Aiheutin pienen myrskyn vesilasissa twiitilläni:
”Seinäjokisten pakkoruotsi ei kelpaa Vaasan ruotsinkielisille. Miksi sitä sitten opiskellaan?”
Päätin vuosi sitten jättäytyä pois pakkoruotsikeskustelusta, koska se on keskustelun aiheena lähes yhtä vastenmielinen kuin maahanmuuttopolitiikka. Koska nuo 140 kirjainta ovat synnyttäneet sellaisen mielipidemyrskyn, jossa lentelee minua koskevia aivan vääriä väitteitä, ajattelin nyt kuitenkin kertoa, mikä oli twiitin tarkoitus.
Tämä vain oli niin herkullinen syöttö suoraan lapaan. Skakkikielellä olisi ehkä puhuttu peräti apumatista. Halusin sanoa, että tällä ruotsinkieliset kumosivat itse yhden perusteistaan ruotsinkielen opiskelun pakollisuudelle. Siis vain yhden, muitakin perusteluja voi tietysti olla.
Ensiksi haluan sanoa, että en sanottavasti arvosta viestejä, joiden ainoa sisältä on, että ruotsinkielen opiskelun pakollisuuden vastustaminen osoittaa syvää sivistymättömyyttä perustelematta tätä mitenkään. Leimaamisen lisäksi voisi olla myös argumentteja.
Toiseksi haluan sanoa, että minä en kuulu ruotsinkielen vihaajiin ja että en ole vastuussa twiittiäni kannattaneiden mielipiteistä. Olen kasvanut lapsuuteni Helsingissä, jossa ruotsia käytettiin elävänä kielenä ja sitä puhuttiin myös suomenkielisten kanssa, ja lapsuuden kesäni Sipoossa, jossa puhuimme luonnostaan kaupassa käydessä ruotsia, koska kauppias ei osannut suomea. Siskoni on ollut peräti pohjoismaisen filologian professorina Åbo Akademissa, joten kosketukseni myös ruotsienkielen tutkimukseen ja sen opettamisen tutkimukseen on vilkas. Taloudesta jotain ymmärtävänä tiedän, kuinka tärkeä ruotsinkielinen vähemmistö on maamme taloudelle. Siksi olen huolestunut ruotsinkielisten meneillään olevasta muuttoaallosta Ruotsiin.
En ole sanonut mitään siitä, pitääkö päivystyksen olla Vaasassa vai Seinäjoella vai peräti molemmissa. Twiitin tarkoituksena oli vain todeta, että jos ruotsin opiskelun pakollisuus on hyödytön kielellisten oikeuksien kannalta, sitä ei voi puolustaa kielellisillä oikeuksilla.
Fiksuimmat ruotsinkieliset ovat ymmärtäneet ansan ja kiirehtineet sanomaan, että tämä koskee vain terveydenhuoltoa. Muilla kielellisten oikeuksien alueilla ei tarvitse vaatia ruotsia äidinkielenään puhuvien palveluja. Muistini ei ole näin lyhyt. Muutama vuosi Pohjanmaalla vastustettiin joidenkin hallinnollisten palvelujen siirtämistä Ouluun, koska Oulussa ei osata ruotsia. Taaskaan ei opittu ruotsi kelvannut. Onko jokin ala, jolla se kelpaa?
Minun viestini on se, että ruotsin kielen pakollisuus kaikille on huono, kallis ja katkeruutta aiheuttava tapa turvata maan kaksikielisyys maassa. Se aika ja raha, joka tähän käytetään, tuottaisi paljon enemmän hyötyä käytettynä jollain toisella tavalla. Jos meillä olisi maassa kiinteä budjetti ruotsin kielen hyväksi jota vaikka folktinget hoitaisi, löytyisi nopeasti parempia tapoja tuon rahan käyttöön kuin opettaa ruotsia vastaanhangoittelevalle lieksalaiselle tulevalle metsurille.
Jos perusteita ruotsin kielen pakollisuuteen ei löydy ruotsinkielisten kielellisistä oikeuksista, niiden on löydyttävä opiskelijan omasta edusta. Tämä on asia, jota voi selvittää tutkimalla. Tehtäköön kyselytutkimus vaikka 35-vuotiaiden keskuudessa siitä, kuinka paljon heillä on ollut käyttöä kouluruotsille, käyttävätkö he sitä päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain vai harvemmin. Voisi myös kysyä, että jos voisi jälkikäteen vaihtaa ruotsin kielen osaamisen johonkin toiseen kieleen, vaihtaisiko ja jos vaihtaisi, mihin. Tämän jälkeen keskustelu olisi paljon tukevammalla pohjalla.
Se, ettei ketään ole kiinnostunut tällaista teettää, kertoo lähinnä siitä, että tässä kysymyksessä tunteet ovat faktoja tärkeämpiä.
Minä tekisin ruotsinkielestä valinnaisen aineen jollain sellaisella tavalla, joka takaisi, että riittävän moni sen kuitenkin valitsee. Tällainen mekanismihan meillä on ylioppilaskirjoituksissa. Jos ei kirjoita ruotsia, on kirjoitettava matematiikka, jota moni pitää vielä suurempana kauhistuksena. Luulen, että oppiminen sujuu paremmin luokissa, joissa on vain itse ruotsinkielen valinneita.
Nousevan nuorison asenteet ruotsinkielen pakollisuutta vastaan ovat niin voimakkaita, että on vain ajan kysymys, milloin tämä kaatuu rytisten. Siksi ruotsin kieltä puoltavien olisi hyvä purkaa tämä miina itse, koska muuten se kaatuu tavalla, joka on ruotsin kielen kannalta huomattavasti huonompi. Esittämäni ruotsin opiskelun valintaa puoltava mekanismi jäisi rakentamatta.
Minä pidän ruotsin pakollisuuden suurimpana haittana sitä, että sen seurauksena suomalaiset ovat kansainvälisesti yksikielisiä. Pohjoismaiden ulkopuolella käytetyistä kielistä osaamme vain englantia. Ruotsalaiset ovat meitä parempia myymään muun muassa siksi, että he osaavat vain yhden Pohjoismaiden ulkopuolella käyttökelvottoman kielen ja me kaksi.
Twitter-kommenteissa väitettiin, että ne, jotka valitsisivat ruotsin kielen sijasta jonkin toisen kielen, työllistyisivät huonommin. Luulen, että on toisin päin. Jos 10 000 suomalaista voisi jollain taikatempulla haihduttaa päästään koulussa opitun ruotsin ja vaihtaa sen vaikka kiinaan, he työllistyisivät paremmin eivätkä huonommin. Samoin en oikein usko, että heikomman kotitaustan omaavat eivät ymmärtäisi valita ruotsia vaan sortuisivat jonkin maailmankielen opiskelijoiksi tai että jos he näin tekisivät, tämä olisi heille turmioksi.
Tätäkään en hyväksy: vaikka suurin osa koululaisista oppii ruotsia niin huonosti, ettei siitä ole käytännössä mitään hyötyä, on hyvä opettaa kieltä kaikille, jotta jotkut voivat myöhemmin opetella sitä lisää. Nyt vähän kustannustehokkuutta. Aika tehotonta on, jos 20 koululaisista 19 opiskelee ruotsia turhaan (ja jättää siis yhden maailmankielen oppimatta), jotta yksi heistä voisi ponnistaa tältä alustalta eteenpäin.
Ajattelin ensin käsitellä twitterissä vastaan tulleita hölmöimpiä vasta-argumentteja, mutta antaa olla.
Yksi viesti sinne ruotsinkieliselle puolelle: eristäytyminen eristää. Minun alun perin laudaturtasoinen ruotsin osaamiseni on heikentynyt, kun ruotsinkieliset vaativat ja saivat oman televisiokanavan, jonne ruotsinkieliset uutiset piilotettiin suomenkielisiltä katsojilta. Ennen katsoi ne melkein joka päivä, nyt en koskaan. Suurimmassa osassa Suomea niitä ei edes näe.
= = =
Ja lopuksi. Kaikesta siitä, mitä yllä kirjoitin, ei tule syyttää eikä kiittää vihreitä. Vihreä puolue on ruotsinkielen pakollisuuden kannalla.
Taitaa olla niin, että sen vähemmistön mikä täällä nyt on oikeudet turvattaisiin paljon paremmin, mikäli ne resurssit mitä nyt käytetään kovakalloisen kansamme nuijimiseen kielellä jota se ei halua oppia suunnattaisiin edes osittain niihin ruotsinkielisiin palveluihin.
Etenkin terveydenhuollossa nämä olisivat tärkeitä ja näen, että Vaasalaisten pitäisi saada potilasturvallisuussyistä palvelunsa äidinkielenään ruotsia puhuvan lääkärin tai henkilökunnan avustuksella.
Mielestäni Osmon havainto oli hyvä — perustelut eivät kestä ja ne kääntyvät itseään vastaan lopulta.
Oma näkemykseni on, että jos suomessa olisi toinen virallinen kieli, niin sen tulisi olla englanti. Lähinnä siksi, että asenne sitä kohtaan on hyvä, se on muodostunut yleismaailmalliseksi korkean tason kieleksi ja toisaalta maailma on nykyään niin paljon mobiilimpi kuin aikaisemmin.
Nej nej, engelska som officiellt språk!? Har du ingen stolthet eller självrespekt som finländare inför allt fint som utgör Finland?
Vad engelsmännen skulle hånskratta åt denna idén.
Varsin selkeästi ilmaistu, samaa mieltä, kiitos!
Minusta tämä sairaalakiista osoitti hyvin ainakin yhden asian, millä tavalla ruotsin kielen pakollisuus ja pakollinen virkamiesruotsi aiheuttaa haittaa. Kun ruotsin kieli on pakollinen kaikille ja virkamiesruotsi kaikille amk:sta ja yliopistosta valmistuville, on vaatimustaso laskettava väkisinkin niin alas, että virkamiesruotsin suorittaminen ei todellakaan takaa sitä, että ruotsia osaisi oikeasti käyttää.
Minusta olisi parempi, että ruotsi olisi vapaaehtoinen kaikilla tasoilla. Mietittäisiin ne työpaikat, jossa ruotsia ihan oikeasti tarvitsee (sairaala, jossa käy merkittävä määrä Vaasan seudulla asuvia ruotsinkielisiä, on tästä hyvä esimerkki), ja näissä paikoissa sitten vaadittaisiin nykyistä virkamiesruotsin minimivaatimuksia selvästi parempaa ruotsin taitoa.
Nykyinen ruotsin kielen pakollisuus aiheuttaa myös sen, että kielen opiskelusta motivoituneet koululaiset ja opiskelijat eivät opi sitä niin hyvin kuin pystyisivät. Tyttäreni kertoi, että kun hänellä alkoi 7. luokalla ruotsi, niin hän ja monet hänen luokkakavereistaan olivat etukäteen todella innostuneita mahdollisuudesta oppia uusi kieli. Se into hävisi muutamassa viikossa siihen, kun tunneilla edettiin etanan vauhtia, jotta ei-motivoituneet saataisiin jotenkin pidettyä mukana. Tyttäreni luki koulussa myös pitkää saksaa ja englantia, ja niiden ero ruotsin tunteihin oli valtava.
Se hyvä puoli ruotsissa tosin oli, että vähänkin ahkeralle koululaiselle se on nykyisin varmaan terveystiedon jälkeen helpoin aine saada Laudatur ylioppilaskirjoituksissa. Kun ruotsin osaamisen yleinen taso on surkea, riittää Laudaturin saamiseen suunnilleen se, että lukee ja tekee läksynsä.
Oma vaatimaton kokemukseni työelämästä on se, että olen tarvinnut koulussa oppimaani ruotsia joka ikisessä työpaikassa (joita on monta). Ja kun sitä on jatkuvasti tarvinnut, sitä on samalla myös oppinut lisää.
Oikein hyvin perusteltu.
Nyt olisi hallituspuolueilla tuhannen taalan paikka. Seuraavat 50 vuotta RKP on taas hallituksessa ja pakkoruotsista ollaan pääsemättömissä.
Ei kannattaisi viestittää ollenkaan twitterillä tai vastaavilla välineillä missä viestin pituus on rajoitettu, koska silloin on aina mahdollista että viesti ymmmärretään väärin. Varsinkin jos aiheena on vähemmistöjen asema.
Sivuhuomiona: Eihän helsinkiläiseen terveyskeskukseen menevällä suomea puhuvalla suomalaisella ole nykyään mitään takuuta suomea äidinkielenään puhuvan tarjoamista palveluista. Toivottavasti kuitenkin suomea riittävän hyvin puhuvan tarjoamista palveluista (omat kokemukset siinä vähän rajoilla).
Ruotsinkieliset palvelut tarjotaan vaatimalla tarvittavalta määrältä henkilökuntaa riittävä ruotsin osaamisen taso, ei kaikilta suoritus tasolla, jolla ei pärjää.
Jos täytyy nyt ihan tähän ajankohtaiseen asiaan mennä, niin itse tunnustan että ei ole henk kohtaista käsitystä miten hyvin palvellaan ruotsiksi Seinäjoen keskussairaalassa, mutta kuvittelisin sen olevan samaa tasoa kuin pk-seudulla, eli huonosti. Eli sikäli en ymmärrä miksi etelä-Pohjanmaan sairaalapalvelut pitää keskittää juuri sinne eikä kaksikieliseen Vaasaan.
Kuvittelisin että Pohjanmaan ruotsinkielisten huoli on oikeutettua koska he osaavat suomea keskimäärin huonommin kuin pk-seudun ruotsinkieliset,ja lapset ja vanhukset eivät välttämättä lainkaan.
Se varsinainen huoli ei ole myöskään se että kantasuomalaiset lääkärit tai hoitajat eivät osaisi ruotsia, koska he ovat juuri sen takia oppineet ruotsia koulussa ja suorittaneet kokeet.
Mutta Suomessahan on tunnetusti lääkäri- ja hoitajapula, ja siksi moni hoitoalan henkilö on maahanmuuttajataustainen, ja moni heistä osaa vain auttavasti suomea, ja ei ollenkaan ruotsia. Ei pakollinen ruotsinopetus kouluissa auta jos lääkäri on Ghanasta ja osaa vain ranskaa tai Georgiasta ja osaa vain venäjää. HEidän on ensin opittava suomea että eh ylipäänsä voivat hoitaa ihmisiä, ja siihen se paikallisten kielten opiskelu yleensä jää. PK-seudulla tämä on arkea, en tiedä miten se on Seinäjoella.
Jotta ruotsinkieliset palvelut turvattaisiin pitkällä tähtäimellä pitäisi oikeastaan tuoda tänne ammattitaitoista väkeä Ruotsista ja muualta Skandinaviasta, mutta miten tuot, kun muuttoliike on toiseen suuntaan tai tänne muutetaan vain kaukomaista? Vaasaan jossa voi elää ruotsiksi, saa ehkä houkuteltua ruotsalaisia lääkäreitä töihin mutta miten Seinäjoelle?
Arvelisin että yksi syy tehdä ruotsinkielestä 60-luvulla pakollinen kaikille oli painottaa Suomen kuulumista länteen Neuvostoliiton uhan alla.
Harvinaisen höplää väkeä tuolla ruotsinkielisellä rintamalla. Ihan kuin olisi menossa jokin juutalaisvainoon verrattava myllerrys, jos joku ihmettelee miksi huono ruotsin kielen taito on tarpeen. Virka- ja pakkoruotsi pois.
Kantasi ruotsin opetukseen Suomessa on sekä nuoria oppilaita, opiskelua yleisesti että ruotsin kieltä arvostava, ja perusteltu erinomaisen hyvin.
Kannatan lämpimästi.
Valtavan hyvä kirjoitus Odella!! Olen aivan täsmällisesti samaa mieltä. Olen vankasti ruotsin vapaaehtoisuuden kannalla — ja samalla kannatan Oden porkkanaa ruotsin valitsemisen vauhdittamiseksi. Suosittelen lämpimästi ruotsin hyvää osaamista kaikille riippumatta siitä, tarvitseeko ruotsia työssään vai ei. Se avaa naapurin mediamaailman ja kulttuurin, joka on sillä tavalla meille kiinnostava, että siinä käsitellään samoja asioita kuin meilläkin. Ei ranskalaislehden jutuissa tai uutisissa paljon samoja aihelmia ole kuin ne, mitkä meitä Suomessa kohauttavat.
Tähän samaan keskusteluun liittyy myös eräiden yliopistojen tai tiedekuntien kielikiintiömenettely. Itse olen puhunut tästä 25 vuotta. Ruotsia osaamalla on enemmän aloituspaikkoja “suomenkielisissä” yliopistoissa ja korkeakouluissa, ja ruotsinkieliset päälle.
Tätä perustellaan ruotsinkielisten palvelujen turvaamisella. Täsmälleen samoin perustellaan pakollista toisen kotimaisen kielen (ŕuotsin) opetusta.
Mikäli palvelut turvataan pakollisella kielenopetuksella, kielikiintiöt ovat syrjiviä. Mikäli palvelut turvataan kielikiintiöillä, toisen kotimaisen kielen pakollisen opiskelemisen perustelu palvelujen turvaamisella on mieltä vailla.
Muuten juuri kuin kirjoituksessa esitetään.
Kaksikielisyys merkitsee suurimmalle osalle vain jotain pakkoa ja epämiellyttävää riesaa. Aivan turhaan, sillä tämä aspekti ei tuota mitään kenenkään tarvitsemaa. Aina kun Suomessa puhutaan kaksikielisyydestä, puhutaan jotenkin pakottamisesta, velvollisuuksista ja kustannuksista ja keskustelu on väkisin melko negatiivisesti värittynyttä.
Toisinkin voisi olla. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa toimiva myyntikonttori tai asiakaspalveluyksikkö voisi palvella kaikkia pohjoismaita (Islanti tökkinee, mutta niin se tökkii ruotsalaisellekin, ja maa on pieni), kun taas Ruotsiin tai Tanskaan sijoitettu kioski ei kykene palvelemaan suomeksi yhtä helposti.
Luulisi, että tätä voisi myydä.
Meille kerrotaan propagandassa, että kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara, ja tästä syystä on liuta pakkoja ja muita rakenteita, joilla tätä rikkautta ylläpidetään. Mitäpä jos luopuisimme pakottamisesta kokonaan ja keskittyisimme rikkauteen ja voimavaraan, jonka määrä ei vähene ensinkään, vaikka asiaan liittyvä pakottaminen lopetettaisiin.
Haavistohan sanoi Suomea kiusaajien maaksi. On kyllä aika erikoista, että ruotsia pakotetaan opiskelemaan niin paljon, että se vie paljon resursseja muilta aineilta. Nuoret pakotetaan armeijaan ainoana Euroopan maana. Ja veroaste on Euroopan korkein.
Ehkä Haavistolla oli pointtinsa oikeassa.
Ruotsinkielen vaikutuksista en tiedä, mutta Suomessa valmistutaan ylioppilaaksi ja yleensäkin ammattiin ennätysvanhana. Ei kannatatisi niin pitkään opiskella, kun kuitenkin joutuu vaihtamaan ammattia useamman kerran elämässään. Sietäisi harkita tarkkaan opetusohjelmia.Tietääkö kukaan miten on kieliopintojen laita muissa monikielisissä maissa?
Hyvin ja tasapainoisesti kirjoitettu!
Pari näkökulmaa lisäisin: maahanmuuton seurauksena on turha vaatia kahden uuden kielen osaamista. Lisäksi perheissä, joissa jo valmiiksi vaikka italian kielinen perheenjäsen, voi olla parempi, että opetellaan muuta kuin toista kotimaista, jos se kunnassa mahdollista.
Pakkosuomenkin voisi samalla poistaa. Toista kotimaista voisi olla kaikille kurssin tai kahden verran osana yhteiskuntaoppia tai historiaa.
Tieteellisestä näkökulmasta olisin kiitollinen, jos joku toinen blogia lukeva jakaisi tietoa a) yksilöiden kyvystä ja rajoista oppia useita kieliä (kyllä kaikkia kieliä oppii ‑argumentti) ja miten kapeammat usean kielen kielikylvyt toimivat. Voisiko peruskoulussa olla useiden kielten alkeita, jotta lapset oppisivat esim aasialaisten ja slaavilaisten kielten ääntämystä?
Iso voitto olisi, jos kielten opiskelun valinnanvapaus (yleistä kieltenopiskelun pakkoa kannatan) parantaisi suomalaisten venäjän oppimista, ettei yksi dosentti olisi ainoa suomalainen äänitorvi.
n ääntämystä?
Iso voitto olisi, jos kielten opiskelun valinnanvapaus (yleistä kieltenopiskelun pakkoa kannatan) parantaisi suomalaisten venäjän oppimista, ettei yksi dosentti olisi ainoa suomalainen äänitorvi.
ja lisäyksen vielä maailman voimakkain ay-liike, joka estää työttömien työnteon
RKP on suomen liberaalein puolue imo, paitsi ruotsin kielen suhteen.
Samaa mieltä, kiitos!
Haluan vielä opettajan näkökulmasta muistuttaa, että pakkoruotsi on outo pakko: siitä ei saa vapautusta edes tarvittaessa. Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita tai oppilaita, joilla on ongelmia nimenomaan kielen alueella. Muualla näiltä oppilailta ei vaadita toista vierasta kieltä. Meillä heitä ei voi vapauttaa pakkoruotsista, koska se “asettaisi heidät epätasa-arvoiseen asemaan”, koska vain pakkoruotsi avaa tien virkoihin. Tämä on kestämätön tilanne. Monet oppilaat joutuvat pakkoruotsin takia pitkittämään lukio-opintoja ja jopa keskeyttämään jatko-opinnot. On erehdys luulla, että kaikki akateemiset ovat kykeneviä lukemaan sujuvasti useita kieliä — näin ei ole. Erityisesti niillä, joille jo suomenkielisen tekstin lukeminen on hidasta ja työlästä (maahanmuuttajat, dysleksikot), joutuvat tekemään opinnoissaan muutenkin paljon muita suuremman työn. Ja sitten he taistelevat vielä pakkoruotsin kanssa, josta heille jää ehkä kymmenen sanaa, vitonen todistukseen ja paljon hukattua aikaa ja mahdollisuuksia. Nämä nuoret voivat kuitenkin olla hyviä matematiikassa, tekniikassa, empatiassa ja näin ollen erinomaisia sairaanhoitajia tai insinöörejä. Pakkoruotsista on muodostunut tällainen hirviö, koska vapautuksia ei yksinkertaisesti voida antaa, sillä ne romuttaisivat hetkessä muitten opiskelumoraalin ja sen ainoan todellisen perusteen pakkoruotsille: sinun on selvittävä tästä tai et saa koskaan minkäänlaista pahvia mistään oppilaitoksesta!
Aiemmin ruotsin laudatur avitti opiskelupaikkaan Åbo Akdemissa ja Ruotsissa ruotsalaisissa yliopistoissa.
Nykyisin Ruotsissa siitä ei ole erityistä hyötyä.
Samalla vaivalla voi mennä opiskelemaan johonkin Muuhunkin EU maahan.
Ruotsissa ruotsalaiset eivät pääsääntöisesti tiedä Suomesta mitään ja suomalaisista “ei saa peittää”, puukko ja dokaaminen Suomen lautoilla. Sekin vaikuttaa kiinnostukseen siihen suuntaan.
Vinkki: jos ruotsia tarvitsee, sitä oppii. Ilman muumiruotsin murretta.
Säälittävin perustelu ruotsin pakollisuudelle on, että kun joutuu lukemaan finskaa niin muiden on vastaavasti oltava ruotsin tunneilla. Muuten tulee ansiotonta etua. Se tuntuu simputukselta.
Ode on täysin oikeassa. Vain valinnaisuus enää pelastaa ruotsin osaamisen Suomessa.
Työpaikkoihin joissa tosissaan tarvitaan ruotsia Suomessa valmistuu ihmisiä Hankenista, Åbo Akademista, Helsingin yliopistosta ja joukosta muita oppilaitoksia. Miksi sitten virkaruotsi?
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Ruotsin kieli on rikkaus, koska Ruotsin kieli on rikkaus.
Kuinkas paljon olet viettänyt aikaasi pohjoismaiden ulkopuolella?
Pohjoismaihin kuulumattomia maita kun on 189 kappaletta ja niissä on väestöä yli 7 miljardia.
Nuorisolle maailma on muutakin kuin Suomi ja ruotsinlaivat. Nuorisolle maailma on oikeasti koko maailma, jonka internet yhdistää.
“Tehtäköön kyselytutkimus vaikka 35-vuotiaiden keskuudessa siitä, kuinka paljon heillä on ollut käyttöä kouluruotsille, käyttävätkö he sitä päivittäin, viikoittain, kuukausittain vuosittain vai harvemmin.”
Joitakin tällaisia kyselyjä on tehty, onko kyseessä tutkimuskriteerit täyttävä otanta, sitä en osaa sanoa. Yksi esimerkki on Tiia Turkian gradu: Ruotsin kieli valtionhallinnossa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36797/URN:NBN:fi:jyu-2011101211533.pdf
Sen mukaan ruotsia ei juuri tarvita/käytetä edes valtionhallinnossa sisäministeriössä..
Seura-Lehti taas kysyi äskettäin lukijaraadissan, onko ruotsille ollut käyttöä.
Yli 40 % vastasi, ettei ole KOSKAAN tarvinnut ruotsia työssään, 10 % käytti päivittäin.
Olisi siis aivan riittävää, jos ruotsia lukisi joka kymmenes suomenkielinen mahdollisimman laajan oppimäärän (A1-kieli).
Valitettavasti RKP:n masinoima B‑ruotsin aikaistaminen söi A‑kielten (myös A‑ruotsin) lukijat eli RKP piti parempana suuria massoja lukemassa huonompaa ruotsia, kun järkevä ja tarpeet tyydyttävä lähtökohta olisi ollut juuri päinvastainen! Pienempi määrä, parempi laatu!
http://seura.fi/puheenaihe/ajankohtaista/melko-kallista-seura-laski-paljonko-virkamiesruotsi-maksaa/
Linkki Seura-lehden kyselyyn. Vaikka kyseessä ei tutkimus, vaan kysely, vastaus on linjassa Turkian gradun kanssa.. Vain harvoin, vain harva tarvitsee..
Tuomas Enbuske kirjoitti aiheesta lähes kuusi vuotta sitten näin:
“Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. He ovat oikeassa yksinkertaisesti siksi, että heistä siltä tuntuu. Ei ole olemassa hyvää tai pahaa itsessään, on vain hyvää ja pahaa jonkun kokemana.
Jos joku ei tarvitse ruotsia elämässään, niin silloin hän ei sitä ei tarvitse.
Monet filosofit jo Platonista lähtien ovat väittäneet sitkeästi, että olisi olemassa joku “oikeiden hyvien ideoiden maailma”, jossa esimerkiksi kieli itsessään olisi tärkeä. Mutta se ei ole totta. Kieli on tärkeää, jos joku sen sellaiseksi kokee.”
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60431-pakkoruotsin-vastustajat-ovat-oikeassa
Ja kaikkein surullisinta on, miten paljon vastaavaa argumenttia käytetään politiikassa.
Jos on viettänyt aikaa muutenkin kuin turistina Pohjoimaiden ulkopuolella, huomaa että Ruotsi ja Norja ovat, Eestiä ollenkaan aliarvioimatta, meitä kulttuurisesti ja toimintatavoiltaan lähimmät samanlaiset.
Pakollinen ruotsinkieli ja sen laajuus ovat sitten eri asia.
Itse kannatan edellä mainitsemastani syystä pakollista lyhyttä ruotsinkielen kurssia. Voi sitten sen omaksuttuaan tositilanteissa siirtyä kohteliaalla tavalla johonkin maailamankieleen tai sitten käydä mielenkiintoisia keskusteluja kökkökielellä esim. Ruotsin saaristossa ja norjalaisten lohijokien rannoilla.
Se vain on kumma, että muutama lause ruotsiksi tai norskiksi avaa tietä kaikenlaisiin keskusteluihin.
Osmo har absolut rätt i vad han säger och föreslår, Bravo!
Men det måste jag säga, att det är synd om Anna-Maja Henriksson nu! Säkerligen kunde hon inte gissa vad följden skulle bli av hennes agerande i Seinäjoki-affären!
Ruotsinkieleni kelpaa vain ruotsalaisille ja ahvenanmaalaisille. Mutta mantereella kertovat että ei kelpaa ja hän puhuu kulla suomeakin. Koen ylimieliseksi että en edes saa yrittää kun kohtuudella osaan kieltä. Ja ymmärrän erittäin hyvin. Jodå näin tulee aina se bättre folk fiilis.
On naiivia keskustella pakkoruotsista ikään kuin se olisi järjen asia, ikään kuin sen puolesta esitetyt argumentit kannattaisi ottaa tosissaan. Mitkään kyselyt eivät asiaa miksikään muuttaisi.
Pakkoruotsi tuottaa paljon mukaopiskelua ja mukaosaamista, jotta “hyvät ihmiset” olisivat onnellisia, jotta Ruotsi pitäisi Suomesta ja jotta suomenruotsalaiset ja etenkin suomenruotsalainen pääoma pysyisi vähän suosiollisempana. Mutta eihän näistä todellisista syistä kukaan mitän puhu vaan jostain pohjoismaisista työmarkkinoista, historian kunnoittamisesta, Suomen kaksikielisyydestä, palveluiden takaamisesta ja muista aidanseipäistä.
Suomalainen politiikka tuntuu yllättävän usein vähäjärkiseltä.
Ruotsi on tärkeämpi kieli keskivertosuomalaisille kuin joku espanja tai ranska. Eliitti opetelkoot ruotsin ja englannin lisäksi espanjaa tai vaikka mandariinikiinaa. Kyllä yliopisto-opiskelijamme ovat heikossa hapessa jos valmistuminen jää ruotsin kielestä kiinni!
En tarkoita että peruskouluissa ja ammattikouluissa olisi pakko oppia ruotsia mutta korkeammassa koulutuksessa kyllä. Ihmisten jotka ovat johtavassa asemassa kautta maan, tulisi osata kommunikoimaan tärkeimmän naapurimaamme kollegojen kanssa ja kaksikielisillä alueilla asiakasrajapinnassa toimivien.
Ja vaikka ei ole sellaisissa työtehtävissä jossa ruotsin taitoa suoraan vaaditaan, niin internetin aikakautena ei voi väittää enää että ei voi käyttää ruotsin kieltä missään. Jos osaa ruotsia, niin voi seurata ruotsalaista mediaa. Siellä näkee maailman toisenlaisin silmin kuin johon me olemme tottuneet. Lisäksi voi kirjoittaa ruotsalaisiin keskustelupalstoihin. Niillä keskustelupalstoille joilla suomalaiset kirjoittavat ovat ruotsalaiset yleisesti ottaen kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista asioista, eikä ole mitään puukko ja p‑rkele vitsejä.
Sanon teille tämän vain yhden kerran: Me tulemme olemaan riippuvaisia Ruotsista ja muista Pohjoismaista jos Putin rupeaa ärjyämään kunnolla.
Meillä oli vielä pari kuukautta sitten ovi auki Natoon, mutta se ovi on menossa kiinni. Jos suomalaiset vain haistattelevat ruotsalaisille ja ruotsin kielelle, niin se on Suomen menoa sitten. No eliitti ei välitä koska ohjukset ei lennä Portugaliin asti.
Oma vaatimaton kokemukseni työelämästä on, että en ole tarvinnut ruotsia kertaakaan, vaikka suuri osa töistä liittyy pohjoismaiseen yhteistyöhön ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kollegoiden kanssa. Käsiteltävä dokumentit ja työkieli on englanti..
Yläasteikäisenä minulla oli valtava asenneongelma ruotsin opiskelua kohtaan. Merkittävältä osaltaan se oli varmasti luokkakavereilta absorboitua (koska vanhempani ovat olleet hyvin positiivisia ruotsin kieltä kohtaan), mutta osaltaan se johtui pakosta opiskella kieltä, jolle ei tuntunut olevan mitään todellista tarvetta. Lukiossa entiset epämotivoituneet kaverit vaihtuivat motivoituneisiin, ja ehkäpä vanhempienkin valistus teki tehtävänsä: aloitin lukio lähes nollatasolta, mutta kirjoitin eximian. Ylioppilastodistusta noutaessani osasin keskustella sujuvasti ruotsiksi (vaikka edelleenkään mitään todellista tarvetta ei ollut, lukuunottamatta paria Tukholman risteilyä).
Nykyisin asenteeni ruotsin opiskelua kohtaan on taas negatiivisen puolella, koska viimeisten vuosien aikana olen tarvinnut kielitaitoani vain kerran vuodessa tai kahdessa. Lisäksi saan ajoittain kuunnella kysymyksiä asenneongelmasta tai vastaavasta. Kyseessä ei ole asenneongelma, vaan taustalla on se kylmä tosiasia ettei ruotsinkielelle ole suurimman osan kohdalla minkäänlaista todellista tarvetta. Aivan samalla tavalla voitaisiin syyttää asenneongelmasta, jos ei 10 vuotta lukion jälkeen osaa enää sujuvasti juuri- ja logaritmifunktioita. Joudun käyttämään paljon aikaa ja energiaa ammattitaitoni jatkuvaan kartuttamiseen ja päivittämiseen, joten tuntuu kohtuuttomalta käyttää merkittävästi aikaa kielitaidon ylläpitämiseen, jonka todellinen tarve on äärimmäisen vähäistä. Siitäkin huolimatta puhuisin mielelläni sujuvaa ruotsia, olisipa sille vain tarve.
Asennettani kääntää entistä negatiivisempaan suuntaan ruotsinkielisten kielikiintiöt. Negatiivinen asenne suomenruotsalaisia kohtaan ei johdu niinkään ennakkoluuloista, vaan siitä että esimerkiksi kielikiintiöiden puolustamisella antavat vaikutelman etteivät heitä koskisi samat säännöt. Mistä tuleekaan se typerä hokema bättre folkista? Olen keskustellut asiasta useiden ihmisten kanssa, ja tämä kielikiintiökysymys tuntuu olevan monille (koulutetuille) tuttavilleni punainen vaate. Asenne ruotsinkieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria kohtaan on peräisin paljolti suomenruotsalaisten ajamasta politiikasta.
Kielikiintiöt tuntuvat minusta suorastaan törkeiltä: asettamme äidinkielen perusteella täysin erilaiset sisäänpääsykriteerit yliopistoon (halutuille aloille erittäin suuri ero sisäänpääsyn pisterajoissa). Mikä on ratkaiseva moraalinen/älyllinen ero, jos asettaisimme eri kriteerit ihovärin perusteella, valkoihoisille eri pisterajat kuin tummaihoisille?
Todetaanhan YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen 2. artiklassakin ”jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen…tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.” ja meillä Suomessa on kielikiintiöt.
Pystyisikö Osmo selventämään epätietoiselle miksi ihmeessä Vihreät puolueena on heti RKP.n jälkeen kovin pakkoruotsin kannattaja?
Enpä oikein ymmärrä pointtiasi. Tässä puhuttiin ruotsin kielen tarpeesta Suomen työelämässä. Kaikki hommat on saatu osaamalla myös ruotsia, koska se on ollut niissä tarpeen, jotta ko. työtä on ylipäänsä pystynyt tekemään.
Suomalaisten suhtautuminen ruotsin kieleen alkaa olla sellaista, että kohta enää ei selvitä edes kadunnimistä, niissä kun on kasapäin ruotsalaisia
nimiä vähän siellä sun täällä. Ja tämähän johtuu Suomen ja Ruotsin pitkästä yhteisestä historiasta (jos joku ei ole vielä kuullut asiasta).
Ehkä historiaa ja ruotsin kieltä pitäisi opettaa yhdessä paketissa. Muuten ollaan kohta siinä pisteessä, että osa suomalaisista ei osaa enää ääntää edes omaa nimeään. Siis nämä nyyperit ja ruunekreenit.
Pohjanmaalla puhutun ruotsin kielen murteen ymmärtäminen on hankalaa kouluruotsilla, koska se on melko kaukana standardiruotsista (sisältää piirteitä, jotka muualla katosivat jo keskiajalla).
> mikä oli twiitin tarkoitus
Kuten Trumpin, niin myös sinun Twitter-tiliäsi tulisi suodattaa.
> ruotsinkieliset kumosivat itse yhden >perusteistaan ruotsinkielen opiskelun >pakollisuudelle.
Ruotsinkieliset ymmärtävät hyvin suhteellisesti pienen osuutensa väestöstä ja jatkuvasti arjessa katsovat läpi sormien siitä ettei kaksikielisyys usein toimi kuten pitäisi. Sairaanhoito tai Oulun tapaus ovat yksittäisiä kynnyskysymyksiä jolloin RKP toimii silloin kun on pakko.
> että en sanottavasti arvosta viestejä …
Jepp
> minä en kuulu ruotsinkielen vihaajiin
Silti kun viimeksi oteltiin niin sinä ehdottomasti kieltäydyit luopumasta todistetusti ruotsin kielen, ja suomenruotsalaisten vihaajien keksimästä ja propagoimasta pakkoruotsi-sanasta, joka on yksipuolisesti nykyisen kouluruotsin vastustajien käyttämä sana. Emme koskaan kuule lausetta “kannatan pakkoruotsia”. Painavin perustelusi oli että pakkoruotsi-sana niin tehokkaasti ilmentää mistä debatissa on kyse.No, miksi sinun mielestä ei saisi käyttää N‑sanaa Saharan eteläpuolisista Afrikan asukkaista ? (vai saako sinun mielestä ?) Kaikki muut termithän ovat kömpelömpiä. Ja lisäksi, pahoin pelkään että sinulla on toinen argumentti jota et myönnä, nimittäin se että pakkoruotsi-sana on populismia tehokkaimmillaan; kuka kehtaa vastustaa kieliVAPAUTTA ?
> kuin opettaa ruotsia vastaanhangoittelevalle >lieksalaiselle tulevalle metsurille.
Tuon kieltämättä usein tehottoman ruotsin kielen opetuksen seurauksena kuitenkin umpisuomenkieliset — lieksalaisesta metsurista stadissa lymyilevään vihreiden harmaaseen eminenssiin — ymmärtävät ruotsin kielestä ja sen mukana pohjoimaisesta kulttuurista yhtä sun toista. Ja se on hyvä se, monellakin tasolla.
> että tässä kysymyksessä tunteet ovat faktoja tärkeämpiä.
Kysypä Timo Soinilta onko hänen suhteensa suomen kieleen ensi sijassa käytännöllinen vai tunteellinen asia. Tai Mauri Pekkariselta, tai Anni Sinnemäeltä, tai …
>Minä pidän ruotsin pakollisuuden suurimpana >haittana sitä, että sen seurauksena suomalaiset >ovat kansainvälisesti yksikielisiä.
Joo, olemme hätää kärsimässä sujuvasti kansainvälisten amerikkalaisten, venäläisten, ranskalaisten j.n.e seassa
Vaikka päätyminen hesarin etusivulle yhden vaivaisen twiitin vuoksi oli ehkä kohtuutonta ja naurettavaa, niin ilahduin siitä silti. Havainto oli kuitenkin aivan oikea.
Anekdootti: Allekirjoitin kesällä (uuden) pakkoruotsin poistamista vaativan kansalaisaloitteen, koska sattui tulemaan nimien kerääjä umpisuomalaisen sisämaakaupungin kadulla vastaan. Luultavasti äskettäin eläkeiän saavuttanut nainen osoittautui ruotsinkieliseksi, ja hän sanoi minulle (ventovieraalle) olevansa hyvin pahoillaan katkeruudesta, jota pakkoruotsi kieliryhmien välille synnyttää. Niinikään hän korosti, että kolmasosa ruotsinkielisistä ei kannata nykyistä järjestelmää.
Kohtaaminen oli miellyttävä, joten lausuin naiselle muutaman pienen kohteliaisuuden kehnolla ruotsillani. Vieressä seissyt kuusi vuotta nuorempi ystäväni, jonka aikana yo-ruotsi ei enää ollut pakollista, ei ymmärtänyt sanomastani montaakaan sanaa.
Se olkoon ihan jokaisen oma asia, minkä kielistä mediaa haluaa seurata ja mitä kieliä opiskella.
Joka tapauksessa Google Translate ja vastaavat palvelut tekevät sen (ja tulevaisuudessa yhä paremmin), että kuka tahansa voi seurata minkä kielisiä kirjoituksia hyvänsä, ilman omaa kielitaitoa. Johonkin kaunokirjallisuuteen automatiikka ei ehkä vielä kovin nätisti taivu, mutta uutistekstit kääntyy aika hyvin pääasiassa.
Ei pakkoruotsi mihinkään katoa vielä sukupolviin. Kielivaatimukset takaavat sen, että korkeimmat virat menevät pääsääntöisesti ruotsinkielisille ja varakkaat säätiöt vaalirahoituksineen sen, että pakkoruotsilla on aina eduskunnassa puolustajia yli puoluerajojen.
Ainakin Anna-Maja Henriksson ministerinä ollessaan halusi kieltää seksin ostamisen lailla. Se ei ole kovin liberaalia.
Nykyään en juurikaan enää jaksa osallistua keskusteluun ruotsin kielestä Suomessa. Se on mielestäni niin itsestäänselvästi loppuun käsitelty asia. Järkiperusteita ei ole pakkoruotsille ja tunnepohjaiset perusteet ovat niin typeriä ja vapaudenvastaisia, että on tosiaan vain ajan kysymys koska järjestelmä lopetetaan. Toisaalta suomalaiset ovat niin hirvittävän hidasta sakkia toimimaan, että vallankumous voi helposti viedä 1000 vuotta.
ja omana ei niin vaatimattoman työkokemukeni varsin monella työnantajalla: En ole koskaan tarvinnut sanaakaan ruotsia.
Ja luulen että se on se tavallinen tapaus.
Taannoin kiinnitti Akateemisen kirjakaupan myyjien rintalippuvarustushuomiota. Monella tytöllä oli kielitaidon osoituksena ainoastaan siniristilippu ja Union Jack.
Tämä siitä huolimatta että lisäkielestä sai ainakin silloin pienen palkanlisän. Ja olettaisin että kausimyyjätkin olivat vähintään lukion käyneitä eli opiskelleet ruotsia kuusi vuotta.
Luulisi siinä ajassa oppivan perusasiakaspalveluun riittävän kielitaidon, oli pakkoa tai ei.…
Ongelma tässä ruotsinkielikeskustelussa on se, että ruotsin kieli merkitsee eri asioita eri puolilla Suomea. Etelä- ja länsirannikolla ruotsi on osa paikallista elävää elämää, kulttuuria ja historiaa. Etelä- ja länsi-Suomessa myös suomenkielisten kulttuuri on samankaltaisempaa ruotsalaisten kanssa ja yhteydet siihen suuntaan ovat vahvat. Itä-Suomi on taas perinteisesti suuntautunut itään, eikä ruotsia ole siellä puhunut muu kuin hallinnollinen eliitti ja ehkä jokunen porvari. Siellä suhde ruotsin kieleen on samankaltainen kuin suhde venäjän kieleen entisissä itäblokin maissa, eli sitä vihataan “eliitin” ja “siirtomaahallinnon” kielenä. Itä-Suomesta Helsinkiin muuttavat tuovat valitettavasti asenteensa mukanaan. En ymmärrä miksi vihattua kielenopetusta pidetään yllä. Mielestäni ruotsi voisi olla pakollinen kaksikielisissä maakunnissa, muualla voisivat pärjätä ilman.
Oma lukunsa toki on Pohjanmaa, jossa kuulemani mukaan kieliryhmien välillä on jyrkempi kuilu ja joskus suoranainen vihanpito, jota tämä sairaalakiista saattaa heijastella.
R. Silfverberg:
“Ruotsi on tärkeämpi kieli keskivertosuomalaisille kuin joku espanja tai ranska.”
Miksi? Itse näkisin tilanteen olevan juuri päinvastainen.
“En tarkoita että peruskouluissa ja ammattikouluissa olisi pakko oppia ruotsia mutta korkeammassa koulutuksessa kyllä. Ihmisten jotka ovat johtavassa asemassa kautta maan, tulisi osata kommunikoimaan tärkeimmän naapurimaamme kollegojen kanssa ja kaksikielisillä alueilla asiakasrajapinnassa toimivien.”
Tässä annat ymmärtää, että korkeammassa koulutuksessa olevat siirtyvät jotenkin automaattisesti johtaviin tehtäviin, mikä nyt ei pidä paikkansa. Toisekseen, eikö tämä ole samalla argumentti pakkovenäjän puolesta? Itse näkisin, että Venäjä on vähintään yhtä tärkeä naapurimaa kuin Ruotsi.
“Ja vaikka ei ole sellaisissa työtehtävissä jossa ruotsin taitoa suoraan vaaditaan, niin internetin aikakautena ei voi väittää enää että ei voi käyttää ruotsin kieltä missään. Jos osaa ruotsia, niin voi seurata ruotsalaista mediaa. Siellä näkee maailman toisenlaisin silmin kuin johon me olemme tottuneet. Lisäksi voi kirjoittaa ruotsalaisiin keskustelupalstoihin.”
Tämä oli ainakin minulle uusi tulokulma asiaan. Internetin aikakaudella voi varmasti seurata vaikka kolttasaamelaista mediaa ja ehkäpä jopa osallistua kolttasaamelaisille keskustelupalstoille, mutta vaikea nähdä miten lähtisin sen perusteella puolustelemaan pakkokolttasaamea millään opiskelutasolla.
“Sanon teille tämän vain yhden kerran: Me tulemme olemaan riippuvaisia Ruotsista ja muista Pohjoismaista jos Putin rupeaa ärjyämään kunnolla.”
Eli jos Putin päästää leijonan karjaisun, niin naapurimaamme vastaavat ainoastaan ruotsinkieliseen hätähuutoon?
Ehkä se nyt vain on luovuttava tästä, mutta pahoin pelkään, että pakkoruotsista luopuminen johtaa siihen alueelliseen eriarvoisuuteen, että tietyillä paikkakunnilla ruotsi ei ole lainkaan kielivalikoimassa, eikä mikään muu kieli tule sen tilalle. Ei tämä valinnanvapautta lisää.
Hallituksemme ei tunnu erityisen koulutusmyönteiseltä, joten en elättele kovin vahvoja toiveita siitä, että kielivalikoiman laajuudesta pidetään kiinni.
Tehkää diili: annetaan halukkaille täydet palvelut Vaasassa ja lopetetaan sitten pakkoruotsi peruskouluissa. Ruotsin kielen alkeet voidaan opettaa lukiossa vanhan lyhyen englannin tapaan. Sitä todella tarvitsevat voivat sitten kehittää kielitaitoaan omalla ajallaan myöhemmin. Näin minä olen tehnyt englannin suhteen, ja nyt se on selvästi vahvin kieleni savon jälkeen.
Noinhan se näissä markkinointipuheissa menee.
Todellisuudessa sitten “opitaan”, että hurrit on homoja ja niitä tulee vihata, koska he ovat silkkaa ilkeyttään keksineet tällaisen pakollisen aineen ihan vain suomalaisia kiusatakseen.
Ei esimerkiksi norjan tai tanskan kieliin suhtauduta kouluissamme niin vihamielisesti kuin ruotsiin ja ruotsalaisiin.
Mitä ihmeen järkeä on kasvattaa nuorisoa suunnilleen vihaamaan ruotsalaisia? Jossain peräkylän raitilla ruotsia puhumalla saa aivan varmasti todennäköisemmin turpaansa kuin solkkaamalla vaikkapa espanjaa.
Mistäköhän se mahtaisi johtua?
Vaikka olisi kuinka svennomaani, niin en vain käsitä, mitä ihmeen hyötyä on toimia täysin omien tavoitteide vastaisesti.
Itse menin töihin ruotsalaiseen tytäryhtiöön täällä Suomessa, itseasiassa olin eka työntekijä ruotsin ulkopuolella. Tein heti selväksi että kaikki järjestelmät on muutettava englanniksi, kuten myös dokumentit on tulevaisuudessa näin oltava.
Vastustus oli kovaa, mutta näin tehtiin. Kokouksissa en puhunut sanaakaan ruotsia, vaikka sitä jotenkin hallitsen, kun länsirannikolta olen kotoisin. Nyt monen vuoden jälkeen on on minua kiitelty päättäväisyydestä, kun firma on laajentunut ympäri maailmaa.
Niinpä. Mikään muu kieli ei ole rikkaus?
Olin yli 40 vuotias, ennen kuin tapasin Ruotsia äidinkielenään puhuvan suomalaisen.
Voin rehellisesti sanoa, että en ole tarvinnut Ruotsia koskaan.
Stockman järjestää kielikokeita ja lippua saa pitää vain jos on läpäissyt sen. Akateeminen ennenkuului stokkaan joten eiköhän se ole samoilla säännöillä.
Sen kuudenvuoden kielenopetuksen jälkeen normi yli-oppilas osaa juuri ja juuri hej på dig ja Jag heter tasoista ruotsia. Sillä ei läpäistä mitään kielikoetta.
Tähänhän muutama muukin oli jo kommentoinut, mutta annetaan nyt vielä viisi senttiä täältäkin.
Oman työurani aikana olen tarvinnut ruotsia muutaman kerran. Kesätöissä kerran, alle viisi minuuttia kestäneeseen puheluun Norjalaisen (!) kanssa. Jälkikäteen ajatellen olisi varmaan sujunut myös englanniksi.
Ekassa työpaikassani (Vaasassa, ainakin neljännes paikallisista työkavereista ruotsinkielisiä) yli 10 vuoden aikana pari kertaa kuunneltuna. Puhuin suomea heikosti osaavan ja siksi sitä mieluiten välttävän työkaverin kanssa, hän puhui minulle hitaasti ruotsia, minä hänelle hitaasti suomea. Kommunikointi tuli hoidettua.
Edelliseen kohtaan voi tietysti vetää kohdalleni jonkinlaista asenneongelmaa, mutta ei kyse ollut siitä. En vain kokenut työkavereidenikaan pitävän minkäänlaisena ongelmana keskustella suomeksi, päinvastoin jokainen ruotsinkielinenkin aloitti liki poikkeuksetta keskustelut kanssani suomeksi, joten ruotsin osaaminen ei ollut käytännössä tarpeen. Sivuhuomiona toki, että yli 90% keskusteluistani oli muiden kuin ruotsinkielisten kumppanien ja kollegoiden kanssa.
Toisessa ja nykyisessä työpaikassani (Helsingissä) en ole tarvinnut ruotsia kertaakaan kolmen vuoden aikana.
Ja ylioppilastodistuksen ruotsin ällästä huolimatta se mitä tarvitse jatkuvasti harjoittaa, ei pysy terässä. Englantia osaan hyvin, koska sitä tarvitsee tämän päivän tietotyössä jatkuvasti.
Erinomainen argumentti pakkoruotsia vastaan! Aivan kuten sanoit: jos tarvitsee jotain kieltä, niin sitä kyllä oppii, tavalla tai toisella. Kyllähän ihmiset oppivat muitakin kieliä ilman, että niitä opetetaan jokaiselle koulussa pakollisilla kursseilla. Oppimista on todettu tapahtuvan myös vapaaehtoisilla kursseilla.
Vastaavasti, jos jotain kieltä ei tarvitse, niin ei sitä opi millään ja jos oppii hetkeksi, sen unohtaa saman tien. Jos yksi sadasta suomea puhuvasta suomalaisesta tarvitsee ruotsin kieltä, niin ne 99 muuta voisivat opiskella jotain sellaista, mitä he taas tarvitsevat. Ruotsin kielen oppimiseen ei tarvita pakkoruotsia.
Tuo väite ei kyllä koske kaikkia itä-suomalaisia. Äitini ja hänen sukulaisensa ovat Karjalan evakkoja ja hän ja hänen sisaruksensa ovat suhtautnuneet myötämielisesti ruotsalaisiin, sekä suomen- että riikinruotsalaisiin ja ovat opetelleet kielen. Venäjään taas ovat suhtautnuneet huomattavasti penseämmin, osa äidin siisaruksista ei ole ikinä käynyt Venäjällä tai Neuvostoliitossa, vaikka asuvat Imatralla, eivätkä aio käydä.
Opiskelin itse aikoinaan Lappeenrannassa, ja vaikka ruostinkielisiä ei koko kaupungissa ollut minun lisäksi kovin monta, niin kukaan ei kyseenalaistanut silloin 1980-luvulla ruotsin kielen merkitystä.
Se on mahdollista että 1990-luvun jälkeen on itä-Suomessa tapahtunut muutos suhtautumisessa ruotsalaisiin ja ruotsin kieleen, mutta suhtautuminen Venäjään on ollut sitten sitä naiivimpi. Venäläisturistit eivät kävisi Suomessa ostoksilla ollenkaan jos he eivät saisi viedä tavaraa täältä verovapaasti. Lisäksi raja Venäjälle on ja pysyy kiinni ja se aukeaa vain viisumin haltijalle joka ei todellakaan ole ilmainen suomalaisille, ja työntekoon Venäjällä se ei oikeuta. Ruotsin ja Pohjolan kanssa on ollut passivapaus ja yhteiset työnmarkkiant jo yli 60 vuotta.
Kielikiintiöistä päästäisiin eroon jos suosituimmille opiskelualoille lääketiede ja oikesustiede, nostettaisiin sisään otettavien määrää. Lääkäriliitto ja Lakimiesliitto taas vastustaa opiskelijoiden lisäämistä näille aloille, joten syytä heitä kielikiintiöistä.
Maakuntien yliopistoihin pääsee helpommin opiskselemaan mitä tahansa muuta ainetta paitsi lääke taioikeustiedettä suomeksi kuin vastaavia ainetta Helsingin Yliopistossa ruotsinkielisille tarkoitetussa kiintiössä.
Ainoa supistus ruotsinkielsiseen yliopistomaailmaan jota kannatan on Helsingin ruosinkielisen kauppakorkean eli Hankenin, sen yhdistäisin Aalto yliopistoon ja lakkauttaisin kiintiöt kielten perusteella.
”Seinäjokisten pakkoruotsi ei kelpaa Vaasan ruotsinkielisille. Miksi sitä sitten opiskellaan?”
Kouluruotsin ja ruotsinkielisen lääketieteellisen terminologian niputtaminen yhteen on tarpeetonta provosointia. Ei peruskoulussa kouluteta lääkäreitä tai sairaanhoitajia (eikä mitään muitakaan ammatteja). Siksi on pelkkää provosointia esittää, että kouluruotsilla pitäisi selvitä esimerkiksi hankalista lääketieteellistä kyselyistä tyyliin “podetko sepelvaltimotautia ja millainen lääkitys sinulla siihen on”. Tämä ei ole kouluruotsin opetuksen tarkoitus. Ammattiterminologia opitaan ihan muualla.
Pakkoruotsi on sitä paitsi terminä tarkoituksellisen provokatiivinen, jolla kerätään irtopisteitä. Eihän kukaan puhu pakkomatematiikasta, pakkomaantieteestä tai pakkoliikunnasta.
Jos Suomi olisi oikea demokratia, ruotsin kielen asemasta olisi järjestetty kansanäänestys jo aikoja sitten. Kaikkihan tietävät miten äänestyksessä kävisi, joten pakkoruotsia kannattava eliitti ei halua sellaista järjestettävän. Se kertoo aika paljon siitä, kuka ja miten tätä maata todellisuudessa johdetaan.
Keskustelu pakkoruotsista on aivan päätöntä lähtien jo siitä teeskentelystä, että pakolle olisi joku rationaalinen peruste. Pakkoa ylläpidetään voiman osoituksena. Se paljastaa sen kuka käskee ja kuka tottelee. Sama idea oli neuvostoliitossa kun kansalle valehdeltiin aivan poskettomia. Kaikki tiesivät poskettomat valheet poskettomiksi ja kaikki tiesivät, että kaikki tiesivät. Silti piti, henkensä uhalla, leikkiä mukana. Pakkoruotsin osalta pakottajien valta vähenee ja pakotettavien osalta vastustus kasvaa sukupolvi sukupolvelta, muutos on väistämätön. Pakon hiekka on käymässä vähiin.
Olen 35 vuotias tohtori teknisellä alalla, enkä ole ruotsia tarvinnut lainkaan. En töissä, opinnoissa enkä vapaa-ajalla. Ainoan poikkeuksen muodostaa yliopiston pakkoruotsin kurssi, mutta siinä tarve oli kehäperusteltu.
Kiitos kommentistasi, Mikael!
Olen edelleenkin sitä mieltä, että pakkoruotsi on järjetöntä inhimillisten ja taloudellisten resurssien haaskausta ja tehokkain mahdollinen kieliryhmien välien tuhoaja. Aiheutettu vahinko on moninkertainen saavutettuun hyötyyn nähden.
Keruureissulta jäi pääosin erittäin hyvä mieli tuhansien ihmisten kohtaamisista, varsinkin Sisä-Suomesta ja tietenkin Ilosaari-Rockista ja Itä-Suomesta muutenkin.
Ruisrockissa näkyi ikävällä tavalla tämä ruotsin kielen “sivistävä” vaikutus sekä verbaalisti että fyysisesti, ja toivon todella, että se “sivistys” ei leviä muualle Suomeen.
Toki sielläkin tulivat “sivistyneimpien” kaverit avuksi etsimään keruuvälineitäni ojista, kiitos siitä.
Vapaaehtoinen ruotsi (tai muu kielivalinta) oppilaiden jakamisessa koululuokkiin johtaa voimakkaaseen segregaatioon. Siksi A‑saksan lukijoita ei ole lasteni koulussa keskitetty yhteen luokkaan, vaikka se tuntijaossa aiheuttaakin ongelmia. Samassa koulussa olevasta musiikkiluokasta näkee, että segregaatiovaikutus voi olla suuri.
Ruotsissa osataan työelämässä englantia. Siellä ylipäätään on ihan eri tavalla ymmärretty, että mielellään työntekijöitä, , jotka osaavat homman — kyllä siinä ruotsia oppii.
Voi seurata vaikka saksalaisia lehtiä tai sveitsiläisiä, jos haluaa seurata ruotsalaisia lehtiä niin kielen oppii.
Pohjoismaiden neuvostossa päästiin eroon korotusta skandinaviskasta, kun Balttian maat tulivat mukaan toimintaan.
Nato on aika säälittävä peruste pakkoruotsille, huumoriin kelpaa.
Eivät lapset pakottamalla enää opi. Yrittäkää keksiä perusteluita, jotka edes 15-vuotiaasta olisivat tolkullisia.
Seuralehti on laskenut virkaruotsin hintaa:
“— Tutkintokoulutukseen käytettiin 672 miljoonaa euroa. Yhden opintopisteen hinta oli siis 67 euroa. —
Virkamiesruotsin laajuus vaihtelee oppilaitoksesta riippuen 3–5 opintopisteen välillä. Kun käytetään keskiarvona neljää opintopistettä, yhden virkamiesruotsin koulutuksen hinta on 4×67 euroa=268 euroa.
—
yhdellä ”vuosikurssilla” opiskelee suunnilleen 50 000 henkeä, jotka suorittavat virkamiesruotsin.
Hintalappu on 50 000×268 euroa, eli 13,4 miljoonaa euroa vuodessa.
— lähtötasotesti. Selvitysten mukaan vain joka viides ylioppilas läpäisee sen ilman valmentavaa opetusta. Ammatillisen tutkinnon suorittaneissa lukema on synkempi: vain kaksi prosenttia selviää ruotsin kielen lähtötasotestistä puhtain paperein.
— tarkoittaa, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot joutuvat järjestämään opiskelijoille ylimääräisiä ruotsinkielen kursseja, jotta he selviäisivät lakisääteisistä opinnoista.
—
Virkamiesruotsin hintalappu kohoaa 17 miljoonaan euroon vuodessa.
—
Ammattikorkeakouluissa on kasvava joukko oppilaita, jotka eivät pääse virkamiesruotsin tentistä läpi edes kolmella yrittämällä. Opinnot viivästyvät ja työura lyhenee alkupäästä. On vaikea arvoida, paljonko se maksaa yhteiskunnalle.
—
varovainen arvio virkamiesruotsin hinnaksi voisi olla 20 miljoonaa euroa vuodessa.”
Eikä tässä ollut vielä hinnoiteltu pakkoruotsia alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa…
Kunhan riittävän moni opiskelija jättää tutkintonsa pakkoruotsia vaille valmiiksi, niin yliopistoilla alkaa olla aika isoja ongelmia rahoituksen suhteen.
Töitähän saa vaikkei tutkintoa olisi ja niin on aina ollut. Töihin pääsee usein jo ennen gradun kirjoittamista. Virkaa ei tietenkään saa, mutta väliäkö tuolla.
Opiskelijat voisivat romahduttaa parissa vuodessa yliopistot jättämällä tutkinnot kesken.
Miten sinä käännät suomeksi virallisen termin obligatorisk svenska?
Jos sana obligatorisk on suomeksi koulu, niin onko obligatorisk försäkring kouluvakuutus?
PS Matematiikka on universaali aine — sen säännöt ovat muuttumattomat vaikka sitä voi opiskella tuhansilla eri kielillä. Ei siis voi valita matematiikoista. Kielistä taas on aina pakko valita — niitä kun on lähteestä riippuen 6000–9000.
Akateeminen Kirjakauppa kuului vielä vähän aikaan sitten Stockmanniin. Stockmannilla on kovat vaatimukset sille, että saa ruotsin lipun rintalappuunsa. Kun tyttäreni oli muutama vuosi sitten muutaman päivän Stockmannilla joulumyyjänä, ei riittänyt sellainen kielitaito, jolla oli muutamaa kuukautta aikaisemmin saanut ruotsin ylioppilaskokeesta vahvan laudaturin (tyttäreni myös osasi puhua kieltä eikä vain kirjoittaa).
Kaikissa muissa kielissä saattoi suorittaa joko helpomman tai vaatimman tason, mutta ruotsin lipun sai vain suorittamalla vaativan tason, joka ilmeisesti vaati lähes äidinkielen veroista sujuvuutta puheessa. Perusasiakaspalveluun riittävä kielitaito ei todellakaan ollut tarpeeksi. Sinänsä tämä on ihan ymmärrettävää, kun Stockmann on halunut profiloitua tavaratalona, jossa saa hyvää palvelua myös ruotsiksi.
Älä nyt vitsaile! Kolttasaame on käytännössä kuollut kieli koska sitä eivät muut kuin kolttasaamelaiset itse puhu. Väestö joka puhuu sitä oli liian pieni ja joutui muiden kielten puristuksiin kun Neuvostoliitto vei Petsamon Suomelta. Toisenlainen kohtelu ja jonkinlainen viranomaisten osaamispakko olisi voinut aikanaan pelastaa kielen.
Ruotsia ja sen lähisukulaiskieliä osaa n 25 milliä ihmistä ja suurin osa ihan joko Suomessa tai naapurimaissa.
Matematiikka = sama kuin kaikki kielet.
Matematikka jakautuu aritmetiikaan, geometriaan, algebtraan, tilastomatematiikkaan jne.
Peruskouluissa opetetaan näistä vain ne jotka opetussuunnitelma katsoo tärkeimmiksi osata. Joskus suunnitelmia muutetaan. Esim paljon haukuttu joukko-oppi tuli 1970-luvulla mutta muutaman vuoden jälkeen aloitus siirettiin myöhempään koska alakoululaiset eivät ymmärtäneet siitä mitään, mutta ei se itsessään ole kadonnut mihinkään.
Lukiossa opetetaan syvällisemmin ja otetaan uusia aiheita mukaan, varsinkin pitkässä oppimäärässä, ja yliopistoissa luonnontieteellisissä ja teknillisissä tiedekunnissa opetetaan hyvin syvällisesti matematiikkaa kaikille opiskelijoilel vaikka tosdellisuudessa työelämässä ei tarvita kuin osaa niistä.
Itse kamppailin aikoinaan vektorialgebran ja sarjaopin kanssa, en tajunut niistä hönkäsen pöläystä mutta suoritin kurssit, joitakin tenttejä jouduin uusimaan montakin kertaa että sain kurssin hyväksytyksi.
Vektorialgebra oli minun pakkoaineeni jota vihasin, mutta en toivo silti että teknillisistä korkeakouluissa pitäisi opiskelijoiden saada valita vektorialgebran pois.
Monissa (useimmissa?) kaksi- tai useampikielisissä valtioissa tai “vastaavissa” (esimerkiksi kymri Walesissa) on kielten oppiminen “ristiin” järjestetty jotenkin, joko pakollisena tai helposti saavutettavana.
Eri asia on, milloin se pitäisi aloittaa ja milloin lopettaa (tai pitää taukoa).
Ehdotus hihasta: muumiruotsi eskareihin tai jo päiväkoteihin, ja sitten murkkuikäisillä tauko (eli vapaaehtoisuus).
Miten lukiossa, amiksessa, amkeissa ja yliopistoissa? Tätä voi lähteä purkamaan toista kautta.
“Pakkoruotsin” kaksi fundamentaalista perustelua ovat: 1) Se on osa suomalaista kulttuuria ja historiaa ja 2) Suomessa on monta kuntaa/aluetta, joissa sitä oikeasti monessa ammatissa tarvitaan.
Muut perustelut ovat enemmänkin lisäyksiä.
Mutta minulle nuo kaksi riittävätkin.
Noiden kahden perustelun vaikutus ruotsin pakollisuuteen lukiossa ja siitä eteenpäin on asia, johon minulla ei ole jyrkkää kantaa.
Lukiopakon sijasta toinen hyvä keino perustelun 2) saavuttamiseksi voisi olla, että kaksikielisissä kunnissa ja ruotsin taitoa vaativissa palveluissa niiden ulkopuolellakin (case Seinäjoki) tinkimättä vaadittaisiin oikeaa ruotsintaitoa.
Ja siinä auttaisi tuo lapsuuden kylvetys, sekä valmiuksissa että asenteissa.
Tätä monet RKP:ssa ilmeisesti pitävät jonkinlaisena “slippery slopena” koska asia Hbl:ssä herätti taannoin aika kiukkuisen keskustelun ruotsinkielisten vaikuttajien välillä.
Kuten sanoin, minulla ei ole niin hyvää kuvaa asiasta, että olisin muodostanut kiveen hakatun kannan.
Pakon kannattajat mainostavat virheellisesti Sveitsiä, Belgiaa ja Kanadaa muka Suomea vastaavina pakkovähemmistökielimaina.
Näissä maissa on omat alueelliset ratkaisunsa, ei mitään pakkoruotsin kaltaista, ja siellä, missä jokin kansallinen kieli on pakollinen, kieli on ns. maailmankieli ja sen puhujamäärä/osuus on maassa huomattava. Kaikissa näissä maissa suurin maassa puhuttu kieliryhmä kattaa n. 60% kansasta — meillä maan pääkieltä suomea puhuu n. 90% kansasta.
Sveitsi (saksa, ranska, retoromaani)
Sveitsi, jossa on kolme virallista ja lisäksi yksi kansallinen kieli, joka on alueellisesti virallinen, edellyttää käytännössä kouluissa oppilailta äidinkielensä lisäksi vähintään yhden kansalliskielen opiskelua. Opetuksesta päätetään kuitenkin kantonikohtaisesti. Kielet, joita opiskeluvelvoite koskee, ovat ns. maailmankieliä: saksa ja ranska.
Saksaa (63,7 prosenttia väestöstä) puhutaan lähinnä maan pohjois‑, itä- ja keskiosissa, ranskaa (20,4 prosenttia) lännessä, italiaa (6,5 prosenttia) etelässä ja retoromaania (0,5 prosenttia) kaakossa. Saksa on ainoa virallinen kieli 17 kantonissa, ranska neljässä kantonissa (Geneve, Jura, Neuchâtel, Vaud) ja italia yhdessä (Ticino). Sekä ranska että saksa ovat virallisia kieliä kolmessa kantonissa (Bern, Fribourg, Valais). Graubündenissä on kolme virallista kieltä: saksa, retoromaani ja italia.
Saksan- ja ranskankielisillä alueilla toisen kielen opiskelu aloitetaan 9‑vuotiaana. Retoromaaninkielisillä alueilla ja Ticinossa opiskellaan oppivelvollisuuden ajan sekä saksaa että ranskaa. Italiankielisessä Ticinossa on nykyisin myös englannin opiskelu pakollista, mutta vastaavasti ranskanopiskelun voi lopettaa 8. luokalla englannin alkaessa.
Mitään virkapakkovähemmistökieltä kaikille akateemisille ei ole.
Belgia (hollanti, ranska, saksa)
Belgiassa on kolme virallista kieltä. Opetustoimi on kieliyhteisöjen vastuulla ja kielten pakollisuus vaihtelee eri osissa maata. Toinen suurimmista kielistä, hollanti tai ranska, on pakollinen osassa maata 11 ikävuodesta eteenpäin. Hollantia puhuu Belgian väestöstä noin 60 % ja ranskaa noin kolmannes väestöstä. Maan kolmas virallinen kieli, selvästi vähemmistöasemassa oleva saksa, on saksankielisellä alueella olevissa ranskankielisissä kouluissa vaihtoehtoinen hollannin kanssa.
Belgia on selkeästi jakautunut
— hollanninkielinen pohjoisosa
— ranskankielinen eteläosa
— pieni saksankielinen kaistale idässä
Hollanninkielisillä alueilla elää 58 % väestöstä, ranskankielisillä 31 %, kaksikielisen Brysselin asukkaita on 10 % ja saksankielisiä n. 0,7 % asukkaista.
Brysselissä virkamiehen tulee sekä valtionhallinnon että kunnallisissa viroissa osoittaa kielitaitonsa molemmissa virallisissa kielissä. Hollanninkieliselle alueelle työhön haluava virkamies, tarvitsee todistuksen hollannin kielen taidostaan.
Ei kaikille akateemisille pakollista virkapakkokieltä.
Kanada (englanti, ranska)
Kanadan yli 30 miljoonasta asukkaasta englanninkielisiä on 56,3 % ja ranskankielisiä 28,7 %. Muun väestön äidinkielenään eniten puhumia kieliä ovat muun muassa kiina, italia, saksa, sekä alkuperäiskansojen kieliä. Kanadassa koulujen opintosuunnitelmista päätetään provinssikohtaisesti. Kanada on liittovaltion tasolla täysin kaksikielinen ja kaikki liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.
Provinsseista New Brunswick (englanti 66% ja ranska 32%) on täysin kaksikielinen provinssi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla virallisilla kielillä kaikilla luokilla, yliopistoissa ja ammattikouluissa. Manitoban julkishallinnon ja viranomaisten palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä ja ranskankielistä opetusta on laajasti tarjolla. Ontariossa ranskan kielen opiskelu on pakollista toisena kielenä vain vuosiluokilla 4.–8. Québecissa ainoa virallinen kieli on ranska. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti.
Ei kaikille akateemisille pakollista virkapakkokieltä. Kielivaatimuksia on vain virkamiehille, englanti + ranska. Palveluja on tarjottava molemmilla kielillä kaikissa liittohallituksen keskusvirastoissa ja pääkaupunkiseudulla.
Jos jossain on pakkoruotsin kaltainen pakollinen vähemmistökieli, kertokaa toki!
Irlanti ja Iiri?
Joskun pakkoruotsia puolustetaan virheellisesti vertaamalla suomenruotsia kymriin Walesissa.
Kymri on pakollista Walesissa ei-yksityisissä kouluissa. Osa kouluista on kymrinkielisiä ja osa englanninkielisiä, joissa kymri on pakollisena 5–16 ‑vuotiaille. Kyse on englannin syrjäyttämän paikallisen, uniikin kielen säilyttämisestä maassa, jonka pääkieli on samalla maailmanlaajuinen lingua franca. Vielä sata vuotta sitten lähes puolet Walesissa puhui äidinkielenään kymriä, mutta teollisuuden aiheuttamat muuttoliikkeet ovat tuoneet Walesiin englanninkielistä väestöä. Nykyisin kymriä puhuu n. 20% walesilaisista äidinkielenään.
Vertailukohtana kymrin pakollisuudelle olisi lähinnä saamen kielten pelastaminen Lapissa.
“Vektorialgebra oli minun pakkoaineeni jota vihasin, mutta en toivo silti että teknillisistä korkeakouluissa pitäisi opiskelijoiden saada valita vektorialgebran pois.”
Onko vektorialgebra pakollista alakoulusta yliopistoon joka ikisellä alalla jokaikiselle?
Eli et näe mitään eroa matematiikan ja tuhansien kielien opiskelussa?
Ovatko kielet mielestäsi on/off-aineita ilman eri osaamisen tasoja eri tarpeisiin?
Kun matematiikan perusteet on kerran opittu, ei niitä tarvitse opiskella jokaista uutta osa-aluetta varten uudelleen. Numerot ovat muuttumattomat ja uutta rakennetaan aikaisemmin opitun päälle.
Uuden kielen opiskelu taas aloitetaan aina alusta, jopa kirjoitusasut saattavat poiketa täysin aiemmin opitusta.
Ja kieliä on tuhansia.
Ruotsin pääkieli ruotsi on niistä vain yksi. Suomen pääkieli suomi on toinen.
Ehkä kuvaavin esimerkki pakollisen ruotsin älyllisestä epärehellisyydestä on yliopistotasolla vaadittu ns. virkamiesruotsi. Ainakin Aalto-yliopistossa “virkamiesruotsin” suorittamiseen vaadittu vähimmäiskielitaito on jotain niin absurdin alhaista, että se vastaa ehkä kolmivuotiaan äidinkielenään ruotsia puhuvan lapsen kielitaitoa. Käytännössä kurssin pystyy suorittamaan hyväksytysti Google kääntäjää käyttämällä, varsinkin jos kirjoittaa lähtötekstit englanniksi.
Ymmärrän hyvin jokaista palveluidensa puolesta pelkäävää ruotsinkielistä, mikäli kielitaitovaatimukseksi oikeasti hyväksyttäisiin virkamiesruotsi.
Unohdit keroa minulla ei-provokatiivisen käännöksesi ilmaisusta “obligatorisk svenska”
“Tehtäköön kyselytutkimus vaikka 35-vuotiaiden keskuudessa siitä, kuinka paljon heillä on ollut käyttöä kouluruotsille, käyttävätkö he sitä päivittäin, viikoittain, kuukausittain vuosittain vai harvemmin”
Ihan hyvä idea sinällään, mutta luulisinpa, että samalla perusteella pitäisi monta muutakin peruskoulun ainetta muuttaa valinnaiseksi. Vaikea sanoa milloin minulle on viimeksi ollut hyötyä uskonnon, puukäsityön tai ympäristöopin peruskoulun oppimäärästä.
Kaiken sen olisi voinut käyttää paljon hyödyllisemmin opiskellen vaikka kieliä ja filosofiaa.
Väität siis, että ruotsalaisten mielestä ihmisarvo on riippuvainen kielestä, eikä suomalaisia (ja samalla ehkä itseäänkin) ei kannata auttaa hädän tullen, jos kaikki suomalaiset eivät osoita alamaisuuttaan opiskelemalla vuosikausia ruotsia, jota he eivät elämässään tarvitse? Onko tämä nyt sitä kuuluisaa “ruotsinkielistä sivistystä”, ihmisten arvottaminen kielen perusteella? Epäilen kyllä, että suurin osa ruotsalaisista ei edes ole tietoisia suomenruotsalaisista ja ihmettelisivät suuresti, jos kuulisivat Suomen pakkoruotsista.
Enkä myöskään ymmärrä, miksi kaikkien suomalaisten pitäisi pyöriä ruotsalaisilla keskustelupalstoilla. Ruotsi tai ruotsalaisten mielipiteet kun eivät erityisemmin kiinnosta. Lisäksi jos osaa jotain toista kieltä, niin silloin voi seurata jonkin toisen maan keskustelua ja todellakin nähdä asioita toisin silmin. Maailma on suurempi kuin pelkkä Skandinavia.
1) ja 2) ovat sinänsä hienoja perusteita.
Mutta pääosa pakkoruotsin ja virkamiesruotsin suorittajista saavuttaa aika alkeellisen kielitaidon, jolla on turha yrittää hoitaa minkääntasoisia työtehtäviä, saati perehtyä kulttuuriin ja historiaan. Kun järjestelmä ei tuota kielitaitoa, sitä on absurdia perustella hyödyillä, joita kielitaidosta siunaantuisi.
Tosimaailmassa olemassaolevat ruotsinkieliset palvelut järjestetään kuten sanoit, käyttämällä oikeilla kielikokeilla karsittua henkilökuntaa. Ja jossain määrin tulkeilla. Pakkoruotsilla ja virkamiestutkinnolla tuotetut palvelut ovat Potemkinin kulisseja.
En ole ennen kuullutkaan, että pakkoruotsi olisi jo muodostunut osaksi historiaa. Noh, onhan se toisaalta ollut jo 60-luvulta, lähihistoriasta. Hölmö argumentti kummiskin. Julkiset teloituksetkin kuuluivat pitkään Suomen historiaan, mutta ei kai niitä sentään haluta pakolla koululaisille tuputtaa?
Se, että Suoessa on ruotsinkielisiä kuntia, taas ei ole minkäänlainen argumentti pakkoruotsin puolesta. Varmaan sen itsekin tajuat, kun asiaa hetken pohdit.
Eräänlaisena kansanäänestyksenä voitaneen pitää Åbo Akademin ja Tampereen yliopiston tekemää kyselyä, jonka mukaan 74% suomalaisista halusi ruotsin opiskelun olevan vapaaehtoista.
Tuon tiedon pitäisi riittää päättäjille.
Olisiko helpompaa päästä eteenpäin, jos tehtäis niin, että Suomen ainoa virallinen kieli on Englanti. Onhan tuo nyt ihan selvää, ettei ruotsi tule täällä koskaan lentämään, pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnettä. Vaan enpä näe mikä arvo on suomellakaan virallisena kielenä. Tehtäis vaan asiat helpommiksi ja puhuttais englantia wirallisena kielenä ja ilman virkaa sitten ihan mitä huvittaa.
Tai näin tehtäis, jos tämä ei olisi jostain minulle pikkasen vieraasta syystä johtuen tämmöinen vain tunneasia, jossa järki väistää. Kansallisuustunne ja sen sellaiset jutut ovat jostain syystä tärkeitä monille. Demokratiassa he toki voittavat niin kauan kuin ovat enemmistö ja me muut voimme tyytyä ihmettelemään.
Ruotsin kielen tarpeellisuus? Täällä ylämaissa ei suomalaiset työttömät voi mennä Pohjoisruotsiin töihin eikä firmat saa sieltä urakoita, koska ei ole ruotsinkielen taitoa. On koitettu. Ja töistä kun on puhe, englanti ei kelpaa, koska kumpikaan osapuoli ei hallitse sitä kunnolla.
Oli miten oli, kolttasaame on kuitenkin rikkaus.
Tota sä et voi mitenkään ottaa pois multa.
En minäkään ole vielä kuullut, mutta uskon ja toivon kuulevani lähitulevaisuudessa.
Historia on ainoa oikea viitekehys tälle painajaiselle, koska tulevaisuutta sillä ei Suomessa ole.
Miksi meidän suuren enemmistön pitäisi opetella ruotsia, jota me emme kotimaassa tarvitse vain siksi, ettei ruotsinkielisten tarvitsisi käyttää suomea, jota he joka tapauksessa tarvitsevat ja opiskelevat.
ruotsalaiset ystäväni ja sukulaiseni ovat aina pitäneet sitä todella hupsuna asiana, että Suomalaisten on opiskeltava ruotsia. Emme me ruotsiksi juttele ystävieni tai sukulaisteni kanssa, kun minun ruotsini on aina niin paljon heikompi kuin molempien englanti. Eiköhän olisi aika siirtyä yhteiskunnassa tältä osin eteenpäin.
Ongelma ruotsinkielessä ovat suomenruotsalaiset. Ruotsissa on helppoa suomalaisen puhua ruotsia. Ruotsalaiset vain kuuntelevat pokkana ja vastaavat heti kun ymmärtävät.
Suomenruotsalainen kuuntelee suomalaisen ruotsia äärimmäisen vaivautuneena tai vhamielisenä. Kieli vaihtuu välittömästi suomeen.
Ruotsalaiset eivät pysty sujuvasti kommunikoimaan tanskalaisten tai norjalaisten kanssa. Päinvastaisesta on paljon esimerkkejä. Toki skandinaaveille on helppoa oppia toistensa kieltä mutta näiden maiden välillä on kielimuuri vaikka muuta joskus väitetään.
Juuri näin, kaikesta kiristyksestä ja muiden polkemisesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, kaksikielisten kuntien ruotsinkielisten määrä on 25 vuodessa romahtanut 12299 henkilöllä eli 1,2 kertaa Maarianhaminalaisten määrällä, kun taas saamelaisten määrä on lisääntynyt samana aikana 223 henkilöllä lähestyen kahta tuhatta!
Hyvä saamelaiset!
Lisäksi kaksikielisten kuntien ruotsinkielisten määrän väheneminen ei ole ainakaan laskussa, koska muutoksen ikäjakauma 1990–2015 on
0–45 v ‑19612, 45–65 v +457. ja yli 66 v +6856.
Lähde: Tilastokeskus
Irlannin tilanne on erilainen kuin meillä, koska siellä iiri on useimpien esivanhempien alkuperäinen kieli, lähes kadonnut mutta etnisen identiteetin kannalta arvostettu. Vertailussa kyse olisi tilanteesta, jossa suomalaiset puhuisivat englantia ja suomen kieli olisi miltei kadonnus. Iirin elvyttäminen siis koetaan oman kielen elvyttämiseksi ja samalla vahva englanti tekee muiden kielten kuin iirin opiskelusta vähemmän tärkeää. Toki aiheesta käydään myös kriittistä keskustelua.
Koska iirillä on kuitenkin vahva kannatus, siihen ei ole liitetty pakkoa, joka käytännössä olisi niin ehdoton kuin meidän pakkoruotsimme. Iiri on löytämieni lähteiden mukaan Irlannissa pakollista kaikissa valtion rahoitusta saavissa kouluissa, mutta sen vaatiminen kaikilta pakollisena oppiaineena poistettiin jo 1973.
Iiristä on mahdollista saada vapautuksia, esimerkiksi maahanmuuttajat ja dysleksikot saavat ilman muuta vapautuksen (toisin kuin yleensä meillä). Iiristä vapautettu saattaa jopa opiskella jotain muuta kieltä sen sijaan. Kyse ei siis ole velvollisuudesta, jota pitää suojata ehdottomalla pakolla.
Yliopistoon mennessä on oltava tietty iirintaito tai vapautus siitä taskussa (http://www.nui.ie/college/entry-requirements.asp) mutta yliopistossa ei ole kaikille pakollisia iirinopintoja, ei mitään virkaiiriä. Ja tietysti englannin kieli avaa mahdollisuuden opiskella englanniksi lähes missä tahansa.
Näistä ulkomaisista käytännöistä pitäisi puhua enemmän. Pakkoruotsin kaltaista todellista pakkoa alakoulusta yliopistoon vailla vaihtoehtoja ei muualla ole. Lisäksi täällä ruotsi on aito vähemmistökieli (kirjattuja puhujia mantereella alle viisi prosenttiä), ei maan alkuperäinen kieli, kuten esimerkiksi saamet olisivat. En kaipaa pakkosaamea pohjoiseen, mutta se olisi enemmän näiden iirin ja kymrin ja baskin kaltainen vaihtoehto kuin pakkoruotsi.
Eli on opiskeltu ruotsia, mutta sitä ei olemopottu sitä vertaa,mettämsiitämolisi hyötyä.
Toisin sanoen opiskelu on ollut turhaa. Opiskelun idea on oppia uusia juttuja, mutta jos ei opi, siinä ei ole mieltä. Ei edes silloin, kun opiskeltava aine olisi todella hyödyllinen.
Itselleni olisi työelämässä ollut hmmm, kaksi kertaa hyötyä ruotsista, yhdessä palaverissa. Ja toisen kerran dokumentaatiota. Sukulaisiani asuu Espanjassa, sitä olisi tarvittu ties kuinka monta kertaa ja E‑Amerikkaan menee yllättävän paljon tavaraa Suomesta. Espanja olisi ollutkin paljon hyödyllisempi.
Olen käynyt jopa Saksassa useammin lomamatkalla kuin Ruotsissa.
Missä välissä tehtiin sellainen oletus?
Ahistaalle:
Juu, olin epäselvä. Siis ruotsinkieli ja ruotsinkielinen väestö on osa historiaamme, ei tietenkään pakollinen kouluruotsi. Ei satoja vuosia sitten ollut minkäänlaista koulupakkoa.
Opelle:
Haluamatta mennä kovin kauas sivuraiteille: Kymri on hyvä vertailukohde. Puhujien osuus ja sen kehitys lähihistoriassa (viimeisen 100–150 vuoden aikana), puhujien hajaantuminen kahteen murrealueeseen…Oden mainitsema iiri on myös hyvä vertaus.
Quebecistä sen verran, että siellä olleena voin kertoa myös kielivähemmistön osavan olla todella arrogantti, kun se on paikallinen enemmistö ja pääsee säätämään pykäliä osavaltio- ja kuntatasolla.
Monet kielet ovat sukua toisilleen, esim ruotsi ja saksa ovat, ja se tekee toisen oppimisen helpommaksi jos osaa toista.
Benelux-maiden kansalaiset osaavat yleensä neljä-viisi kieltä koska naapurimaiden kielet ovat niin helppo oppia.
Tietysti jos haluaa oppia jonkun kielen ihan täydellisesti niin pitää päntätä vuosikausia mutta normaalitilanteissa sallitaan vähän virheitä, ainakin puhekielessä.
Mulle vektorialgebra ja sarjaoppi poikkesivat niin paljon siitä matematiikasta joka mulle oli tuttua ja luontevaa, että niitä piti todellakin päntätä ja harjoitella uudelleen ja uudelleen. Matematiikassa yleensä sallitaan virheitä nolla mikä tekee aineen “humanisteille” ääretömän haastavaksi.
Vai onko se jotenkin niin että suomi poikeeaa niin paljon kaikista muista kielistä että pitää purkaa atomeihin muiden kileten kielioppi ja rakenta uudestaan että oppii sen? Vai onko vika opetusmenetelmissä ja koulujärjestelmässä joka asettaa liian korkeita vaatimuksia kirjoitetun kielen suhteen?
Jos ruotsin kielen osaaminen on sivistyksen mittari, niin olen sitten ylpeästi sivistymätön.
Ilman suomalaista kansallistunnetta Suomen virallinen kieli olisi venäjä eikä englanti.
Ei ole nyt mistään ihmisarvosta kysymys vaan siihen mihin kuulutaan. Jos olisi jokin muu keino varmistaa että mahdiollisimman moni suomalainen osaisi ruotsia kuin pakollinen opetus peruskoulusta lähtien, niin ei olisi ongelmaa.
Ruotsalaiset ovat aina pitäneet suomalaisia sukulaisinaan koska täällä on sekä ruotsalaisperäinen väestönosa ja suuri osa sivistyneistä suomenkielisistä on aina osannut ruotsia.
Esim Ruotsissa asuvan tätini mies joka on ummikkoruotsalaien ja sitä ikäluokaa että ei osaa englantia, on ollut ällikälä lyöty kun Suomessa ei nykyöään voi hoitaa juuri mitään asioita ruotsiksi. Tätini ja hänen miehensä ovat käyneet täällä useinkin ja miehellä on sellainen harrastus joka littyy Suomeen aika syvästi.
Ruotsalaiset ovat lakanneet pitää meitä sukulaisina em syistä, norjalaisia ja tanskalaisia sensijan he pitävät itsestäänselvenä.
Suomi on valitsemansa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan takia riippuvaisempi Ruotsista kuin muista maista.
Siihenkin on olemassa toinen ratkaisu mutta Suomen kansa galluppien mukaan ei kannata sitä.
Viro ei ole jäänyt odottamaan että Suomi auttaisi vaan teki toisen ratkaisun.
Nyt en ymmärrä: musiikista kiinnostuneet segregoituvat niistä, joita kiinnostaa jokin muu ja ongelma on mikä?
Oiva avautuminen virkamiesruotsin kokeen mielekkyydestä HS:n mielipiteissä:
Tappaako pakollinen ruotsin kurssi unelmani tutkijan urasta?
Omalta osalta täytyy todeta, että oli lykky, että aikoinaan silloisessa TKK:ssa tästä pakollisesta rastista selvisi yhden kurssin suoritamalla — ja käytännössä täysin olemattomilla taidoilla (silloinkin taisi olla joku paniikki päällä, kun valmistumisputken päässä virta meinasi kutistua noroksi…). Eipä sen “tekniikan ruotsi 1” kurssin jälkeen ole tosin tullut ensimmäistäkään tilannetta, jossa ruotsintaitoa olisi tarvittu.
Pakkoruotsin historiasta ei pikaisella googlauksella selviä millä tavalla se aikanaan sumplittiin.
Mitä RKP teki vastineeksi? On vaikea kuvitella että keskellä pahinta vasemmistolaistamistrendiä tehtiin myönnytys “porvareille” ja “suurpääomalle” (laulussa kahdestakymmenestä perheestä oli ruotsalaiselta kalskahtavia sukunimiä enemmistö) ilman että saatiin neuvoteltua jotain oman puolen äänestäjille kelpaavaa?
Yhden sukupolven aikana siitä tuli sitten hyväksytty fakta ja ikuisesti kiveen hakattu tosiasia.
Keskustelussa on tullut esiin vertailu sellaisten muiden maiden kanssa jossa myös eri kieliryhmiä.
Ensinnäkin niin sen tyylinen argumentti, että missään maailmassa ei ole vastaavaa “järjettömyyttä” kuin meillä kouluruotsin kanssa, ei ole oikein mielekäs koska missään muualla ei ole juuri samaa taustaa / tilannetta. Sen sijaan muissa maissa on erilaiset “järjettömyydet”, mutta muualla ollan myös järkevämpiä kuin meillä koska siellä ratkaisuna ei nähdä kielioikeuksien kaventamista. Esimerkkeinä Belgian hallituskriisi johtuen Brysselin esikaupunkialueiden kielioloista, ja kiistat Quebecissä koskien englannin kielen käyttöä ulkomainonnassa. Mitään täsmälleen vastaavia kiistoja ei ole Suomessa. Manner-suomessa (pliis ei mennä Ahvenanmaa-juttuun) erikieliset saavat vapaasti asettua minne tahansa ja firmat saavat mainostaa millä kielellä haluavat.
Sen sijaan yhteistä näillä kaikilla on että historiaan perustuva kielellinen diversiteetti nähdään tärkeänä säilyttämisen arvoisena asiana, ja yhdessä ne eroavat radikaalisti Venäjän tilanteesta jossa suomensukuisten kansojen kielioikeuksien puolesta ei tehdä mitään todella tuntuvaa. Siellä periaate on että tämä on Venäjä ja vain Venäjän kielellä on oikeasti arvoa.
Kertoisiko joku vielä sen, miksi juuri ruotsinkieli on rikkaus, eikä esimerkiksi venäjä, latina, kreikka, kiina, arabia, espanja…?
Tuntuu siltä, että useimmat ruotsin opiskelua puolustavat ajattelevat, että sitten jää vain yksi kieli. Keskustelujeni mukaan useimmat pakkoruotsia vastustavat haluaisivat kaksi vapaavalintaista kieltä.
Eli: En pidä pakkoruotsista, mutta vähintään kaksi vierasta kieltä on perusteltua. virkamiesruotsi-yleisvaatimus pitäisi poistaa ja korvata se tarvittaessa tehtäväkohtaisesti osoitetulla ruotsinkielentaidolla.
On se kauheaa, että me sivistymättömät barbaarit olemme nousseet kivien alta ja pimeistä luolista pilaamaan koko kansakunnan maineen.
No, olen kyllä itseasiassa tuntenut itseni jos jokusen kerran esim. työmatkoilla itseni sivistymättömäksi — syynä on tosin ollut se, etten osaa kuin pari sanaa saksaa tai ranskaa. Vaikka työasiat tietysti sujuvat kansainvälisellä insinöörien bäd inglishillä, niin olisihan se kiva vaikka osata ruokaa tilata.
Tulihan sitä saksan opiskelua joskus yläasteella yritettyä, mutta oppimismotivaation rajat tulivat kielten osalta vastaan ja kun lukiossa pitkän englannin jatkamisen ehtona oli käytännössä lisäkurssien suorittaminen, niin saksan jatkaminen ei käynyt edes hetkeäkään mielessä.
Et siis edelleenkään suostu kertomaan meille ei-provokatiivista käännöstäsi ilmaisusta “obligatorisk svenska”
6000–9000 kieleen mahtuu kieliä, jotka ovat sukua keskenään ja kieliä, jotkä eivät ole.
Ensin kerroit, että tämä on ainoa keino ja heti perään, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Kirjoitettu kieli on paljon helpompi opia kuin puhuttu.
Minä kuulun Eurooppaan. Jos en kelpaa suomenkielisenä muille pohjoismaille, niin ei se ole minulle niin tärkeää. Epäilen kyllä vain, että ainoa ryhmä, jolle en suomenkielisenä kelpaa, ovat suomenruotsalaiset. Muut pohjoismaalaiset eivät ole kielirasisteja. Enkä edelleenkään ole riippuvainen ruotsalaisten mielipiteestä, minun maailmani on vähän suurempi kuin Suomi ja Ruotsi.
Kun Kustaa III aikoinaan kävi Turussa, hän totesi, ettei ymmärrä kansan puhumasta kielestä mitään ja laittoi poikansa opiskelemaan suomea. Se, että Suomessa on aiemmin pitänyt käydä koulunsakin ruotsiksi, ei ole ollut suomenkielisten etu. En edelleenkään ymmärrä, miksi sinun tätisi miehen harrastus on perustelu kaikkia suomalaisia koskevalle pakkoruotsille. Miksi hän ei ole opiskellut sitten suomea? Englannillakin pärjää Suomessa nykyisin vallan hyvin.
Se, että ruotsia osaavalle saksan opiskelu on helpompaa, koskee vain ruotsia äidinkielenään puhuvia. Tämä väite on sitten laajennettu koskemaan suomenkielisiäkin, koska eihän meidän kokemuksilla ole mitään arvoa. Moni A2-saksan valinnut on joutunut lopettamaan saksan opiskelunsa pakkoruotsin alkaessa, koska kielet ovat menneet sekaisin. Tai jos eivät mene vielä opiskellessa, niin myöhemmin ainakin. Mieluummin minäkin olisin ottanut vahvemman saksan kuin ruotsin. Muita kieliä opiskellessa yhteyttä ei ole sitäkään vähää, sama “apu” saadaan englannistakin.
Luxembourgilainen vaihtari valitti, kuinka heidän koulussaan on kielten opiskeluun mennyt niin paljon aikaa, että muiden aineiden opiskelu on jäänyt vähemmälle ja oli yllättynyt suomalaisten ylioppilaiden tietotasosta. Ehkä pakkoruotsin kannattajien mielestä muut aineet eivät sitten ole niin tärkeitä.
Ilmari Rostila radiossa
http://areena.yle.fi/1–3809321
Miten kymri ja iiri voisivat olla hyvä vertailukohta pakkoruotsille? Molemmissa maissa (Irlanti, Britannia) yhteinen kieli on englanti, eli maailman lingua franca, mikä tekee muun kielitaidon hankkimisen vähemmän tärkeäksi. Kieliopintoihin ei siis tarvitse satsata, joten voidaan elvyttää väestön esivanhempien alkuperäistä kieltä.
Ei missään muualla (ei myöskään Walesissa tai Irlannissa) ole kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista pientä vähemmistökieltä!
Siellä, missä jokin vähemmistökieli on osassa kouluja pakollinen jonkin aikaa, täyttyvät opiskelijoiden kannalta oleelliset ehdot:
— opiskelijoiden oma kieli on merkittävä ja avaa jo itsessään ovia elää ja opiskella muualla
— vähemmistökielen puhujia on maassa merkittävä määrä (esim. pääkielen puhujia on vain n. 60%) ja vähemmistökielet ovat usein maailmankieliä (näin esim. Sveitsi, Belgia ja Kanada) mutta pakko ei näissäkään koske koko maata
— jos vähemmistökielet eivät ole maailmankieliä, ne ovat väestön alkuperäiskieliä ja useimpien esivanhemmat ovat olosuhteiden pakosta menettäneet alkuperäisen kielensä (iiri, kymri)
— pakollisista kielistä saa vapautuksia tarvittaessa.
Meillä harvinaista suomea puhuvien pakollisena kielenä on alle viiden prosentin vähemmistön kieli, joka ei ole maailmankieli, joka ei ole ollut koskaan maan enemmistön esivanhempien kieli ja josta ei voi edes myöntää vapautuksia, koska kolmannes tarvitsisi vapautuksen ja se riittäisi kaatamaan koko pakon.
Siis?
Kielipolitiikan koko kuva:
Vantaan asukkaista on suomenkielisiä 81.9%, vironkielisiä 3.4%, venäjänkielisiä 3.2% ja ruotsinkielisiä 2.6%.
Ruotsinkielisten tarpeisiin räätälöity kielilaki tekee Vantaasta noinkin pienellä vähemmistöllä kaksikielisen.
Ruotsinkieliset painottivat Seinäjoki-Gatessa useita kertoja omakielisten terveyspalvelujen olevan kaikkien perusoikeus. Mahtoivatkohan tarkoittaa myös viron- ja venäjänkielisiä, jotka ovat Vantaalla jopa ruotsinkielisiä suuremmat vähemmistöt.
Nykyisin ruotsinkieliset ovat ainoa vähemmistö, jolle omakielisiä palveluja järjestetään. 97.4% vantaalaisista istuu pakkoruotsin tunnilla pätevöityäkseen järjestämään noita palveluita käytännössä suomentaitoisille ruotsinkielisille.
Väestöennusteen mukaan pääkaupunkiseudulla on v. 2030 ruotsinkielisiä n.60000 ja muunkielisiä n.350000. Nykyisellä kielilainsäädännöllä pakkoruotsi ja palveluvelvollisuus koskevat suomenkielisten lisäksi tuotakin väestöryhmää.
Ihan totta, mutta miksi Suomessa ei opiskella oikeaa ruotsia, vaan jotain ihme murretta. Emmehän opiskele Jamaikan englantia tai Yorkshiren murretta, vaan ihan standardia englantia. Ruotsalaisesta suomenruotsi kuulostaa kuulemma hölmöltä.
Kielikeskustelun kummallisa väitteitä:
“Ruotsi auttaa oppimaan saksaa” — varmaan saksan lukeminen vielä enemmän tai hollannin.
“Olemme osa länttä” — joo, niin ovat sveitsiläiset retororomaninan ja italian puhujatkin, ruotsin osaminen ei asiaan vaikuta.
“Oltava tasa-arvoisia” — jaa siis mitä? Yksi koko sopii kaikille ja ja ihan oikea koko, asiakas on vain itse väärässä. Joissakin kouluissa on tarjolla ruotsia ja joissakin kiinaa — onko se nyt niin ihmeellistä epätasa-arvoa? Eikö pitänyt olla erilaisia kouluja? Ruotsin opettajatkin siellä ovat töissä. Oma veikkaukseni on, että kahden päivän venäjän kielikylpy saa joka jannun _valistemaan_ ruotsin ilolla.
Vaasassa rinnatettiin peruskoulun ruotsi (joka on eriasia kuin virkatutkinto) olisi se millä mennään? Ei lääkärinäkään olla peruskoulupohjalla. Ruotsiin kelpaa, Vaasaan ei.
Jos haluatte pitää Suomessa ruotsin osaamisen edes olemassa niin tehdää jotain — ei noilla argumenteilla päätös olla oppimatta ruotsia muutu.
Tässä on sitten vielä pointti: suomi vieraana kielenä (finska) on myös eri aine kuin suomi äidinkielenä. Opetetaan eri tavalla ja finskassa on vähemmän opettaa medialukutaitoa, elokuvakasvatusta jne kultuurisia asioita.
Ehkä ruotsinkielelle olisi hyvä PR-temppu poistaa kielen pakko-opiskelu, kun jo pelkkä ajatus siitä saa niin monen aivot tilttaamaan. Kaikki ollaan kuitenkin hengissä selvitty pakkoruotsin tunneista, maailmassa on kamalimpiakin asioita. Tunneista voitaisiin tehdä niin trävliga, että kakarat suorastaan tappelisivat niille pääsystä (auttaisiko ilmaisten ämpärien jako myös?)
Ruotsin kielen taitaminen on siksi todella tärkeää, että se avaa ikkunan muiden pohjoismaiden yhteiskuntiin. Pohjoismaat ovat meidän tärkein viiteryhmä, jonka kanssa yhteistyötä pitäisi vielä tiivistää entisestään. Entä jos täällä kasvaa sukupolvia, jotka loittonevat yhä enemmän pohjoismaisesta viitekehyksestä ja elelevät vain jossain englanninkielisessä anglosaksisessa kuplassaan, anglosaksisen arvomaailman kyllästämänä?
Jo pelkästään Ruotsin SVT:n kanavien seuraaminen avartaa tunkkaista suomalaista mielenmaisemaa. Huomaa, että kas, tuotakin yhteiskunnallista asiaa käsitellään aivan eri tavalla Ruotsissa kuin meillä.
Ruotsin kielellä saa ja pitääkin olla erikoisasema Suomessa. Kaikkien ei tarvitse osata sitä erinomaisesti, mutta toimittajilta voisi vaatia sellaista tasoa, että haastatellessaan ruotsalaisia pystyisivät tekemään haastattelun ruotsiksi eikä herrajumala englanniksi!
Suomenkieliset kunnat panevat vielä Vantaatakin paremmaksi:
264 kuntaa
95% maan pinta-alasta
3,68 miljoonaa asukasta joista
suomenkielisiä 3,54 milj. eli 96,1%
ruotsinkielisiä 15266 eli 4‰ (promillea) eli joka 241:nen
saamenkielisiä 1820 eli 0,5‰
muita kieliä 125000 eli 3,4% joka on 8,5 kertaa ruotsinkielisten määrä. Joukossa useampia ruotsinkielisten ryhmää isompia ryhmiä, mutta siitä en ole löytänyt tilastoa.
Tällä aluella siis 99,6% lukee pakkoruotsia 4‰ suomenkielentaitoisen “ruotsinkielisen” takia.
Olisko se vähän niikuin suomenkielinen alue olisi 4‰:n humalassa niin että mikään ei oikein toimi niin kuin pitäisi, eikä se ole pitkän päälle kivaa eikä terveellistä.
Krapulakin voi olla melkoinen ainakin niille jotka vastoin parempaa tietoaan ovat tätä tilaa ylläpitäneet.
Jos nyt oikein muistan, niin se suostui äänestämään peruskoulun puolesta, pakkoruotsi oli sille kynnyskysymys. Sehän oli tuolloin hallituksessa, eikä oikeastaan ole ollut sieltä poissa kuin vasta nyt. Asiasta on kyllä muistaakseni kirjoitettu väikkäri tai ainakin gradu.
Eräs noihin aikoihin opetustoimen päätöksenteossa mukana ollut sanoi minulle kerran sullisesti, että ruotsin kielestä tuli peruskoulussa pakollinen, jotta suomenkieliset eivät sdaisi ruotsinkielisiin etua. Käytännön syystä suomen kieli olisi de facto pakollinen ja jos ruotsin kieli ei olisi, suomenkieliset voisivat lukea yhden maailmankielen enemmän kuin ruotsinkieliset. Tämä voi olla tuon jo silloin vanhan miehen värfittynyttä kertomus, enkä siksi ottaisi tätä ihan faktana. Mutta tuollainenkin argumentti varmaankin oli esitetty. Eri asia on, kuinka merkittävästi se vaikutti päätökseen.
Miten sellainen voi olla “kielellistä diversiteettiä” tai sen edistämistä, että monikielisessä maassa (ja maailmassa) 95 prosenttia ihmisistä pakotetaan opiskelemaan yhtä ja samaa kieltä? Miten toisten pakottaminen edistää mitenkään minkäänlaista “diversiteettiä” tai HEIDÄN kielellisiä oikeuksiaan? Vai onko niin, että suomen- ja muunkielisillä ei ole oikeutta omaan kieli-identiteettiinsä, vaan heistä on tehtävä ruotsinpuhujia vaikka väkisin?
Äkkinäinen voisi luulla, että ruotsin opiskelu auttaa oppimaan ruotsia.
Minäkin aikoinani menin keskikoulupohjalta Ruotsiin kesätöihin Tukholman ASEA:n kaapelitehtaalle, että kiva oli siellä. Jag ska drömma det igen.
Kansallistunne ja suuri halu asua kohtalaisen vapaassa demokratiassa eivät ole sama asia. Ellei sitten sovita, että ovat, mutta väitän siis etteivät ole.
Olet esittänyt kysmyksen jollekin toiselle, et minulle.
Ruotsinkielinen media käyttää sanaa skolsvenska siitä mistä suomenkielinen kapinamedia käyttää pakkoruotsi.
Suomessa ei ole pakkokieliä tai kielipakkoa muualla kuin Ahvenanmaalla, jossa kaikki asiat on hoidettava ruotsiksi. Se on valitettava seikka jolle emme voi mitään, koska Suomi on allekirjoittanut joukon sopimuksia Ahvenanmaan asemasta jota valvoo mm Venäjä.
Mutta onneksi manner-Suomessa saa hoitaa asiansa suomeksi, ja lapset saavat käydä suomenkielistä koulua.
Kielipakko tai pakkoruotsalaistaminen tarkoittaisi kirjaimellisesti sitä että suomenkielisten olisi pakko käydä ruotsinkielistä koulua.
Kerrassaan mainio kommentti! Ihan kuin suomalaiset jotka sanovat että Suomessa puhutaan suomea!
Sinun mielestäsi siis pitää antaa Suomen venäläisille, virolaisille ja somaleille enemmän vapauksia ja vähemmän velvollisuuksia kuin suomalaisilla ja suomenruotsalasilla on?
En ole kyllä Soininvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että ylioppilaskirjoitusten järjestelmä, jossa matematiikka ja ruotsi “rinnastetaan toisiinsa” olisi jotenkin suotava systeemi…
Kyllä ruotsin pitäisi olla koulussa täsmälleen samalla viivalla kaikkien muidenkin kielten kanssa. Ihan täsmälleen yhtä valinnainen kuin muutkin kielet, sekä kurssien että kirjoitusten osalta. Nykyäänkin edes englanti ei ole pakollinen kieli ja se on yo-kirjoituksissakin samalla viivalla muiden kielten kanssa. Ja näin voi hyvin ollakin, sillä suomalaiset on ihan riittävän fiksuja valitakseen englannin joka tapauksessa.
(Laitoin alla olevan viestin jo kerran, mutta se jäi ilmeisesti bittiavaruuteen. Uusi yritys.)
R. Silfeverberg, kaikkella kunnioituksella — esittämäsi syy kielikiintiöille on hölmöin mitä olen kuullut. Lääkäriliitto on syypää kielikiintiöihin? Kas kun ei herran Huu!
Yritän kuitenkin keskustelun nimessä ymmärtää argumenttiasi. En ole varma käsitänkö oikein sinun ajattelevan, että pitää joko olla kielikiintiöt tai lisätä paikkoja, koska muuten ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä pienentyisi yliopistossa? Onko ruotsikielisten opiskelijoiden määrä jokin luonnonvakio, vai mikä ihmeen lakiosuus heillä on opiskelupaikoista? Tälläkin hetkellä lääketieteelliseen tiedekuntaan monet suomenkieliset hakevat ruotsinkielisten kiintiössä, koska on niin naurettavan helppoa päästä opiskelemaan ruotiskielisenä verratuna suomenkielisenä.
Tiedämme molemmat aivan täydellisesti miksi kielikiintiöt ovat voimassa ja miksi ne herättävät niin paljon tunteita: suomenruotsalaiset ovat onnistuneet koplaamaan omalle viiteryhmälleen täydellisen perustelemattoman privileegion eli vapaalipun yliopistoon. Eivätkä he aio luopua siitä vaikka asialle ei ole mitään todellisia perusteluita (historia on osoittanut ihmisten sietävän epätasa-arvoa erittäin hyvin, jos he itse hyötyvät siitä).
Sivuutit sujuvasti kysymyksen jonka esitin, ja joka mielestäni on keskeisimpiä tässä kielikiintiökeskustelussa, joten toistan sen: Mikä on ratkaiseva älyllinen/moraalinen ero jaetaanko ihmiset äidinkielen perusteella eri ryhmiin ja kohdellaan heitä eri tavalla, verrattuna siihen että heidät jaettaisiin eri ryhmiin ihonvärin perusteella. Olisiko oikein, jos vaatisimme tummaihoisilta suurempaa pistemäärää pääsykokeissa kuin valkoihoisilta?
Tässä alkaa olemaan villakoiran ydin. Vaasan keskussairaalan päivystysriidassakaan ei ole kysymys kyseisestä päivystyksestä, vaan yleisesti ruotsinkielisen kuppikunnan saavutettujen etujen puolustamisesta. Eli he pelkäävät, että etuja nakerretaan pala kerrallaan. Tilanne tähän on tietysti nyt monen kymmenen vuoden jälkeen otollinen RKP:n oppositioaseman johdosta.
Maamme tilanne on sellainen, että kaikkia saavutettuja etuja joudutaan kriittisesti kyseenalaistamaan. Myös ruotsinkielisessä ankkalammikossa.
Tämän päivän Hesarin mukaan myös suomenkieliset vaasalaiset näkisivät mielellään laajan päivystyksen sijaintipaikaksi Vaasan.
Syyt miksi pakollinen toisen kotimaisen kielen opetus tuli peruskouluihin oli koska oppikouluissa se oli ennestään, ja lisäksi suomalaisia muutti todella paljon Ruotsiin siihen aikaan kun lakia säädettiin, ja haluttiiin turvata heidän pärjäämisensä siellä. Valitettavasti herättiin siihen hiukan liian myöhään. Päätös oli joka tapauksessa aika yksimielinen.
Kielikiintiöiden tarkoitus on turvata ruotsinkieliset opetus- ja terveydenhoitopalvelut kaksikielisillä alueilla sekä että jos esim joutuu oikeuteen tai lakia valvovien viranomaisten kanssa tekemisiin että saa käyttää ruotsia näillä alueilla. Sen montako opiskeliijaa aloittaa vuodessa ruosinkielisissä kiintiöissä määrittävät eri ministeriöt.
Kiintiöt ei ole äidinkieleen sidottu vaan siihen millä kielellä on suorittanut peruskoulun ja lukion, ja jos on suorittanut muulla kuin ruotsilla, riittää että läpäisee kokeen jossa ruotsin taito mitataan. Se on tietenkin vaikeampi koe kuin ns virkamiesruotsi/toinen kotimainen joka on kaikille yliopisto-opiskelijoille pakollinen.
Virkamiesruotsin vaadittava oppimäärä mahdollistaa sen että selviää helpommista asiakaspalvelutilanteista, eikä sisällä ammattisanastoa. Kielikiintiöllä varmistetaan että on olemassa ammattilaisia joska voivat toimia kokonaan ruotsiksi kyseisissä tehtävissä.
Lisäämällä aloituspaikoja lääkikseen ja oikikseen eri kieliryhmien väliset erot valintapisteissä supistuisivat niin että kiintiöitä ei tarvittaisi.
Tässä ruotsinopetuksen varhaisvaiheista:
Kansakoulussa ei pakkoruotsia ollut, ei 1800- eikä 1900-luvuilla.
Oppikoulu tuli Suomeen 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin oppikouluihin eli keskikouluihin.
1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa.
Oittisen komiteassa 1956–1959 pohdittiin erilaisia kielivaihtoehtoja keski- ja kansalaiskoulua ajatellen (luokat 5.–9. nykyperuskoulussa, tuolloin oli vaihtoehtona keskikoulut tai kansalaiskoulu, kansalaiskoulusta ei voinut jatkaa lukioon). Tuloksena oli kompromissi, jossa keskikoulussa oli kaksi vierasta kieltä ja kansalaiskoulussa joko yksi tai ei yhtään.
Jo silloisen kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea.
Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena oli ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.
Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”— koulunuudistus toi esiin — painostusryhmiä. — kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) — kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. — alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta — [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli.”
Netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: “Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa.”
Ehdotukseni tästä eteenpäin:
Jostain syystä jo lähes kaksi vuotta sitten hallitusohjelmaan kirjattu ruotsiton kielikokeilu ei ole edennyt — se on saatava käyntiin.
Kokeilun rinnalle tarvitaan kuitenkin virkaruotsin poisto — mitään virkaruotsin kaltaista kaikille akateemisille pakollista vähemmistökielen tenttiä ei ole missään muussa maassa!
Korkeakoulujen ja yliopistojen pakollinen virkaruotsi on kirjattu asetuksiin, joiden muuttaminen on varsin helppoa. Poistetaan nyt niistä pakollinen virkaruotsi (3–5 op) ja lisätään nämä pisteet valinnaisiin kieliopintoihin.
Aikuiset, akateemisiksi juuri valmistuvat ihmiset pystyvät kyllä päättämään, onko heille virkaruotsista iloa vai ei. Nyt jo ulkomailta tulevat opiskelijat saavat ruotsin pakollisuudesta vapautuksen ja valmistuvat ihan hyvillä mielin ja kaikin puolin pätevinä samoista koulutusohjelmista kuin pakkoruotsin kanssa taistelevat suomalaiset. Heidän kanssaan suurin osa suomea puhuvista valmistujista tulee kisaamaan paikoista kansainvälisillä työmarkkinoilla. Virkaruotsin kurssit ja kokeen voi hyvin suorittaa tarvittaessa myöhemmin, mikäli hakee virkaa, johon ruotsia tarvitaan — näin ruotsi saattaisi jopa olla viran kannalta käyttökelpoisessa kunnossa. Tämä olisi vaivattomin ja ihmisten erilaisuutta ja ymmärrystä arvostava ratkaisu — näin aluksi.
Samalla vapautukset B1-kielestä eli pakkoruotsista on otettava käyttöön ehdottomina oikeuksina kaikilla tasoilla: lääkärintodistus dysleksiasta ja/tai puutteellinen suomen kielen taito (esim. maahanmuuttajataustalla) antaisivat automaattisesti vapautuksen ja näille oppilaille järjestettäisiin koulun tasolla suomen kielen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää syventävää ohjausta — S2-opetuksesta tulisi äidinkielestä riippumaton syventävä suomen kielen osuus. Vapautusten myöntäminen palautettaisiin opetustoimen virkamiehiltä koulun rehtorille turhan byrokratian välttämiseksi.
Tarkoitin, että kaikkia kielivähemmistöjä tulee kohdella yhdenvertaisesti.
Laajimman päivystyksen haluaisivat säästää myös Kotka, Mikkeli, Savonlinna, Hämeenlinna, Kokkola, Kajaani ja Kemi. Siis kaikki jotka sen ovat Vaasan lisäksi menettämässä.
Rakenteita on uudistettava. Laajimman päivystyksen menetys on minimaalinen asia, kun suurin osa päivystävän lääkärin palveluista erikoissairaanhoito mukaan luettuna edelleen säilyy.
Maan heikkenevät taloudelliset resurssit huomioiden tarve olisi paljon suurempaan palvelujen uudelleen järjestelyyn, mutta kertahyppäykseen ei poliittinen rohkeus riitä. Nythän tavoitteena on vasta hillitä menojen kasvua, ei pienentää menoja nykytasosta. Eli tarvitsemme varmuudella sote 2.0:n, sote 3.0:n jne.
Myrsky ankkalammikossa.
Itseasiassa tuon tweetissä mainitun tutkimuksen voisi varmaankin järjestää siten, että ensin järjestettäisiin rahankeräys ja sitten nämä varat käytettäisiin tuon tutkimuksen ostoon joltakin luotettavalta toimijalta.
Olen yrittänyt huonolla menestyksellä selvittää, mitä kielikokeilulla tarkoitetaan. Voitko kertoa enemmän:
Mihin kysymyksiin kokeilulla haetaan vastauksia?
Kuinka kauan kokeilu kestäisi?
Mikä olisi se taho, joka arvioisi kokeilun onnistumisen?
Voisivatko kokeiluun osallistuneet jatkossa valmistua kaikilta opintojen tasoilta ilman ruotsin taidon osoittamista?
Tänäinen hesari kertoo, ettei opetusministeri tingi pakkoruotsista:
“Grahn-Laasosen mukaan perustuslaki asettaa tiukat rajat kokeilulle, joka voitaisiin ulottaa vain ‘parin kunnan alueelle’. ‘Ei voida uhata ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia omaan äidinkieleensä’, Grahn-Laasonen perustelee rajausta. Ministeri pitää kokeilussa ongelmallisena myös sitä, että lasten tulisi jo peruskoulun alaluokilla tehdä valintoja, jotka voivat vaikuttaa uravaihtoehtoihin asti. Hän viittaa valtion virkamiehiltä vaadittavaan kielitaitoon, jonka tosin ei ole katsottu riittävän kunnolliseen palveluun viimeaikaisessa keskustelussa sairaaloiden päivystyksestä.”
Mistähän löytyvät nuo perustelut sille, että perustuslaki asettaisi tiukat rajat…
”Seinäjokisten pakkoruotsi ei kelpaa Vaasan ruotsinkielisille. Miksi sitä sitten opiskellaan?”
Jag tror inte att man med något språk man lär sig skolan kan undersöka och vårda patienter utan att ha lärt sig mera. Att läsa språk i skolan är ett nödvändigt men inte tillräckligt villkor för att kunna använda ett språk senare. Det är viktigt att all språkundervisning under alla skolstadier är inspirerande och ger en god grund för framtiden.
Lääkärit ja hoitajat opiskelvat ruotsia paljon enemmän kuin peruskoulun pakolliset kurssit. Ovat suorittaneet mm virkamiesruotsin kuulustelun. Mutta olen samaa mieltä siitä, ettei kouluruotsi riitä. Mutta jos sillä ei tee mitään, niin…?
Huomasin saman ´HS:n jutun heti kysymykset kirjoitettuani. Itse asiassa en kuvittele kenenkään tietävän, mitä kielikokeilu olisi ollut.
Todellisuudessa eduskunnan ponsi asiassa oli lähinnä keskustalaisten vaalibluffi: Pakkoruotsia kyllä tulisesti kannatettiin mutta ponnella yritettiin antaa se kuva, että vähän muka vastustettiinkin.
Kielikokeilu kannattaa unohtaa kokonaan.
Lukekaapa Svenska Ylen sivulta “Läsarna berättar: Så är vården på svenska i verkliga livet” ja sitä seuraavat kommentit.
Asenteet ovat jotakin aivan muuta kuin viime päivinä julkisuudessa nähdyt.
Puheenvuorosta saa sellaisen kuvan, että virkamiesruotsilla tekisi jotain…
Virkamiesruotsi on kaikista pakkoruotsin muodoista se kaikkein surkuhupaisin. Peruskouluruotsista ja lukion pakollisista ruotsinopinnoista jää ehkä edes jonkinlainen käsitys suomenruotsalaisesta ja ruotsalaisesta kulttuurista, mutta virkamiesruotsin arvo ei eroa nollasta.
Virkamiesruotsi ei anna minkäänlaisia edellytyksiä käydä alkeellisimpia tervehdyksiä laajempaa keskustelua ruotsiksi. Pakkoruotsin purkaminen pitäisikin aloittaa nimenomaan virkamiesruotsista; joku pari pakollista kurssia ruotsia ala-asteella on vielä ihan perusteltua kielikylpy- ja kulttuurimielessä, mutta mitä pidemmälle opinnoissa edetään sitä irvokkaammaksi pakkoruotsi muuttuu.
Vaikka suomenkieliset eivät lukisi koulussa mitään muuta kuin ruotsin kieltä tunnista, päivästä, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, he eivät voi koskaan oppia sitä yhtä hyvin kuin äidinkielenään ruotsia puhuvat suomenruotsalaiset. Siispä pakkoruotsilla on nykyään vähän ja vain ja ainoastaan vähän yksinkertaistaen vain yksi ainoa tarkoitus: tuhlata suomenkielisten opiskeluaikaa.
Ei ole ihan kauhean kohteliasta kirjoittaa suomenkieliseen blogiin muuten kuin suomeksi, mutta mistäpä minä mitään tiedän. Olen vain mehtäläinen.
Liukas aihe tämä pakkoruotsi.
Brax oikeusministerinä (2007–2011) totesi yksiselitteisesti, ettei pakkoruotsi ole perustuslaissa.
Edellisen sivistysvaliokunnan pj Vahasalo määritteli kansalaisaloitteen käsittelyvaiheessa, että pakkoruotsin peruste on vain ja ainoastaan ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen 3.10.2014: “Kun meillä on ruotsin kieli virallisena kielenä ja on linjattu, miten ne palvelut ja osaaminen turvataan, tämä on ollut se tapa. Jos löytyy joku muu tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan, niin kyllä vapaaehtoisuus silloin käy.”
Mutta Iltalehdessä neljä kuukautta edellisen kommentin jälkeen Vahasalo ohitti niin perustuslain kuin ruotsinkieliset palvelutkin pakkoruotsin perusteena: “Valiokunta käsitteli asiaa vain koulutuksen ja kasvatuksen näkökulmasta, ei perustuslain tai kielellisten perusoikeuksien näkökulmasta. Kansalliskieliä koskevat perustaidot kuuluvat yleissivistykseen.” Tässä Vahasalon mukaan ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi “yhteiskunnallinen, historiallinen ja sivistyksellinen ulottuvuus”, joka pitää ottaa huomioon tarkasteltaessa ruotsin kielen asemaa osana opetuksen kokonaisuutta.
Nyt taas Grahn-Laasosen mukaan perustuslaki asettaa tiukat rajat kokeilulle, koska muka ei voida uhata ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia omaan äidinkieleensä. Siis 95%:n normaali kielivapaus uhkaisi ruotsinkielisten äidinkieltä?
Mikä oikeasti on pakon peruste? Miksi jopa inhimillisesti äärettömän tärkeät vapautukset on käytännössä estetty?
Tällä hetkellä jo huomattava osa opiskelijoista on suorittanut opintonsa ulkomailla ja näin ollen he ovat vapautettuja pakkovirkaruotsista. Meillä on myös paljon ulkomaisia opiskelijoita, jotka ovat täällä vapautettuja pakkovirkaruotsista. Ei tämä ole nostanut heidän tietään pystyyn eikä tehnyt heistä vähemmän päteviä. Ei tämä oikeasti ole mikään ongelma — mutta siitä halutaan tehdä sellainen.
Nyt odotan sitä, pystyykö mikään taho — kuten perussuomalaisten seurantatyöryhmä tai kokeiluponnen laatijat, kokoomuksen Lauslahti ja Kiuru — vaatimaan selitystä. Vai jatketaanko kuten ennenkin eli puhutaan mitä sattuu mutta pidetään pakkoruotsista lujasti kiinni.
itse olen nykyään sitä mieltä, että lahjakkaiden nuorten (erityisesti miesten) kannattaa lähteä tästä maasta muualle. Suomi on öykkärivaltio pakkoruotsineen ja pakkoarmeijoineen ja ryöstötason verotuksineen. Sitä voi lyödä nyrkillä naamaan lähtemällä maksamaan veronsa muualle.
… vaan kun jotain pientä aina löytyy Suomesta johon kouluruotsia tarvitaan. Esim. Juhani Aho kirjoissaan olettaa lukijan osaavan hiukkasen ruotsia. Ja joo, Aho on menneisyyttä mutta eipä taida ihan pian jäädä unholaan. Näitä esimerkkejä voi keksiä ziljoonan verran, jokainen pieni mutta ei triviaali.
Vastaan samalla toiseen vanhaan tuttuun pakkosorron yöstä nousevan kansan väitteeseen, joka myös on nyt vilahtanut, eli saksakortti:
“Jos haluan oppia saksaa, menen saksantunnille, en ruotsia lukemaan”.
Ruotsia opiskellaan mm. siksi että se Suomessa on osa yleissivistystä (mitenkään mollaamatta niitä jotka syystä taikka toisesta eivät ollenkaan osaa sitä). Jos saksaa ei ole oppinut niin syy siihen löytyy lähinnä siitä miksi englantia opitaan, eli jälkimmäinen tunkee väkisin nyky-Suomessa korvista sisään, saksa ei. Vaikka ruotsi ei johda suoraan saksan kielen osaamiseen, niin ei siitä todellakaan haittaa ole siihen tarkoitukseen. Javisst/Jawohl ? On turha laskea että jos olisin ne x tuntia laittanut lisää saksaan niin se olisi ratkaissut ongelman.
Meneeköhän tässä ketjussa 200 kommentin raja rikki ?
Nyt pitää perustaa kokonaan uusi toimija asiaa hoitamaan. Entiset ovat eväänsä syöneet ja kansalaisaloitteetkin oli perusteltu kovin heppoisesti.
Kuten jo kirjoitinkin, tuo kielikokeilu on pelkkä bluffi, enkä alun perin uskonut sen olevan toteutuskelpoinen.
Olen itse seurannut kielipolitiikkaa yli 10 vuotta. Nyt on aika toimia.
Tämä tosiaan näyttää täysin paikallispoliittiselta jutulta, jossa kieltä käytetään keppihevosena.
Pohjanmaan ruotsinkielisten määrä aika pieni. Ei heistä kovin suuria määriä lääkäreitä eikä erikoislääkäreitä valmistu. Uudenmaan ja Turun seudun ruotsinkielisille lääkäreille jne. löytyy töitä kotiseudulta, joten muuttohalukkuus ei ole kovin korkea.
Ymmärtääkseni Vaasan keskussairaalassa on ollut pulaa niin suomen- kuin ruotsinkielisistä lääkäreistä.
Suomessa ruotsia todella työssään tarvitsevat akateemiset henkilöt on koulutettu ruotsinkielisiä tutkintoja myöntävissä yliopistoissa: Åbo Akademi, Handelhögskola, Helsingin yliopisto ja Aalto. Lisäksi ovat ruotsikielitä opetusta antavat amk:t.
Mitä voisi tehdä? Ehdotuksia on — neliraajajarrutus on estänyt
Kuudennen/seitsemännen luokan kieleksi olisi valittava jokin naapurimaan kieli: ruotsi, viro, venäjä tai norja. Valinnaisuudesta huolimatta se olisi jotekin pakollista. Tällöin yliopistojen tutkintovaatimuksia on myös muutettava, mikä tuskin on ongelma.
Fiksua olisi tehdä K3:sta valinnainen tehodtetun äidinkielen opetyuksen kanssa, jolloin tarvittaessa saadaan perustiadot lukeminen ja kirjoittaminen edes peruskoulussa kuntoon.
Monkielisten perheiden ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten lisääntyminen on muutos ajassa, jonka tässäkin keskustelussa soisi muistettavan. Kotikielen taito se mille myös suomen osaaminen rakentuu.
Jos eritysopetuksen paukut menevät huonosti suomea ja vielä vähemmän ruotsia oppineiden lasten paimentamiseen, kuten nykyisin, asiat ovat varsin huonosti. Kaikki kun yritetään saada ulos peruskoulusta ruotsia osaavina.
Aikuiskoulutuksessa tarvittaisiin lisää ruotsin opetusta, mikä lohduttanee työpaikoistaan huolestuneita.
Englannin oppiminen lienee itsestään selvää ja tarpeellista. Siitä ei sen enempää. Kun omaksutaan äidinkielen lisäksi yksi vieras kieli kunnolla, se antaa pohjan kielten oppimiseen muutenkin.
Muut valinnaiskielet olisivat suuria maailman ja EU:n kieliä:
espanja (417 miljoonaa puhujaa), venäjä (211), ranska (128 miljoonaa), japani (125), saksa (128), italia (61) ja sitten vielä kiina (1,4 miljardia) ja arabia (255).
On jo olemassa urheilu‑, musiikki- jne erikoislukioita. Maakunnassa voisi olla kielilukio, jossa olisi laajempi kielivalikoima tarjolla. Ei IB-lukio loukkaa tasa-arvoa? Sitten on olemassa nykyaikaista opetusteknologiaa, on aikuis-perusopetuksen ja useamman koulun opettajia. Aineopettajilla suomen opinnot pohjustavat myös viron opettamista, ruotsin tutkinto norjan opettamista.
Sitten — jo nyt on ihmisiä jotka sairastavat, eivätkä puhu suomea tai ruotsia tai englantia. Sekin on ratkaistavissa oleva ongelma. Kääntäjien ja tulkkien koulus ja toimintatavat ovat osa keskustelua.
Kommenteissani 15.12. klo 15.51. ja 18.07 sekä 16.12. klo 14.17 on kysymys esitetty sinulle. Ymmärrän kyllä vastaamisen vaikeuden.
Minua ei tarkkaan ottaen kiinosta miten ruotsinkielinen media vääntelee sanoja ja vääristelee asioita.
Kun joku sanoo, että pärjää hyvin kouluenglannillaan, hän tarkoittaa koulussa luettua vapaaehtoista englantia ilman lisäopintoja. Pakkoruotsi eroaa kaikista muista vieraista kielistä siinä, että sitä nimensä mukaan on kaikkien pakko lukea.
Kysymys on yksinkertainen: Mikä on suora käännös viralliselle ilmaisulle “obligatorisk svenska”.
En elättele epärealistisia odotuksia vastauksen suhteen.
Kyllä kielen voi oppia myöhemminkin. Jos pakkoruotsista luovuttaisiin, ruotsia työssään tarvitseville pitäisi tarjota yhteiskunnan sponsoroimia intensiivikursseja, joiden avulla ruotsia työssään tarvitsevat voisivat aivan hyvin muutamassa kuukaudessa hankkia kohtalaisen kielitaidon, josta on helppo parantaa. Siinä vaiheessa motivaatio ei ole ongelma. Pakkoruotsi ei ole tässä mikään ehdoton edellytys.
Pakkoruotsikeskustelussa unohdetaan usein myös se, että ruotsinkieliset nuoret (varsinkin saaristosta ja Pohjanmaalta) joutuvat käyttämään todella paljon aikaa ja vaivaa oppiakseen kunnolla suomea pärjätäkseen Suomen työelämässä, ja silti on usein heikommassa asemassa kun ilmaisu ei ole täydellistä. Ei kaksikielisyys ole pelkkä suomenkielisten rasite.
Asuessani Sveitsissä oli ilo nähdä, kuinka ranskan- ja saksankieliset opettelivat ja paransivat aikuisiällä toista kieltä, kun tavoitteena oli laajentaa omia työmarkkinoita, ja joskus perhetilanteen takia. Netin kautta hankittiin keskustelukumppaneita, joiden kanssa puhuttiin vuorotellen kummankin kieltä. Samaa näkee omalla alallani tiedemaailmassa, jossa nuorten ei-natiivien tutkijoiden yleinen ammatillinen tavoite on oppia työn ohessa täydellistä englantia. Tämä on ihan normaali osa elämää.
Ei se kyllä ole näin.
Lahjakkaiden nuorten kannattaa jäädä tänne ja muuttaa epäkohdat kuten esimerkiksi pakkoruotsista vapaaehtoiseen ruotsiin.
Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja esimerkiksi silloin suomensuomalaiset nuoret voisivat osoittaa oma-aloitteisuutta esimerkiksi kunnallisvaaleissa.
Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen nuorien pitäisi olla ylpeitä omista juuristaan, opiskella ja palata rakentamaan kotiseutuaan vaikka se onkin vaikeaa. Sillä noinhan esimerkiksi suomenruotsalaisilla alueilla paljolti tapahtuu.
Pakkoruotsi loppuu kunhan suomensuomalaiset lopettavat sen sallimisen, koska poliitikot tekevät tasan sitä mitä äänestäjät tahtovat. Jos äänestäjät kaikkoavat, niin poliitikko kääntää takkiaan.
Suomessa on lähes 40 prosentin nukkuvien joukko, joka on lähes kokonaan suomensuomalaisia. Ehkäpä joku ensi vuonna herättää tämän nukkuvan joukon.
Asepalvelusta voidaan kehittää siten, että sinne otetaan sekaan myös elämän perustaitojen hallintaan liittyvää koulutusta. Maanpuolustus on käsittääkseni paljon muutakin kuin rynnäkkökiväärin kanssa metsässä ryömimistä. Se on esimerkiksi kaupankäyntiä.
Verotukselle voidaan niin ikään tehdä paljonkin, kunhan vain saadaan talous kasvuun. Se ei onnistu, jos nuoriso lähtee Suomesta pysyvästi. Mutta, maailma on vapaa, joten ketään ei saa estää lähtemästä. Jokainen tehköön oman päätöksensä, että missä haluaa elää ja asua.
Kansallisvaltioilla tulee olemaan vielä suuria ongelmia nuorison kanssa, koska nuorisolla näyttää olevan voimakkaampi sidos esimerkiksi omaan kaupunkiinsa kuin kansallisvaltioon.
Tapasin joku aika sitten erään nuoren aikuisen, joka oli Joensuusta. Hän oli mielestään pelkästään joensuulainen, eikä suomalainen. Hänelle Suomi ei merkinnyt läheskään yhtä paljon kuin Joensuu. Se oli hämmentävää, mutta näinhän ajattelee moni maailman suurkaupunkilainen. Epäilen, että juuri nyt moni vaasalainen ajattelee samoin.
Vastustat siis kuitenkin pakkoruotsia. Hyvä.
Ymmärrän, että tarkoitat hyvää — mutta katsot nyt tilannetta aika kapeasta ja joustamattomasta näkökulmasta.
Yleissivistys on monimääritteinen käsite. Juhani Ahon teokset saavat sivujensa alareunoihin lisätekstejä, joissa käännetään ja kuvataan sellaisia sanoja ja lauseita, joita nykylukijan ei välttämättä ajatella tuntevan tai osaavan kääntää. Yleissivistystä on se, että osaamme avata klassikkoa näin aikojen ja kielen muuttuessa, sitä tehdään kaikkialla.
Ruotsin, ranskan, venäjän, saamen kielet voivat olla yksin tai yhdessä yleissivistystä joillekin — mutta sellaista yleissivistystä ne eivät ole, että ne pitäisi vaatia kaikilta. Nuorille itähelsinkiläisille voi olla yleissivistystä osata tervehtiä ja kiroilla mahdollisimman monella alueensa maahanmuuttajakielellä — mutta meille vanhemmille se ei ole välttämätöntä. Nämä painotukset vaihtelevat.
Myös käsitys suomalaisuudesta vaihtelee ja me kestämme sen kyllä. Jokainen voi määritellä oman suomalaisuutensa, ne asiat, joita ajattelee laulaessaan Kuoppamäen Sinistä ja valkoista: juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen, lämmön tunsin kuitenkin, lujuudessa graniitin…
Tämä on elämää, vaatii realismia. On periaatteellisesti aivan eri asia vaatia omille lapsille oikeutta valita näille tärkeitä kieliä kuin vaatia muitten lapsille pakolla omasta mielestä tärkeitä kieliä. Tämän eron ymmärtäminen on yleissivistystä jos mikä!
Inhimillisesti on merkittävää se, että olemme kadottaneet kosketuksen kielen oppimisen problematiikkaan ja siihen, miten eri tavoin olemme siihen rakentuneet. Nyt vaaditaan kaikkia opiskelemaan ruotsia, jotta voisimme kohdata inhimillisesti alle viiden prosentin vähemmistön harvat ummikot heidän omalla kielellään! Mutta samalla uhrataan paljon suurempi joukko, nimittäin ne (noin viidennes ikäluokasta), joilla on oppimisen haasteita ja ne (helsinkiläisnuorista noin viidennes), joilla on tausta muualla kuin kotimaisissa kielissä. Esimerkiksi Ruotsissa noin kolmannes ikäluokasta vapautetaan lukemasta toista vierasta kieltä ja he lukevat sen sijaan joko lisää koulukieltä tai lisää omaa kotikieltä.
Tämänkin ymmärtämisen pitäisi kuulua yleissivistykseen. Luotan siihen, että uskotte minua, kun sanon, että näen oppilaita, jotka aina aloittavat kielen opiskelun kutakuinkin nollasta kurssin vaihtuessa — eivätkä he ole asenenvammaisia tai kehitysvammaisia tai pelkästään metsureiksi sopivia vaan ihan tavallisia nuoria, joilla on eriasteinen dysleksia (joskus vaikeasti diagnosoitavissa), minkä ei tarvitsisi kohtuuttomasti hankaloittaa heidän opiskeluaan ja uratoiveitaan — matemaatikoksi voi hyvin päätyä dysleksian kanssa.
Yleissivistys on ymmärrystä, halua ottaa selvää, kuunnella muita, punnita vaihtoehtoja,… Kiitos!
Viittasin aiemmin väestöennusteeseen, jonka mukaan pääkaupunkiseudulla asuu v.2030 350000 maahanmuuttajataustaista ihmistä ja ruotsinkielisiä on silloin n. 60000. Kielilakien muuttamisen aika on nyt.
Puhumatta siitä, että voisi katsoa saksan‑, venäjän‑, espanjan- tai ranskankielisiä tv-ohjelmia ostokanavien, sateliiitin tai netin välityksellä. Mutta sehän olisi jo liikaa, totta kai, pilaisi suomalaiset. Siksi pakkorruotsi onkin tosi hyvä jutska, eikös vaan? Ei opita liian vieraita kieliä vaan tollasia turvallisen läheisiä.
“Obligatorisk svenska” on “pakollinen ruotsi”, “pakkoruotsi” on “tvångssvenska”.
Kun joku sanoo että pärjää hyvin kouluenglannillaan hän tarkoittaa kouluenglantia. Jos taas joku puhuu kouluruotsista, hän puhuu kouluruotsista.
“Pakkoruotsi” on erittäin menestyksellisesti poliittisessa aivopesutarkoituksessa lanseerattu termi. Nykyisen kouluruotsin vastustajien ongelma on se, että jos harkintaa käyttää niin voi ajatella silleen, että valtakunnan ykkösluokan ongelmien joukossa ei ole ruotsin kielen ylisuuri asema. Ei ehkä ollenkaan ! Pakkoruotsi-termin nostaminen esiin on auttanut tässä asiassa. Se saa muuten järkevissä ihmisissä paisutettua kouluruotsin epäkohdista johtuvan närän poliittisesti raivoradikaaliin käyttäytymiseen. Varsinkin nettikirjoittelun muodossa.
Ei ole eka kerta Suomen historiassa. Viime vuosisadan alkupuolella työväenliikkeelle tuli alkumenestyksen jälkeen, v. 1905–1916, esiin se kysymys että edetäänkö jatkossa parlamentarismin kautta, joka tarkoittaa käytännössä jatkuvaa neuvottelua ja kinastelua porvarillisten puolueiden kanssa, vai otetaanko valta väkivallalla omiin käsiin.
Varsinkin ne jotka kannattivat jälkimmäistä vaihtoehtoa käyttivät ahkerasti termiä “lahtari”. Ensin suojeluskuntien jäsenistä ja sitten vähän kaikista jotka tunnustivat valkoista väriä. Lahtaritermin käyttö oli oleellinen osa radikaalien punaisten propagandaa jolla pyrittiin demonisoimaan kaikki valkoiset, ja saamaan työvänluokka kokonaisuudessaan luopumaan ajatuksesta että olisi ehkä sittenkin parempaa toimia parlamentaarisesti.
On kyllä niin impivaaralainen käsitys sivistyneisyydestä kuin olla ja voi. Taitaa olla niin, että kauimmaksi menneisyyteen tässä maassa kaipaavat persujen sijaan freudenthalilaiset kaksikielisyysfanaatikot — muistoissa varmaankin siintää suurruhtinaskunnan ajat, jolloin rahvas osasi vielä pysyä ruodussa ja sivistyneempi kansaosa kävi haistelemassa maailman tuulia matkaamalla höyrylaivalla ihan Stockholmiin asti.
Ilmeistä tuskaa tuntuu tuottavan tunnustaa, että Ruotsi on ihan yhtä mitätön periferinen napapiirin tuntumassa sijaitseva pikkumaa kuin Suomikin. Kun tämän tosiasian härkäpäisesti kiistää, niin on varmaakin hankala tajuta sitä, että rahvaan keskuudesta pullahtaneet nousukkaat katsovat Ruotsin ohi kauaksi maaiimalle ja hakevat yhteistyökumppaninsa kaikkialta muualta kuin naapurista.
Samalla perusteella venäjä pitäisi myös ottaa pakolliseksi kieleksi — onhan isolle osalle kansaa yhteys Venäjään ollut huomattavasti merkittävämpi kuin joku “rantaruotsalaisten” olemassaolo.
Oman sukutaustan osalta tämä olisi aika luonnollista — isän suku on peräisin Vanhan Suomen alueelta — joku esi-isistä jopa asui pitkään Pietarissa — ja äidin puole suvun kotiseudut nousivat kukoistukseen vilkaan Pietariin suuntautuneen kaupan ansiosta.
Kyllä tämän vuoksi venäjän opiskelu olisi aloitettava jo leikkikouluissa ja korkeakoulututkintoihin pitäisi kuulua virkamiesvenäjän koe!
Pakko tai pakollinen — samaa tarkoittaa.
“Kun joku sanoo että pärjää hyvin kouluenglannillaan hän tarkoittaa kouluenglantia.”
Kielten ryhmässä kouluenglanti/koulusaksa/kouluvenäjä ovat vapaaehtoisia kieliä, jotka voi lopettaa tai vaihtaa toiseen kieleen tai peräti aineeseen jos esim. huomaa, että valinta oli väärä
“Jos taas joku puhuu kouluruotsista, hän puhuu kouluruotsista.”
Sellaista ainetta ei ole. Pakkoruotsia on yritetty jalostaa kouluruotsiksi jopa kansalaisaloitteilla siinä vielä onnistumatta.
Pakkoruotsia ei voi vaihtaa muuhun kieleen eikä aineeseen eikä lopettaa olipa tilanne mikä tahansa, sen pakollisuus pysyy.
Kaikki rakennetaan ihan kirjaimellisesti lujuusopin varaan, joten vaadin sitä pakolliseksi aineeksi.
Ruotsinkielisten oikeus hoitaa asiansa ruotsiksi viranomaisten kanssa voitaisiin turvata vaikka tulkkipalvelun avulla. Se ei edellytä kielikiintiöitä.
Palaat kerta toisensa jälkeen kielikiintiöiden teknisiin seikkoihin, kuten miten niiden koko määritetään yms, ja miten ne on kirjattu lakeihin ja asetuksiin. Lakeihin on historina aikana ollut kirjattuna vaikka mitä asioita, jotka ovat olleet moraalisesti täysin väärin. Oliko orjuus mielestäni oikeutettua, se kun oli kirjattu esim Yhdysvaltojen lakikirjaan? Ei ollut!
Kommenttisi aloituspaikkojen eroista tuntuu kovin hassulta, koska piaisella googletuksella törmäsin vanhaa artikkelliin, jossa todettiin “Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisten kiintiöön pääsi opiskelemaan kahdeksan pistettä heikommilla tuloksilla kuin suomenkieliselle puolelle. 30 opiskelijan ruotsinkielisten kiintiöstä täytettiin vain 26, loppujen koepisteet olivat liian huonoja.” Vaikka uutinen onkin vanha, niin se vain alleviivaa kielikiintiöiden epäoikeudenmukaisuutta.
http://yle.fi/uutiset/3–5432237
Koska et halua (ymmärrettävästä syystä) kertoa, mikä ero on ihmisten erottelulla kielen tai ihonvärin perusteella, niin voin kertoa oman kantani. Se on väärin, eikä moraalista tai älyllistä eroa ole.
Töissäni työskentelen suomenruotsalaisten kanssa, he ovat älykkäitä ja mukavia ihmisiä, ja olisin valmis taistelemaan sen puolesta ettei heihin kohditettaisi samanlaista epätasa-arvoa ja erottelua, kuin mitä ruotsinkieliset kokonaisuutena kohdistavat suomenkielisin (esim kielikiintiöt, totaalikielto kaksikielisille lukioille ja kouluille jne)
Otetaan taas esimerkki Vantaalta:
Ruotsinkieliset, siis tuo 2.6%:n vähemmistö, lukevat koulussa suomea. He tarvitsevat suomea työelämässä ja arjessa muutenkin ja kaikki osaavat sitä sujuvasti.
Mutta ruotsinkielisillä on perustuslain turvaamat“kielelliset perusoikeudet”, tuo Suomen nyt ylin oikeusnormi. Noiden oikeuksien perusteella ruotsinkieliset, siis tuo 2.6%, vaaativat vantaalaisten 97.4%:n enemmistöä järjestämään ruotsinkielisiä julkisia palveluita.
Selvitäkseen noiden palveluiden järjestämisestä lukevat kaikki 97.4% pakollisena ruotsia kaikilla opintojen asteilla, vaikka eivät muuten Suomessa ruotsintaitoa tarvitsekaan.Todellisen tarpeen puuttuessa vain harva saavuttaa koskaan käyttökelpoista ruotsintaitoa, sen ovat palveltavat ruotsinkielisetkin huomanneet.
Palvelutilanteessa ruotsinkielinen osaa poikkeuksetta paremmin suomea kuin suomenkielinen ruotsia.
Palvelu sujuu siis parhaiten kun puhutaan suomea. Suomen- ja muunkielisten pakkoruotsin käyttö heikentää palvelua, ei paranna sitä.
Sen pituinen se.
Katso Xerxes 16.12, kl. 12:48
Oikein hyvä kirjoitus.
Jos tekstini antaa vaikutelman ”kapeasta ja joustamattomasta näkökulmasta”, niin ehkä nettikirjoitelun lyhyellä ja spontaanilla luonteella on jotain asian kanssa tekemistä.
Olen samaa mieltä että ”Yleissivistys on monimääritteinen käsite”, ja lisäisin että sen määrittely ei nykyisen infoähkyn aikana ole mitenkään jonninjoutavaa puuhaa. Ehkä blogi-isännälle vinkki mitä voisi käsitellä joskus tulevaisuudessa ? Mutta se on eri asia kuin tämä keskustelu.
Yleissivistyksen painotukset vaihtelevat ajassa ja maittain. Tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan suomalaisesta yleissivistyksestä. Näiden väittelyiden monien olkiukkojen seassa on ollut ”ranskalainen” josta retoorisesti kysytään eikö voi olla sivistynyt ellei osaa ruotsia. Tottakai voi, mutta Ranskalla onkin hiukkasen erilainen historia ja maantiede kuin meillä.
Suomen valtiona ja itsenäisenä kansakuntana ovat luoneet rinta rinnan suomen- ja ruotsinkieliset kantasuomalaiset, eivät muut. Suomen saamelaiset ovat kantasuomalaisia — jos arkeologisiin aikoihin mennään niin vieläpä enemmän kuin me muut — mutta eivät tähän valtion muodostamiseen osallistuneet. Jos heillä olisi aiemmin ollut opillista pohjaa ja jotain aseellista voimaa, niin kaipa vääjäämätön seuraus olisi ollut että he olisivat yhdessä Ruotsin ja Norjan saamelaisten kanssa muodostaneet saamelaisen valtion. Tässä on ratkaiseva ero suomenruotsalaisten — joihin nimenomaan tässä kontekstissä ei lasketa mukaan ahvenanmaalaisia — ja Suomen saamelaisten välillä, ero joka valitettavasti ei ole selvä läheskään kaikille. Niinpä ruotsin kieli on suomen kielen ohella suomalaisuuden perustuksissa, ja nimenomaan suomenruotsalaisella aksentilla. Näin ollen, jos suomalainen ei osaa ollenkaan ruotsia, niin kyllä silloin yleissivistyksessä on mojova aukko. Tässä puhutaan siis opillisesta yleissivistyksestä. Sydämen sivistys on eri asia, mutta se on taas oma aiheensa se.
Ruotsi kieli on ollut aina, siis aina, pakollinen kaikille jotka lukevat ihan perusoppeja enemmän. Se tuli pakolliseksi peruskoulussa 60–70-lukujen vaihteessa, kun oppivaatimukset muutenkin laajenivat ja syvenivät reippaasti koko kansan keskuudessa. Taas sivuraide: samoihin aikoihin käsite ”sivistyneistö” rupesi vähentymään rajusti, melkeinpä katoamaan, yleisestä kielenkäytöstä. Tämä oli luonnollinen seuraus siitä että yo-lakki ei enää tehnyt ”herraa”, ja muutenkin siitä että luokkayhteiskunta teki tilaa meritokratialle.
Sanot että käsitys suomalaisuudesta vaihtelee, se on elämää, realismia. No se on totta, tietty, ajat muuttuvat, mutta edelleen on ylivertaisen painavia perusteita opettaa ruotsia jonkin verran kaikille. Valitettavasti pakkoruotsidemagogia on saanut aikaan sen että keskustelu tässä asiassa pyörii myrkkyä linkoavaa kehää.
Sitten vielä otat esiin aiheen josta ilmeisesti sinulla on omakohtaista kokemusta, nimittäin kouluruotsi erinäisiä oppimisvaikeuksia potevien oppilaiden joukossa. En osaa sanoa mikä olisi järkevä ratkaisu tässä yhteydessä, mutta uskon että puhut vakavasta ongelmasta.
Hmmm… Onkohan kukaan tehnyt koskaan tutkimusta hoitovirheiden suhteellisesta määrästä ruotsinkielisten kiintöstä valmistuneiden ja muiden lääkäreiden välillä? Helposti luulisi, että heikompi oppilasmateriaali heijastuisi myös keskimääräiseen osaamistasoon myöhemmissä uravaiheissa.
Olikohan potilasturvallisuuden kannalta parasta, että tutkimustuloksia odotellessa ruotsinkielisestä kiintiöstä valmistuneet lääkärit pitäisivät sinikeltaista käsivarsinauhaa? Potilaat voisivat ainakin valita, että ottaako tietoisen riskin vai odottaako toista lääkäriä.
(Huumorihaasteelisille kerrotakoon, että edelläoleva ehdotus on pelkkä vitsi…)
395 sanaa aiheeseen liittyen ilman yhtäkään pakkoruotsi-termiä. Esimerkiksi Soininvaara voisi ottaa mallia.
Tämähän siis ei pidä käytännössä paikkaansa, esimerkiksi asiakaspalveluun tarvittava osaaminen on yleensä niin laajaa, että kouluruotsi ei riitä alkuunkaan. Ongelma on, että kieltä pitäisi osata tuottaa ja sitähän koulussa ei kunnolla opi — passiivinen sanavarasto on laaja mutta aktiivinen sanavarasto yleensä heikko. Asiakaspalvelussa pitää osata reagoida nopeasti, se ei tosiaan ole mikään yksinkertainen juttu hoitaa, koska soittaja voi puhua mitä tahansa murretta, puhua hyvin nopeasti ja epäselvästi.
Se miksi kouluruotsi ei onnistu tässä saattaa johtua siitä, että luokassa on niin monentasoisia oppilaita, että on mentävä heikoimpien ehdoilla. Esim. itse opiskelin koko seiskaluokan ruotsinkirjan kaikki kappaleet ulkoa — koska ne olivat niin helppoja. mutta se käytännössä tuo vain aiheutti sen että motivaatio lässähti, mikä harmittaa näin jälkikäteen suuresti.
Eihän viulua tai pianoakaan opiskella soittamaan niin, että pakotetaan kaikki opiskelemaan samaa tahtia, vaan jokainen voi valita soittimensa ja opetus on yksilöllistä ja seuraa oppilaan omaa tasoa. Näin on mahdollista, että lahjakkaat oppilaat oikeasti oppivat hyviksi soittajiksi.
Ja en ole kuullut, että vaikkapa sinfoniaorkesterissa olisi varsinaisesti pulaa hyvistä soittajista — vaikka opiskelun alkeet tapahtuvat vapaaehtoisesti, omalla ajalla ja usein niin että vanhemmat ostavat soittimet itse, ne eivät tule vaikkapa koulusta.
Kielten opiskelun suhteen ehkä vallitsee jonkinlainen harhakuva siitä, että muutama tunti viikossa riittää, vaikka motivaatiota ei ole.
Tämä on siis ehkä vähän yleisempikin koulua koskeva ongelma, ei vain ruotsin opiskelua koskeva probleema. Sama ongelma koskee muitakin taitoaineita, mm. matematiikkaa.
Halu asua kohtalaisen vapaassa demokratiassa toteutuu helpoimmin niin, että muutetaan tai paetaan jonnekin, jossa sellainen jo on, eikä niin, että puolustetaan härkäpäisesti maata, jonka olemassaolo ei ole mitenkään järjellisesti perusteltavissa.
Kiitos, että huomioit tämän!
Kielen opiskelun ongelmat on kaikkialla maailmassa ratkaistu vapautuksin tai pitäen alunperin kielivaatimukset minimissä. Suomessa näin ei voida tehdä. Miksikö ei voida? Koska ruotsin pakollisuus pysyy pystyssä vain ehdottomuudellaan. Jos siitä annettaisiin tarvittaessa vapautuksia, koko rakennelma romahtaisi — koska ne tunteet, joita sinä ruotsiin liität, eivät ole meille yhteisiä. Ruotsi ei ole kuin iiri. Siksi meille on, toisin kuin mihinkään muuhun maahan maailmassa, rakennettu pakollinen ruotsiosuus myös korkeakouluihin ja yliopistoihin — koska vain siten voidaan perustella alempien tasojen pakko ja pitää ainakin kiltit ja suoritusorientoituneet oppilaat mukana opetuksessa.
Oleellista on edelleen tämä, minkä jo kirjoitin:
Tämä on elämää, vaatii realismia. On periaatteellisesti aivan eri asia vaatia omille lapsille oikeutta valita näille tärkeitä kieliä kuin vaatia muitten lapsille pakolla omasta mielestä tärkeitä kieliä!
Enpä jaksanut lukea kaikkia näitä lähes kahtasataa kommenttia läpi. Tämä on ehkä jo saatettu sanoakin. Soininvaaran kommentti tuosta “pakkoruotsin” tarpeettomuudesta ei tunnu kovin harkitulta.
Lääkärin vastaanotto, kuten kaikki potilaat tiedämme, vaatii aika sofistikoitua kielen osaamista. Potilaan vaiva ei näy usein päällepäin, vaan lääkärin pitää tehdä kysymyksiä ja saada vastauksia potilaalta. Näiden prusteella lääkärin on päätettävä jatkotutkimuksista. Väärinymmärrysten mahdollisuus on suuri.
On kovin naivia ajatella, että tuollainen kielitaito voitaisiin hankkia jo peruskoulussa. Lienee kuitenkin selvää, että täysin suomenkielisen henkilön on tuossakin tapauksessa aloitettava perusteista. Analogisesti voisi todeta, ettei peruskoulun “pakkomatematiikka” riitä lentokoneen lujuuslaskelmiin.
Ei ole kysym,ys vain sairaaloista. Samaan perusoikeuteen vedottiin myös, kun ELY-palveluja oltiin siirtämässä Ouluun. Jos kouluruotsi ei kelpaa myöskään hallinnon kieleksi, mikä on sellainen perusoikeus, johon se kelpaa?
Suomenkielisten tarjoamat ruotsinkieliset palvelut ovat pelkkä tuulessa huojuva pahvinen kulissi tässä kielipoliittisessa näytelmässä, jonka nimi on “Keisarin uudet vaatteet”.
Peruskoulun ruotsi lienee kuitenkin hyvä perusta kielen jatko-opinnoille. Miten tuo voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Eihän tilastotieteen approbaturkaan (nyk. taitaa olla perusopinnot) riitä vakuutusmatemaatikolle.
Olen yrittänyt löytää viralliset perustelut pakkoruotsille, mutta niitä ei näytä olevan, vaan jokainen poliitikko ja kellokas kehittää oman versionsa perusteeksi tilanteen mukaan.
Pakkoruotsijatkumon mallina on mitä ilmeisimmin ollut aikanaan DDR:n pakkovenäjä — mutta muurien murtuessa maan valtava venäjänopettajien joukko uudelleenkoulutettiin nopeasti maailmankielten opettajiksi työn ohessa. Meillä nyt oleva pakko on ehdottomuudessaan ja kestossaan uniikki: alakoulusta yliopistoon ja kaikille — pieni vähemmistökieli on ainoa aina ja joka paikassa pakollinen oppiaine, jota ilman ei voi valmistua mihinkään ammattiin (ja sen myös annetaan karsia sekä opintoihin hakeutuvia että valmistujia)!
Lähes virallinen selitys pakolle löytyy muutaman vuoden takaisesta kansalliskielistrategiasta:
“— [Pakko] on perusteltua, sillä suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään. Järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin. — Ruotsinkielisille on etu osata maan valtakieltä, jota käytetään lähes kaikissa osissa maata. Ruotsin kielen oppiminen puolestaan liittää suomenkielisetkin suomalaiset yhteisen kielen myötä tiiviimmin Suomelle monin tavoin läheiseen pohjoismaiseen yhteisöön. —”
Tässä on siis kaksi osaa:
— palvelujen järjestäminen
— liittyminen pohjoismaiseen yhteisöön ja tutustuminen suomenruotsalaiseen kulttuuriin.
Molemmat näistä näkemyksistä ovat minusta kiistanalaisia — ne riittävät hehkuttamaan vapaaehtoista eli valinnaista ruotsia mutta eivät riitä pakollisuuteen. Englannin asema nykyisin lingua francana riittäisi pakollisuuteen (vapautusmahdollisuuksin), mutta siitä ei ole tehty pakollista.
Soininvaaran kysymys siitä, miksi meillä on pakkoruotsi (tai mihin se siis riittää?), on oleellinen. Tähän olisi saatava selkeä vastaus, jotta jatkokeskustelu voidaan käydä avoimesti ilmaistuja perusteita punniten. Nyt opetusministerin tulisi myös tuoda esiin se valtiosääntöasiantuntija, jonka arvioon nojaten hän joutuu rajaamaan ruotsittoman kokeilun perustuslakiin vedoten.
Entäpä jos perusteet pakolle eivät kerta kaikkiaan riitä, vaikka ruotsia rakastavat ihmiset niin haluaisivatkin? Entäpä jos ruotsinkieliset palvelutkin järjestyisivät paremmin muulta pohjalta? Entä olisivatko tämän maan koululaisten vanhemmat riittävän koulutettuja, elämää nähneitä ja fiksuja tekemään lastensa kanssa ajanmukaiset kielivalinnat, kuten tehdään Ahvenanmaalla, kuten tehdään Ruotsissa, kuten tehdään kutakuinkin kaikkialla?
Voitaisiinko tämä keskustelu jo käydä?
Ilkassa hyvä pääkirjoitus Soininvaaran twiitistä: “Ruotsinkielisen vähemmistön oikeudet on laeissa turvattu hyvin, mikä on erinomainen asia. Myös muilla kielivähemmistöillä on oikeus hyvään palveluun. Nyt on oikea aika aloittaa asiallinen keskustelu ruotsin kielen opetuksesta. Pakollisuus kaikille voi olla huono, kallis ja katkeruutta aiheuttava tapa turvata kaksikielisyys.”
http://www.ilkka.fi/mielipide/p%C3%A4%C3%A4kirjoitus/ruotsinkielen-asemaan-on-uskallettava-tarttua-avoimesti-ja-tosiasiat-tunnustaen‑1.2182723
Keskustelua ei käydä vaan pikemminkin rääkymistä.
Tässä pari vinkkiä jolla taso voisi nousta:
a) Pakkoruotsi-termin voi jättää. Se on juuri yhtä rakentava kuin lahtari aikoinaan jakaantuneen kansan välisessä vuoropuhelussa. Joillekin se kertoo että kouluruotsin asemaa halutaan muuttaa perusteilla jotka ovat pinnallisia ja siksi niiden poliittista voimaa on buustattava populistisin keinoin.
b) Kiista ruotsin kielen asemasta Suomessa on siinä mielessä lähempänä Brexit-kiistaa kuin Talvivaaran tapausta, että jälkimmäisessä voi odottaa että saadaan jossain vaiheessa tieto ollaanko plussan vai miinuksen puolella, kun taas Brexitin tapauksessa kiistellään asioista joille ei voi asettaa numeerisia, vertailukelpoisia arvoja koskaan. Sen voisi pitää mielessä kun arvioi toisten argumenttejä.
Pakkoruotsi tuli peruskoulun opetukseen vuonna 1968. Sitä ennen sitä taidettiin pakolla opiskella oppikouluissa. 50 vuodessa maailma ja Suomi siinä mukana on muuttunut aivan toisenlaiseksi myös kielellisten tarpeiden osalta.
Aivan valtaosalla peruskoululaisista ja lukiolaisista ruotsin opetus menee täysin hukkaan kun minkäänlaista käytännön osaamista ei mukaan tartu. On siis joko tehostettava opetusta/oppimista tai luovuttava pakollisuudesta ja tehtävä tilaa vaikkapa muille kielille.
Maailman muuttumisen huomioon ottaen ei ruotsin pakolliselle opiskelulle ole enää olemassa perusteita.
RKP on pitkälti ollut kielipuolue ja vuosikymmenien hallitustaipaleellaan se on pystynyt ruotsin kielen aseman säilyttämään. Kaiken muun suhteen RKP on ollut valmis kompromisseihin.
Valitettavasti nykyinen hallitus ei ohjelmaansa pakkoruotsin poistamista ottanut muuta kuin jonkinlaisen alueellisen kokeilun muodossa, koska maan huonon tilanteen johdosta muuta kiireellisempää tekemistä on riittävästi tarjolla.
Toivoisinkin, että RKP:n nykyinen johto tunnustaisi tosiasiat ja olisi aloitteellinen pakkoruotsin poistamisessa. Tämä saisi monen umpisuomalaisenkin äänestämään RKP:tä seuraavissa vaaleissa. Lopputuloksena ruotsinkielisten palveluiden saatavuus ja taso saattaisivat parantua, kun kieltä opiskelisivät vain halukkaat ja oppimistulokset paranisivat.
Miksi pakkoa ei saisi kutsua pakoksi?
Miksi pakon perusteita ei saisi vaatia keskustelun pohjaksi?
Miksi keskustelu pitäisi ohittaa leimaamalla se “rääkymiseksi”, kun tässä on tuntikausia väännetty asiallisia kommentteja?
Olen tarkoin harkinnut ja ajatuksella kirjoittanut jokaisen viestini ja niin on moni muukin täällä. Tämä on asiallista keskustelua.
Jos joku haluaa ohittaa valistuneiden vanhempien oikeuden tehdä lastensa kanssa kielivalinnat muun maailman tapaan ja sen sijaan haluaa muitten lapsille oman näkemyksensä mukaiset kieliopinnot, niin tällä jollakulla vähintäänkin pitäisi olla suoraselkäisyyttä käydä asiasta avoin keskustelu ja vastata toisten kritiikkiin. Eikö?
Minä en ymmärrä, miksi “pakkoruotsi” terminä aiheuttaa näppylöitä. Se on lyhyt, napakka, vakiintunut ilmaisu josta hyvin käy ilmi keskustelun aiheena oleva asia, eli pakollinen ruotsin opiskelu. Keskustelunaiheena sekä pakollisuus että ruotsi ovat yhtä tärkeitä.
Korvaavaksi ehdotettu termi “kouluruotsi” on huono, koska a) siitä ei käy ilmi toinen keskustelunaiheena oleva ominaisuus eli pakollisuus, ja b) se rajaa lukio- ja yliopistotasoisen “pakkoruotsin” termin ulkopuolelle.
“Pakollinen ruotsi” olisi yhtä hyvä, mutta pidempi kuin pakkoruotsi. Suomen kieleen kuuluu luonteva uusien yhdyssanojen muodostaminen; olkaamme ylpeitä kansalliskielestämme!
Lopuksi vielä ennaltaehkäisevä kommentti aiheeseen “pakkomatematiikka”: matematiikan opiskelusta puhuttaessa pakko ei ole oleellinen osa keskustelua, vaan yleensä puhutaan lähinnä siitä, että matematiikkaa pitäisi pakottaa opiskelemaan nykyistä enemmän. Pakko on siinä keskustelussa otettu annettuna, ja se voidaan sivuuttaa. Mikäli joskus ryhdytään vakavasti keskustelemaan matematiikan pakollisuudesta ja mahdollisesta pakollisuudesta luopumisesta, hyväksyn “pakkomatematiikan” siinä yhteydessä ehdottomasti parhaaksi termiksi.
Täällä blogilla joku matikanmaikka valitti, että matematiikka ei ole Suomessa pakollista. Sen opettaminen aloitetaan vasta lukiossa ja vain pitkän matematiikan valinneille. Hämäys mielessä vaihtoehtona tarjottavalle laskennolle on annettu hämäävä nimi lyhyt matematiikka.
Åbo Akademin ja Tampereen Yliopiston tekemän kyselyn mukaan 74% suomalaisista haluaa ruotsin opetuksen olevan vapaaehtoista.
Suomalaisten enemmistö toimii varmasti kantansa mukaan ja muuttaa normaalissa demokraattisessa järjestyksessä ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi.
Olin viikonlopun pois näppäimistöltä ja keskustelu on sillä välin laajentunut yhden komment(aattor)in ulottumattomiin.
Jotain nopeasti kuitenkin: Vertaus brittein saarten kelttiläisiin kieliin herätti näköjään kommentteja.
Ruotsi ja suomi eivät ole ns. maailmankieliä. Ruotsi ei ole uhanalainen kieli. Sikäli vertaus ontuu.
Pointtini olikin vain se, että maassa on historiallisesti kaksi kieltä, joista toisen puhujia huomattavasti vähemmän.
Tuntuu hyvältä ajatukselta kylvettää tenavat siihen toiseen kieleen. Myös ruotsinkieliset suomeen.
Vaikka jotenkin monia aineita (historiaa, maantietoa) yhdistellen. No joo, eskarissa ei kai ole niin monia oppinaineita, päiväkodista puhumattakaan.
Tuo on käytäntö Kanadassa, ainakin monessa provinssissa — kaikista en osaa sanoa.
Pakollisuus myöhemmin on asia, jonka määrästä, laadusta ja ajoituksesta en osaa sanoa lopullista kantaani, kuten jo aiemmin kirjoitin.
Kuitenkin ruotsinkielisillä on oikeus saada esimerkiksi terveys- ja oikeuspalvelut ruotsiksi.
Jos tätä yritetään viedä ja puhutaan tulkkipalveluista tai ruotsin tekemisestä “kotikieleksi” — mitä se sitten tarkoittaakaan — mennään minusta niin vastavirtaan Euroopan yleiseen kehitykseen nähden näissä asioissa, että kiitos ei.
Ja monet “pakkoruotsin” puolesta puhujat taas ampuvat itseään ja asiaa jalkaan “tädin kummin kaimalle oli ruotsista paljon hyötyä” ‑tyyppisillä argumenteilla (en jaksa lukea ketjua enkä tiedä kolahtiko johonkuhun täällä).
Minullekin on ruotsista ollut hyvin paljon hyötyä ja kannatan “pakollista” (=opetussuunnitelmaan sisältyvää)toista kotimaista tenaville esim. muumikuorrutuksella.
Ja myöhemmin tiukkaa vaatimusta ruotsin taidosta heille, jotka aikovat ruotsinkielisiä julkisella sektorilla palvella.
Mutta yritän argumentoida aikuisen tavoin.
Tulipa tässä mieleen, että olisiko syytä tehdä joku kantelu virkamiesruotsin kokeen tasosta eri korkeakouluissa?
Vaikuttaa ilmeiseltä, että jossain oppilaitoksissa ko. koe on lähinnä muodollisuus, jonka läpäisee olemattomallakin kielitaidolla — ja toisissa paikoissa koe taas saattaa muodostua monille valmistumisen esteeksi tai ainakin hidasteeksi. Näin ollen lienee selvää, että opiskelijat joutuvat eriarvoiseen asemaan oppilaitoksesta ja koulutusohjelmasta riippuen. Lisäksi on ilmeistä, ettei kokeesta helpolla päästettyjen ruotsintaito täytä niitä (“perustuslaillisia”) vaatimuksia, joita ruotsinkielisen vähemmistön palveluiden takaamiseksi on asetettu.
Mikähän olisi oikea osoite valitukselle? Oikeusasiamies / ‑kansleri? Joku muu?
Olisipa nimittäin aika hieno nähdä seuraukset, jos jonkun viranomaisen mahtikäskyllä virkamiesruotsin kokeet yhtenäistettäisiin ja nostettaisiin sille tasolle, jota asetukset antavat olettaa… Ehkä valmistumismäärien romahdus voisi saada koko kokeen tarpeellisuuden sille kuuluvaan tarkastelun alle.
Kanadassa ei ole mitään pakkoruotsin kaltaista.
Kanada (englanti, ranska — huom! molemmat maailmankieliä)
Kanadan yli 30 miljoonasta asukkaasta englanninkielisiä on 56,3 % ja ranskankielisiä 28,7 %.
Kanada on liittovaltion tasolla täysin kaksikielinen ja kaikki liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.
Provinsseista New Brunswick (englanti 66% ja ranska 32%) on täysin kaksikielinen provinssi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla virallisilla kielillä kaikilla luokilla, yliopistoissa ja ammattikouluissa. Manitoban julkishallinnon ja viranomaisten palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä ja ranskankielistä opetusta on laajasti tarjolla. Ontariossa ranskan kielen opiskelu on pakollista toisena kielenä, mutta vain vuosiluokilla 4.–8. Québecissa ainoa virallinen kieli on ranska. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti.
Ei kaikille akateemisille pakollista virkapakkokieltä.
Taustatiedoksi voisi ottaa emeritusprofessori Kari Sajavaaran selvityksen , jossa hän käy läpi mm Kanandan kielikoulutusta ja sen kustannuksia, miten paljon maksaa julkishallinnon palvelukseen aikovan kielikoulutus, jotta hän tulisi toimeen ”toisella kotimaisella”.
”VALTIONHALLINNON KIELIKOKEET: JOITAKIN KANSAINVÄLISIÄ VERTAILUJA”
http://www.oph.fi/download/47005_vhkielitutkinnot.pdf
Kanada — kielivaatimuksia vain virkamiehille, englanti + ranska
Palveluja on tarjottava molemmilla kielillä kaikissa liittohallituksen keskusvirastoissa ja pääkaupunkiseudulla.
Kanadan tilastokeskuksen selvityksen mukaan noin 17 prosenttia kanadalaisista on
kaksikielisiä.
Kanadassa astui huhtikuussa 2004 voimaan uusi säädös kaksikielisten virkojen
täyttämisestä, mikä edellyttää, että kaksikieliseen virkaan nimitetty henkilö sitoutuu
hankkimaan kaksikielisyystaidon kahden vuoden kuluessa.
Tämä on merkinnyt jopa kahden vuoden jonotuslistaa liittovaltion hallinnonalan kouluun (Canada School of Public Service). Uudistus on herättänyt julkisuudessa jonkin verran arvostelua
Vuosittainen käyttökustannusbudjetti on lähes 20 miljoonaa dollaria. Kielitaidon kehittämistä varten on kuusi keskusta, ja kielikoulutuksessa on käytössä parisensataa oppimismateriaalia mukaan lukien erilainen verkkomateriaali.
Julkishallinnossa on kolme kielitaidon tasoa A,B ja C. Korkeimman —tason saavuttaminen maksaa arvion mukaan hieman yli 20 000 dollaria koulutettavaa kohti ja vaatii lähes 2300 koulutustuntia.”
Sana “kielikylpy” maistuu ihmisten mielissä leikkikoulun käymiseltä osin vieraalla kielellä (vieläpä sellaisissa perheiden toivomissa kielissä kuten englanti, espanja, ranska, saksa, venäjä,…), jolloin oppilaat jatkaisivat normiluokille lukemaan tätä kylvyssä käytettyä kieltä A‑kielenä ja kyse olisi kunta/koulukohtaisesti rakennetusta väylästä kieliopinnoissa.
MUTTA kielikylpy ei ole sitä, miltä se kuulostaa, vaan: “kielikylvyllä tarkoitetaan suomeksi, ruotsiksi tai saameksi annettavaa opetusta”.
Suomen- ja saamenkylvyille on vain vähän kysyntää.
Käytännössä kielikylpy on varattu vain ruotsin vahvistamiseen ja kyse on jatkumosta läpi koulun. Kielikylpyyn kuuluu myös useiden aineiden opettamisesta ruotsiksi, mikä vaatii paljon resursseja.
Tämä ei ole se suunta, johon perheet toivovat koulujen kieltenopetuksen kehittyvän.
Koska kannatat pakkoruotsia, mutta vaikutat argumentoivalta ihmiseltä, niin voisitko pohtia seuraavaa mallia:
— Peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa on kaksi pakollista, mutta vapaavalintaista kieltä. Halukkaat saavat toki valita edelleen myös lisäkieliä koulun tarjonnasta kuten nykyäänkin.
— Virkamiesruotsia ei ole yleisenä vaatimuksena yliopistosta valmistumiseen.
— Viranomaisilla on velvollisuus palkata toimipisteisiinsä tarkoituksenmukainen määrä kielitaitoista työvoimaa tai järjestää käytettäväksi tulkkeja siten, että palvelut voidaan järjestää asiakkaiden omalla kielellä.
Etenkin minua kiinnostaa miksi tämä malli on mielestäsi huonompi kuin kannattamasi pakkoruotsi. Voisitko kommentoida?
Jukka Siren:
“Ja monet “pakkoruotsin” puolesta puhujat taas ampuvat itseään ja asiaa jalkaan “tädin kummin kaimalle oli ruotsista paljon hyötyä” ‑tyyppisillä argumenteilla (en jaksa lukea ketjua enkä tiedä kolahtiko johonkuhun täällä).”
Kolahti kyllä ihan omaan muumikuorrutukseen, sillä heti seuraava kappale alkaa seuraavasti:
“Minullekin on ruotsista ollut hyvin paljon hyötyä ja kannatan “pakollista” (=opetussuunnitelmaan sisältyvää)toista kotimaista tenaville esim. muumikuorrutuksella.”
On tämä vaikeaa…ehkä sitten olen ollut epäselvä. Kun koko asia on minulle kuten Väinö Tannerille “kuudennen luokan kysymys”.
Kannatan toisen kotimaisen ja siihen liittyvän historian ja kulttuurin ottamista eskarin ja ekaluokan ohjelmaan. Ehkä jo päiväkotiryhmiin — kuka sitten päättääkin, kunta vai vanhemmat…
Kannatan tätä samasta syystä kuin muutakin historiaa ja “ympäristöoppia” lapsille sovellettuna.
Kanadassa on kielikylvetys-eskareita, tai mihin ne nyt sijoittuvat suomalaisessa asteikossa. Koko kielikylpy on kanadalainen idea.
Tähän osaan ajatuksenjuoksua siis ei liity Kanadan provinssien tarkat kielisuhteet yms.
Joku täällä — en edes jaksa skrollata, kannattajako vai vastustaja — lavensi kielikylvyn käsittämään kaikki kouluvuodet. Minun sanastossani se ei tarkoita sitä. Eikä missään tapaamassani lähteessä.
Sitten oikeastaan kokonaan eri asiaan eli kielivähemmistön oikeuksiin ja “pakkoruotsiin” lukiossa ja sen jälkeen.
Kolmannen kerran: minulla ei ole siihen muuta kantaa, kuin että jotenkin ruotsinkielisten oikeudet julkisen sektorin palveluihin on järjestettävä.
R‑V.:n ehdotus voi toimia siinä missä jokin muukin, kunhan tuo tulkkaus jätetään keinovalikoimasta pois, ainakin kaksikielisillä alueilla. Kyllä kotiseudullaan vuosisatoja asuneen kieliryhmän ihmisten on saatava puhua aluesairaalan tms. lääkärille äidinkieltään.
Kanadan systeemi, joka velvoittaa joka postikonttorista löytymään kummankin kielen taitajia on ihan OK.
Siirryn seuraamaan ja mahd. kommentoimaan minulle jo ammatillisestikin kiinnostavampaa ARA-ketjua ennen kuin se vanhenee käsiin.
Termi jätetään ilomielin heti kun pakkoruotsi loppuu!
Sivistyssanakirja:
pakkoruotsi
ruotsin kielestä pakollisena kouluaineena käytetty nimitys. Pakkoruotsilla tarkoitetaan myös sitä, että opetuksen lisäksi ruotsin kielen osaamisen näyttö on pakollista myös monissa julkisissa tilanteissa, kuten tutkintojen suorittamisessa, viran, toimen, urakan ja muun toimeksiannon saamisessa.
Taivutus
yks. nom. pakkoruotsi
yks. gen. pakkoruotsin
yks. part. pakkoruotsia
yks. ill. pakkoruotsiin
mon. gen. pakkoruotsien
mon. part. pakkoruotseja
mon. ill. pakkoruotseihin
Englannin sanakirja: pakkoruotsi
pakkoruotsi englanniksi
(lb) The obligatory Swedish language taught in Finnish schools.
Muistuttaa englannin kielellä kovasti ruotsin kielen virallista ilmaisua *obligatorisk svenska*.
Tässä on nyt kirjoittajalta menneet asiat pahasti sekaisin, eli puhutaan ihan eri asioista.
Tilastotiedettä/vakuutusmatematiikkaa hakeudutaan opiskelemaan vapaaehtoisesti. Suurin osa ei niin tee, koska he eivät niitä tarvitse.
Ruotsiakaan ei suurin osa tarvitse, mutta sitä on silti kaikkien pakko lukea.
On myös aika tehotonta, jos kymmenen joutuu lukemaan ruotsin alkeet, jotta yksi voi jatkaa siitä eteenpäin.
Jollain tavalla virkistävä ja uusi argumentti pakollisen ruotsin kielen opiskelun puolesta.
En kyllä ymmärrä miten tämä analogia toimii. Kaikkien pitää opiskella matematiikkaa, koska jotkut tarvitsevat sitä lentokoneen lujuuslaskelmissa? Vai miten tämä analogia etenee?
Minun mielestäni meillä on pakkomatematiikka, kun siitä suhteellisen selvästi on hyötyä kaikille. Sama pätee pakkolukemiseen, pakkokirjoitukseen, ja useimpiin pakollisiin yleissivistäviin aineisiin, en haluaisi elää sellaisessa Suomessa, missä ihmisillä ei olisi alkeellista ymmärrystä maantiedosta, biologiasta, historiasta tai eri uskonnoista. (Ikävä kyllä joudun elämään Suomessa, jossa merkittävällä osalla ei ole alkeellista ymmärrystä taloustiedosta tai tietotekniikasta)
Pakollisen ruotsin opiskelun lopulliseksi motiiviksi näyttää jäävän suomalaisten ampuminen jalkaan, etteivät saisi kaulaa yhdellä maailmankielellä ruotsinkieliseen verrattuna.
On ihan selvä, että jos suomalaisten kielitaito maailman puhutuimmissa kielissä kohentuisi, ruotsinkielisten suhteellinen etu työmarkkinoilla suomenkielisiin nähden kärsisi.
Varmastikin merkittävä osa ruotsinkielisistä opiskelisi edelleenkin suomea. Eikä Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla tee kummallakaan yhtään mitään. Rahakkaat ja kielitaitoa vaativat hommat menisivät entistä useammin suomenkielisille.
Ja tämä ei käy, siksi on olemassa pakkoruotsi. Koska motiivi on raadollinen, pakkortuosin kannattajien on valehdeltava jopa itselleen, että kielen pakollisuuden kannattamiselle on ylevät ja sivistykselliset perusteet, eikä vain raadollinen ruotsinkielisten tsemppaaminen pilaamalla osa suomenkielisten ainevalinnoista.
Tulipa mieleen, että tehdäänkö suomalaisille nuorille todellinen karhunpalvelus sillä, että koulu tarjoaa vain surkeaa tai vaihtoehtoisesti totaalisen katastrofaalista matematiikan ja kovien luonnontieteiden opetusta?
Korkeakouluissa tohtoriohjelmat ovat olleet jo pidempään selvästi avoimia kaikkille tulijoille, mutta nyt sama pätee myös maisteriohjelmiin. Kun suomalainen ylioppilas aloittaa teknillis-matemaattis-luonnontieteelliset opintonsa taidollisesti pahimmillaan useamman vuoden takamatkalta moniin muihin maihin nähden, niin ei kai tämä voi olla näkymättä saavutuksissa.
Tein pikaisen laskelman itselle tutun laitoksen henkilöstöstä ja näyttää siltä, että ulkolaisten ouus tohtorikoulutettavista on 2/3. Maisteriohjelmasta rekrytoitavien harjoittelijoiden suhteen luvut näyttävät olevan vähän paremmat, mutta kuitenkin 60/40 ulkomaalaisten eduksi.
Toki voi aina kuvitella korkeakoulujemme olevan niin kovaa tasoa, että ne houkuttelevat ulkolaisia huippulahjakkuuksia. No, voivathan tulijat edelleenkin olla lahjakkaita, mutta tuskinpa imu on ihan maailman huippuyliopistojen tasoa.
Nyt kun koulua ollaan uudistamassa siihen suuntaan, ettei oppilailta voi edes vaatia yhtään mitään jos ei huivita, niin ollaanko me ennen pitkää samassa tilanteessa kuin Yhdysvalloissa jossa melkein kaikki em. aineiden maisteritason tutkinon suorittajat ovat ulkomaailaisia?
Loistava kommentti! Pakkoruotsilla ei torpedoida
ainoastaan muiden kieliryhmien kieliopintoja, vaan kaikki muukin lahjakkuus lukitaan pakkoruotsin taakse. Tuhannet nuoret ovat jääneet pelkän paruskoulun varaan kun he armovitosella nöyryytettyinä eivät ole uskaltaneet harkitakaan jatko-opintoja.
Eikä pelkästään peruskoulussa, vaan kaikilla muillakin koulutusasteilla suorittamatta jäänyt pakkoruotsi mitätöi kaikki muut arvosanat. Vaikka siellä esim. olisi hyviä arvosanoja muista vieraista kielistä, niin siinä ei kielitaidon monipuolistaminen paina mitään jos ruotsi puuttuu.
Muistoksi vuosien opiskelusta on monelle jäänyt vain opintovelka.
Tätä et pysty ulkomaalaiselle selittämään. Kokeiltu on viime kesänä.
Yksi esimerkki tästä pakkoruotsilla mitätöinnistä on yhtä virkamiesruotsin tenttiä vaille teologian maisteri Teemu Potapoff.
http://www.docendo.fi/kirjailijat/teemu-potapoff.html
Hesarissa on ollut hänestä pitkä juttu “Pastori, joka ei saarnaa” (googlatkaapa tämä), mutta sen linkin takaa löytyy nykyään mainoksia.
http://www.hs.fi/ilta/art-2000002788912.html
Miksi kukaan suomenkielinen kannattaisi pakollista ruotsia, kun sitä kuitenkin halutessaan voisi opiskella vapaaehtoisesti.
Siis kannatat pakkoruotsia, mutta et kannata sitä? Voisitko sanoa kantasi selvästi. Huomaa, että ruotsinkielisten palvelujen saaminen äidinkielellänsä ei ole synonyymi pakkoruotsin kanssa, vaan kyseessä on täysin eri asiat.
Voit toki myös paeta ARA-kirjoituksen kommentteihin. Tämä toki kertoo siitä, että sinullakaan ei ole argumentteja pakkoruotsin puolesta. Lisäksi se kertoo siitä, että sinulla ei ollutkaan keskusteluhalua vaikka niin väitit olevan.
a) Mietipä tätä kappaletta: “Minä en ymmärrä, miksi “neekeri” terminä aiheuttaa näppylöitä. Se on lyhyt, napakka, vakiintunut ilmaisu josta hyvin käy ilmi keskustelun aiheena oleva asia, eli Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin olevat ihmiset.”
b) Sanaa “pakkoruotsi” käyttää vakiintuneesti vain tämän kiistan toinen osapuoli. Poikkeukset ovat harvinaisia ja vahvistavat säännön. Lisäksi termi nimenomaan on syntynyt tämän asian aktivistien keskuudessa, tarkoituksenaan levittää heidän agendaansa.
Lopuksi: Uskon kyllä että koulu- ja virkamiesruotsin kanssa on ongelmia ja että varovaista remonttia tulee tehdä. Minun osalta “keskustelu” päättyy tähän.
Ei tuo nyt ihan pelkästään suomalaisten koulujen matematiikan opetuksen tasosta johdu. Sekä kiinalaisia että intialaisia on yli miljardi. Kun heidän joukostaan päästään valitsemaan hyviä opiskelijoita, niin onhan sitä valinnanvaraa, vaikka kaikkein parhaat menevätkin amerikkalaisiin huippuyliopistoihin. Ei ole kovin kummallista, että viiden miljoonan suomalaisen joukosta kelvollisia opiskelijoita löytyy paljon vähemmän.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että suomalaisen lukion matematiikan ja luonnontieteiden opetuksessa olisi paljon parantamisen varaa. Mietin juuri pari päivää sitten, että minulla oli koko lukioaikana pitkässä matematiikassa tasan kaksi kotitehtävää, joiden ratkaisuperiaatetta ei keksinyt alle viidessä minuutissa. Toki mekaaniseen laskemiseen saattoi kulua vähän pitempikin aika, mutta se oli puhdasta mekaanista laskemista, kun ratkaisuperiaate oli jo selvä. Sen jälkeen hyppäys TKK:n opintojen alussa oli turhan iso.
Mahtaako Suomessa yleinen ruotsalaisten vihaaminen tai heidän nimittelynsä jne. johtua tästä koulujen ruotsin opiskelusta? Mikä siinä tapauksessa selittää suomalaisten suhtautumisen venäläisiin?
Kyllä pakkoruotsia lähinnä perustellaan tarpeella turvata ruotsinkieliset palvelut. Näin teki juuri opetusministeri Grahn-Laasonen.
Eiväthän suomenkielisten tuottamat ruotsinkieliset palvelut toimi ollenkaan, mutta kulissia yritetään pitää pystyssä.
Väitätkö siis, että koulussa opetettava ruotsi pahoittaa mielensä, jos sitä kutsutaan pakkoruotsiksi, varsinkin koska sitä on sorrettu ja haukuttu vuosisatoja? Vai miten nämä ovat mitenkään verrannollisia?
Eikä tietenkään vastapuoli käytä sanaa, koska ensinnäkään asia ei koske heitä millään tavalla, ruotsinkieliset eivät lue pakkoruotsia ja suomenkieliset pakkoruotsittajat lukisivat ilmeisesti muutenkin ruotsia, vaikka se olisi vapaaehtoista. Pakkoruotsi on pakkoruotsia vain heille, joilla olisi sille ajalle ja resursseille tärkeämpääkin opiskeltavaa, mutta heitä varmaan onkin sitten enemmistö suomalaisista.
Se nyt on vaan niin, että pakkoruotsittajien mielipide ei ole arvokkaampi kuin niiden, jotka sitä vastustavat, ja ottaen huomioon, että asia koskee vain ihmistä itseään, hänen oma mielipiteensä (ja mahdollisesti perheensä) on tässä asiassa ainoa, jolla pitäisi olla mitään merkitystä.
Minä en ymmärrä, mikä ero oan pakollisessa ruotsissa ja pakkoruotsissa. Molemmat tarkoittavat samaa, toinen on vain ytimekkäämpi. Kai siitä on kuitenkin voitava keskustella, että opiskelu on pakollista.
Hyvät ihmiset, olisiko jo aika katsoa avoimin silmin pakkoruotsiliturgiaa ja sen kolmea kantavaa ajatusta, perusvirhettä:
1. Ruotsista on muka kaikille hyötyä
vaan kuinka sanoikaan monikulttuurisuustutkijamme ja Magman entinen luottotutkija Saukkonen:
“Ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia muttei kaikille — Vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan”.
2. Pakkoruotsista ei voi muka olla kenellekään haittaa
Kuitenkin pakkoruotsille rinnasteinen Ahvenanmaan pakkosuomi poistettiin, koska “se söi nuorten muun kielitaidon”. Kieliin ei voi panostaa rajattomasti. Erityisesti maahanmuuttajataustaisille tai dysleksikoille pakkoruotsi on julkea, julma este ja resurssisyöppö opinnoissa.
Viimeksi koulun päättyessä juttelin kasiluokkalaisen pojan kanssa. “Vitsi kuin mulla voi olla näin hyvä todistus”, riemuitsi kaveri. Dysleksiasta huolimatta hän oli saanut nostettua keskiarvoaan ja monen aineen kohdalla oli tyydyttävä tai jopa kiitettävä numero, esim. matematiikassa. “Oletko harkinnut lukiota ensi vuonna”, kysyin. “Äh, kun mulla on toi ruotsi”, sanoi kaveri ja viittasi kovalla työllä saatuun kuutoseen, jonka pitäisi kokeiden perusteella olla viitonen. Näin muuten lahjakas ja hyväluonteinen nuori mies on jo madaltamassa opintotoiveitaan pakkoruotsin vuoksi.
3. Pakkoruotsi on muka suomenkielisten etu
RKP on luonut pakkoruotsin ja tehnyt kaikki siihen liittyvät tiukentavat, laajentavat ja varhaistavat aloitteet itse, toki folktinget-verkoston kautta on haettu tukea muilta. Tätä ei RKP suinkaan ole tehnyt suomenkielisten eduksi. Pakkoruotsi on nimenomaan ruotsinkielisten etu — mahdollistaessaan ruotsinkielisten oikopolut, kiintiöt, alemmat pääsyrajat ja virkamiesurat, se on niin tärkeä, että se menee jopa ruotsinkielisten palvelujen järjestämisen edelle.
Kielivapaus olisi suomenkielisen ja uussuomalaisen etu. Se on lähtökohta kieliopinnoissa muuallakin ja mahdollistaisi laajan kielivarannon yksilöiden valitessa itselleen mielekkäitä kieliä.
Pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ei ole missään muualla. Missään ei ole myöskään kaikkia akateemisia alasta riippumatta kahlitsevia virkapakkopalvelukielen opintoja.
Surettaa asiallisen tiedon ja johdonmukaisen päättelyn vähyys tämän teeman ympärillä. Kuka voi haastaa esim. Grahn-Laasosen tuomaan esiin sen valtiosääntöoppineen, jonka neuvojen perusteella jopa ruotsiton kielikokeilu nyt vesitetään?
A) “Neekeri” on nykyisin erittäin vahvan pejoratiivisen konnotaation sisältävä ilmaisu. Jos haluaisit välttämättä käyttää afrikkalaisen tai tummaihoisen sijasta välttämättä latinalainaa olisi negridi asiallisempi ilmaisu. Verratessasi sanaa “neekeri” sanaan “pakkoruotsi”, osoitat täydellisesti sen, ettei sinulla ole mitään suhteelisuudentajua tai arvostelukykyä.
B) “Pakkoruotsi” ilmaisua käytettään, koska ruotsin opiskelu on pakollista yläasteelta yliopistoon. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Kuvaavaa on kuinka keskityt lähinnä metakeskusteluun, eli suostut keskustelemaan etupäässä siitä mitä ilmaisuja saa käyttää tässä keskustelussa, etkä ota sanallakaan kantaa siihen, ovatko esim kielikiintiöt oikeutettuja, ja “pakkoruotsin” tarpeellisuudestakin toteat vain “varovaista remonttia tulee tehdä”.
Etkö todellakaan käsitä, ettei ongelma ole nykyisestä kielipolitiikasta käytetyissä ilmaisuissa, vaan ongelma on nykyinen kielipolitiikka itsessään. Yleensä yhteiskunnalliset ongelmat ja jännitteet eivät ole korjaantuneet saivartelemalla ja syyttämällä muita vääristä sanavalinnoista.
Kannattaisi ehkä ottaa oppia Ruotsista, joka on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten vähemmistökielien oikeudet kannattaa järjestää. Suomea puhuvien määrä Ruotsissa on suurinpiirtein samaa luokkaa nykyisin kuin ruotsia puhuvien Suomessa ja alueelliset erot ovat sielläkin suuria.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_kielipolitiikka
“Vuonna 2010 suomesta tuli virallinen kieli myös 18 muussa kunnassa ja helmikuussa 2011 vielä viidessä lisää. Nyt mukana on Keski- ja Etelä-Ruotsin kuntia ja suuria teollisuuspaikkakuntia kuten Tukholma ja Göteborg. Uudistuksen jälkeen 40% ruotsinsuomalaisista asuu kunnassa, jossa suomi on virallinen vähemmistökieli”
Eli Ruotsissa on vihdoin päästy siihen, että suomella on myös virallinen asema kielenä joissain osissa maata — tässä olisi hyvä tavoite mielestäni Suomellekin.
Muita vähemmistökieliä Ruotsissa ovat mm. Jiddiš, meänkieli ja saame. Tässä kategoriassa siis ollaan eikä se ilmeisesti ole ollut este suomalaisten muutolle Ruotsiin.
Esim. Tampereella on enemmän syntyperäisiä Kiinalaisia kuin Ruotsin kansalaisia eikä se, että täällä ei ole mandariinikielisiä peruspalveluita ole estänyt heitä muuttamasta tänne.
Täällä asuu myös ihmisiä Yhdysvalloista, Saksasta ja Britanniasta suurinpiirtein yhtä paljon kuin Ruotsin kansalaisia ja ilmeisesti hekin jotenkin sinnittelevät täällä, vaikka käsittääkseni mitään erityisiä “ranskankielisiä” peruspalveluita ei ole valtion toimesta järjestettynä.
Juuri tuossa on asian ydin. Vika on nimenomaan kielipolitiikassa ja se tuottaa enemmän muuta vahinkoa kuin vain suppeammat kielivalinnat.
Ruotsin pakollisuuden purkaminen edellyttää kielipolitiikan muuttamista.
Sitten on vielä tämä kielitaidon monipuolistaminen, johon pakkoruotsittajat tarjoavat pakkoruotsia ainoaksi ratkaisuksi. Meillä on jo yli sadan kielen rikkaus olemassa maahanmuuttajissamme, mutta hulluuden huipentumana heillä luetetaan pakkoruotsia, joka katkaisee opinnot monilta. Jos he saisivat käyttää pakkoruotsin tunnit kotikieleensä, sieltä tulisi valmiilta pohjalta sitä kielten monimuotoisuutta ja opiskelulla olisi vielä kotien vahva tuki takanaan.
Ja juuri tämä on ongelmallista. Minusta tämä on asian ytimessä.
Siis meinaatko, että olisitte ymmärtäneet tuolla tavalla toisianne ilman pakollista kielenopetusta? Hän ymmärtäen kuuntelisi suomea ja sinä ruotsia ilman minkäänlaisia opintoja?
Eikös se siten ole helvetin halpaa?
Kolmas on yhteiskunnan yhtenäisyys ja kansan kyky ymmärtää toisiaan. Täytyy muistaa, että pakkoruotsin mukana lähtee pakkosuomi.
Ja se on todella ongelmallista. Belgian malli on huono.
Näköjään minun piti vielä palata tänne, koska RV syytti pakenemisesta:)
1) Kannatan kieli- ja kulttuurikylvetystä tenaville. En pidä sitä varsinaisena kieltenopiskeluna, vaikka se varmaan luo myös siihen valmiuksia.
2) Kannatan ruotsinkielisten oikeutta käyttää kaksikielisissä kunnissa äidinkieltään julkisella sektorilla, ilman tulkin mukana oloa.
Miten kohta 2)järjestetään, on eri asia. Se voidaan ehkä järjestää myös niin, että ruotsinkielen tunteja on halukkaille riittävästi tarjolla, ja että ruotsinkielisten oikeuksista lasareteissa ja raastuvissa pidetään lujasti kiinni. Ennen kaikkea he itse, mutta tarvitsevat siihen enemmistön myötämieltä.
Tällaisen ajattelun monet RKP:ssä pelkäävät olevan jonkinlainen slippery slope. Ymmärrän pelon, mutta en ole varma, että monet yleiset pakollisen ruotsin puolesta käytetyt argumentit sen kummemmin edistävät asiaa.
Asiallista tietoa on kyllä saatavissa, mutta johdonmukaisen päättelyn puuttuessa on jumiuduttu vääntämään pelkästä kielten opetuksesta. Varsinainen vika on kuitenkin kielipolitiikasssa. Pitäisi lopultakin keskittyä olennaiseen.
Kun tiedetään, että suomalaisten suuri enemmistö haluaa ruotsin opiskelun olevan vapaaehtoista, niin mihin tuota kielikokeilua tarvitaan?
Puhumattakaan siitä että vaikka jossain itähelsinkiläisessä koulussa suomalaistaustaiset nuoret voisivat mieluummin opiskella viroa, venäjää, arabiaa tai farsia jos kaveripiirissä on niitä osaavia. Alatyylin yksittäiset sanat ovat kyllä käytössä suomalaistaustaisillakin joten siitä olisi hyvä jatkaa.
Motivaatiota lisää kummasti jos pystyy kielitaidolla pätemään porukassa tai jopa ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Ruotsinkielisiähän ei lähipiiristä löydy koska ovat segregoitu omiin kouluihinsa.
Tervetuloa takaisin. Kohtaan 1) kysyisin vielä, että kannatatko kieli- ja kulttuurikylvetystä millä tahansa kiellä vai vain ruotsin kielellä?
Kohtaan 2) kysyisin vielä, että mistä syystä tulkin mukanaolo olisi niin kauheaa, että se pitää kieltää? Asia on toki ilman tulkkejakin järjestettävissä, mutta mielestäni se maksaa enemmän ja ei tuo mitään lisää asiakkaalle. (Haluatko siis tosiaan, että Helsingissä joka palvelupisteellä on kaikkien saamen kielten osaajia, vai riittäisikö, että tarvittaessa järjestetään tulkki paikalle?)
Asiallista tietoa ei jaeta: ei tietoa siitä, miten ainoa laatuaan pakkoruotsimme on maailmassa, miten voimakkaasti sitä gallupeissa kritisoidaan ja miten jopa Ahvenanmaalta vastaava pakkosuomi poistettiin, miten surkean näytelmän seurauksena pakko saatettiin voimaan ja miten pakon viime aikaiset lujittamiset on niin ikään tehty suljettujen ovien takana ja…Sen sijaan jatkuvaa naljailua siitä, että suomalaiset ovat asenneongalmaisia, laiskoja ja kenties jopa tyhmiä, kun pakkoruotsi ei maistu, saa lukea ja kuulla riittämään.
Kielikokeilun ehdottaminen oli tietysti vain hätäratkaisu, jolla toisaalta rauhoiteltiin pakkoruotsista eroon haluavaa enemmistöä mutta ei yritetty suoraan haastaa pakkoruotsin jatkosta kynsin hampain kiinni pitävää kaksikielistä eliittiä.
Kielipolitiikka on hämärä käsite useimmille ja siksi siitä on vielä helpompi runoilla liturgiaa kuin pakkoruotsista — siksi haluan keskittyä tähän selkeään ongelmaan enkä rakenteisiin sen takana. Hyvä, jos joku jaksaa kritisoida myös noita rakenteita eli kielipolitiikkaa yleensä.
Perustelin tuolla ylempänä, miten pakkoruotsia hehkutteleva liturgia perustuu valheellisiin näkemyksiin enemmistön kieltenopetuksesta ja miten liturgialla ohitetaan realismi:
1. “Ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia muttei kaikille — Vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan”. (monikulttuurisuustutkija Saukkonen)
2. Erityisesti maahanmuuttajataustaisille tai dysleksikoille pakkoruotsi on julkea, julma este ja resurssisyöppö opinnoissa. Ja aivan kuten pakkosuomi Ahvenanmaalla “söi nuorten muun kielitaidon”, pakkoruosi mannermaalla syö muun kielitaidon. Alakoulusta yliopistoon jatkuva panostus on muusta, tärkeämmästä poissa.
3. Pakkoruotsi on haitta suomenkielisille ja uussuomalaisille, mutta se on nimenomaan ruotsinkielisten tai oikeastaan ruotsi/suomi-kaksikielisten etu: mahdollistaessaan ruotsinkielisten oikopolut, kiintiöt, alemmat pääsyrajat ja virkamiesurat, se on niin tärkeä, että se menee jopa ruotsinkielisten palvelujen järjestämisen edelle.
Pakon puolustajat nostavat näiden realiteettien sijaan esiin oman liturgiansa, jossa pakkoruotsi on välttämätön, koska muka
1. pakkoruotsi on osa suomalaista kulttuuria ja historiaa — tosin onhan latinakin osa länsimaista kulttuuria ja historiaa
2) Suomessa on monta kuntaa/aluetta, joissa sitä oikeasti monessa ammatissa tarvitaan — tosin monia muitakin kieliä tarvitaan ja tarvitaan paljon muutakin, mitä ei vaadita pakollisen, eikä vastaavien tarpeiden vuoksi ole valittu pakollista pientä vähemmistökieltä kaikille missään muuallakaan
3. yhteiskunnan yhtenäisyys ja kansan kyky ymmärtää toisiaan, kosa pakkoruotsin mukana lähtee pakkosuomi — ikään kuin alle viiden prosentin vähemmistö kaataisi maan “yhtenäisyyden”, mikäli suutuspäissään lakkaisi opiskelemasta maan pääkieltä, koska ei ole pakkoruotsiakaan…
Vertailkaa nyt näitä perusteluja ja miettikää!
Ei mikään ihme, ettei tälle palstalle ole eksynyt yksikään Vihreiden virallisista pakkoruotsin kannattajista — he tietävät, ettei pakosta kannata nostaa vuoropuhelua, koska heillä on tarjota vain liturgiansa, ei muuta.
Toivon, että Suomen satavuotisvuonna, 2017, voidaan tehdä kauan pantattu ja kansan enemmistön jo pitkään odottama päätös pakkoruotsin lakkauttamisesta.
Åbo akademin tutkimustulos vuodelta 2014 kertoo totuuden: 74% suomenkielisistä kannattaa pakkoruotsista luopumista.
Miten oikeassa oletkaan!
Kaupassa äsken autoin yhtä nuorta miestä löytämään maustehyllystä kanelitankoja ja kiitokseksi hän opetti minulle mitä se on arabiaksi. Hyvä me!
Elämäni hauskimmat kielten tunnit ovat olleet juurikin viron kielen tunnit. Sellaista oppimisen iloa ilman nöyryytystä soisi nuorillekin ja käyttöä on vähintään se verran kuin pakkoruotsillakin. Käytännön harjoittelukin olisi hauskaa ja olisihan se kaunis kädenojennus veljeskansallemme joka on vuosikymmenet opiskellut suomea.
Miksi? Jos kielipakottajat uskoisivat omaan propagandaansa — että toisen kotimaisen pakollisuus on välttämättömän loistava asia, niin silloinhan he kannattaisivat pakkosuomea ihan riippumatta pakkoruotsin kohtalosta.
“Miksi? Jos kielipakottajat uskoisivat omaan propagandaansa – että toisen kotimaisen pakollisuus on välttämättömän loistava asia, niin silloinhan he kannattaisivat pakkosuomea ihan riippumatta pakkoruotsin kohtalosta.”
Niinpä. Ja edelleenkin pakkoruotsin tosiasiallinen peruste on suomenkielisten ajan tuhlaaminen. Todisteita, ei sitten pienintäkään, muusta ei ole eikä tule.
Muistutukseksi todistajanlausunto pakkoruotsin synnyn alkuajoilta:
“Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5 vuotta ‑seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta. Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: ‘Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta — varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia. Jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa ‘rasitetta’, he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan.’ Tämä oli siis pakollisen ruotsin ajajien filosofia ja todellinen motiivi — -.” Asseri Joutsimäki, Opettaja-lehti 10/2004.
Pakkoruotsin puoltajien ja vastustajien kesken voitaisiin tehdä kompromissi, joka lieventää ruotsin pakollisuutta, mutta ei kokonaan poista sitä.
Kompromissi: Nykyisin ruotsia pitää opiskella viimeistään toisena kielenä. Jatkossa sitä pitäisi lukea viimeistään kolmantena kielenä.
Eli jos oppilas opiskelee vain kaksi kieltä, niin ruotsin ei tarvitse olla niiden kielten joukossa. Ruotsi tulisi kuitenkin vastaan viimeistään lukiossa.
Siis jos opiskelee vain kahta vierasta kieltä, ei tarvitse ottaa ruotsia peruskoulussa, mutta kolmas kieli olisi viimeistään ruotsi ja kaikkien lukiolaisten olisi luettava ruotsia ja ilmeisesti korkeakouluissa jatkettaisiin virkapakkoruotsilla.
Millä tavoin vaikkapa matemaattisesti lahjakkaat dysleksikot tai laaja-alaisista opinnoista kiinnostuneet maahanmuuttajat hyötyisivät tästä kompromissista? Eivät mitenkään, mikäli mielivät lukioon tai ammattikoulun kautta korkeakouluun.
Ainoa ryhmä, joka hyötyisi, olisivat kaikkein kielilahjakkaimmat, jotka pääsevät panostamaan kahteen vieraaseen kieleen ennen ruotsia. Mutta heidätkö tässä pitää pelastaa ensin? Muut lopettaisivat peruskoulussa aloittamansa toisen kielen pakkoruotsin alkaessa.
Ennen kuin lähdet muovaamaan kompromissia, joka ei palvele ketään, vastaapa oleelliseen kysymykseen: Miksi meillä pitää olla pakkoruotsi, mihin sitä tarvitaan ja ketä se hyödyttää?
Ei meillä pitäisikään olla pakkoruotsia, koska kansan suuri enemmistö haluaa ruotsin opiskelun olevan vapaaehtoista.
Pakkoruotsia tarvitaan ruotsinkielisen vähemmistön, ruotsin kielen ja Suomen heppoisen kaksikielisyyden tukemiseen.
Me 95%:n enemmistö emme tietenkään tarvitse emmekä hyödy pakkoruotsista millään tavalla. Kaikki asiasta kiinnostuneethan voisivat joka tapauksessa opiskella ruotsia vapaaehtoisesti.
Ei kenenkään tarvitse lopettaa mitään. Jos lukee peruskoulussa pitkän englannin ja pitkähkön Venäjän, niin voi selvittää peruskoulun ilman ruotsin opintoja. Lukiossa nämä samat kielet jatkuvat ja niiden lisäksi tulee lyhyt ruotsi.
Tämähän on selvä parannus nykytilanteeseen. Puolet ikäluokasta säästyy pakolliselta ruotsilta kokonaan ja lukioon jatkavilla ruotsin pakko-opinnot vähenevät 7 vuodesta 3 vuoteen.
Lukiossa pakollista on uskonto ja ruotsi. Siinä vasta kummallinen lainsäädäntö.
Erityisopettajatuttu tuossa juuri huokaili, että monikielisille perheille juuri ruotsi tuottaa harmia — ja ihan ok ihmiset roikotetaan hänen tutkioptuksessaan, että se vitonen voidaan antaa päättötodistukseen.
Fiksumpaa oisi opettaa suomea, sekä ääntämistä että lukemista ja kirjoittamista.
Peruskoulu 1) Äidinkieli 2) K1 Englanti 3) K2 valinnainen, pakollinen kieli, ruotsi lienee aina tarjolla, muut valinnat paikkakunnan mukaan — yleensä kait ruotsin lehtorilla on joku muukin pätevyys 4) K3 valinnainen, vapaaehtoinen (voi olla ruotsikin)
K2 ja K3 tunnit voi käyttää kotikielen ja/tai suomen vahvistamiseen.
Lukiossa voi lukea pitkänä K2 ja K3 kielet, jos haluaa. Kielet voi lukea lyhyenä, jolloin taas peruskoulun valinnat evät tuota haittaa.
Yliopistossa on englannin ammatillinen painotus ja toivon mukaan monipuolinen kielitarjotin kiinnostuneille. Joka tapauksessa ruotsia vieraana kielenä pitäsi voida sielläkin lukea ja mielellään siten, että se kolmen vuoden kurssitus riittää ammattikäyttöön edes Ruotsissa.
Ruotsille on käytöä, jolloin sitä oppivat juuri oikeat henkilöt. Se on ihan opittava kieli. Ulkomaan opiskeluvaihto vain suuntautuu muuallekin, joten… valinta ja vapaaehtoisuus ovat hyvä asia.
1. Luovutaan ruotsin kielestä tutkintovaatimuksissa
2. Säilytetään ruotsin kieli virkavaatimuksissa
Näin toimimalla he, jotka eivät haaveile kivasta palkkiovirasta pääsevät pälkähästä ja suomenruotsalaiset saavat palvelua jatkossakin ruotsiksi.
Win win.
Iltalehdessä on Ilmari Rostilan blogin perässä iso joukko osuvia kommentteja tämän ketjun aiheesta.
Lukekaapas!
Tämä olisi realistinen alku — mutta seuraava askel olisi vääjäämättä virkamiesten kielivaatimusten järkevöittäminen. Ei voida ajatella, että pian suurin osa kansasta olisi kelpaamaton virkoihin. Palvelut voidaan hoitaa ilman, että kaikki virkamiehet viettävät vuosia ruotsinopintojen parissa.
Kiitos, että huomioit tämän. Tarkennan, että myös moni dysleksikko tai kielissä vähemmän lahjakas tarvitsisi saman paketin.
Esimerkiksi Ruotsissa toimitaan näin ja noin kolmannes opiskelijoista (dysleksikot, maahanmuuttajat,…) lukevat toisen vieraan kielen sijaan lisää ruotsia (siis koulukieltä) tai omaa kotikieltä tai jopa lisää englantia. Tavoitteena on saada jokaiselle sellainen kielitaito, että se parhaiten tukee jatko-opintoja, joiden perustana on sujuva äidinkieli/koulukieli ja kohtuullinen englanti. Ruotsissa ihmisiä ei yritetä karsia jatko-opinnoista kielitaidon perusteella.
Ei se lyhyt ruotsikaan ilman työtä tule, varsinkaan pitkän venäjän ja englannin ohella. Miksi painottaa pakolla kieliopintoja lukiossa, kun moni muu tärkeä alue jää opiskelijan oman valinnan varaan?
Kielten oppimiskyky on ihmisillä varsin erilainen. Miksi jatko-opinnoista pitäisi karsia ihmisiä juuri kielten osaamisen perusteella?
Ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen yhteydessä ruotsin yo-kokeesta tuli valinnainen, vain äidinkieli jäi pakolliseksi. Perusteena tähän oli se, että haluttiin vähentää merkittävää kielipainotusta. Meidän lukiomme on ollut kielipainotteinen kaikilla linjoilla siksi, että vanha oppikoulu koulutti nimenomaan virkamiehiä maahan, jossa oli ruotsinkielinen eliitti.
Pakkoruotsin kannattajien suuri unelma on ollut saada kouluihin pakolliseksi kolme vierasta kieltä, joista yksi olisi aina ruotsi. Tämä “ruotsi tulee viimeistään lukiossa” on yksi versio kolmen vieraan kielen pakko-opiskelusta.
Se perustuu vanhaan ajatukseen, että lukiolaisten on oltava kielilahjakkaita ja että korkeakouluihin mennään lukioiden kautta. Tämä ei ole realismia.
Reilu tavoite olisi mielestäni se, että laajan yleissivistyksen tarjoava lukio olisi erilaisten nuorten ulottuvilla, myös matemaattiset ja/tai ei-kielellisesti suuntautuneet olisivat oikeutettuja käymään lukion omilla painotuksillaan.
Korkeakouluihin tulee paitsi opiskelijoita suoraan lukiosta, myös ammattikoululinjan käyneitä ja niitä, jotka ovat olleet pitkään työelämässä — näillä korkeakoulujen kieliopinnot helposti nousevat korkeakoulututkinnon hankalimmaksi osaksi, jopa karsivaksi osaksi.
Tärkeintä olisi vastata siihen, kenen kanssa “kompromissia” pakkoruotsista pitäisi neuvotella, kuka on kielivapautta vastaan ja mistä syystä, miksi pakkoruotsi on tarpeen.
Vain näiden vastausten jälkeen voidaan miettiä, onko olemassa “kompromissia”, joka oikeasti vastaisi johonkin. Pelkästään “akateemisten on osattava ruotsia” ei ole voi olla lähtökohta — sille ei ole perusteita.
Vastustajat ja puoltajat ovat eduskunnassa, enimmäkseen suomenkielisiä kummassakin leirissä, joten kansanedustajien tulisi keskustella kompromissista keskenään.
Oleellinen kysymys on, mihin ja kenen tarpeeseen pakkoruotsi vastaa, eikö vain? Vain tämän kysymyksen vastaus voi määrittää, mitä kukin antaa ja mitä menettää ja onko “kompromissia” olemassa.
Edellisen sivistysvaliokunnan pj Vahasalo määritteli kansalaisaloitteen käsittelyvaiheessa, että pakkoruotsin peruste on vain ja ainoastaan ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen 3.10.2014: “Kun meillä on ruotsin kieli virallisena kielenä ja on linjattu, miten ne palvelut ja osaaminen turvataan, tämä [pakkoruotsi] on ollut se tapa. Jos löytyy joku muu tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan, niin kyllä vapaaehtoisuus silloin käy.”
Oleellinen onkin nyt Soininvaaran kysymys: Jos pakkoruotsilla ei ensinkään voida järjestää näitä palveluja, mihin pakkoruotsia tarvitaan?
Tietysti oleellinen on myös kysymys, voidaanko yli 95% väestöstä velvoittaa lukemaan alle viiden prosentin pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon vastoin omia intressejään.
Ei tietenkään maksa vaivaa laatia “kompromissia”, mikäli vastaus on, ettei pakkoruotsilla voi turvata palveluita eikä enemmistöltä voi muutenkaan edellyttää tällaisia kieliopintoja vastoin sen omia tarpeita ja tavoitteita.
Eikä tuo 74% ole koko totuus. ÅA:n kyselystä v. 2010 selvisi, että vajaa puolet ruotsinkielisistä eli 46% kannatti pakkoruotsia ja 39% vastusti sitä. Vastaus oli kyselijän kannalta niin väärä, että sen jälkeen heiltä ei ole kyselty. Samoin kävi suomenkielistenkin kohdalla neljä vuotta myöhemmin.
Lisäksi 6%:n maahanmuuttajajoukosta ei juuri pakkoruotsin kannattajia löydy. Ensimmäistäkään pakkoruotsia kannattanutta maahanmuuttajataustaista suomalaista en viime kesänä tavannut.
Suomen koko kansasta siis noin 80% vastustaa pakkoruotsia eli pakkoruotsilogiikalla sen verran Suomessa on perussuomalaisia.
Kompromissilla ei haetakaan vastausta pakkoruotsin tarpeellisuuteen, vaan yritetään saada ongelmaan lievennystä.
Pakkoruotsista päätetään eduskunnassa. Siellä mahdolliset lopputulokset ovat pääpiirteissään nämä: (1) Pakkoruotsi säilyy ennallaan. (2) Pakkoruotsi poistuu kokonaan. (3) Kompromissina pakkoruotsin määrä vähenee 4 vuotta.
Jos eduskunnan enemmistö olisi valmis hyväksymään kompromissin, muttei poistamista kokonaan, niin tokihan sekin olisi parempi, kuin jatkaminen nykyisellään.
Ongelma on se, että pakkoruotsi tekee hallaa, esimerkiksi
— estää laajan kielivarannon
— haittaa erityisoppilaita paitsi peruskoulussa (mutta siellä raahataan erityisopetuksella läpi) niin erityisesti lukio/amk/yliopistotasolla, pitkittää opintoja ja jättää osan ilman loppututkintoa
— haittaa maahanmuuttajien kotoutumista ja kouluttautumista esim. terveydenhuoltoon tai poliisiin
Ehdottamasi “pakko pois peruskoulusta mutta pakko sen jälkeen” ei millään tavalla paranna tilannetta! Ehdotuksesi jälkeen vain maahanmuuttajat, dysleksikot ja kielellisesti vähemmän lahjakkaat suljetaan kokonaan korkeamman opiskelun piiristä — siis se jopa tehostaisi pakon nykyisiä ongelmia!
Eräs pakkoruotsin suurista haitoista on myös sen irrationaalisuus ja valtapopulistien vaatimus hyväksyä tämä osana “sivistystä”. Millä mittaat vahingon, joka tehdään ihmisten ajattelulle, vaatimalla heitä hyväksymään pakko, jolle ei ole perusteita ja josta kukaan ei edes myönnä hyötyvänsä — mutta kun kansanedustajat eivät muka voineet tehdä muuta kuin vesityksen.
Kaikkinainen puhe “kompromissista” on pelkkää vetkuttelua. Minulle olisi riittänyt alkujaan se, että erityisoppilaat/maahanmuuttajat olisivat saaneet vapautuksen, joka olisi kestänyt läpi heidän koulutuksensa. EI! Ei ollut mahdollista, koska pakon näin selkeä uhmaaminen ja nimenomaan akateemisten opintojen avaaminen ruotsittomille olisi murentanut muiden pakkoruotsitettujen opiskelumoraalin.
Miksi sinulle ei kelpaa aiemmin täällä ehdottamani jatkopolku:
1) Jostain syystä jo lähes kaksi vuotta sitten hallitusohjelmaan kirjattu ruotsiton kielikokeilu ei ole edennyt – se on saatava käyntiin.
2) Kokeilun rinnalle tarvitaan kuitenkin virkaruotsin poisto – mitään virkaruotsin kaltaista kaikille akateemisille pakollista vähemmistökielen tenttiä ei ole missään muussa maassa!
Korkeakoulujen ja yliopistojen pakollinen virkaruotsi on kirjattu asetuksiin, joiden muuttaminen on varsin helppoa. Poistetaan nyt niistä pakollinen virkaruotsi (3–5 op) ja lisätään nämä pisteet valinnaisiin kieliopintoihin.
Aikuiset, akateemisiksi juuri valmistuvat ihmiset pystyvät kyllä päättämään, onko heille virkaruotsista iloa vai ei. Nyt jo ulkomailta tulevat opiskelijat saavat ruotsin pakollisuudesta vapautuksen ja valmistuvat ihan hyvillä mielin ja kaikin puolin pätevinä samoista koulutusohjelmista kuin pakkoruotsin kanssa taistelevat suomalaiset. Heidän kanssaan suurin osa suomea puhuvista valmistujista tulee kisaamaan paikoista kansainvälisillä työmarkkinoilla. Virkaruotsin kurssit ja kokeen voi hyvin suorittaa tarvittaessa myöhemmin, mikäli hakee virkaa, johon ruotsia tarvitaan – näin ruotsi saattaisi jopa olla viran kannalta käyttökelpoisessa kunnossa. Tämä olisi vaivattomin ja ihmisten erilaisuutta ja ymmärrystä arvostava ratkaisu – näin aluksi.
3) Samalla vapautukset B1-kielestä eli pakkoruotsista on otettava käyttöön ehdottomina oikeuksina kaikilla tasoilla: lääkärintodistus dysleksiasta ja/tai puutteellinen suomen kielen taito (esim. maahanmuuttajataustalla) antaisivat automaattisesti vapautuksen ja näille oppilaille järjestettäisiin koulun tasolla suomen kielen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää syventävää ohjausta – S2-opetuksesta tulisi äidinkielestä riippumaton syventävä suomen kielen osuus. Vapautusten myöntäminen palautettaisiin opetustoimen virkamiehiltä koulun rehtorille turhan byrokratian välttämiseksi.
Tämä olisi toimiva ja inhimillinen askel! Kelpaako Sinulle?
Nyt pitäisi lopultakin aloittaa Suomen kielipolitiikasta kansalaiskeskustelu, johon myös poliittiset päättäjät ja media osallistuisivat. Sitähän ei tähän päivään mennessä vielä ole tapahtunut.
Tuon keskustelun kuluessa ruotsin vapaaehtoisuuden kannatus kasvaisi edelleen, eikä eduskunnan enemmistö lopulta enää voisi toimia suuren enemmistön kannan vastaisesti.
Uusi kielipolitiikka voisi toimia näin:
Ruotsi tehdään vapaaehtoiseksi kaikilla opintojen asteilla ja virkaruotsi sekä muut ruotsin muodolliset vaatimukset pääsääntöisesti poistetaan.
Kaksikieliset palvelut rajoitetaan lähinnä Pohjanmaan rannikon maakuntiin. Noilla alueilla on tarvetta kaksikielisille palveluille ja äidinkieleltään ruotsinkielisiä niitä tuottamaan.
Suomen- ja muunkielisiltä ei edellytetä osallistumista ruotsinkielisten palveluiden tuottamiseen.
Minusta on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että rovio pakkoruotsin alle on lopultakin rakennettu valmiiksi. RKP on vuosikymmenet kiitettävästi osallistunut rakennustalkoisiin omaan ylivertaisuuteensa uskoen, ja Anna-Maja Henriksson teki osaltaan suuren palveluksen tuomalla vielä kuivat sytykkeet.
Olen vain odottanut, että joku tuikkaisi tuleen koko painajaisen (Gävleenkin päin olen tähyillyt toiveikkaana), ja jotenkin tuntuu oikealta, että se näyttäisi olevan juuri Osmo Soininvaaran twiittaama yksinkertainen kysymys joka lopulta sytytti liekin.
Pakkoruotsittajilta on tilanne karannut sikäli, että he tuskin enää saavat keskustelua tukahdutettua.
Eri foorumeilta näyttävät pakkoruotsittajat pääsääntöisesti kadonneen, mutta eipä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeenkään liiemmin löytynyt niitä, jotka olisivat myöntäneet sitä koskaan edes kannattaneensa.
Arvoisa herra Soininvaara, kiitos järkevästä kirjoituksesta. Pakkoruotsi tulee kaatumaan, se on mielestäni täysin varmaa. Nyt on meneillään pakkoruotsin kannattajien harjoittama viivytystaistelu, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Voi kunpa muiden muassa tietyt suomenruotsalaiset poliitikot ymmärtäisivät luopua hysteerisestä asenteesta “kyse on ihmisoikeuksistani” (sanottuna TV-uutisissa väpäjävällä äänellä), tai “pakkoruotsin vastustaminen on henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan” (eräs toinen RKP-läinen) yms. Noista kannanotoista tulee sellainen vaikutelma, että suomenruotsalaisilla on jokin sellainen ihmisoikeus, joka pakottaa meidät muut opiskelemaan ruotsia — eihän sellaista voi olla. Kuulostaa aivan liikaa siltä, että yhdet ovat herroja, ja toiset orjia.
Ongelma on, että aloitteet pakkoruotsista tai ylipäätään maahanmuuttoa sivuavasta kielpolitiikasta ovat olleet populistishenkisä enemmän kuin kansalisten etuja huomioivaa ongelmanratkaisua.
Asiaa ei ole auttanut idean leimaaminen Perujen politiikan dinalueeksi tai Suomalaisuuden liitto. Anteeksi vain. Kyse on todellaki laajemmasta asiasta. Suomessa on jo yli 120 erilaista äidinkieltä käytössä.
Tässä keskustelussa on tullut järkeviä, perusteltuja ja myös ruotsia äidinkielenään huoimioivia puheenvuoroja. Tästäkin saisi jo kansalaisaloitteen aihion, erityisesti kiitos nimim ope.
1) valinnaisuus turvaa ruotsin osaaminen Suomessa, nykytilanne on kestämätön tehottomuudessaaj ja siinä, että tulos ei kelpaa. Ruotsin osaminen on taito, jole yhteiskunnassa on tarvetta ja ihmiset osaavat itse päätellä tarpeen ja hyödyllisyyden.
2) ruotsinkielinen koulutusjärjestelmä säilyy rinnakkaisjärjestelmänä ja se tuottaa tarvittavan asiantuntijamäärän
3) aikuiskoulutusta ja työhon liittyvää koulutustarvetta syntyy nykyistä enemmän
4) äidinkielen ja suomi vieraana kielenä tehostettu opetus on tarpeen, johon joidaan käyttää peruskoulun nykyisiä ruotsin tuntikehyksiä tarvittaessa. Tämä auttaa oppimisvaikeuksissa olevia ja maahanmuutotaustaisia ihmisiä.
4) nykyisten ruotsin aineenopettajien työllisyys ei ole ongelma — kunnat päätävät oman kurssitarjottimensa, jossa on aina myös ruotsi valittavissa. Kielenopetuksen lsiäpätvyyden hankkiminen esim saksn tai norjan kieleen tai muihin ei ole ylivoimainen ponnistus vaan aivan normaali osa työelämää. Äidinkeilenopettjilla on myös helppo pätevöityä viron opettamiseen.
Muutos suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtumassa maahanmuuton ja kansainvälistymisen osana.
Enään ei ole näköpiirissä, että Suomesta muuttaisia Ruotsiin työvoimaksi 400 000 vain suomea osaavaa henkilöä. Jos 1960-luvun opulla ajateltiin Suomen olevan Ruotsin työvoimareservaatti, niin se idea loppui jo alle vuosikymmenessä.
Hallinnossa osataan suoema, viranomaisasiointiin e tarvita edes ruotsin alkeismäärää missään enää.
Minun aikoina käytiin pitkä keskikoulu ja lukio pääosin ruotsin ehtojen takia, siinä ylioppilastutkinto viivästyi pari kolme vuotta kovapäisemmillä. Kurssimuotoisessa lukiossa ihan kaikea ei tarvitse kerrata, silti sielläkin opiskeluaika pitenee ihan vain ruotsin vuoksi helposti puolella vuodella. Virkamisruotsin tutkinnon lakisääteinen hyöty osoittautui RKP:n selvittämänä ja Presidentin lausumana nollaksi. Siinä se.
Toivon uutta kansalaisaloitetta käynnistettävän nopeassa tahdissa.
Aikoinaan syntyi Lex Sharma, joka mahdollisti yliopiston professuuriin nimittäisen ilman ruotsin osamista. Tietoliikennetekniikan professori Sharmall nimittäin oli varmaan 20 Valtionneuvoston kokouksessan myöntämää erivapautta _hakea_ virkaa. Tästä ei mahdottomia aikoja, mutta enää ei voi kuvitella yliopistoa, jossa rofessorikunta osiais suomea _ja_ ruotsia opetuskeilen tasolla.
Kieltaitoa koskevat asetukset ja lainsäädöntö on aika sekava ja vanha.Kielitaitovaatimuksena ruotsi ja suomi ovat aika tehokas ste työvoiman vapaalle liikkuvuudelle, menettäjänä on valtio.
no, sote:n myötä yksitysien yritysmuotoisen palvelutuottajan osalta ei tarvittane ruotsin osaamista eikä siihen voine edes velvoittaa.
“Kuulostaa aivan liikaa siltä, että yhdet ovat herroja, ja toiset orjia.”
Siitä ei ole kauakaan, kun virkamieskoneisto oli läpeensä ruotsinkielinen ja ‑mielinen. Myös oikeusturva oli paljon nykyistä huonompi. Tämän seurauksena ruotsinkielisten virkamiesten tehtävänä oli lähes yksinomaan tehdä sellaisia päätöksiä, jotka rikastuttivat “bättre folkia”.
Ruotsinmielisen rahavallan vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä esimerkiksi siinä, että verottaja tahallisesti viivytteli veroseuraamuksia eikä tehnyt rikosilmoituksia Ehrnroothien ym. ruotsinkielisten sukujen verorikoksista veroparatiiseissa, vaikka saikin tiedot osana kansainvälistä tietojenvaihtoa.
Perussuomalaiset nuoret tosin kävivät vastaiskuun ja riensivät RKPn avuksi idioottimaisilla videoillaan. Pallo tukevasti omaan maaliin.
Ihailin Tynkkysen ja kumppaneiden otetta, “nuoruus velvoittaa, sillä nuoruus on aateluutta” — kaikkea pitää kokeilla.
Jos tarkoitus on rikkoa mediahiljaisuus, jonka vallitessa asiallisia argumentteja ei saada yleiseen keskusteluun, niin räväkkä provokaatio on loistava veto.
Ensimmäisen videon jälkeen tuli jo toinen, jossa nyt samoissa kulisseissa, mutta vähemmän kohahduttavasti, käydään läpi pakkoruotsin ontuvia perustelua ja herätellään ihmisiä ajattelemaan, voimaantumaan ottamaan kantaa.
Hiljaisuus on pahinta, mitä kieltenopetuksellemme nyt voi tapahtua. Tämä video rikkoi hiljaisuuden. Se on ainoa tie eteenpäin.
Minusta taas perusnuoret takasivat ruotsinkielen pakollisuuden vuosiksi eteenpäin. Kukaan ei koske pitkällä kepilläkään.
Kuka muu tunnetuista poliitikoista on kyseenalaistaen koskettanut pakkoa edes pitkällä kepillä sinun lisäksesi viime vuosien aikana?
“Minusta taas perusnuoret takasivat ruotsinkielen pakollisuuden vuosiksi eteenpäin. Kukaan ei koske pitkällä kepilläkään.”
Noh, noh. Kohta ääriliikkeet keksivät tehdä vähintään samantasoisen tempauksen vastustamansa asian puolesta, jolloin vaikutus onkin ikään kuin päinvastainen eli tarkoitusperien mukainen.
En nyt väitä, että video olisi epäasiallinen, mutta epäasiallisia kannanottoja löytynee minkä tahansa asian puolesta ja vastaan. Niillä ei kuitenkaan saa olla mitään painoarvoa keskustelussa tai päätöksenteossa, tai kohta esimerkiksi Sipilä keksii palkata jonkun ruoskittavaksi sijoitusvakuutuskuorista.
Ymmärrän, että on yksinäistä nousta pakkoruotsin kriitikoksi julkisuudessa. Selkään taputtelijoiksi tarjoutuu vain meitä, julkisesti ruotsinvihaajiksi ja asennevammaisiksi leimattuja kiihkeästi kirjoittavia vanhoja kapinallisia.
Ja sitten tulee Tynkkysen video, jolla näytetään, että pakkoruotsi on performanssien performanssi eivätkä sen kriitikot yritä enää leikkiä fiiniä.
Fiinin leikkiminen on ollut meillä kansalaisvelvollisuus. Helsinkiläiskouluissa rehtorit ovat tänä syksynä esitelleet uutta tuntijakoa, jossa pakkoruotsin tuntimäärä on noussut kolmanneksella — valtava, aivan poikkeuksellinen satsaus ja syö erityisesti valinnaisainetunteja. Katselin omassa koulussani, miten rehtori kiirehti muun asian lomassa lausumaan, että “Helsinki on strategiansa mukaan kaksikielinen ja kansainvälinen kaupunki, joten tämä ruotsin tuntien määrän lisäys on linjassa kaupungin strategian kanssa”. Opettajat katselivat vaitonaisina seiniä, pöytiä, toisiaan ja muiden kuin kieltenopettajien naamasta saattoi aavistella, että mielessä lausuttiin maaginen v:llä alkava viisikirjaiminen sana. Sanakaan ei sanota — paitsi myöhemmin kaljan ääressä löytyy tekstiä, mitä folktinget kuvittelee löytyvän vain persujen kaljailloista.
On aika rikkoa tämä tabu. Kaikki ei ole fint. Loputtomaan vetkutukseen ei ole varaa. Todellisia yksinäisiä ovat ne dysleksikot, maahanmuuttajat ja tekniikkaan tms. suuntautuneet oppilaat, joilla ruotsi ei suju. Heidän perheensä riitelevät siitä, kuka on lukenut liian vähän satuja, kenen rahoilla käydään lisäkursseja ja pitkitetään lukiota, ammattikorkeaa, yliopistoa ja — mitä jos seinä nousee pystyyn. He ovat yksinäisiä!
Tämä tabu on rikottava!
Eipä siihen ole kovin moni poliitikko muutenkaan koskenut, vaan lähinnä yrittänyt hyssytellä asian unohduksiin. Harmillisesti hyssyttely ei poista itse ongelmaa eli ei-kielivapautta.
Suosittelen äänestämään Piraattipuoluetta, Liberaalipuoluetta tai Perussuomalaisia, koska he ovat ainoita, jotka vastustavat pakkoruotsia puolueina. Puolukuri estää muilta ehdokkailta järkevän toiminnan.
Ja on aika mielenkiintoinen teko jättää hyvä asia ajamatta, koska joku ajaa samaa asiaa väärällä tavalla.
Enpä usko. Ruotsin Rapporti käsitteli asian tyylikkäästi.
Ruotsin Rapport´in juttu on asiallisuudessaan varmaan järkytys pakkoruotsittajille.
http://www.svtplay.se/video/11685926/ra … ‑dec-19–30
Alkaa noin 6.40 kohdalla
Mikä sitten on pakkoruotsittajien kannalta pielessä?
‑Juonto-osuus kertoo venkoilematta vain sen mistä on kysymys ilman mitään liturgiapläjäyksiä
‑Tynkkynen saa rauhassa kertoa oman kantansa asiaan ilman päälle huutavaa taustakuoroa, ja tekee sen hyvin.
‑Tynkkynen puhuu kielipolitiikasta
‑Schauman sanoo tämän olevan hyökkäys hänen omaa kansanryhmäänsä ja uskontoa vastaan, vaikka juuri on juonnossa kerrottu mistä on kyse.
Kun vielä muistetaan, että riikinruotsalaisilta ei muutenkeen ymmärrystä heru pakkoruotsille, on tämä juttu ihan mainio.
Tokihan siellä on suuri määrä surutaustaisia jotka yrittävät vääntää vastaan, mutta ei se paljon vaikuta, kun suuri osa riikinruotsalaisista ei edes tiedä suruja olevan olemassakaan. Sellaiselle, joka ei tiedä surujen olemassaolosta, on tuo Rapportin juttu takuulla vieä suurempi ihmettelyn aihe. Miten niin pakolla ruotsia Suomessa?
Tynkkysen hölmöily vahingoittaa koko yhteistä asiaa. Tuo ei ole vain oma maali vaan hat trick omaan maaliin. Perussuomalaisilla ei näytä muutenkaan olevan selkeää käsitystä koko asiasta.
Nyt tarvittaisiin vihdoin puolueista riippumaton ajatuspaja avaamaan ja johtamaan kansalaiskeskustelua kielipolitiikasta. Löytyykö tulijoita?
Entä jos kyseinen video olisikin ollut vasemmistonuorten tekemä, jossa viatonta työn orjaa olisi ruoskinut iso paha porvari?
No eipä se SAKn porvarivideo oikein toiminut. Jos homma menee yli, niin se menee yli.
Kokoomuksella on valinnanvapauden mukainen puoluekokouspäätös.
Hat trick pakkoruotsittajien omaan maaliin oli tämä levitys ruotsiin ja ennen kaikkea pääuutislähetykseen.
Aikaisemmin Expressenille syötetty uudelleen lämmitetty muutaman vuoden takainen “tappouhkaus” meni prikulleen toimeksiantajan nuoteilla, mutta Rapport ei ole sensaatiolehti, ja heillä on selvästi ammattimainen ote asioihin.
Naistoimittaja alussa sanoo, että väkivaltainen ja provosoiva videofilmi, joka on suunnattu pakolliseen kouluruotsin opetukseen herättää juuri nyt huomiota Suomessa.
Myöhemmin miesääni sanoo ennen haastatteluja, että video on tehty protestiksi pakolliselle ruotsin opetukselle Suomen kouluissa.
Tynkkynen: Ruotsin kielen opiskelu on ylimitoitettua Suomessa. Me nähdään, että kaksikielisyyden sijaan Suomen pitäisi olla enemmänkin monikielinen, ja me tarvittais laajempaa kielitarjotinta.
Schauman: Se on video, joka käy sekä kansanryhmäni että myöskin uskonnon kimppuun pilkaten myös kristinuskoa…
Suomessa on totuttu aina diibadaaballa ohittamaan epämieluisat faktat näissä kielikeskusteluissa, mutta Ruotsin uutisissa se kyllä näytti todella omituiselta.
Siitä huolimatta Kokoomus ei ole tehnyt mitään asian eteen. Kokoomus on hallituksessa, joten sitä kannattaa arvioida tekojen eikä sanojen perusteella. Käytännössä siis Kokoomus kannattaa pakkoruotsia (eli ei aktiivisesti pyri sen poistamiseen).
Samaa ongelmaa on toki Perussuomalaisilla, mutta vähemmässä määrin. Ehkä eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat ratkaisu.
Kyyninen analyysi kertoo, että Perussuomalaisia hyödyttää se, että asia ei etene. Jos asia etenisi, niin siitä mölyäminen muuttuisi aina vain hankalammaksi.
Kanadan malli kuulostaa kyllä fiksulta. Englanti voisi jatkaa pakollisena ja sen lisäksi yläasteella tulisi pakollisena valinnainen kieli, joka voisi olla myös eksoottisempi äidinkieli tai virallisen kielen täydentävät opinnot maahanmuuttajia ja muita ajatellen. Tosin tämän valinnaisen kielen aloittamiseen pitäisi tarjota mahdollisuus jo ennen pakollisuutta ala-asteella.
Näin äkkiseltään sitä uskoisi, että ruotsin opinnotkin sujuisivat sitten sutjakkaammin ja vaatimustasoa voitaisiin nostaa. Mikäli edelleen toinen vieras kieli olisi pakollinen, niin jotain kieltähän tämä kielissä heikompi oppilasaines menisi hidastamaan.
Kanadan viitoittaman esimerkin mukaan sitten virkamiehille voisi sälyttää nykyistä tujummat kielivaatimukset. Poliittisessa mielessä tämä olisi mielestäni fiksua, koska Ruotsin ratkaisuja pitäisi yhä useamin miettiä vertailupohjana ainaisen uuden julkisjohtamisen mantrojen toteutamisen sijaan.
Veikkaan, että itseasiassa aika moni valitsisi yläasteella kolmanneksi pakolliseksi kielekseen sen ruotsin joka tapauksessa, vaikka saksa saavuttaisi varmasti suosiota. Eittämättä kuitenkin asiaan liittyvät antipatiat hälvenisivät kun erityisesti ruotsi ei olisi pakollinen kieli.
Yliopistotasolla en näe ruotsin pakollisudelle perusteita myöskään, mutta sen sijaan vaativaman tasoisille kursseille luulisi olevan kysyntää osana yliopisto-opintoja, mikäli asema virkamiehenä kiinnostaa.
Mikäli tulevaisuudessa jonkin kielen puhujien määrä ylittää jollain paikkakunnalla järkeväksi asetetun kynyksen, niin siellä kaiken järjen mukaan pitäisi antaa virkamiesten palkkauksessa etua kielitaidosta. Vastaavasti sen kielen tarjontaa olisi sitten järjestettävä peruskouluun ja lukioonkin.
Valitettavasti näyttää siltä, että kaikkien puolueiden johtoja hyödyttää se, ettei asia etene.
Kotitehtäväksi jää miettiä, miksi näin.
Suomessa englanti on valinnaiskieli, pakollinen englanti on vain Ahvenanmaalla, pohjoismaisen mallin mukaan.
Mannermaalla jokainen peruskoulu tarjoaa englantia A‑kielenä, mutta oppilaan opinto-ohjelmaan ei tarvitse kuulua englantia — ei lainkaan.
Mutta ruotsi on pakollinen eikä vapautuksia juuri myönnetä!
Kanadan systeemi on huomattavasti Suomea joustavampi. Kielen voi Kanadassa oppia työssä.
Kanadassa ei jokaisen valtion virkamiehen tarvitse osata molempia kieliä kielitaitolain perusteella, vaan ainoastaan kaikkein “poliittisimpien”, Suomessa esim. lapsiasiavaltuutetun pitäisi osata molempia erinomaisesti, samoin kieliministerin, jos sellainen meillä olisi. Muut kielitaitovaatimukset ovat sitten osavaltio- ja aluekohtaisia. Julkisen sektorin työntekijän kaksikielisyys ei ole vaatimus lain tasolla, vaan esimies päättää asiasta tarpeen mukaan.
Meillä on siis huomattavasti kovennettu versio Kanadan kielisysteemistä, missä kuitenkin maan pääkieli on englanti (jolloin oikeastaan vieraiden kielten opiskelu ei muuten ole edes erityisen tärkeää) ja vähemmistökieli on myös ns. maailmankieli (mitä Kanadassakin muistutetaan ranskasta puhuttaessa) ja sen puhujia on maassa lähes kolmannes kansasta. Eikä edes siellä (kuten ei missään muuallakaan) ole tällaista kaikkia alakoulusta yliopistoon sitovaa pakkoa kuin meidän pakkoruotsimme!
Oleellista on edelleenkin se, mihin meillä pakollisia ruotsinopintoja aikuisten oikeasti tarvitaan? Ja jos/kun ei tarvita mihinkään järjelliseen, miksi niitä pitää olla?
Kokoomusnuorilta tuli tuore kannanotto, jossa pakkoruotsia ei enää kritisoida vaan perustellaan näin:
1. Palveluvelvoite: “Ruotsin taito on kuitenkin palvelujen laadun kannalta puhdas välttämättömyys esimerkiksi monissa maamme talouden veturina toimivissa Etelä- ja Länsi-Suomen kunnissa, joissa toisen kotimaisen kielen opetus tulee täten turvata.”
Tästähän olemme keskustelleet — ei vakuuta.
2. Nordismivelvoite: “Täytyy kuitenkin aina tätä maassamme pakollisena opetettavaa pohjoisgermaanista kieltä kritisoidessa muistaa, että ainakin osittain sen opetuksen myötä enemmistöltään suomalais-ugrilainen maamme on vahvasti sidoksissa muutoin skandinaaviseen Pohjolaan, johon maamme on kautta aikojen kuulunut niin kulttuurisesti kuin poliittisesti.”
Hm. Kun valtaosa suomalaisita kommunikoi jo nyt niin Ruotsissa kuin muualla Nordenissa englanniksi ja se sopii nordboreille oikein hyvin ja kun niin työ- kuin opiskelu vie pääsääntöisesti nuoriamme ihan muualle kuin Nordeniin, mikä on tämä mystinen “sidos skandinaaviseen Pohjolaan”, jota tulisi uusintaa pakkoruotsilla?
Kokoomusnuorten pääblogikirjoittaja näyttää olevan tietoinen siitä, että tässä ollaan heikoilla jäillä, sillä lopuksi tulee vielä folktingetin lanseeraama osuus:
“Nykyään, kun Euroopan unionia koettelevat monenlaiset haasteet, on Pohjoismaissa herännyt tahto yhä tiiviimmästä yhteistyöstä maiden välillä, minkä takia ruotsin kielen opettamista ja osaamista tulee tulevaisuudessa vaalia Suomessa.”
Siis ei ehkä nyt, mutta IHAN KOHTA pakkoruotsilla vahvistettua sidosta Nordeniin tarvitaan.
Paitsi, ettei tässä aikuisten oikeasti ole perusteltu pakkoa — ainoastaan annettu seliseli kokoomusnuorille siitä, miten nyt kuuluu ajatella.
Markkinat hoitaisivat tämänkin ongelman päiväjärjestyksestä, jos vain annettaisiin niin tapahtua.
Siellä missä olisi riittävästi kysyntää ruotsin kieliselle palvelulle olisi taatusti myös ruotsia taitavia työntekijöitä siitä yksinkertaisesta syystä, että työnantajat vaatisivat sen työnhakijoilta.
Siellä missä ei sille ole kysyntää, ei sitä myöskään tarvitse vaatia.
Vastaavasti juuri nyt on kovasti kysyntää kiinan kielen osaajista Lapissa ja venäjän kielen osaajista Itä-Suomessa, kun kiinalainen verkkokauppa tuo kymmeniä tuhansia kiinalaisia turisteja Lappiin ja ruplan arvon kohotessa venäläiset taas saapuvat Itä-Suomeen.
Yhdysvaltain dollarin muuttaessa suuntaansa varsin radikaalisti ja Trumpin aikakaudella Suomen vienti Yhdysvaltoihin voi voimistua merkittävästi, jolla voi olla vuosikymmenien vaikutus vientiin, mikäli suomalaiset kykenevät saamaan jalansijaa Yhdysvalloissa. Silloin taas sujuvan amerikanenglannin osaajista olisi pulaa.
Kaupankäynti ei ole vain tavaroiden ja rahan vaihtoa vaan se on myös kulttuurien levittäytymistä.
Pelkästään kahdessa maailman 194 valtiosta on yli 2 500 miljoonaa potentiaalista asiakasta. Siellä ne suomalaisten tärkeimmät markkinat ovat ja kaupankäynti on se voima, joka pitää Suomen elossa.
Nuorisolle ja nuorille aikuisille maailma on avoin ja vapaa, kiitos internetin. Kaikki kekkoslovakian aikakauden jäänteet tulevat murtumaan yksi toisensa jälkeen ja pakkoruotsi on yksi näistä.
Onnellista uutta vuotta! — 新年快乐! — Happy new year! — Frohes neues Jahr! — Nav varsh ki subhkamna! — Luholâš uđđâ ive! — Buorre ådå jagev! — Lihkolaš ođđa jagi! — Leklvaz ođđ eeˊjj! — Buerie orre jaepie! — Щасливого Нового Року! — С Новым Годом! — שנה טובה!
Myrsy Helsingin keskustakirjaston nimestä kuvaa hyvin pakkoruotsin tilannetta: ruotsinkielisten mielensäpahoittajien ääntä kuullaan aina, sen sijaan muitten todellista huolta turhista kieliopinnoista alakoulusta yliopistoon ei olla kuulevinaan. Mitä tahansa, kunhan suomenruotsalaiset eivät loukkaannu! Mistä tällainen valta?
Apulaiskaupunginjohtaja Viljanen sanoo, että hänen mielensä asiassa on muuttanut palaute: “Voi havaita, että vähemmistön edustajalla on Suomessa vaikea olla. Moni kokee olonsa ahtaaksi ja on huoli tulevaisuudesta. Tämä koskee myös ruotsinkielisiä.”
Massiivinen palaute pakkoruotsin vapaaehtoisuuden puolesta on kaikunut kuuroille korville ja pakkoruotsia on monikielisessä Helsingissä vain lisätty kaikkien vahingoksi (kolmanneksen lisäys tänä vuonna, aivan käsittämätön resurssien siirto koulujen sisällä valinnaisaineista ruotsille).
Helpottikohan tämä nimipäätös nyt kaikkien muittenkin kielivähemmistöjen oloa, heitä joita on Helsingissä enemmän kuin suomenruotsalaisia ja joilla on opiskeltavana kotikielten ohella paitsi suomi ja englanti myös pakkoruotsi?
Ehkäpä nyt “Oodi” pitäisi kääntää kaikille niille kielille, joita Helsingissä puhutaan, ja tehdä näistä nimistä pitkä lorunimi muistuttamaan todellisuudesta:
Oodi ode ood ода oda ode odet…
Eniten tässä kuitenkin ihmetyttää, miten Oodi eroaa Kiasmasta. Molemmat ovat lainasanoja Kreikasta. Ruotsiksi Kiasma olisi Kiasm, mutta kukaan ei vaatinut sitä kaksikieliseksi. Onko se tuo Oodin kaksi oota vai se, etteivät kaikki tiedä, mitä Kiasma tarkoittaa. Vai onko nykyhallituksen ruotsinkielisten kiusaaminen vain saanut mielipiteet militantimmiksi?
Jos Kiasmasta olisi tehty kaksikielinen, ruotsinkielinen muoto olisi tuskin ollut määrätty muoto Kiasmet. Voi johtua minusta, että RKP haluaa tässä käyttää määrättyä muotoa Odet. 🙂
Yliopistolaki:
12 §
Ruotsin kieltä taitavien henkilöiden kouluttaminen
Åbo Akademi, Svenska Handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto vastaavat siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä koulutetaan riittävä määrä maan tarpeisiin.
On aika mielenkiintoista, että yliopistolaissa eksplisiittisesti luetellaan yliopistot, jotka “takaavat” ruotsin kieltä taitavien henkilöiden lukumäärän.
Hyvä tapa vastustaa pakkoruotsia on muuttaa Suomesta pois. Opiskelkaa vaikka DIksi ja hakekaa ulkomailta töitä. Miksi työskennellä Suomen kaltaisessa maassa, joka a)ryöstöverottaa b)pakottaa armeijaan c)pakottaa lukemaan turhaa ainetta kiusaamistarkoituksessa
Kyllähän RKP ampui itseään omaan jalkaan naurettavalla kirjasto-kielipelleilyllä.
Ihan turha kuvitella, että tuollaisella änkyröinnillä aprannetaan suomen ja ruotsinkielisten välisiä suhteita.
Hyvä vain, sillä pakkoruotsin poistumien on jälleen yhden askeleen lähempänä. Viisaampi taipuisi ja myötäilisi, jolloin pakkoruotsikin saisi enemmän elinaikaa.
Merkittävin lausunto pakkoruotsista kymmeneen vuoteen löytyy vuonna 2017 maaliskuisen hesarin nettimielipidepalstalta:
[quote]Toimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.
Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.
Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.
Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.
Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.
Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.
Anna-Kaisa Mustaparta
Liisa Jääskeläinen
opetusneuvoksia, eläkkeellä, Helsinki
[/quote]
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html
Tämän jälkeen ei enää voida sanoa, että alan asiantuntijat kannattava pakkoruotsia ja ettei se ole poissa mistään!
Nämä ovat alan kovimmat leidit — se että heidän oli jäätävä eläkkeelle voidakseen sanoa tämän ääneen, kertoo jotain painostuksen kovuudesta.
Lueskelin äsken Oikeusministeriön Ahvenanmaa-työryhmän tuoretta raporttia, tai sen suomenkielistä käännöstä. Siitä näkee, mitä voi syntyä, kun työryhmään kootaan yksinomaan äidinkielen tasolla ruotsia osaavia ihmisiä sekä Ahvenanmaalta että valtionhallinnosta pohtimaan mm. ruotsin kielen aseman parantamista ilman, että kukaan ulkopuolelta kyselee mitään sen perään, onko raportti väitteineen enää missään suhteessa siihen, mitä muissa konteksteissa olisi hyväksyttävää. Työryhmän mietinnössä ollaan näemmä mm. sitä mieltä, että jopa Ahvenanmaalla ruotsin kieli on liian huonossa asemassa, vieläpä niin huonossa asemassa, ettei kuulemma Ahvenanmaalla käytännössä voi asua ja toimia ruotsin kielellä (vaikka Ahvenanmaalla ei ole enää edes suomen opiskelun pakkoa, toisin kuin manner-Suomessa on kaksikielisen opiskelun pakko). Esimerkiksi työryhmän mietinnön sivulla 83 todetaan:
“Koska itsehallintolain, maakuntalainsäädännön ja valtakunnan lainsäädännön nykyiset kielisäännökset eivät ole riittäneet varmistamaan, että Ahvenanmaalla voisi käytännössä asua ja toimia ruotsin kielellä ajatellen työsopimusten, tuotetietojen, palveluiden, työn ja kuittien
yms. saatavuutta ruotsiksi, ratkaisuna voisi olla selvennys siihen, että ruotsin kielen
käyttö Ahvenanmaalla kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan”
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165881/OM_2024_36_ML.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Raportissa nähdään ongelmana, että ” Voimassa oleva kielilainsäädäntö ei takaa sitä, että elinkeinoelämä toimii Ahvenanmaalla kokonaisuudessaan ruotsiksi”.
Eli ideana olisi vaatia mandaattia Ahvenanmaan maakunnalle kieltää suomenkielisiä harjoittamasta yritystoimintaa suomeksi ja englanninkielisiä englanniksi. Maahanmuutto haluttaisiin sinne vain ruotsinkielisestä maailmasta, ja estää muualta maailmasta muuttaneiden toimiminen yrittäjinä äidinkielellään. Ilmeisesti myös esimerkiksi potilailta haluttaisiin evätä oikeus saada palveluita äidinkielellään, jos se on muu kuin ruotsi, jos itsehallinto voisi velvoittaa terveyspalvelujen tarjoajatkin toimimaan vain ruotsiksi. Melkoista syrjintää voisi olla ja aika lailla rikottaisiin kyllä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jos tuollainen menisi läpi.
Työryhmän raportti on muutenkin todella omituinen. Suomen oikeusjärjestyksen tulkinta on käännetty siinä niin päin, että Perustuslaki ja Itsehallintolaki olisivat samantasoisia lakeina, ja että niitä tulisi tulkita niin, että Ahvenanmaan Itsehallintolaki olisi se, minkä tulisi ensisijaisena sitoa Suomen valtiota, ja Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten pitäisi olla Itsehallintolakiin nähden sekundaarisia aina, jos näiden välillä on ristiriitoja.
Kun lukee tuollaista raporttia, herää kyllä monenlaisia kysymyksiä mm. siitä, millainen Suomen valtio-oppi oikein nykyään virallisesti on, ja että onko se kenties erilainen silloin kun kyse on ruotsinkielisten juristien keskenään tekemistä asiakirjoista (jotka on voitu kääntää sitten myös suomeksi) verrattuna siihen, millaisena valtio-oppi esiintyy suomeksi kirjoitetuissa asiakirjoissa. Suomen Perustuslain tulkinta näyttäisi näyttäytyvän tässä alunperin ruotsiksi laaditussa työryhmän raportissa hyvin erilaiselta kuin monissa muissa asiakirjoissa on tavattu nähdä.
Lukaisin nopeasti tuon mietinnön, ja minulla ei syntynyt käsitystä että Ahvenanmaalla suomen kieli olisi kielletty jollain tavalla.
Se on totta että yhtä ankaraa kielilakia ei Ahvenanman lisäksi ole muualla kuin Quebecin osavaltiossa Kanadassa missä englantia ei saa näkyä virallisilla paikoilla mutta ei kukaan kiellä käyttöä.
Ahvenanmaalla käy vuositain satojatuhansia turisteja manner-Suomesta ja muistakin maista, ja jos palvelua ei saisi muilla kielillä kuin ruotsi, niin ei muuten kävisi. Ja mitä siitä tulisi jos Viking Linen matkustaja-autolauttojen henkilökunta osaisi vain ruotsia?
Mietintö on myös siksi ajastaan jäljessä koska maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen paljon on spekuloitu miten Ahvenanmaan demilitarisoinnista voisi luopua. Se ei saa täyttä kannatusta enää edes kaikkilta saarten asukkailta.
Ahvenanmaassa tietyt piirit ovat huolestuneita siitä että voidaanko ahvenanmaalaisia nuoria miehiä määrätä suorittamaan asevelvollisuus , ja sen estämiseksi kielilakien ankaroittaminen niin että suorittaminen yksikössä jossa puhuttaisiin suomea edes hiukan, ei kävisi päinsä. Eli, jos ei intin suorittaminen 100% ruotsin kielellä onnistuisi, ei tarvitsisi käydä inttiä. Vastaisiko sellainen pykälä enää nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta?
Kuvittelen että koko miteinnön tausta on estää Ahvenanmaan demilitarisoinnin purku kaikin mahdollisin keinoin.