Mihin kysymykseen perustulokokeilu vastaa?

Malli, jota perus­tu­lokokeilus­sa kokeil­laan, olisi koko väestöön sovel­let­tuna noin 15 mil­jar­dia euroa ali­jäämäi­nen. En pysty laske­maan tarkasti eikä kan­na­ta laskeakaan: olen­naista on, että tämä on jär­jet­tömästi alijäämäinen

Oike­as­sa perus­tu­lo­ma­llis­sa perus­tu­lo ei todel­lakaan pienene, vaik­ka ansio­tu­lot kas­va­vat, mut­ta vero­tus alkaa ensim­mäis­es­tä ansai­tus­ta eurosta. Sik­si oikea perus­tu­lo ei tuo net­to­tu­lo­ja lisää keskimääräistä palkkaa ansaitseville.

Tässä kokeilus­sa vero­tus säi­lyy ennal­laan. Jos pääsee 4 000 euron kuukausi­pal­ka­lla töi­hin, ansait­see 560 euroa net­tona enem­män kuin samaa työtä viereisel­lä sorvil­la tekevä. Meil­lä ei ole varaa lisätä jokaisen ansio­tu­lo­ja saa­van ansio­ta 560 eurol­la kuussa.

Tältä osin kokeil­ta­va malli vas­taa niitä syyt­teitä, joi­ta perus­tu­loa vas­taan ovat esit­täneet ne, jot­ka eivät ymmär­rä, miten perus­tu­lo toimii.

Mik­si näin hölmöä mallia kokeillaan?

Kos­ka kokeeseen osal­lis­tu­mi­nen perus­tuu sat­un­naisotan­ta­an ja pakol­lisu­u­teen. Oikea perus­tu­lo­ma­lli on joidenkin kannal­ta nyky­istä edullisem­pi ja tois­t­en kannal­ta nyky­istä epäedullisem­pi. Sik­si kokeeseen jou­tu­mi­nen voisi myös heiken­tää henkilön asemaa.

Sosi­aalipoli­it­tisia kokei­ta ei voi jär­jestää niin, että kokeeseen osal­lis­tu­ja joutuu muu­ta väestöä huonom­paan ase­maan. Lääketi­eteel­li­sis­sä kokeis­sa koeryh­mä ja ver­tail­uryh­mä saa­vat eri­laista hoitoa, eikä siinä nähdä ongel­maa, mut­ta siinähän onkin kyse vain ter­vey­destä ja elämästä, kun tässä on kyse sen­tään rahasta.

Minä olisi tehnyt otan­nan niin, että osal­lis­tu­mi­nen olisi ollut vapaae­htoista. Vapaae­htoisek­si ilmoit­tau­tuneista puo­let arvot­taisi­in kokeeseen mukaan ja toinen puoli jäisi sen ulkop­uolelle. Molem­mat joukot oli­si­vat olleet arvon­nan ansios­ta keskenään saman­laisia, vaik­ka tietysti valikoi­tu­misen joh­dos­ta eri­laisia kuin koko väestö, joten näitä koh­ta joukkoa ver­taa­mal­la olisi ratkaistu vapaae­htoisu­u­teen liit­tyvän valikoi­tu­misen ongel­ma. Olisi voitu kokeil­la real­is­tista perus­tu­lo­ma­llia täl­laisen jät­tikalli­in sijasta.

Aika voimakkaasti valikoitunut on myös tämä työ­markki­nat­uen saa­ji­in rajat­tu joukko.

Mitä täl­lä tutkimuk­sel­la sit­ten voidaan osoittaa?

Mikro­ta­sol­la voidaan osoit­taa, hakeu­tu­vatko ihmiset enem­män töi­hin, jos se on hei­dän kannal­taan nyky­istä kan­nat­tavam­paa. Jos eivät hakeu­tu edes näin ylim­i­toitet­tu­jen kan­nus­timien vuok­si, on se selvä tulos. Jos he hakeu­tu­vat, tulos on help­po kysede­nalais­taa sil­lä, ettei täl­lainen perus­tu­lo­ma­lli ole sovel­let­tavis­sa koko väestöön.

Sitä ei voi­da selvit­tää, saisiko perus­tu­lo jotkut laiskot­tele­maan ja vähen­tämään työ­panos­taan, kos­ka kenenkään työ­panos ei voi vähen­tyä perus­tu­lon vuok­si. Ovathan kaik­ki ovat lähtöti­lanteessa työttömiä.

Oikeaan perus­tu­loon näh­den ongel­ma liit­tyy myös työ­markki­noiden toim­intaan. Jokainen ymmärtää, että kun aikanaan seiväshypyssä siir­ryt­ti­in teräs­seipäistä lasikui­tu­seipäisi­in se, paran­siko tämä hyp­pääjän mah­dol­lisu­ut­ta voit­taa mitali olympialai­sista, riip­pui ratkai­sev­asti siitä, siir­tyivätkö muutkin käyt­tämään lasikui­tu­seivästä. Sama kos­kee työ­markki­noi­ta. Oikea perus­tu­lo merk­it­see automaat­tista tukea pieni­palkkaisille. Paran­taako tämä saa­jan työ­markki­na-ase­maa riip­puu ratkai­sev­asti siitä, saa­vatko muutkin perustuloa.

Perus­tu­lon muo­dos­sa mak­set­ta­va mata­la­palkkatu­ki muut­taa kaiken jär­jen mukaan työ­markki­noiden tas­apain­oa. Voisi olet­taa, että mata­lan tuot­tavu­u­den työte­htäviä tulisi tar­jol­la enem­män, mikä paran­taisi työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia vähän koulutet­tu­jen kohdal­la. Tämä jää nyt ole­tuk­sen varaan, kos­ka perus­tu­lon vaiku­tus­ta työ­markki­noiden tas­apain­oon ei pystytä tutkimaan.

Kah­den vuo­den määräaikainen kokeilu ei ker­ro, miten perus­tu­lo vaikut­taisi koko elämää koske­vi­in val­in­toi­hin. Kukaan ei tämän kokeilun innot­ta­mana lähde lam­mas­far­marik­si aidon­paa elämää etsimään.