Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 20.12.2016

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta pitää ylimääräisen kok­ouk­sen, jon­ka varsi­nainen syy on Bauhausin poikkeamis­lu­pa­hake­mus Vallilas­sa. Listal­la on kuitenkin toinenkin tärkeä asia, nimit­täin asuinker­rostalo­jen huoneistokokosääntely.

Bauhausin poikkeamis­lu­pa­hake­mus VR:n Konepaja-alueella

VR:n konepa­ja-alueel­la suo­jel­tu­ja makasi­ine­ja on ajatel­tu erään­laisek­si Vallilan Kaapelite­htaak­si, ja sel­l­aista on asukkaille lupail­tu asun­to­ja myytäessä. Nyt sinne kaavail­laan poikkeamis­lu­val­la Bauhausin hehtaar­i­hal­lia (vähän yli 10 000 k‑m²)

Aloite­taan myön­tei­sistä asioista. Minus­ta olisi hyvä, että Bauhausin kaltainen myymälä tulisi Helsin­gin joukkoli­iken­nekaupun­gin alueelle. Voisi­vatko ne harki­ta Hert­toniemen teol­lisu­usaluet­ta, jos­sa on vaikea löytää metro­radan vier­essä ole­valle alueelle ylipään­sä mitään järkevää käyttöä?

Olisi erit­täin ikävää, jos upeasti käyn­ti­in läht­enyt kult­tuurikei­das Konepa­ja-alueel­la näin tuhot­taisi­in. Har­mi vain, että alue ei ole kaupun­gin omis­tuk­ses­sa, joten kaupun­ki on tässä vähän kädetön.

Asukkaat ovat valit­ta­neet myös lisään­tyvästä autoli­iken­teestä, eivätkä ihan turhaan. Tavaraa tuo­daan paikalle 12 metrin kuor­ma-autoil­la ja viedään pois henkilö- ja pakoet­ti­au­toil­la ja peräkärryillä.

Poikkeamis­lu­van ehdois­sa san­o­taan, ettei ratikkali­iken­net­tä saisi häir­itä. Tässä ei ole mukana katupi­ir­rus­tus­ta, joten emme tiedä, onko tämä silkkaa hurskastelua. Joka tapauk­ses­sa ajo parkki­hal­li­in on suun­nitel­tu Tra­verssiku­jal­ta, joka nyt on ratikkakatu­na. En ymmär­rä, miten muuten sinne pääsee kuin kisko­ja pitkin. Pysäköin­tipaikko­ja on 350. Jos hal­li­in pyyrkii 400 autoil­i­jaa, ne 50 jäävät siihen kiskoille ehkä pitkäk­sikin aikaa. Suun­nitel­ma vaatisi toden­näköis­es­ti sitä, että ratik­ka ohjat­taisi­in muu­ta kaut­ta. Mak­saisi paljon ja heiken­täisi palvelutasoa.

Teol­lisu­uskadun ilmeelle ei myöskään tek­isi hyvää se, että siinä on pitkä pätkä katuku­vaa hal­lit­se­vaa pysäköin­ti­hallin seinää. Teol­lisu­uskadus­ta on tule­vaisu­ut­ta ajatellen paljon kun­ni­an­hi­moi­sem­pia suunnitelmia.

Ja sitä pait­si. Tämän kokoisia asioi­ta ei voi ratkaista poikkeamishake­muk­sel­la. Tämä on aivan itses­tään selvästi kaa­va-asia. Eikä tätä voi myöskään ratkaista ilman liiken­nesu­un­nitel­maa. Min­ua todel­la kiin­nos­taa tietää.

 

Asuin­huoneis­to­jen pinta-alasäännntely

Muual­la kuin kaupun­gin omis­ta­mal­la maal­la tulee omis­tusasun­to­tuotan­nos­sa nou­dat­taa seu­raavaa kaavamääräys­tä. Tämä ei koske insti­tu­tion­aal­isia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja.

”( AL‑, AK- jne.) ton­teil­la asun­to­jen huoneis­toalas­ta vähin­tään 50 % tulee toteut­taa asun­toina, jois­sa on keittiön/keittotilan lisäk­si kolme asuin­huonet­ta tai enem­män. Näi­den asun­to­jen keskip­in­ta-alan tulee olla vähin­tään 80 h‑m².”

Tämä on melko hyvä näin, mut­ta yhdestä asi­as­ta olen vah­vasti eri mieltä. En pidä tuo­ta 80 neliön keskip­in­ta-alaa perustel­tuna. Sitä puol­letaan sil­lä, että tulisi myös isom­pia perheasuntoja.

Suurem­pi ris­ki minus­ta on, että rak­en­ta­ja kuit­taa tämän vaa­timuk­sen rak­en­ta­mal­la muu­ta­man ylisu­uren asun­non. Näin onb nimit­täin oikeasti tapah­tunut, vaik­ka en kyl­lä ymmär­rä, mitä taloudel­lista järkeä siinä on. Näin tapah­tui aikanaan, kun kaikkien asun­to­jen keskikoko oli 75 neliötä. Sil­loin voiti­in tietysti rak­en­taa yksi miniyk­siö enem­män, jos kah­den 80 neliön asun­non sijaan raken­net­ti­in yksi 160 neliön asunto.

En ollut aikanaan täysin syytän tuo­hon 75 neliön keskikokoon. Sen piti kuitenkin tarkoit­taa koko kaupunkia keskimäärin. Jos­sain byrokra­t­ian rat­tais­sa, taisi olla kaupunginkan­si­las­ta, siitä tehti­in kuitenkin tont­tiko­htainen, mikä on aivan eri asia.

Sen, tarvi­taanko jos­sain kolmio­ta suurem­pia asun­to­ja, jät­täisin markki­noille, samal­la kun puo­lus­tan voimakkaasti sitä, että kaupunki­in on raken­net­ta­va myös per­hea­sun­to­ja – siis vähin­tään kolmioi­ta. Lap­siper­hei­den tukem­i­nen raaoil­la asun­tomarkki­noil­la on ollut aina asun­topoli­ti­ikan ytimessä, ja niin sen tulee olla nytkin.

Pien­asun­to­jen kysyn­tä tulee jatkos­sa vähen­emään, kun nuorten ikälu­okat pienenevät ja kun Viros­ta ei tule enää nuo­ria miehiä Helsin­gin asuntomarkkinoille.

Helsinkiläi­sistä koti­talouk­sista 80 % on yhden tai kah­den hen­gen talouk­sia. Näistä kuitenkin puo­let on entis­ten lap­siper­heitä, jois­sa van­hene­va pariskun­ta (tai les­ki) on jäänyt asumaan entiseen per­hea­sun­toon. Meitä ei saa siir­re­tyk­si yksiöön mitenkään – ei ainakaan, kun on tehty vero­tuk­sel­la mah­dot­tomak­si muut­taa asun­to­var­al­lisu­ut­ta lisäeläkkeeksi.

Minä siis halu­aisin pois­taa tuon vaa­timuk­sen 80 neliön keskikoos­ta per­hea­sun­to­jen osalta. Jos raken­nus­li­ik­keet alka­vat keskit­tyä 60 neliön kolmioi­hin, niitä tulee vas­taavasti enemmän.

Huo­mat­takoon, ettei tässä säädel­lä enää pien­asun­to­jen keskikokoa lainkaan. Peri­aat­teessa saa siis tehdä vaik­ka 20 neliön yksiöitä loput.

Hissi Kata­janokalle Wella­m­on taloon 

Viras­to vas­tusti tätä aikanaan, mut­ta lau­takun­ta oli eri mieltä ja palaut­ti. Nyt se on tul­lut takain, mut­ta todel­la tiukoin ehdoin.

Poikkeamis­lu­val­la Hotel­li Bule­var­di 28:n taloon

Tässä talos­sa on aikanaan ollut muun muas­sa Vaku­u­tusy­htiöi­den tiedotuskeskus.

 

Elin jo toivos­sa, että olisi kyse pois­tavas­ta saneer­auk­ses­ta, kos­ka minus­ta tämä 50-luvun nauhaikku­naru­milus sotii räikeästi Bule­vardin muuten hieno­ja raken­nuk­sia vas­taan, mut­ta olin väärässä. Museovi­ras­to ei ole luokitel­lut tätä julk­i­sivua ain­oas­taan raken­nushis­to­ri­al­lis­es­ti merkit­täväk­si vaan jopa val­takun­nal­lis­es­ti merkittäväksi.

Lausun­nois­sa naa­pu­ri­ton­til­la ole­va kil­pail­e­va hotel­liyrit­täjä sanoo, ettei olisi niin välik­si saa­da lisää hotel­li­tar­jon­taa. Täl­laisia lausun­to­ja emme voi ottaa huomioon.