Euroopan Unionia pitää nyt vahvistaa

Viime vuosi­na minus­ta on ajoit­tain tun­tunut siltä, että voisi olla hyvä, jos britit lähti­sivät EU:sta.

EU:n piti olla suo­ja maail­man kylmiä tuu­lia vas­taan ja puo­lus­taa sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, sivistys­tä ja kaikkea sel­l­aista, joi­ta vah­va val­tio pystyy tar­joa­maan vastapain­ona raaoille markki­navoimille. Tämän takia äänestin vuon­na 1994 jäsenyy­den puoles­ta. Hajanaise­na Euroop­pa ei voisi markki­navoimille mitään.

EU ei ole täyt­tänyt alku­unkaan näitä odotuk­sia, ja se on pitkälti brit­tien syytä.  He ovat vas­tus­ta­neet jok­seenkin kaikkea ylikansal­lista päätöksentekoa.

EU kyl­lä päät­tää nau­ret­ta­van yksi­tyisko­htais­es­ti asioista, jot­ka pitäisi jät­tää kansal­liseen hark­in­taan, mut­ta ei isoista asioista, joista sen kuu­luisi päät­tää. Ensim­mäi­nen ongel­ma on raivos­tut­ta­va ja jälkim­mäi­nen katastrofi.

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan puo­lus­tamisek­si olisi aivan keskeistä lopet­taa EU- maid­en väli­nen verokil­pailu.  Pitäisi päät­tää ainakin yri­tysvero­tuk­sen peri­aat­teista ja min­imiverokan­noista. Tämän Britit ovat kaata­neet, kos­ka heille oman par­la­mentin suvereenisu­us vero­tus­ta koske­vis­sa päätök­sis­sä on pyhä asia. Magna Char­tas­sa vuodelta 1215 ei ole EU:ta koske­vaa poikkeusta.

Voisiko EU:sta tul­la ilman brit­te­jä se euroop­palais­ten arvo­jen puo­lus­ta­ja, joka siitä piti tul­la, vai nouseeko esteek­si uusia jar­rut­ta­jia ja kuu­luuko Suo­mi niihin?

Teol­lisu­us­val­tioil­la on kiire estää kansan jakau­tu­mi­nen köy­htyvään enem­mistöön ja vauras­tu­vaan vähem­mistöön. Muuten epä-älyl­lisiä purkauk­sia vaal­i­u­urnil­la tulee lisää. Ronald Trumpin nousu pres­i­dent­tiehdokkaak­si on osa tätä ilmiötä.

On paradok­saal­ista, että EU:ta vas­taan ovat kään­tyneet juuri ne glob­al­isaa­tion häviäjät, joi­ta sen piti puolustaa.

Brit­tien ero pitää nähdä vaka­vana varoituk­se­na, mut­ta siihen pitää reagoi­da palaut­ta­mal­la EU:n toim­intakyky ja voit­taa sitä kaut­ta kansalais­ten hyväksyntä.

Yksimielisyys- ja määräen­em­mistösään­nök­siä on lieven­net­tävä, jot­ta EU:sta tulisi päätöksentekokykyinen.

Vaik­ka mekin voimme kär­siä siitä, että joskus tehdään jotain, jota emme kan­na­ta, eniten kär­simme siitä, ettei tehdä mitään.  

On kar­sit­ta­va EU:n sään­telystä pois nau­ret­ta­vat pikkuasiat.

Jokainen elin pyrkii laa­jen­ta­maan val­taansa alem­pi­en elin­ten kus­tan­nuk­sel­la. Jäsen­val­tiot valvo­vat EU:n val­lan­halua, mut­ta niiden tar­mo ei riitä pieni­in asioi­hin. Sik­si EU on pystynyt laa­jen­ta­maan val­taansa pienis­sä, mut­ta ei isois­sa asiois­sa, joista sen tulisi päättää.

Jos jokin asia annetaan EU:n päätet­täväk­si, vas­taa­va kansalli­nen hallinto on purettava. 

Kai Mykkä­nen on valit­tanut, että EU halu­aa tur­va­ta ran­nikkovesien suo­jelua Suomes­sakin, vaik­ka Suomes­sa asi­aa tur­vaa jo nyt mon­ta koti­maista tahoa maakun­takaavoista alka­en. Mik­si Suo­mi ei ole karsin­ut hallintoa asi­as­sa, jon­ka EU on ottanut huole­hti­ak­seen? Onhan ran­nikkovesien suo­jelu mitä ilmeisem­min asia, joka ei ole vain kunkin maan oma asia.

Euroalueen pitää pystyä päät­tämään yhteis­es­tä talouspolitiikasta

Euron epäon­nis­tu­mi­nen johtuu kyvyt­tömyy­destä ylikansal­lisi­in päätök­si­in, joi­ta ilman se pyrkii ajau­tu­maan deflaa­tioon ja sitä kaut­ta lamaan. Tähän johtaa se, että kaikkien euro­maid­en kan­nat­taa tavoitel­la mui­ta pienem­pää inflaatiota.

Sak­sa aloit­ti nos­ta­mal­la kil­pailukykyään palk­ka-alel­la. Se hyö­tyi siitä val­tavasti samal­la, kun se aiheut­ti suuria vaikeuk­sia muille euro­maille. Nyt maa toisen­sa jäl­keen on tur­vau­tu­mas­sa samaan lääk­keeseen – sitähän Suomen kil­pailukykysopimuskin tarkoit­taa – mut­ta koko Euroalueeseen sovel­let­tuna tämä johtaa vain deflaa­tioon ja lamaan. Kaikkien kil­pailukyky ei voi kohen­tua suh­teessa muihin.

Euroalueen sisäistä epä­tas­apain­oa tulisi oikaista nos­ta­mal­la palkko­ja ylijäämämaissa.

Sak­san toim­inta on pitkään rikkonut euroalueen sään­töjä, joiden mukaan maan on toimit­ta­va niin, ettei sen vai­h­to­taseen yli­jäämä nouse liian suurek­si. Tuot­taa­han yhden yli­jäämä muille ali­jäämää. Sak­san toim­intaan ei kuitenkaan uskalleta puuttua.

Yhteis­val­u­ut­ta edel­lyt­tää talous­poli­ti­ikan koor­di­naa­tio­ta  — ei vain ali­jäämä­maid­en rahankäytön suit­simista vaan myös yli­jäämäis­ten­maille velvol­lisu­ut­ta ekpan­si­iviseen finanssipolitiikkaan.

Jos tähän ei ole valmi­ut­ta, on parem­pi luop­ua koko eurosta, niin kipeä toi­mi kuin se olisikin. Ilman finanssipoli­ti­ikan koor­di­naa­tio­ta euro aiheut­taa pysyvän laman.

Kansal­liset vaalit samaan aikaan.

Jos­sain EU:n jäsen­val­tios­sa aina on menos­sa vaa­likam­pan­ja, joka pakot­taa lykkäämään päätök­siä. Pitäisi päästä siihen – vaik­ka vapaae­htois­es­ti —  että vaalit ovat samanaikaisesti.

EU:n omas­ta sisäis­es­tä kielestä päästävä eroon.

EU-byrokra­tia on kehit­tämässä kieltä, jos­sa ei ole vain uusia sano­ja vaan myös uusia merk­i­tyk­siä van­hoille sanoille. Tek­ste­jä pystyvät ymmärtämään vain tähän salakieleen vihkiy­tyneet. Tämä kehi­tys on pysäytet­tävä, kos­ka se eristää EU:n kansalaisistaan.

= = = =

Olisi katas­trofi, jos EU hajoaisi, mut­ta näivet­tyvä ja päätök­sen­tekokyvytön EU saat­taa olla vielä tätäkin tuhoisampi.

Demokra­tia ei kestä talouske­hi­tys­tä, jos­sa suuri enem­mistö kokee itsen­sä häviäjäk­si. Sik­si tarvi­taan vah­vaa Euroopan Unio­nia, joka pystyy toim­i­maan glob­al­isaa­tion ja markki­na­t­alouden kylmiä lake­ja vas­taan niin kuin hyv­in­voin­ti­val­tiot vielä 30 vuot­ta sit­ten pystyivät ja jota esimerkik­si ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista kannattaa.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvale­hdessä. Se on lähetet­ty 30.6. minkä halu­an ker­toa lähin­nä sik­si, että kir­joituk­set tästä aiheesta van­henevat nopeasti.