Vuokraturva ja Rakennusteollisuus ennustavat rakentamisen tahdin pääkaupunkiseudulla notkahtavan, koska tarjonnan kasvu on painamassa asuntojen hintoja ja vuokria alas, mikä vaimentaa sijoittajien halua investoida asuntoihin.
Varoitus kannattaa ottaa vakavasti ja ryhtyä toimiin asuntotuotannon turvaamiseksi. Asuntojen kaavoitusta on nopeutettu juuri, jotta hinnat ja vuokrat kohtuullistuisivat. Nyt pitäisi valtion ja kuntien istua alas ja sopia toimista, sillä asumisen halpeneminen on (melkein) kaikkien etu. Emme tarvityse hyviä sijoituskohteita vaan järkevänhintaista asumista.
Jos Helsingissä uusien asuntojen hinta laskee 5 000 eurosta 4 000 euroon, on se edelleen paljon korkeampi kuin muualla maassa, jossa kuitenkin kannattaa rakentaa. Betoni ei ole Helsingissä kalliimpaa kuin Tampereella. Joku on ketjussa ahne, jos tällä hinnalla ei kannata rakentaa Helsingissä, mutta kannattaa rakentaa muualla.
Jos sijoittajilla tai rakennuttajilla on monopolistisia ajatuksia tukea hinta- ja vuokratasoa, on kilpailua lisättävä, ettei kenellekään olisi markkinoilla monopolivoimaa.
Helsingin kaupungin on edelleen laskettava markkinoille lisää tontteja tarjouskilpailuilla. Tontinluovutuksen ehtoihin on laitettava rakentamiselle aikataulu (kuten kai laitetaankin), jotta kenellekään ei tulisi kiusausta jarruttaa rakentamista hintojen tukemiseksi. Jos vakiintuneet rakennusliikkeet eivät rakenna, maakunnista varmaankin löytyy halukkaita rakennusliikkeitä, joille pitää luvata kohteita muutamaksi vuodeksi eteenpäin, jotta niiden kannattaa Helsinkiin asettua. Tämä menettely pitää asuntotuotannon Helsingissä vauhdissa, joskin kaupunki joutuu ehkä tyytymään alempiin tontinhintoihin ja ‑vuokriin.
Valtio on onneksi vaatinut lain voimalla asettamaan korkeamman kiinteistöveron arvonnousua odottaville rakentamattomille tonteille. Siihenkin valtion piti pääkaupunkiseudun kuntia pakottaa!
Järjettömän kalliita kaavoja pitää muuttaa. Ei ole järkevää vaatia asunto-osakeyhtiöitä rakentamaan yli 70 000 euroa maksavia parkkipaikkoja kaupungissa, jossa yli puolet kotitalouksista on autottomia. Yksityisen maan osalta rakennusmaamaksua pitää alentaa, jos se tekee rakentamisesta oikeasti kannattamatonta.
Jos asuntojen markkinahintaa saadaan lasketuksi, alenee tietysti tonteista saatava hinta. Tämä on kunnallistalouden kannalta vähän ikävää, mutta parempi kuitenkin niin. Kaupunki hyötyy paljon asuntojen hintojen alenemisesta, vaikkakaan ei niin paljon kuin valtio.
Periaatteessa asuntojen hintojen laskun pitäisi mennä melkein sellaisenaan tontin hintoihin. Ne ovat pääkaupunkiseudulla niin korkeita, että laskun varaa on. On tietysti Helsingin seudulla alueita, joilla edes tontin hinnan laskeminen nollaan ei saa hankkeita liikkeelle. Kannattaako sellaisille paikoille rakentaa mitään vai säästää rakennuskapasiteettia sinne, missä ihmiset haluavat asua?
On myös ja ennen kaikkea valtion etu, että asumisen hinta Helsingissä alenee. Siksi valtion tulisi tukea kaupungin kasvua. Jos maan hinta alenee, kaupunkien mahdollisuudet rahoittaa infrastruktuuria heikkenevät, mikä voi vähentää tonttitarjontaa. Tässä valtion olisi viisasta tulla apuun.
Muuttopaine Helsinkiin on edelleen varsin kova. Jos sijoittajat eivät osta uusia asuntoja vuokra-asunnoiksi, asunnon tarvitsijat ostavat niitä (vähän halvemmalla) omistusasunnoiksi. Silti voi olla järkevää houkutella sijoituskohteiden puutetta potevia työeläkeyhtiöitä sijoittamaan asuntoihin ja sallia siinä myös pientä vivutusta.
Jos saamme pidetyksi asuntotuotannon korkeaa tasoa yllä riittävän pitkään, asuminen Helsingin seudulla halpenee oikeasti. Tässäkin on pieni ongelma: asuntojen hinnat alenevat eniten vähemmän halutuilla paikoilla. Niistä voi muodostua köyhyystaskuja, niin kuin on käynyt monessa eurooppalaisessa suurkaupungissa.
Jos yhden auton vaatima tila on suositusten mukaisesti 2,5x8,5 metriä ja korkeudeksi riittää 2,4 m, niin yli 70k€ kuulostaa niukalta resurssilta josta voidaan pyytää suhteettoman korkeaa, lähes 3200 euron neliohintaa. Tila on kuitenkin viimeistelemätön, vailla mitään tekniikkaa, toki sähköautojen lataus-systeemit tulee maksamaan joitain satoja euroja/paikka, jotka varmaankin hinnoitellaan tuohon päälle.Lisäksi tilan lämmitys alentaa ylempien kerrosten lämmöntarvetta ja lisää asumismukavuutta (lämpimät lattiat).
Pysäköintitaloon parkkipaikkoja saataisiin noin 20 000 €/kpl, mutta silloin menetetään se tontti, mikä nostaa todellisen hinnan pilviin, jos rakennusoikeuden arvo on vaikkapa 2000 €/neliö. Kin parkkipaikat joudutaan laittamaan neljään kerrokseen talon alle, hintaa tulee paljon enemmän.
Yhden auton vaatima tila on paljon enemmän kuin 2,5 x 8,5 metriä, kun päälle lasketaan kulkuväylät ja pysäköintipaikat sovitetaan päälle rakennettavan rakennuksen rakenteisiin. Äärettömällä avoimella kentällä lukema on tuo, mutta todellisessa maailmassa ei.
Tästä voidaan johtaa, että tonttikohtaisten pysäköintipaikkojen vaatiminen on todella tyhmää, koska isommassa laitoksessa tilankäyttö on tehokkaampaa. Toisaalta liikenteen automatisoituminen muuttaa täysin pysäköinnin problematiikan, ja tähän pitäisi varautua kaikissa uusissa kaavoissa jo nyt.
Ainakin pysäköintipaikat pitää suunnnitella niin, että nille on jotain käyttöä sitten jos auton käyttö muuttuu MAAS-suuntaan eikä ihmisille ole omia autoja vaan autot vuorkataan tai käytetään yhteiskäyttöautoja. Tämä yleistynee paljon ennen robottiautoja — on yleistynyt jo esimerkiksi Berliinissä. Siksi voisin ajatella vaikka tilapäisiä pysäköintitaloja, vaikka ne pysyvinä ratkaisuina ovat järjettömiä siellä, missä rakennusoikeus on arvokasta. .
Vallitsevien talouden oppien mukaan hintojen lasku on suunnilleen kamalinta, mitä voi kuvitella tapahtuvan. Tämä pätee aivan erityisesti asuntoihin, jotka ovat enenemässä määrin myös sijoituskohteita. Jatkuva asuntojen hintojen nousu on otettu vastaan positiivisen pohjavireen säestämänä, mutta lasku tultaisiin uutisoimaan katastrofaalisena tapahtumana. Siihen nähden puheet asuntojen hintojen laskusta kuulostavat epärealistisille eivätkä sovi nykymaailmaan. Reaktiona onkin juuri se, mistä nyt on tehty ensimmäisiä havaintoja: vähennetään rakentamista, että saadaan pidettyä hintataso vähintään ennallaan. Konsensusta tämän reaktion pysäyttämiseksi tuskin tullaan näkemään.
Tätä ongelmaa voitaisiin rajoittaa, jos asumiskustannusten hillitsemiseen käytettäisiin tarjonnan kasvattamisen lisäksi hyvin mietittyä kiinteistöveroa.
Tuo 8,5m pituus sisältää jo puolet seitsemän metrin käytävästä. Pelkkä parkkiruutu on 5 metriä, jolla neliohinta lähestyisi neljää tonnia. Tuo olisi sama peruste jolla asunnon neliöt hinnoitellaan, yleiset tilat siis “ei maksa mitään”.
Miksi kunta ei voisi itse gryndata kovan rahan vuokra-asuntoja ihan sijoitusmielessä? Estävätkö jotkut lait ja asetukset?
Hommaa voi jatkaa niin kauan ja nopeasti kuin markkinoilta irtoaa lainaa sellaisilla koroilla, että business tuottaa voittoa. Ja Helsinkihän saisi käsittääkseeni tällä hetkellä halutessaan lainaa sormia napsauttamalla melkein nollakorolla miljoonittain ihan vapailta rahoitusmarkkinoilta?
Ongelmaksi tietysti muodostuu äkkiä se, että kunnallisvaaleissa omistusasujat saattavat alkaa äänestämään tätä toimintaa vastaan, sillä sehän on efektiivisesti keino verottaa asuntotuloa, kun lisääntyvä tarjonta laskee asuntotuloa. Mutta sen verran kannattaisi tehdä kun poliittinen ympäristö antaa myöten.
Jos maailma muuttuu ja ihmiset lakkaavat omistamasta autoja tai ainakin varastoimasta niitä kotiensa yhteydessä, niin 10 kerroksiset pysäköintilaitokset on helpompi ongelma ratkaista kuin pari kerrosta maanalaista tilaa jokaisen talon alla.
Kantakaupungissa on jo nykyään autohalleja, joiden kanssa taloyhtiöt ovat ongelmissa, jos vuokralaisena oleva huoltoyhtiö tms. paljon liikkuvaa kalustoa tarvitseva yritys ottaa ja lähtee.
Hyvä teksti, mutta voiko asunnonhintojen lasku aiheuttaa ongelmia rahoitusmarkkinoille? Asuntovelallisilla velka voi ylittää asunnon arvon, mikä taas johtaa entistä useammin pankkien luottotappioihin.
Eli kannattaisiko pyrkiä hinnanlaskuun rauhallisesti, esimerkiksi nimellishintojen jäädytykseen pyrkien, jolloin reaalihinnat hiljalleen laskisivat? Ei tosin sillä, että hintaromahdus tällä hetkellä todennäköiseltä vaikuttaisikaan, kun viimeisimpien tietojen mukaan hinnat nousseet vuosikymmenen parasta vauhtia Helsingissä.
Lieneekö tämä pyrkimys laskea asunnonhintoja Helsingin päättäjillä yleistäkin, että joko laitan sijoitusasuntoni myyntiin?
Jos hintamekanismi toimii, voisin kuvitella, että vähemmän halutuille paikoillekin hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole aivan köyhiä, sillä osa on valmis asumaan rumassa tai syrjäisessä paikassa saadakseen asunnon halvemmalla tai enemmän neliöitä siihen. Jonkinlaista osviittaa antaa se, että esimerkiksi Nurmijärven tapaisista syrjäisistä paikoista ei ole muodostunut köyhyystaskuja.
Olisin paljon enemmän huolissaan vuokramarkkinoista, joilla puuttuu yhteys asunnon vuokran, sen koon ja sijainnin välillä. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002611180.html) paljastui kerran vahingossa, että Saton yksiön vuokra Kontulassa on 798 €/kk. Minun on hirveän vaikea nähdä, miksi kukaan, jolla on ainakin kohtuullisesti sosiaalista pääomaa, valitsisi asua 798 euron yksiössä Kontulassa, kun samaan hintaan voi asua melkein missä vain kantakaupungissa — tai jos pitää lähiöistä, esimerkiksi Munkkiniemessä. Kyseiseen Kontulan-yksiöön ei hakeudu edes oikeistolaisten fantasioiden mukaisesti henkilöitä, joiden vuokran maksaa Kela, sillä kyllähän heidänkin kannattaa hakeutua muualle, vaan nimenomaan esimerkiksi luottotietonsa menettäneitä tai äkillisesti asunnottomaksi joutuneita, joilla ei sillä hetkellä ole muitakaan vaihtoehtoja.
Jos kuitenkin käy niin, että muodostuu köyhyystaskuja, helpoin keino taistella tällaista segregoitumista vastaan olisi varmaan jollakin tavalla pyrkiä muuttamaan osa kerrostaloista omakotitaloiksi. Silloin kun Jakomäestä purettiin huonokuntoisia kaupungin vuokrataloja, sosiaalista rakennetta olisi tasapainottanut tonttien kaavoitus omakotitaloilla, sillä omakotitaloa asumismuotona preferoivien näkökulmasta esimerkiksi Jakomäki ei sijaitse erityisen syrjässä.
Rakennetun ympäristön historiassa rakennukset ja käyttötarkoitukset ovat usein osoittautuneet tilapäisiksi, kun tarkastellaan asiaa riittävän pitkällä aikavälillä.
Voi kuitenkin olla, että päätöksiä on helpompi perustella, jos kuvittelemme tekevämme pysyviä ratkaisuita; epävarmuutta on vaikea hyväksyä ja se tekee olon turvattomaksi.
Jos joudutaan käyttämään julkisen organisaation väliintuloa hintojen vapauttamiseksi kyseessä on silloin hintakartelli. Helsingissä sellainen vallitsee rakennusalalla.
Olisiko mahdollista lisätä ryhmärakentamista. Tällöin rakennuttajina toimisivat (pääasiassa) ihmiset, jotka tulevat asunnoissa asumaan. Ja nykyisillä asuntojen hinnoilla rakennuttaminen itse on edullisempaa kuin uuden asunnon ostaminen markkinoilta.
Kaupungin puolelta voisi olla hyvä, että jokin porukka keräisi ryhmärakentajia kasaan tonteittain ja auttaisi alkuun. Myös kaupungin apu hankkeen aikana voisi olla kannattavaa, että ei ajauduttaisi ongelmiin.
Uskon, että ryhmärakentajia voisi löytyä niin paljon, että rakentamismuodosta olisi merkittävä hyöty asuntojen tuottajana.
Uskon myös, että ryhmärakentamisella saadaan laadukkaampia ja paremmin ihmisten tarpeisiin sopivia asuntoja. Esim. jos rakentaminen on edullisempaa, niin asunnoista tehdään hieman isompia, että se sopisi paremmin perheen tarkoitukseen.
Eiköhän kyseessä ole vain oligopoli, jota kaupunki avustaa säätelemällä tonttitarjontaa ja niputtamalla rakennushankkeet niin suuriksi, että vain suurilla toimijoilla on varaa hankkia itselleen merkittävä tonttivaranto.
Pysäköintipaikkojen kohdalla markkinahintaa tärkeämpi luku on rakennuskustannus: markkinahinta jää käytännössä aina rakennuskustannusten alle normien pakottaman ylitarjonnan vuoksi, ja koska kukaan ei oikeasti halua maksaa 50 000 euroa pysäköintipaikasta.
Rakennuskustannuksissa yleiset tilat taas nimenomaan eivät ole “ilmaisia”.
Miten kiinteistöveron nosto hilitsee asumiskustannuksia?
Se leikkaa kyllä hintoja, mutta sen minkä lainanlyhennyksessä voittaa, kiinteistöverossa häviää. Jos kiinteistövero ei ole pois ostajien kassavirrasta, niin eivät hinnat leikkaudu.
No myönnän, se oli ehkä vähän oiotusti sanottu. Korotetun kiinteistöveron tuotolla leikataan muita veroja, jolloin asumisen jälkeen käteen jäävä rahamäärä kasvaa.
“Yhden auton vaatima tila on paljon enemmän kuin 2,5 x 8,5 metriä”
Yritin google mapsista mittailla Leppävaarassa (tai Perkkaalla) olevaa Avec-parkin parkkitaloa, kun siinä on ylin kerros avoinna ja parkkiruudut erottuvat ilmakuvassa. Laskin 142 parkkipaikkaa, ja mittailin rakennuksen kooksi 34 kertaa 93 metriä.
34 x 93 / 142 = 22.25 m²
Ja vertailun vuoksi
2.5 x 8.5 = 21.25
Että kyllä tuo n. 22 neliömetriä per auto näyttäisi olevan parkkitalossa mahdollista.
https://www.google.fi/maps/@60.215959,24.8207375,111m/data=!3m1!1e3
Olivatko tuossa pinta-alassa mukana ajorampit?
Sijoittajia on vaikea painostaa laittamaan rahaa huonosti tuottaviin asuntoihin, koska heillä on monia muitakin vaihtoehtoja rahoillensa. Jossakin vaiheessa tontien tarjonnan lisääminen kääntyy sellaiseksi, kuin narulla yrittäisi työntää. Ja kyllä ne maakunnan rakentajatkin tarvitsevat sijoittajien rahoja hankkeisiinsa.
Joten valtion ja kuntien pitäisi itse ryhtyä aktiivisemmin panostamaan asuntoihin ja asuntorakentamisen markkinoiden kehittämiseen. Mutta, kun tämä ei näytä olevan poliittisesti mahdollista. Päinvastoin sotealuettakin ollaan nyt yksityistämässä vauhdilla. Lisää rahaa halutaan rahan luokse.
Kokoomuksen taustavoimat tietenkin tarjoavat sitä ratkaisua, että tehdään sijoittaminen asuntoihin paremmin kannattavaksi tukemalla asuntosijoittamista vieläkin enemmän julkisista varoista. Mutta tietenkään veroja sitten ei saa korottaa, vaan on leikattava köyhiltä.
Jos maakunnissa kannattaa rakentaa asuntoja 3000 €/neliö, miksi ei Helsngissä kannattaisi rakentaa 4000 €/neliö?
Ja AY liike sidonnaisryhmineen tarjoaa sitä ratkaisua että AY liike saa rakentaa verovapaasti ja nauttia verovapaita vuokratuloja. AY-liikkeen tuloja ei tietenkään anneta köyhille vaan käytetään AY-liikkeen sidonnaisryhmien hyväksi.
Sijoittajilla ei taida olla mitään parempaakaan paikkaa rahaa laittaa tällä hetkellä, joten taitaa nuo puheet olla lähinnä sitä että koetetaan pitää kilpailua aisoissa — jos tavalliset ihmiset ei sijoita asuntorahastoihin, jää kakkua enemmän jaettavaksi niille jotka ostavat kokonaisia asuntoja, eli vuokraturvan asiakkaille.
Ja jos rahaa ei laiteta asuntojen rakentamiseen niin niitä rakennetaan vähemmän -> korkeammat vuokrat. Taas vuokraturvan etu.
Ja samaista ylitarjontaa voi käyttää verukkeeena kun vuokraturva ei saakaan aikaan sellaisia tuottoja kuin mihin asiakas on tottunut.
A) Rakentaminen on Helsingissä kalliimpaa.
B) Rakennusoikeus on Helsingissä kalliimpaa. Ylipäänsä: rakennusoikeus Helsingissä maksaa, maakunnissa se voi olla ilmaista. Kunhan rakennatte.
C) Asunnon velattomasta neliöhinnasta noin 40 pinnaa on veroja.
Poliitikko haluaa ensin haluaa 1–2K euroa neliön rakennusoikeudesta ja sitten vielä himoverottaa päälle. Mutta rakennusliike on ahne ja rahastaa Helsingin asuntopulalla.
Mene nyt taas ittees.
Pk-seudulla 60 prossaa uuden asunnon neliöhinnasta menee julkiselle sektorille. Tähän kun lisää pilkkua rakastelevan kaavoituksen, jolla “pidetään huolta rakentamisen laadusta” — koska ilmeisesti rakentamisen laadun määrittelee se, onko parvekkeita kolme päällekäin vai eikö ole (tjeu: Konepaja) — niin voidaan ykskantaan todeta, että rakennusliikkeiden syyttäminen ahneiksi on halpahintaista populismia, vaikka syyllinen asumisen korkeaan hintaan löytyy peilistä.
Mutta jos ei näe, niin ei näe. Ja toisaalta ihminen näkee mitä haluaa.
En oikein usko, että ratkaisu löytyisi sosialismista — onhan kunnallissosialismi pyrkiessään maksimoimaan tonttien kaupasta ja vuokrauksesta saatavat tulot yksi syy ongelmaan.
Yksi ratkaisu voisi olla lyhentään sitä aikaa, jona rakentajan ja/tai rakennutajan pääoma on sidottuna hankkeeseen. Tämä onnistuu lyhentämällä rakentamiseen kuluvaa aikaa — ja kappas vaan tähän on maailmalla jo olemassa ratkaisuja:
Kerrostalo voidaan rakentaa nopeasti ja taloudellisesti
“– Irlannissa on rakennettu moduuleista jopa 24-kerroksinen asuintalo. Lontoossa puolestaan on rakennettu useita kerrostaloja 2–3 viikossa sokkelista harjakorkeuteen. Monissa kohteissa modulaarisuus on julkisivuarkkitehtuurin trendikäs idea, Vanhanen kertoo.”
Muutenkin, jos joku putkiremonttikin saadaan vain paremmalla suunnitelulla lyhennettyä puolesta vuodesta pariin viikkoon, on aika ilmeistä, että rakennusalan käytäntöihin on kertynyt ylimääräistä “läskiä” eikä teknologian kehityksessä ole oikean kilpailun puutteessa tarvinnut pysytellä.
Mitä julkea sektori voisi tässä tehdä, niin markkinoiden sotkemisen sijaan se voisi keskittyä luomaan edellytyksiä uusien teknologioiden käyttöönottoon. Oleellista olisi varmistaa, etteivät säädökset ja kaavamääräykset turhaan rajoita esim. modulaaristen kerrostalojen markkinoille tuloa. Toinen terve tapa auttaa olisi tutkea tutkimusta ja tuotekehitystä — ja tässä tapauksessa julkea sektori voisi toimia myös päänavaajana tarjoamalla muutaman pilottiprojektin alan toimijoille.
Joo, 22 neliömetriä per auto on ihan mahdollinen katolla. Alakerroksissa tarvitaan myös tukipilarit, joten parhaimmillaan päästään ehkä 25 neliömetriin per auto.
Riippuu toki maaperästä ja muustakin, mutta jos pihakannen alle tehdään autopaikkoja, niin 2000 euroa per neliö on ihan mahdollinen rakennuskustannus.
Toinen idea voisi olla markkinoinin helpottaminen — pienillä pk-seudun ulkopuolelta tulevilla rakennusliikkeillä on aika olemattomat resurssit markkinoida tuotantoaan eikä heillä taatusti ole mitään kummoisia asiakasrekistereitä.
Mitäpä jos luotaisiin palvelu, joka toisi asunnon hankintaa harkitsevat ja rakennuttajat yhteen? Potentiaaliset ostajat voisivat määritellä kiinnostavat alueet, pinta-alan ja huonemäärän sekä varustelutason. Näistä rakennuttaja — tai joku välissä oleva välittäjä — voisi koota sopivia kokonaisuukaia, alustavat suunnitelmat voisi tehdä tarpeiden mukaisesti ja aloittaa ennakkomarkkinoinin.
Ehkä rahoittajatkin voisivat olla mukana hankkeiden kokoamisessa — eli jos uskottava hanke olisi saatu kasaan, niin joku pankkikin olisi alusta alkaen mukana?
Julkean sektorin pitäisi joustaa sen verran, etteivät kaavamääräykset turhaan rajoittaisi em. “räätälöidyn projektin” etenemistä.
Kunnallissosialistien kannattaa pyrkiä maksimoimaan tonttien hinta, koska tonttien hinta ei vaikutta asuntojen hintoihin, mutta tällä tavalla voidaan nyhtää rakennusliikkeiltä mahdollisimman paljon rahaa kunnille. Samalla tavalla se, että vessa on tanssilattian kokoinen, ei vaikuta hintaan, koska ihmiset on valmiita maksamaan yhtä paljon asunnosta riippumatta vessan koosta. (Kaupungin vuokra-asunnoissa ja yksityisissä ARA-asunnoissa messuhalli sen sijaan nostaa hintaa, koska niiden hinta ei muodostu markkinaperusteisesti.)
Harmi, että tiedotusvälineet uskoivat kritiikittä rakennusliikkeen vääristelevän mainoskampanjan. Totuushan tuossa projektissa oli aivan erilainen kuin kerrottiin. HS:ssä sentään oli myöhemmin pieni yhden palstan juttu, jossa valotettiin, miten hehkutettu remontti oikeasti meni.
Periaatteessa ehkä, mutta silti suuren gryndaajien liikevoittoprosentit ja oman pääoman tuotot ovat kovin pieniä?
En nyt mitään tarkempia tilinpäätösanalyysejä SRV:n tuloksesta ole tehnyt, mutta jos 700 miljoonan liikevaihdolla tulee voittoa 25 miltsiä ja rahoituskulut ovat jotain 8 miljoonaa, niin ei tuo firma kyllä miltään rahasammolta vaikuta. Oman pääoman tuotto taisi viime vuonna olla vähän alle 6%.
Miksi?
Hölmömpi insinööri arvioisi tupakkiaskin kanteen tehdyssä laskelmassa, että 8000e neliö hintaan myytävistä stadin kämpistä pitäisi 2000e/m2 tontilla tulla massia niin, että ei laskentakapasiteetti meinaa tietokoneissa riittää, mutta johonkin se raha haihtuu.
Parkkitaloissa on se ongelma, että ne ovat tavattoman rumia. Aikaisemmin sai huijata estetiikan tähden, esimerkiksi Stockmannin ja Sokoksen Helsingin-tavarataloissa on ikkunoita niin kuin useimmissa rakennuksissa, vaikka oikeasti vain muutamista ikkunoista näkee läpi. Tämänhetkinen arkkitehtuuri on sellaista, että tuollainen parkkitalo on pakko kyhätä mm. betonista sellaisenaan ja aaltopellistä, ja siksi maanalaiset ratkaisut on ehkä parempia.
Noitahan pikaputkiremonttejahan on ollut useamman eri firman tekemänä. Mistä niistä puhut?
Se 2000 €/m² maksetaan kerrosneliöistä, joita on kerrostaloissa karkeasti luokkaa 1,5 jokaista asuinneliötä kohden. Jos sitten rakentaminen maksaa 3000 €/kerros-m², niin asuinneliön hinnaksi tulee jo 7500 €.
Tästä:
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/rakennus/kahden-viikon-putkiremontti-onnistui-kustannukset-eivat-viela-tiedossa-6600927
YLE TV:n pääuutisia myöten kertoi rempadta. Taisi olla HS 27.11. jossa oli sitten vähän kriittisempi juttu.