Asuntotuotannon notkahdus on estettävä

Vuokratur­va ja Raken­nus­te­ol­lisu­us ennus­ta­vat rak­en­tamisen tahdin pääkaupunkiseudul­la notkah­ta­van, kos­ka tar­jon­nan kasvu on paina­mas­sa asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria alas, mikä vai­men­taa sijoit­ta­jien halua investoi­da asuntoihin.

Varoi­tus kan­nat­taa ottaa vakavasti ja ryhtyä toimi­in asun­to­tuotan­non tur­vaamisek­si. Asun­to­jen kaavoitus­ta on nopeutet­tu juuri, jot­ta hin­nat ja vuokrat kohtu­ullis­tu­isi­vat. Nyt pitäisi val­tion ja kun­tien istua alas ja sopia toimista, sil­lä asumisen halpen­e­m­i­nen on (melkein) kaikkien etu. Emme tarvi­tyse hyviä sijoi­tusko­htei­ta vaan järkevän­hin­taista asumista.

Jos Helsingis­sä uusien asun­to­jen hin­ta las­kee 5 000 eurosta 4 000 euroon, on se edelleen paljon korkeampi kuin muual­la maas­sa, jos­sa kuitenkin kan­nat­taa rak­en­taa. Betoni ei ole Helsingis­sä kalli­im­paa kuin Tam­pereel­la. Joku on ketjus­sa ahne, jos täl­lä hin­nal­la ei kan­na­ta rak­en­taa Helsingis­sä, mut­ta kan­nat­taa rak­en­taa muualla.

Jos sijoit­ta­jil­la tai raken­nut­ta­jil­la on monop­o­lis­tisia ajatuk­sia tukea hin­ta- ja vuokrata­soa, on kil­pailua lisät­tävä, ettei kenellekään olisi markki­noil­la monopolivoimaa.

Helsin­gin kaupun­gin on edelleen las­ket­ta­va markki­noille lisää tont­te­ja tar­jouskil­pailuil­la. Ton­tin­lu­ovu­tuk­sen ehtoi­hin on laitet­ta­va rak­en­tamiselle aikataulu (kuten kai laite­taankin), jot­ta kenellekään ei tulisi kiusaus­ta jar­rut­taa rak­en­tamista hin­to­jen tukemisek­si. Jos vaki­in­tuneet raken­nus­li­ik­keet eivät raken­na, maakun­nista var­maankin löy­tyy halukkai­ta raken­nus­li­ikkeitä, joille pitää luva­ta kohtei­ta muu­ta­mak­si vuodek­si eteen­päin, jot­ta niiden kan­nat­taa Helsinki­in aset­tua. Tämä menet­te­ly pitää asun­to­tuotan­non Helsingis­sä vauhdis­sa, joskin kaupun­ki joutuu ehkä tyy­tymään alem­pi­in ton­tin­hin­toi­hin  ja ‑vuokri­in.

Val­tio on onnek­si vaat­in­ut lain voimal­la aset­ta­maan korkeam­man kiin­teistöveron arvon­nousua odot­taville rak­en­ta­mat­tomille ton­teille. Siihenkin val­tion piti pääkaupunkiseudun kun­tia pakottaa!

Jär­jet­tömän kalli­ita kaavo­ja pitää muut­taa. Ei ole järkevää vaa­tia asun­to-osakey­htiöitä rak­en­ta­maan yli 70 000 euroa mak­savia parkkipaikko­ja kaupungis­sa, jos­sa yli puo­let koti­talouk­sista on autot­to­mia. Yksi­tyisen maan osalta raken­nus­maa­mak­sua pitää alen­taa, jos se tekee rak­en­tamis­es­ta oikeasti kannattamatonta.

Jos asun­to­jen markki­nahin­taa saadaan las­ke­tuk­si, ale­nee tietysti ton­teista saata­va hin­ta. Tämä  on kun­nal­listalouden kannal­ta vähän ikävää, mut­ta parem­pi kuitenkin niin. Kaupun­ki hyö­tyy paljon asun­to­jen hin­to­jen alen­e­mis­es­ta, vaikkakaan ei niin paljon kuin valtio.

Peri­aat­teessa asun­to­jen hin­to­jen laskun pitäisi men­nä melkein sel­l­aise­naan ton­tin hin­toi­hin. Ne ovat pääkaupunkiseudul­la niin korkei­ta, että laskun varaa on. On tietysti Helsin­gin seudul­la aluei­ta, joil­la edes ton­tin hin­nan laskem­i­nen nol­laan ei saa han­kkei­ta liik­keelle. Kan­nat­taako sel­l­aisille paikoille rak­en­taa mitään vai säästää raken­nuska­p­a­siteet­tia sinne, mis­sä ihmiset halu­a­vat asua?

On myös ja ennen kaikkea val­tion etu, että asumisen hin­ta Helsingis­sä ale­nee. Sik­si val­tion tulisi tukea kaupun­gin kasvua. Jos maan hin­ta ale­nee, kaupunkien mah­dol­lisu­udet rahoit­taa infra­struk­tu­uria heikkenevät, mikä voi vähen­tää tont­ti­tar­jon­taa. Tässä val­tion olisi viisas­ta tul­la apuun.

Muut­topaine Helsinki­in on edelleen varsin kova. Jos sijoit­ta­jat eivät osta uusia asun­to­ja vuokra-asun­noik­si, asun­non tarvit­si­jat osta­vat niitä (vähän halvem­mal­la) omis­tusasun­noik­si. Silti voi olla järkevää houkutel­la sijoi­tusko­htei­den puutet­ta pote­via työeläkey­htiöitä sijoit­ta­maan asun­toi­hin ja sal­lia siinä myös pien­tä vivutusta.

Jos saamme pide­tyk­si asun­to­tuotan­non korkeaa tasoa yllä riit­tävän pitkään, asum­i­nen Helsin­gin seudul­la halpe­nee oikeasti. Tässäkin on pieni ongel­ma: asun­to­jen hin­nat alenevat eniten vähem­män halu­tu­il­la paikoil­la. Niistä voi muo­dos­tua köy­hyys­tasku­ja, niin kuin on käynyt mon­es­sa euroop­palaises­sa suurkaupungissa.