tulee merk­it­semään Suomelle kuin valikoi­va muut­toli­ike on merkin­nyt Itä- ja Pohjois-Suomelle koulutet­tu­jen nuorten aikuis­ten muut­taes­sa muu­ta­man kasvukeskuk­sen alueelle.

Luvut ovat vähän hataria, mut­ta vuosit­tainen aivovi­en­ti näyt­tää nousseen tasolle, joka vas­taan kym­men­tä pros­ent­tia vuosit­tain valmis­tuneista, ja tahti näyt­tää kiihtyvän. Eikä se määrä vaan se laatu. Hajati­eto­jen mukaan näyt­tää siltä, että hanakam­min ulko­maille ovat muut­ta­mas­sa parhaat – heille on kysyntää.

Osit­tain tämä tietysti johtuu pitkään kestäneestä lamas­ta, jon­ka mak­sajia ovat eri­tyis­es­ti työ­markki­noille pyrkivät nuoret. Ne, joille on kysyn­tä ulko­mail­la lähtevät ja ne, joille ei ole, jäävät työt­tömik­si Suomeen.

Terävim­pään kär­keen kohdis­tunut aivovi­en­ti johtuu kuitenkin yliopis­to­jen kur­jis­tamis­es­ta. Ilmeis­es­ti päät­täjät ovat ajatelleet yliopis­to­ja vain koulu­tu­s­paikkoina ja ajatelleet, että vähän huonom­pikin ope­tus saa kel­va­ta. Tosin kyl­lä sekin mak­saa, että opin­not hidas­tu­vat oppikir­jakur­ju­u­den ja sen takia, että monia pakol­lisia kursse­ja jär­jestetään enää vain joka toinen vuosi.

Yliopis­tot ovat myös tutkimuskeskuk­sia. Ilman sitä ne eivät olisi yliopis­to­ja vaan ammat­tik­oulu­ja. Tutkimus on vält­tämätön­tä tieteel­lisen osaamisen ylläpitämisek­si. Nyt moni aka­teemis­es­ta uras­ta haaveil­e­va siirtää kat­seen­sa ulko­maille, joi­hin lah­jakkuuk­sia suo­ras­taan kalastel­laan. Osaamisel­la­han tämän syr­jäisen maan pitäisi pärjätä.

Oli ehkä virhe, että yliopis­tot toteut­ti­vat henkilöstöleikkauk­set avus­tavas­ta henkilökun­nas­ta säästääk­seen pro­fes­su­ure­ja. Kun yliopis­to­jen avus­ta­va henkilökun­ta irti­san­ot­ti­in, pro­fes­sorit ja assis­ten­tit joutu­vat tekemään hei­dän työn­sä sen sijaan että tek­i­sivät sitä työtä, mihin hei­dät on palkat­tu. Tutk­i­joiden tilanne on ulko­mai­sis­sa yliopis­tois­sa ollut aina parem­pi, mut­ta nyt se on ylivoimais­es­ti parempi.

Nuoret lah­jakkaat opiske­li­jat eivät enää suun­nit­tele aka­teemista uraa – tai jos suun­nit­tel­e­vat, katse on ulkomailla.

1960-luvul­la heinäkuu syn­nyt­ti eniten päätök­siä muut­taa autote­htaalle Ruot­si­in, kun Ruotsin suo­ma­laiset kur­va­si­vat kesälo­ma­l­laan kotikylään Volvol­laan ja ker­tomaan, mil­laises­sa onnelas­sa he siel­lä elävät ver­rat­tuna pienvil­jeli­jän köy­hään arkeen Suomessa.

Nyt ulko­maille muut­ta­neet tutk­i­jat tule­vat ker­tomaan ihmeel­lisiä asioi­ta siitä run­saud­es­ta, jos­sa ulko­mai­sis­sa yliopis­tois­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa eletään ja kuin­ka paljon helpom­paa tieteelli­nen työ siel­lä on.

Tai sit­ten he tule­vat ker­tomaan palkois­taan ja korkeas­ta elintasostaan.

Suomes­sa­han koulu­tus on ilmaista ja siitä jopa mak­se­taan pien­tä palkkaa. On kohtu­ullista, että aka­teemi­sis­sa ammateis­sa palkat ovat vas­taavasti pienem­mät kuin mais­sa, jois­sa opin­to­ja vas­taan on ollut otet­ta­va asun­to­lainan kokoinen vel­ka. Paras vai­h­toe­hto on ottaa ilmainen koulu­tus Suomes­ta ja korkea palk­ka maista, jois­sa koulu­tus on maksullista.

Yliopis­toille pitää kiireesti löytää lisää rahaa.