Halvaantunut EU

Ker­too paljon EU:n nykyti­las­ta, että Val­lon­ian aluepar­la­ment­ti olisi yksin pystynyt EU:n ja Kanadan vapaakaup­pa­sopimuk­sen,: EU on menet­tänyt kyvyn tehdä päätöksiä.

Helsin­gin Sanomien tieto­jen mukaan val­lone­ja ei hiertänyt niinkään itse sopimus. He halu­a­vat Bel­gian sisäl­lä ulos­mi­ta­ta itselleen alue­poli­it­tisia etu­ja rikkaam­mil­ta flaameil­ta. Tämä vain täy­den­tää kuvaa EU:n päätök­sen­teon ongelmista.

EU:n piti puo­lus­taa sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, muuhun maail­maan ver­rat­tuna tasaista tulon­jakoa,  kult­tuuria ja hyvää ympäristön tilaa kan­sain­välisessä kil­pailus­sa, jos­sa kovin toisen­laisia arvo­ja edus­ta­vat maat uhkaa­vat euroop­palais­ten ase­maa. Näitä arvo­ja on helpom­pi var­jel­la kan­sain­välisessä kil­pailus­sa yhdessä kuin erilleen toimien. 

Kauak­si on ajaudut­tu siitä opti­mis­mista, jol­la yhteistä Euroop­paa vielä 1990-luvul­la rakennettiin.

Yleinen epälu­ot­ta­mus toisia EU-mai­ta kohtaan on saanut jäsen­mai­ta vaa­ti­maan päätök­si­in veto-oikeut­ta oman maan etu­jen tur­vaamisek­si. Tässä Suo­mi on ollut yksi pahimpia. Vaaties­samme veto-oikeuk­sia itsellemme, olemme samal­la tulleet vaati­neek­si veto-oikeut­ta myös Mal­talle tai esimerkik­si Val­lon­ian aluepar­la­men­tille. Tässä sitä nyt ollaan.

Neu­vot­te­lut TTIP-sopimuk­ses­ta Yhdys­val­tain kanssa kan­nat­taa lopet­taa ajan ja rahan haaskauk­se­na. Siinä sopimuk­ses­sa on paljon suurem­pia ongelmia kuin tässä Kanadan varsin vaarat­tomas­sa sopimuksessa.

EU:n kyken­emät­tömyys päätök­si­in ei rajoitu kaup­pa­sopimuk­si­in. Koko maanosan on hal­vaan­nuk­sen tilas­sa. Euroop­pa joutuu kat­so­maan sivus­ta, kun muu maail­ma ryn­nii ohi. Paikalleen jämähtäneestä Euroopas­ta ei myöskään ole kauan puo­lus­ta­maan niitä euroop­palaisia arvo­jakaan. Tästä ajas­ta tul­laan vielä kir­joit­ta­maan varoit­tavia analyyseja.

 

Pahiten jäsen­val­tioiden keskinäis­es­tä kyräilystä kär­sii Euro-alue. Asi­aa pahen­taa Sak­sas­sa val­taan nous­sut outo moral­isti­nen talouden oppisu­un­ta, jon­ka mukaan talous ter­ve­htyy työt­tömyyt­tä nos­ta­mal­la – yleen­sä makro­talous­poli­ti­ikan tavoit­teena on pitää pyörät pyörimässä. Sak­salaisia myös kauhis­tut­taa niin paljon pelko, että Etelä-Euroopan lus­mu­val­tiot pää­sevät varas­ta­maan sak­salais­ten raho­ja, että he kaata­vat mielu­um­min ämpäril­lisen maitoa maa­han kuin anta­vat siitä litran pois.

Bri­tan­ni­as­sa oli ensim­mäisen maail­man­so­dan jäl­keen val­lal­la vähän saman­lainen suun­taus, kun talous­moral­is­min nimis­sä palautet­ti­in pun­taa kul­takan­taan. Seu­rauk­se­na oli talouden pitkäaikainen alamä­ki ja Bri­tann­ian suur­val­ta-ase­man menetys.

Euro edel­lyt­täisi ehdot­tomasti yhteisiä päätök­siä euroalueen talous­poli­ti­ikas­ta. Täl­lä en tarkoi­ta, että ali­jäämä­maid­en pitää lisätä työt­tömyyt­tään vaan että yli­jäämä­maid­en pitää har­joit­taa ekspan­si­ivista talous­poli­ti­ikkaa. Muuten talous ajau­tuu vaar­al­lisen deflaatioon.

Suh­dan­tei­den elvyt­tämi­nen on jäänyt Euroopan Keskus­pankin huolek­si. Olisi parem­pi elvyt­tää talout­ta kor­jaa­mal­la teitä ja rak­en­ta­mal­la asun­to­ja kuin pitämäl­lä korkoa vaar­al­lis­es­ti nol­las­sa – vaar­al­lis­es­ti, kos­ka se ruokkii kuplat­alout­ta. Sitä pait­si investoin­tien kaut­ta elvyt­tämi­nen toisi edes niitä asun­to­ja ja parem­pia teitä.

Yhteis­val­u­u­tan olois­sa jokaisen maan kan­nat­taa yrit­tää saavut­taa kil­pailue­t­ua mui­hin euro­mai­hin mai­hin palkanko­r­fo­tuk­sia hillit­semäl­lä tai jopa palkko­ja alen­ta­mal­la, kuten Suo­mi teki kil­pailukykysopimuk­ses­sa. Jos maal­la on oma val­u­ut­ta, kuten vaikka­pa Ruot­sil­la, palkka­malt­ti johtaisi vain val­u­u­tan arvon vahvis­tu­miseen, mikä söisi tavoitel­lun kilpailukykyhyödyn.

Euron sisäl­lä yksi maa voi Sak­san esik­erkkiä seu­rat­en paran­taa ase­maansa mui­ta maltil­lisem­mil­la palkanko­ro­tuk­sil­la, mut­ta jos kaik­ki yrit­tävät samaa, lop­putu­lok­se­na on vain maanosan vaipumi­nen deflaa­tion kaut­ta talous­la­maan. Mei­dän kil­pailukykysopimuk­semme on  osa tätä mekanis­mia. Suomen kannal­ta kil­pailukykysopimus oli tarpeelli­nen, kos­ka yhteistä poli­ti­ikkaa ei ole, mut­ta olisi kaikkien kannal­ta parem­pi, jos täl­laisia palkko­jen alen­tamis­sopimuk­sia ei tarvit­sisi tehdä.

Vaik­ka inflaa­tio on ikävä asia, sen vas­tako­h­ta eli hin­to­jen laskukierre eli deflaa­tio on vielä tuhoisam­paa. Kos­ka pankkien anto­lain­ausko­rko ei voi men­nä negati­ivisek­si, investoin­tien kannal­ta keskeinen reaa­liko­rko jää väistämät­tä liian korkeak­si. Investoin­te­ja kan­nat­taa lykätä, kos­ka ensi vuon­na saman saa halvem­mal­la. Näin se lama syntyy.

Euroalueel­la pitäisi koordi­noi­da sekä finanssipoli­ti­ikkaa että palkkapoli­ti­ikkaa, vaik­ka joidenkin oppi­en mukaan palkkapoli­ti­ik­ka ei kuu­lu valtioille.

Paljon on taivastel­tu sitä, kuin­ka suuria sum­mia kuluu Kreikan talouden tukemiseen. Ne rahat ovat pieniä ropo­ja ver­rat­tuna siihen, paljonko keskinäisen kyräi­lyn vuok­si tyre­htynyt talouskasvu mak­saa joka vuosi.

Eikä Kreikan rankaisem­i­nen pakot­ta­mal­la maa jät­ti­tyt­tömyy­teen edes auta raho­jen saamises­sa takaisin. Jos viulisti on velkaa sin­ulle, älä nyt ainakaan mene mak­su­jen vauhdit­tamisek­si katkaise­maan tältä vasem­man käden nimetöntä.

Talous­no­belisti Paul Krug­man on haukkunut euroop­palaisia ekon­o­mis­te­ja lähin­nä idiooteik­si, kun nämä tieten tah­toen aja­vat maanosan lamaan. Tähän loukkaan­tuneet talousti­eteil­i­jät ovat vas­tan­neet, ettei Krug­man ymmär­rä niitä rajoituk­sia, joi­ta euroop­palainen päätök­sen­teko­jär­jestelmä aiheut­taa talous­poli­ti­ikan arkkitehdeille.

Tästä juuri on kyse. Euroop­palainen päätök­sen­teko­jär­jestelmä tulee meille todel­la kalliiksi.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä