Saraksen tilan maiden lunastus Vantaalla

Kim­mo Oksa­nen kir­joit­ti 1.9. HS:n pääkir­joi­tus­sivul­la, kuin­ka epäoikeu­den­mukaises­ti Van­taa kohtelee Sarak­sen tilan omis­tavaa perikun­taa, jon­ka mai­ta on tarkoi­tus lunas­taa asun­to­tuotan­toon 43,4 hehtaaria Van­taal­la. Kyse ei ole perikun­nan halus­ta säi­lyt­tää maati­la maati­lana, vaan rahas­ta. Van­taa on tar­jon­nut maat­alouskäytössä olleesta maas­ta 55 000 euroa hehtaar­il­ta, mut­ta perikun­ta halu­aa 265 000 euroa hehtaarilta.

Kim­mo Oksasen mielestä on epäoikeu­den­mukaista, että Van­taa halu­aa maapo­h­jan arvon­nousun itselleen.

Olen muis­tavinani, että Helsin­gin Sanomis­sa on aika ajoin kehut­tu Oulun maapoli­ti­ikkaa; sitä miten paljon­parem­paan asun­topoli­ti­ikkaan se on johtanut. Van­taa seu­raa tässä Oulun esimerkkiä.

Jot­ta ymmärtäisi mitä on tapah­tu­mas­sa, on muis­tet­ta­va, että tuon maati­lan arvo raken­nus­maana on TÄYSIN Van­taan ja val­tion yhdessä rahoit­ta­man Kehäradan ansio­ta. Ilman Kehärataa maati­lan paras käyt­tö­muo­to olisi ilmeis­es­ti edelleen maanvil­jelys. Joitain omakoti­tont­te­ja tilas­ta voisi ehkä lohkoa, mut­ta niistä mak­set­taisi­in yhtä paljon kuin Nur­mi­järvel­lä eli ei juuri mitään. Ilman kehärataa Van­taan tar­joa­ma 55 000 euroa hehtaar­il­ta olisi jopa yli­hin­ta, kos­ka ei maat­alous­maa niin arvokas­ta ole.

Jos Van­taan rak­en­ta­ma kehära­ta on tuon arvon­nousun tuot­tanut, tun­tu­isi oikeu­den­mukaiselta, että arvon­nousu kuu­luisi Van­taalle. Tämä ei ole vain oikeu­den­mukaista, se on myös järkevää.

Jos infrain­vestoin­neista koitu­va hyö­ty menisi lyhen­tämät­tömänä maan­omis­ta­jille, kun­nal­la ei olisi rahaa tehdä noi­ta investoin­te­ja. Niitä tulisi paljon vähem­män ja kaupungeista tulisi paljon huonom­pia. On järkevää, että investoin­te­ja voidaan rahoit­taa niiden tuot­ta­mal­la hyödyllä.

Huo­mat­takoon, että Van­taa osti joitakin vuosia sit­ten raaka­maa­ta val­ti­ol­ta huo­mat­tavasti korkeam­paan hin­taan kuin mitä se nyt tar­joaa perikun­nalle. Päämin­is­teri Van­hanen perusteli tätä sil­lä, että val­tio on kuitenkin osal­lis­tunut Kehäradan rak­en­tamiseen. Kyl­lä, val­tio on tässä asi­as­sa aivan eri asi­as­sa kuin yksi­tyiset maan­omis­ta­jat, jot­ka eivät ole rahoit­ta­neet ratain­vestoin­tia mitenkään.

Jos olisi tapana, että yhteiskun­nan tekemät kaavoitus­päätök­set ja investoin­nit voivat satak­er­tais­taa jonkun omaisu­u­den arvon ja tuot­taa val­tavia ansiot­to­mia voit­to­ja, altistaisi se sekä kaavoituk­sen että investoin­tipäätök­set vakavasti kor­rup­ti­olle. Sitä on myös Helsin­gin seudul­la nähty.

On ker­takaikki­nen väärinkäsi­tys, että kaavoitushyö­ty­jen leikkaami­nen yhteiskun­nalle olisi jotenkin sosial­isti­nen tai peräti kom­mu­nisti­nen aja­tus. Se on pääsään­tö kehit­tyneis­sä markki­na­t­alouk­sis­sa. Ansiot­tomien voit­to­jen jakelu hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä sopiville tahoille on käytän­tönä yleen­sä vähem­män kehit­tyneis­sä maissa.

• Kaavoitushyö­dyn rahas­t­a­mi­nen yhteiskun­nalle. (Sveit­si)
• Arvon­nousun leikkaami­nen kiin­teistöverol­la (Yhdys­val­lat)
• Kiel­to kaavoit­taa kaupunki­maista asu­tus­ta muulle kuin yhteiskun­nan omis­ta­malle maalle, minkä jäl­keen maakaupoista onkin help­po keskustel­la (eräät Sak­san osavaltiot)

Jos­sakin päin Espan­jaa on käytössä suun­nat­tu kiin­teistövero. Jos yhteiskun­ta rak­en­taa vaikka­pa uuden metropy­säkin, sen ympäristössä kiin­teistöveroa nos­te­taan suun­na­tusti ja nuo rahat käytetään investoin­nin rahoit­tamiseen.  (Olen kuul­lut tämän tiedon suullis­es­ti jostain alan esitelmästä, enkä ole vahvis­tanut sitä mis­tään lähteestä.)

On myös kysyt­ty, mik­si vain maan­omis­ta­jil­ta per­itään maan arvon nousu, mut­ta ei asun­to­jen omis­ta­jil­ta. Kysymys on aiheelli­nen. Esimerkik­si Kru­unusil­lat tuot­ta­vat maan­omis­ta­jille ja asun­to­jen omis­ta­jille yhteen­sä niin paljon arvon­nousua, että koko ratikkay­htey­den olisi saanut rahoite­tuk­si sil­lä. Tästä arvon­nousus­ta kaupun­ki pystyy kuitenkin rahoit­ta­maan itselleen alle puo­let. Jos arvon­leikkausvä­li­neenä olisi kiin­teistövero, kuten Yhdys­val­lois­sa, se kohdis­tu­isi tietysti myös van­hoi­hin asuntoihin.

Jokin infrasin­vestoin­ti voi nos­taa asun­to­jen hin­to­ja korkein­taan kym­me­nil­lä pros­en­teil­la, mut­ta maan arvo voi kaavapäätök­sel­lä satakertaisua.

Jos olisi käytän­tönä, että kiin­teistövero perus­tu­isi maan todel­liseen arvoon, moni kaupunkia paran­ta­va investoin­ti tulisi kaupungille kan­nat­tavak­si ja saisimme paljon parem­pia kaupunkeja.

= = =

(Tämä kir­joi­tus tulee kak­si viikkoa myöhässä, kos­ka on ollut muu­ta tekemistä. Min­ul­la on muitakin viivästyneitä kir­joituk­sia odottamassa.)