Rooma-Firenze, ensimmäinen päivä

Kir­joi­tan matkapäiväkir­jaa pyörä­matkaltani, joka lop­ul­ta suun­tau­tui Roomas­ta Firen­zeen. Min­un piti pitää tätä päiväkir­jaa matkan var­relta, mut­ta mukaani otta­mani tietokone kieltäy­tyi yhteistyöstä ja sik­si tämä ker­to­mus tulee näin jälkikä­teen – suun­nilleen ker­ran päivässä kuitenkin. Luk­i­joil­ta tässä menee tietysti osa jän­ni­tyk­ses­tä, kos­ka tietävät, että olen saa­punut elävänä takaisin. Halu­an kir­joit­taa matkois­tani main­os­taak­seni pyörä­matkailua hienona elämyksenä.

Pyöräni oli Rid­leyn maantiepyörä, jos­sa oli edessä triplavai­heet. Maantiepyörässä (kil­pafil­lari) ei ole pakkaria.

Tavarani min­ul­la on repus­sa, ohjaus­tanko­laukus­sa ja sat­u­lan alle kiin­nite­tyssä laukus­sa.  Olin harkin­nut sat­u­la­put­keen kiin­nitet­tävää laukkua, johon olisi voin­ut lait­taa yhdek­sän kiloa tavaraa, mut­ta päädyin rep­pu­un. Rep­pu on hel­teel­lä hiosta­va, mut­ta nyt oli huhtikuu. Repun hyvin puoli­in kuu­luu mon­ta taskua ja kak­si verkko­taskua, joi­hin voi lait­taa märik­si jäänyt­tä pyykkiä.

Suun­nis­tus­ta varten puhe­limes­sani oli Here-kar­tas­to ja lisäk­si pyörässä Garminin nav­i­gaat­tori, joka kerää matkas­ta kaiken tiedon: reitin, nousun ja laskun määrän, nopeu­den, kilo­metrit, läm­pöti­lan ja pulssin. Se myös ker­too mäen jyrkkyy­den pros­ent­teina. (En tiedä, onko jaka­jana hypotenu­usa vai vaaka­suo­ra kateet­ti, mut­ta sen merk­i­tys on pieni)

Tarkkaa reit­tisu­un­nitel­maa min­ul­la ei ollut, mut­ta Roomas­ta olisi tarkoi­tus suun­na­ta pohjoiseen Toscanaan ja mah­dol­lis­es­ti Firen­zeen saak­ka ja takaisin. Etsisin Google Mapsin avul­la mie­lenki­in­toisia teitä ja vähän suun­taisin myös tuulen mukaan, sil­lä olin­han lomaile­mas­sa ja matkailemassa.

Keskivi­ikko 13.4.2016

Finnairin puoli­ty­hjä kone toi ongelmit­ta Rooman ken­tälle. Kokosin fil­lar­in ja jätin kul­je­tus­laukun säi­ly­tyk­seen. Ennal­ta valit­tu reit­ti Roomaan löy­tyi helposti.

Olen siirtänyt jokakesäisen pyörä­matkani huhtiku­ulle nyt kun sään­nölli­nen työ ei häir­itse yrit­täjän almanakkaa.

Tarkoituk­seni on keskit­tyä tur­is­mi­in, val­oku­vauk­seen ja kevy­een liikun­taan. Aiem­mil­la matkois­sani pyöräi­ly on vienyt tilaa kahdelta edelliseltä.

Ensin olin ajatel­lut kiertää Rooman, mut­ta olin huo­man­nut Opencyclemap.org:issa Tiberin rantaa pitkin kulke­van pyöräre­itin. Se piti nähdä.

Reit­ti Roomaan oli help­po ja sik­si matkai­lu­mielessä tyl­sä. Vaik­ka itse Rooman alueel­la liikenne vaikut­ti lähin­nä kaoot­tiselta, pyöräl­lä ajo oli help­poa. Autol­la olisi ehkä vähän hermostuttanut.

Tiber-joen rantaa kul­ki todel­lakin baana-tasoinen pyörätie. Pyöräil­i­jöitä oli aika vähän, lenkkeil­i­jöitä sitä enem­män. Oli hienoa ajaa läpi Rooman his­to­ri­al­lisen keskus­tan vai­vat­tomasti joen rantaa pitkin, taisin käy­dä Vatikaaninkin puolella.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)

Hyvä­ta­soinen päällyste muut­tui huonok­si betoniksi ja lop­ul­ta kivi­laa­toik­si, joiden tärinä pakot­ti aja­maan hyvin hitaasti. Ital­ialainen mies pienen poikansa kanssa val­isti min­ua, että pyöräre­it­ti kul­kee vähän ylem­pänä kadun vart­ta pitkin. Mitään opas­tus­ta ei ollut ollut asiasta.

Ensim­mäi­nen takaisku matkalla oli, että jokin oli men­nyt vikaan ladat­taes­sa open­cy­clemapin kart­taa Garminin pyörä­nav­i­gaat­to­rille. Oliko muis­tiko­rt­ti alus­tet­tu väärin? Vas­taa­vat tiedos­tot Sak­sas­ta toimi­vat viime kesänä moit­teet­ta. Pyöräre­itin nou­dat­ta­mi­nen on jok­seenkin mah­do­ton­ta, ellei se ole nav­i­gaat­toris­sa, kos­ka se on merkit­ty maas­toon huonos­ti, jos olleenkaan.

Tämä varsin mainio baana-yhteys jatkui pitkälle Rooman pohjois­puolelle ja päät­tyi isoon ker­rostalolähiöön. Ei mitään merk­in­tää, mihin se pyöräre­it­ti jatkuisi.

Sit­ten tuli toinen takaisku. Ajat­telin kat­so puhe­limes­tani, mihin nyt pitäisi jatkaa, mut­ta ei verkkoa. Lumi­as­ta, Elisas­ta tai Ital­ias­ta johtu­vista syistä puhe­lin toi­mi vain satunnaisesti.

Luovuin seu­raa­mas­ta pyöräre­it­tiä ja val­itsin tiet ihan itse. Vaik­ka liiken­net­tä oli paljon, pyöräl­lä oli help­po ajaa, sil­lä autot otta­vat fil­lar­in hyvin huomioon.

Tei­den var­sil­la oli noin kilo­metrin välein nuo­ria, maa­han­muut­ta­jan näköisiä naisia istu­mas­sa vähäpukeisi­na muovi­tuoleil­la. Yksi pako­laisongel­man var­jop­uo­lia tämäkin. Ei hyvä.

Puhe­lin­verkko ei vain toimin­ut. Olen pitänyt tapanani vara­ta hotellin noin tun­tia etukä­teen ollak­seni var­ma, että saan huoneen ja kos­ka näin saa huoneen halvem­mal­la. Ei pelit­tänyt täl­lä ker­taa. Elämä ilman net­tiy­hteyt­tä on han­kalaa. Esimerkik­si sanakir­ja ei toimi.

Lumi­an Here-kart­ta­palvelu osoit­ti min­ulle hotellin pien­estä Monte Per­az­zon kylästä.  Olisi ehkä kan­nat­tanut ajaa eteen­päin, kos­ka tästä kylästä sai syötävää joka tapauk­ses­sa vas­ta klo 21 jäl­keen eikä tässä kylässä muutenkaan ollut mitään nähtävää.

Vuorossa oli kol­mas takaisku. Mukanani kulke­va Microsoft­in Sur­face ei suos­tunut toim­i­maan, niin ettei esimerkik­si matkapäiväkir­jan pitämis­es­tä tul­lut mitään. Lait­teen kos­ke­tus­näytöön oli tul­lut halkea­ma jo koti­maas­sa. Ilman kos­ke­tus­näyt­töä voi elää, mut­ta rikkoutunut näyt­tö ei suos­tunut vaiken­e­maan vaan ohjaili hiirtä ihan minne hyvän­sä. Näin meni käytöstäni myös Google Maps ja olin koko Ital­ian käsit­tävän paperikar­tan ja Here-kar­tan varassa.

Puhe­lin toi­mi vain osas­sa hotellin tilo­ja. Sain kuitenkin tark­iste­tuk­si miten se Rooma-Firen­ze ‑pyöräre­it­ti nyt kulkee.

Olin hotellin ovel­la tark­istanut, että hotel­lis­sani on wlan-yhteys. Mis­sään muual­la se ei toimin­utkaan kuin siinä ovel­la. Ilmeis­es­ti ei ollut tarkoitet­tu asi­akkaiden käyt­töön. Oli kuin olisi palan­nut elämässä 25 vuot­ta taak­sepäin aikaan ennen nyky­istä tietotekniikkaa.

Hotellin omis­ta­ja ei puhunut kuin ital­i­aa, joten kom­mu­nikoin­ti jäi heikok­si. Yritin kysyä ruokailus­ta ja ymmärsin vas­tauk­sen niin, että myöhem­min. Yritin sanoa, että voin men­nä kylän pizze­ri­aan, mut­ta hän vas­tusti pizze­ri­aa voimakkaasti ja lupasi min­ulle ruokaa ensin klo 19:30, sit­ten klo 20 ja edelleen myöhem­min. Lop­ul­ta hän vei vähän klo 21:n jäl­keen min­ut autol­la (400 m) rav­in­tolan eteen ja käs­ki kävel­lä takaisin.  Tämä rav­in­to­la, jota hän ehdot­tomasti halusi min­un käyt­tävän, ei ollut auen­nut aikeisem­min. Se, että hän halusi viedä min­ut eikä neu­voa paikkaa var­maankin liit­tyi joi­hinkin liike­suhteisi­in rav­in­tolan kanssa.

Pyöräi­lyn kannal­ta help­po päivä, kos­ka maas­to aika tasaista. 68 kilo­metrin matkalla nousua yhteen­sä 418 metriä, mis­tä sata metriä viimeisen kilo­metrin aikana.