Site icon

Ruotsin opiskelusta yli 140 merkkiä

Aiheutin pienen myrskyn vesi­la­sis­sa twiitilläni:

”Seinäjok­isten pakko­ruot­si ei kel­paa Vaasan ruotsinkielisille. Mik­si sitä sit­ten opiskellaan?”

Päätin vuosi sit­ten jät­täy­tyä pois pakko­ruot­sikeskustelus­ta, kos­ka se on keskustelun aiheena läh­es yhtä vas­ten­mieli­nen kuin maa­han­muut­topoli­ti­ik­ka. Kos­ka nuo 140 kir­jain­ta ovat syn­nyt­täneet sel­l­aisen mielipi­de­myrskyn, jos­sa lentelee min­ua koske­via aivan vääriä väit­teitä, ajat­telin nyt kuitenkin ker­toa, mikä oli twi­itin tarkoitus.

Tämä vain oli niin herkulli­nen syöt­tö suo­raan lapaan. Skakkikielel­lä olisi ehkä puhut­tu peräti apuma­tista. Halusin sanoa, että täl­lä ruotsinkieliset kumo­si­vat itse yhden perusteis­taan ruotsinkie­len opiskelun pakol­lisu­udelle. Siis vain yhden, muitakin perustelu­ja voi tietysti olla.

Ensik­si halu­an sanoa, että en san­ot­tavasti arvos­ta vieste­jä, joiden ain­oa sisältä on, että ruotsinkie­len opiskelun pakol­lisu­u­den vas­tus­t­a­mi­nen osoit­taa syvää sivistymät­tömyyt­tä perustelemat­ta tätä mitenkään. Leimaamisen lisäk­si voisi olla myös argumentteja.

Toisek­si halu­an sanoa, että minä en kuu­lu ruotsinkie­len vihaa­ji­in ja että en ole vas­tu­us­sa twi­it­tiäni kan­nat­tanei­den mielip­iteistä. Olen kas­vanut lap­suuteni Helsingis­sä, jos­sa ruot­sia käytet­ti­in elävänä kie­lenä ja sitä puhut­ti­in myös suomenkielis­ten kanssa, ja lap­su­u­den kesäni Sipoos­sa, jos­sa puhuimme luon­nos­taan kau­pas­sa käy­dessä ruot­sia, kos­ka kaup­pias ei osan­nut suomea. Siskoni on ollut peräti pohjo­is­maisen filolo­gian pro­fes­so­ri­na Åbo Akade­mis­sa, joten kos­ke­tuk­seni myös ruot­sienkie­len tutkimuk­seen ja sen opet­tamisen tutkimuk­seen on vilkas. Taloud­es­ta jotain ymmärtävänä tiedän, kuin­ka tärkeä ruotsinkieli­nen vähem­mistö on maamme taloudelle. Sik­si olen huolestunut ruotsinkielis­ten meneil­lään olev­as­ta muut­toaal­losta Ruotsiin.

En ole sanonut mitään siitä, pitääkö päivystyk­sen olla Vaasas­sa vai Seinäjoel­la vai peräti molem­mis­sa. Twi­itin tarkoituk­se­na oli vain tode­ta, että jos ruotsin opiskelun pakol­lisu­us  on hyödytön kielel­lis­ten oikeuk­sien kannal­ta, sitä ei voi puo­lus­taa kielel­lisil­lä oikeuksilla.

Fik­suim­mat ruotsinkieliset ovat ymmärtäneet ansan ja  kiire­hti­neet sanomaan, että tämä kos­kee vain ter­vey­den­huoltoa. Muil­la kielel­lis­ten oikeuk­sien alueil­la ei tarvitse vaa­tia ruot­sia äidinkie­lenään puhu­vien palvelu­ja. Muis­ti­ni ei ole näin lyhyt. Muu­ta­ma vuosi Poh­jan­maal­la vas­tustet­ti­in joidenkin hallinnol­lis­ten palvelu­jen siirtämistä Oulu­un, kos­ka Oulus­sa ei osa­ta ruot­sia. Taaskaan ei opit­tu ruot­si kel­van­nut. Onko jokin ala, jol­la se kelpaa?

Min­un vies­ti­ni on se, että ruotsin kie­len pakol­lisu­us kaikille on huono, kallis ja katkeru­ut­ta aiheut­ta­va tapa tur­va­ta maan kak­sikielisyys maas­sa. Se aika ja raha, joka tähän käytetään, tuot­taisi paljon enem­män hyö­tyä käytet­tynä jol­lain toisel­la taval­la. Jos meil­lä olisi maas­sa kiin­teä bud­jet­ti ruotsin kie­len hyväk­si jota vaik­ka folk­tinget hoitaisi, löy­ty­isi nopeasti parem­pia tapo­ja tuon rahan käyt­töön kuin opet­taa ruot­sia vas­taan­hang­oit­tel­e­valle liek­salaiselle tule­valle metsurille.

Jos perustei­ta ruotsin kie­len pakol­lisu­u­teen ei löy­dy ruotsinkielis­ten kielel­li­sistä oikeuk­sista, niiden on löy­dyt­tävä opiske­li­jan omas­ta edus­ta. Tämä on asia, jota voi selvit­tää tutki­mal­la. Tehtäköön kyse­ly­tutkimus vaik­ka 35-vuo­ti­aiden kesku­udessa siitä, kuin­ka paljon heil­lä on ollut käyt­töä koulu­ruot­sille, käyt­tävätkö he sitä päivit­täin, viikoit­tain, kuukausit­tain, vuosit­tain vai harvem­min. Voisi myös kysyä, että jos voisi jälkikä­teen vai­h­taa ruotsin kie­len osaamisen johonkin toiseen kieleen, vai­h­taisiko ja jos vai­h­taisi, mihin. Tämän jäl­keen keskustelu olisi paljon tuke­vam­mal­la pohjalla.

Se, ettei ketään ole kiin­nos­tunut täl­laista teet­tää, ker­too lähin­nä siitä, että tässä kysymyk­sessä tun­teet ovat fak­to­ja tärkeämpiä.

Minä tek­isin ruotsinkielestä valin­naisen aineen jol­lain sel­l­aisel­la taval­la, joka takaisi, että riit­tävän moni sen kuitenkin val­it­see. Täl­lainen mekanis­mi­han meil­lä on yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Jos ei kir­joi­ta ruot­sia, on kir­joitet­ta­va matem­ati­ik­ka, jota moni pitää vielä suurem­pana kauhis­tuk­se­na. Luulen, että oppimi­nen sujuu parem­min luokissa, jois­sa on vain itse ruotsinkie­len valinneita.

Nou­se­van nuori­son asen­teet ruotsinkie­len pakol­lisu­ut­ta vas­taan ovat niin voimakkai­ta, että on vain ajan kysymys, mil­loin tämä kaatuu rytis­ten. Sik­si ruotsin kieltä puoltavien olisi hyvä purkaa tämä miina itse, kos­ka muuten se kaatuu taval­la, joka on ruotsin kie­len kannal­ta huo­mat­tavasti huonom­pi. Esit­tämäni ruotsin opiskelun val­in­taa puolta­va mekanis­mi jäisi rakentamatta.

Minä pidän ruotsin pakol­lisu­u­den suurim­pana hait­tana sitä, että sen seu­rauk­se­na suo­ma­laiset ovat kan­sain­välis­es­ti yksikielisiä. Pohjo­is­maid­en ulkop­uolel­la käyte­ty­istä kielistä osaamme vain englan­tia. Ruot­salaiset ovat meitä parem­pia myymään muun muas­sa sik­si, että he osaa­vat vain yhden Pohjo­is­maid­en ulkop­uolel­la käyt­tökelvot­toman kie­len ja me kaksi.

Twit­ter-kom­menteis­sa väitet­ti­in, että ne, jot­ka val­it­si­si­vat ruotsin kie­len sijas­ta jonkin toisen kie­len, työl­listy­i­sivät huonom­min.  Luulen, että on toisin päin. Jos 10 000 suo­ma­laista voisi jol­lain taikatem­pul­la hai­h­dut­taa päästään koulus­sa opitun ruotsin ja vai­h­taa sen vaik­ka kiinaan, he työl­listy­i­sivät parem­min eivätkä huonom­min. Samoin en oikein usko, että heikom­man koti­taus­tan omaa­vat eivät ymmärtäisi vali­ta ruot­sia vaan sor­tu­isi­vat jonkin maail­mankie­len opiske­li­joik­si tai että jos he näin tek­i­sivät, tämä olisi heille turmioksi.

Tätäkään en hyväksy: vaik­ka suurin osa koul­u­lai­sista oppii ruot­sia niin huonos­ti, ettei siitä ole käytän­nössä mitään hyö­tyä, on hyvä opet­taa kieltä kaikille, jot­ta jotkut voivat myöhem­min opetel­la sitä lisää. Nyt vähän kus­tan­nuste­hokku­ut­ta. Aika teho­ton­ta on, jos 20 koul­u­lai­sista 19 opiskelee ruot­sia turhaan (ja jät­tää siis yhden maail­mankie­len oppi­mat­ta), jot­ta yksi heistä voisi pon­nistaa tältä alustal­ta eteenpäin.

Ajat­telin ensin käsitel­lä twit­teris­sä vas­taan tullei­ta hölmöimpiä vas­ta-argu­ment­te­ja, mut­ta antaa olla.

Yksi viesti sinne ruotsinkieliselle puolelle: eristäy­tymi­nen eristää. Min­un alun perin lau­datur­ta­soinen ruotsin osaamiseni on heiken­tynyt, kun ruotsinkieliset vaa­ti­vat ja sai­vat oman tele­vi­siokana­van, jonne ruotsinkieliset uutiset piilotet­ti­in suomenkielisiltä kat­so­jil­ta. Ennen kat­soi ne melkein joka päivä, nyt en koskaan. Suurim­mas­sa osas­sa Suomea niitä ei edes näe.

= = =

Ja lopuk­si. Kaikesta siitä, mitä yllä kir­joitin, ei tule syyt­tää eikä kiit­tää vihre­itä. Vihreä puolue on ruotsinkie­len pakol­lisu­u­den kannalla.

 

 

 

 

Exit mobile version