Tarvitaan vasemmistolaista markkinaliberalismia

Yhteiskun­tapoli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää voimakkaasti vasem­mis­to­laisen markki­nal­ib­er­al­is­min suuntaan.

Vasem­mis­to­laiseen suun­taan, kos­ka talouske­hi­tys on viemässä kohti kas­vavia tulo­ero­ja ja syr­jäy­tyvien pitkäaikaistyöt­tömien määrän kasvu­un. Sik­si poli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enem­mistön tuki. Sen näkee esimerkik­si kysyt­täessä, pitääkö tulo­ero­ja kas­vat­taa vai pienen­tää. Melkein kaik­ki vas­taa­vat, että niitä pitää pienen­tä, jopa enem­mistö kokoomuslaisista.

Markki­nal­ib­er­al­is­min suun­taan,  kos­ka vasem­mis­ton per­in­teiset toim­intata­vat eivät toi­mi nyky­maail­mas­sa. Tämän näkee esimerkik­si siitä, miten nopeasti vasem­mis­to­hal­li­tusten kansan­su­o­sio las­kee, kun oikeis­to­laiseen poli­ti­ikkaan kyl­lästyneet kansalaiset sil­loin täl­löin nos­ta­vat johtoon demar­i­hal­li­tuk­sen. Näin on käynyt Ran­skas­sa ja Ruot­sis­sa ja osit­tain myös Suomes­sa. Vasem­mis­to­hal­li­tuk­set eivät ole pystyneet alku­unkaan pitämään mitä ovat luvan­neet, kos­ka yrit­tävät soveltaa men­neen maail­man keino­ja. Euroopas­ta ei löy­dy tältä vuosi­tuhan­nelta yhtään esimerkkiä onnis­tuneesta vasem­mis­to­lais­es­ta hal­li­tuk­ses­ta, jos Lip­posen hal­li­tuk­sia ei pide­tä vasemmistolaisina.

Vasem­mis­to­lainen markki­nal­ib­er­al­is­mi tun­nus­taa markki­na­t­alouden voiman ja kyvyn tuot­taa inno­vati­ivisia ratkaisu­ja, mut­ta se pidät­tää yhteiskun­nalle oikeu­den puut­tua markki­na­t­alouden toim­intaan sen para­me­tre­ja säätämäl­lä.  Olisi silkkaa type­r­yyt­tä jät­tää markki­namekanis­min voima vain oikeis­to­lais­ten tavoit­tei­den haltuun.

Miten markki­nal­ib­er­al­isti­nen vasem­mis­to­laisu­us eroaa per­in­teis­es­tä vasemmistolaisuudesta?

Tun­tei­ta herät­tävin ero on, että markki­nal­ib­er­al­is­mi merk­it­see jous­tavia työ­markki­noi­ta, kos­ka ne merk­it­sevät korkeam­paa työl­lisyyt­tä ja korkeampi työl­lisyys on pait­si itsessään hyvä, se tukee hyv­in­voin­ti­val­tion ylläpitämistä. Vuosikym­menten saatossa kehite­tyt työelämän jäykkyy­det on alun perin tehty heikom­pi­en suo­jelemisek­si, mut­ta ovat kään­tyneet itseään vas­taan. En myöskään pysty näkemään mitään vasem­mis­to­laisu­ut­ta työssä ole­vien suo­jelus­sa työt­tömiä vastaan.

Markki­nal­ib­er­al­isti­nen vasem­mis­to pain­ot­taa demokra­ti­aa ja eduskun­nan val­taa säädet­täessä sosi­aalipoli­ti­ikan perusteista, kun per­in­teinen vasem­mis­to halu­aa antaa sosi­aalipoli­it­tisen lain­säädän­nön tosi­asi­as­sa työ­markki­na­jär­jestö­jen päätös­val­taan. Eduskun­ta edus­taa koko kansaa, työ­markki­na­jär­jestöt suuria yri­tyk­siä ja työssä olevia.

Per­in­teinen vasem­mis­to kan­nat­taa min­imi­palkkasäädök­siä ja lib­er­aali vasem­mis­to pro­gres­si­ivista tuloveroa ja perus­tu­loa.  Pro­gres­si­ivi­nen vero­tus on tyyp­illi­nen markki­na­t­alouden ohjauskeino. Se tuli ensim­mäisen Bri­tan­ni­aan lib­er­aalisen puolueen aloit­teesta. Nyky­isin työväen­li­ikekin on hyväksynyt sen sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan rin­nalle. Pro­gres­si­ivi­nen vero­tus leikkaa suuria ansioi­ta, mut­ta ei tasaa tulo­ero­ja pieni­palkkaisten ja vielä pieni­palkkaisem­pi­en välil­lä. Siihen tarvi­taan perus­tu­loa, mitä taas per­in­teinen työväen­li­ike ei hyväksy pien­i­t­u­lois­t­en tukimuo­tona. ”Pal­ka­lla on tul­ta­va toimeen”, vaik­ka se tarkoit­taa mon­en osalta, sitä, että jää kokon­aan ilman palkkaa.

Markki­nal­ib­er­aali vasem­mis­to hyväksyy sen, että julkises­ti rahoitet­tu­ja palvelu­ja voidaan tuot­taa yksi­ty­i­sis­sä yri­tyk­sis­sä, kos­ka päätök­sen­teko on niis­sä jous­tavam­paa kuin byrokraat­tis­es­ti johde­tuis­sa julk­i­sis­sa organ­isaa­tiois­sa. Oikeis­to­laiseen markki­nal­ib­er­al­is­mi­in erona on se, että halu­taan rahaa julk­isi­in palvelui­hin ja ymmärtää, että jois­sakin tapauk­sis­sa kil­pailu voi julk­i­sis­sa palveluis­sa johtaa pahasti met­sään. Tarvi­taan siis talousti­eteel­listä osaamista.

(Päätök­sen­tekokykyä julk­i­sis­sa organ­isaa­tiois­sa voi toki yrit­tää paran­taa, mut­ta per­in­teinen vasem­mis­to on vas­tus­tanut sitäkin.)

Ympäristökysymyk­sis­sä markki­nal­ib­er­al­is­mi kan­nat­taa hait­tavero­ja, esimerkik­si hiiliv­ero­ja ilmastopoli­ti­ikas­sa, kos­ka ne ovat ohjauskeinoina tehokkaampia kuin hallinnol­liset määräykset.

Talousosaami­nen dog­ma­tismin sijalle

Ote­taan esimerkik­si min­imi­palk­ka. Kysymys min­imi­palka­s­ta on mon­imutkainen. Yleen­sä siihen suh­taudu­taan hyvin ide­ol­o­gis­es­ti, mut­ta hyvää yhteiskun­taa raken­net­taes­sa ongel­ma on lähin­nä prag­maat­ti­nen. Tuot­taako se enem­män hyö­tyä kuin haittaa?

Min­imi­palkan kiis­tat­tomi­in hait­toi­hin kuu­luu rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den lisään­tymi­nen. Tämän vaiku­tuk­sen etumerk­istä on turha kiis­tel­lä: se lisää. Lähin­nä tieteel­lisek­si kiis­tak­si kuu­luu se, kuin­ka paljon min­imi­palk­ka lisää työt­tömyyt­tä. Jos vaiku­tus on vähäi­nen, min­imi­palkan hyödyt ylit­tävät sen hai­tat, sil­lä onhan myös yhteiskun­nalle halvem­paa, jos pieni­palkkaisia tuke­vi­in tulon­si­ir­toi­hin tarvit­see käyt­tää vähem­män rahaa. Talouden kasvu­vai­heessa min­imi­palkat edis­tävät luo­vaa tuhoa ja sitä kaut­ta kasvua ja vaurastumista.

Nykyti­lanteessa olisi selvästi parem­pi, että palkat määräy­ty­i­sivät nyky­istä markki­nae­htoisem­min ja jopa henkilöko­htaisem­min kunkin mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den mukaises­ti. Tämä ei heiken­täisi yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa, mut­ta toki se vaaran­taisi monia saavutet­tu­ja etu­ja (ja etuoikeuk­sia). Min­un ikäis­teni palkat lask­i­si­vat, mut­ta työl­lisyys paranisi.

Poli­it­tiselle päätök­sen­te­olle vähem­män tehtävää

Vaik­ka vasem­mis­to­lainen markki­nal­ib­er­al­is­mi kan­nat­taa nyky­istä voimakkaam­paa puut­tumista talouden toim­intaan, poli­it­tiselle päätök­sen­te­olle jää paljon vähem­män tehtäviä. Päätös perus­tu­lon tasos­ta kor­vaa kym­meniä, ellei sato­ja tapo­ja vaikut­taa tulon­jakoon ja päätös hiiliv­eron tasos­ta val­ta­van määrän nyky­isiä tukimuo­to­ja energiapolitiikassa.

= = = =

Kimmok­keen tälle kir­joituk­selle antoi HS julis­taes­saan Juhana Var­ti­aisen laitaoikeis­to­laisek­si. Yleen­sä laitaoikeis­to­lainen vas­tus­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa ja parhaim­mil­laan kan­nat­taa rotuerot­telua ja ulko­maalais­ten karkot­tamista. En ollut ilah­tunut Juhanan päätök­ses­tä siir­tyä demareista kokoomuk­seen, mut­ta ymmär­rän hänen tuskansa, kun hän näki läheltä, kuin­ka demar­it pikkuhil­jaa tuhoa­vat hyv­in­voin­ti­val­tion, jota luule­vat puo­lus­ta­vansa. En usko, että tilanne kokoomuk­ses­sa on olen­nais­es­ti parem­pi. Keinot ovat ehkä joil­tain osin mod­ern­im­mat (vaik­ka aika huonoa on talousosaami­nen myös kokoomuk­ses­sa), mut­ta parem­mista keinoista ei ole apua, jos päämäärä on väärä – jos hyv­in­voin­ti­val­tio todel­la halu­taan ajaa alas.