Puheeni valtuustossa AM-ohjelmasta

(Todel­li­nen puhe oli vähän lyhyem­pi neljän min­uutin aikara­joituk­sen vuoksi)

Tämä asun­topoli­it­ti­nen keskustelu on ollut melko ide­ol­o­gista. Ide­olo­giois­sa ei ole mitään vikaa, mut­ta asun­tokysymys on myös voimakkaasti talous­te­o­reet­ti­nen. Joskus aat­teel­lis­es­ti oikean­su­un­taisil­ta kuu­losta­vat toimet johta­vat tosi­asi­as­sa aivan eri suuntaan.

Asumisen korkea hin­ta on aikamme suurimpia sosi­aal­isia vääryyk­siä. Tämä osa Paa­vo Arhin­mäen retori­ikkaan pain­ot­tuneessa puheessa oli aivan totta.

Asumisen hin­ta on nous­sut nimeno­maan Helsingis­sä. Jos ver­rataan asun­to­jen hin­take­hi­tys­tä koko maan keskimääräiseen, hin­nat ovat nousseet Helsingis­sä ja vain Helsingis­sä. Espoos­sa ja Van­taal­la hin­nat ovat nousseet suun­nilleen samaan tahti­in koko maan kanssa, ja kehyskun­nis­sa jopa selvästi koko maa­ta hitaammin.

Olem­meko siis epäon­nis­tuneet? Niin kum­malliselta kuin se kuu­lostaakin, tämä on osoi­tus Helsin­gin onnis­tu­mis­es­ta suh­teessa naa­purei­hin­sa ja suh­teessa koko maa­han.  Olemme tehneet Helsingistä niin hyvän ja houkut­tel­e­van, että aivan liian monia halu­aisi Helsinki­in asumaan. Liian moni suh­teessa asun­to­jen määrään. Asun­to­jen hin­to­ja ei saa alas kuin joko tekemäl­lä Helsingistä huonom­man paikan asua tai rak­en­ta­mal­la asun­to­ja lisää – ja hyvin paljon.

Asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen Helsinki­in tar­joaa myös koko Suomelle tien ulos taloudel­lis­es­ta kurimuk­ses­ta. Kaikkial­la maail­mas­sa talouskasvu keskit­tyy kaupunkei­hin – nimeno­maan suuri­in kaupunkeihin.

Tääl­lä on keskustel­tu lähin­nä asun­to­jen hallinta­muo­to­jakau­mas­ta. Kuin­ka paljon raken­netaan ARA-tuotan­toa, välimuo­toa (mm. Hitas ja ASO-asun­not) ja kuin­ka paljon kovan rahan tuotantoa.

Tässä uno­hde­taan, että suuri osa helsinkiläi­sistä asuu van­hois­sa asun­nois­sa ja näistä eri­tyis­es­ti van­hois­sa vapaara­hoit­tei­sis­sa asun­nois­sa. Koko Kallio ja Vallila esimerkik­si koos­t­uu van­hoista kovan rahan asunnoista.

Rak­en­ta­mal­la 500 ARA-asun­toa enem­män, aute­taan 500 hyväon­nista asun­tokun­taa, mut­ta rak­en­ta­mal­la ylipään­sä paljon lisää asun­to­ja, aute­taan kaikkia, kos­ka se vaikut­taa hin­tata­soon ja kaikkien asumiskustannuksiin.

Tässä ohjel­mas­sa on lisät­ty varovais­es­ti kovan­ra­han tuotan­non osu­ut­ta. Hyväksyn tämän muu­tok­sen, kos­ka se helpot­taa lisäämään asun­to­tuotan­non kokon­ais­määrää. Jos soveltaisimme vasem­mis­toli­iton suosit­ta­maan 1/3,  1/3 , 1/3 pain­o­tus­ta, kaupun­gin rahat lop­puisi­vat jo 5000 asun­nos­sa. Sen seu­rauk­se­na asun­to­jen hin­nat nousi­si­vat vielä lisää, mikä olisi suuri vääryys kaikkia niitä kohtaan, jot­ka eivät kuu­luisi siihen onnel­lis­ten joukkoon, jot­ka onnis­tu­isi­vat saa­maan ARA-asun­non itselleen.

Olen ollut van­has­taan Hitas-sään­te­lyn vank­ka kan­nat­ta­ja, mut­ta on myön­net­tävä että aika ja rahamarkki­noiden kehi­tys ovat aja­neet ohi Hitas- sään­telystä kum­malli­sine arpa­jaisi­neen. Pidän out­ona, että ohjel­mas­sa kehote­taan etsimään Hitas-jär­jestelmälle kor­vaa­jak­si uut­ta, kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen jär­jestelmää. Pelkään­pä, ettei sel­l­aista ole mah­dol­lista kek­siä.  Esitän tilalle kaupun­gin omis­ta­maa kovan­ra­han vuokratuotan­toa ‑tuol­laisia VVO-tason vuokria kuitenkin niin, että voit­to näistä menee kaupungille käytet­täväk­si uusien vuokrat­alo­jen rahoit­tamiseen. HITAS aut­taa tosi­asi­as­sa vain ensim­mäistä osta­jaa, mut­ta vuokra-asun­noik­si raken­netut pysyvät vuokra-asuntoina.

Helsin­gin ei pidä päästää ulkop­uolisia rahas­ta­maan asun­top­u­lal­la, kos­ka se ei tuo­ta lisää asun­to­ja niin kauan kuin pul­lonkaulana on tonttipula.

Sik­si en myöskään ymmär­rä näitä kymme­nen vuo­den ARA-lain­o­ja. Ne eivät tuo yhtään asun­toa lisää – pula on edelleen ton­teista ja kaik­ki rak­en­tuu – mut­ta avaa­vat sijoit­ta­jille tien hyö­tyä tonttipulasta.

Olen kokoomuk­sen kanssa aivan eri mieltä siitä, tarvit­sem­meko määräyk­siä, jol­la pyritään lisäämään per­hea­sun­to­jen tar­jon­taa. Asun­topoli­ti­ikan pitkä lin­ja on ollut suosia lap­siper­heitä. Näin pitää tehdä edelleen, vaik­ka muu tuot­taisi suurem­pia välit­tömiä voit­to­ja. Siitä olen samaa mieltä, että huonelu­vun sään­te­ly riit­tää, neliömäärien sään­te­ly ei ole tarpeellista.

Mut­ta takaisin asun­to­jen määrään. Yleiskaa­va päästää Helsinki­in 230 000 uut­ta onnel­lista helsinkiläistä. Yleiskaa­van tasol­la asi­at alka­vat olla kun­nos­sa, kun­han val­tu­us­to vain hyväksyy yleiskaavan.

On hyvä, että asun­to-ohjel­mas­sa asun­to­tuotan­toa lisätään nykyis­es­tä 5 500 asun­nos­ta 7 000 asun­toon vuodessa, mut­ta olisi parem­pi, että tar­jon­nan lisäys olisi vielä selvästi tätä suurempi

Kat­sokaa Ruot­si­in: Tukhol­ma laimin­löi asun­to­tuotan­toa pitkään ja nyt siel­lä asun­to­jen hin­to­jen nousu on vielä paljon suurem­paa kuin Helsingis­sä. Ongel­man kor­jaamises­sa Tukhol­mal­la on aivan eri vai­hde. Mik­si Ruot­sis­sa asun­to­tuotan­to pystyy reagoimaan kas­vavaan kysyn­tään, mut­ta meil­lä ei pysty?

Yksi seli­tys on se, että Ruot­sis­sa val­tio tukee Tukhol­man kasvun vaa­tivia raidein­vestoin­te­ja liki kymmenel­lä mil­jardil­la eurol­la. Me olemme ylen iloisia Raide-Jok­erista, mut­ta Ruotsin val­tion panos­tuk­set Tukhol­man kasvu­un ovat aivan eri luokkaa.

Ruot­sis­sa on ymmär­ret­ty kaupungis­tu­misen merk­i­tys. Ne jyrää meitin!