Pohjanmaan päivystyskiista on vain esimakua tulevasta

Kiista laa­jas­ta päivystyk­ses­tä Vaasas­sa on vain esi­makua siitä, mitä seu­raa, kun maakun­nil­la ei ole verotusoikeutta.

Jos vero­tu­soikeus olisi, ei kuu­luisi muille, mihin Poh­jan­maal­la rahaa käytetään ja kuin­ka paljon. Siitäkään ei tarvit­sisi riidel­lä, onko val­tio laskenut päivystyk­sen hin­nan oikein. Jos poh­jalaiset osaa­vat jär­jstää sen hal­val­la, sen kun järjestävät.

Laa­jan päivystyk­sen vaa­ti­mat valmi­udet ovat aika kallis jut­tu maakun­nalle, jos­sa asukkai­ta on paljon vähem­män kuin vaikka­pa Van­taal­la. Jos vero­tu­soikeus olisi, kiista voitaisi­in ratkaista itse­hallintoa kun­nioit­taen maakun­nan sisäl­lä. Nos­taisi­vat vain veroa sen ver­ran, että rahat riit­täi­sivät – jos siis tämän jäl­keenkin pitäi­sivät laa­jaa päivystys­tä järkevänä noin pienen väestömäärän maksamana .

Kun maakun­nat tule­vat ainakin aluk­si toim­i­maan val­tion varoin, ilman omaa vero­tu­soikeut­ta, niiden jokaisen kan­nat­taa vaa­tia itselleen kaikkea mah­dol­lista, jota eivät edes hark­it­sisi, jos pitäisi itse maksaa.

Se oma vero­tu­soikeus tulisi jär­jestää mah­dol­lisim­man pikaises­ti. Pelkkään manku­miseen perus­tu­va hallinto on masen­tavaa. Mitä pidem­pään sitä sovel­letaan, sitä syvem­pään se ehtii juurtua.

Ei käy kateek­si perus­palve­lu­min­is­ter­iä eduskun­nan kyse­ly­tun­neil­la. Maakun­tien manku­jat tule­vat ole­maan äänessä jokaisel­la kyselytunnilla.