Anttilan konkurssi: verkkokauppaostajan oikeusturva

Se, että verkkokaup­pa-asi­akkaat menet­tävät rahansa saa­mat­ta tavaraa Antti­lan men­tyä konkurssi­in, on tilanteena kohtu­u­ton. Jos laki toimii näin, on lakia muutet­ta­va. Ei voi edel­lyt­tää, että verkkokaup­po­jen asi­akkaat oli­vat ennenos­tos­ta velvol­lisia tutus­tu­maan yhtiön taloudel­liseen tilanteeseen, ei ole oikein tästä maailmasta.

Kos­ka olin tehnyt tästä asi­as­ta twi­itin, min­ut kut­sut­ti­in Ylen aamuTV:seen asi­aa taivastelemaan.

Esitin, että lakia on muutet­ta­va niin, että raha ja tavara vai­h­ta­vat omis­ta­jaa samanaikaises­ti. Kos­ka myyjä ei tavaraa ehkä vielä omista ja kos­ka sen lähet­tämis­es­tä aiheutuu kulu­ja, joi­ta konkurssipesä ei voi hoitaa, kätev­in­tä on, että raha siir­tyy myyjän omis­tuk­seen vas­ta, kun tavara on toimitet­tu. Tämän hallinnoi­imisek­si voisi olla erilli­nen jär­jeste­lytili, jos­ta myyjä voi siirtää rahaa oma­lle tililleen sit­ten kun tavara on vai­h­tanut omistajaa.

Juk­ka Kemp­pisen mielestä puhuin aivan pehmeitä. En tiedä, ymmär­sikö hän mitä sanoin, kos­ka hän ryhtyi ker­tomaan kauhutari­noi­ta, kuin­ka konkurssi­in menevä yrit­täjä yrit­tää myy­dä kalli­in mer­sun­sa pilkkahin­taan kak­si vuo­ti­aalle tyt­tärelleen. Min­un on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä täl­lä on sen min­un jär­jeste­lytiliehdo­tuk­sen kanssa. Ensik­sikin en esit­tänyt, että tavara vai­h­taisi omis­ta­jaa etu­a­jas­sa vaan että raha vai­h­taa omis­ta­jaa vas­ta kun tavara toimite­taan. Vaik­ka oloisin esit­tänyt, että tavara vai­h­taa omis­ta­jaa, kun se on mak­set­tu, lie­nee yksinker­taista erot­taa omaisu­u­den myymi­nen lähipi­ir­ille pilkkahin­taan net­tikau­pas­ta, jos­sa kaikil­la on ollut mah­dol­lisu­us ostaa tavara lis­tas­sa ole­val­la hinnalla.

Kemp­pisen ratkaisu oli juris­tille tyyp­illi­nen. 200 euron hin­taisen tavaran saa omak­seen viimeistään hov­ioikeuskäsit­te­lyn jäl­keen, kun­han palkkaa itselleen kalli­in ja taita­van asiana­ja­jan.   Vain juristi voi ajatel­la, että on järkevää mak­saa asiana­ja­jalle viisi ton­nia jutus­sa, jos­sa intres­si on 200 euroa ja että asia on sil­lä selvä, jos saa tilaa­mansa hääpu­vun pari vuot­ta häi­den jälkeen.

Lakia on muutet­ta­va taval­la tai toisel­la, ihan sama miten, kun­han epäko­h­ta saadaan korjatuksi.

Huo­mat­takoon kuitenkin, että mah­dolli­nen lain­muu­tos tur­vaa vain niiden ase­man, jot­ka tekevät ostok­sen­sa koti­mai­sista verkkokaupoista. Ulko­maisia verkkokaup­po­ja käyt­tävien ase­ma on kiin­ni näi­den maid­en lainsäädännöstä.

   Kulut­ta­jan oikeut­ta palaut­taa osta­mansa tuote konkurssi­ti­lanteessa on jo vähän vaikeampi toteut­taa, joskaan ei ehkä mah­do­ton­ta. Posti esimerkik­si voi kieltäy­tyä kul­jet­ta­mas­ta tavaroi­ta takaisin, jos laskulle ei löy­dy enää mak­sa­jaa. Jos ostaa kuusi eri­laista hamet­ta aiko­muk­se­na palaut­taa niistä viisi, voi yhtäkkiä tode­ta ole­vansa kuu­den hameen onnelli­nen omistaja.