Sähkön tuntikohtaiseen hinnoitteluun

Jot­ta kulu­tus ylipään­sä voisi sää­tyä sähkön hin­nan mukaan, tulee kulut­ta­jan, niin yri­tys­ten kuin koti­talouk­sien, mak­saa sähköstään tun­tiko­htaisen hin­noit­telun perus­teel­la. Tähän siir­tymi­nen säästää rahaa (kansan­talouden tasol­la) ja luonnonvaroja.

Jos on mah­dol­lista vaa­tia lail­la huoneis­toko­htaisia ves­imittare­i­ta säästön nimis­sä, pitää olla mah­dol­lista vaa­tia myös siir­tymistä tun­ti­hin­noit­telu­un. Siitä voi tehdä vaik­ka lain.

Mut­ta vaik­ka ei vaa­dit­taisi, siihen siir­ry­tään joka tapauk­ses­sa, mut­ta siir­tymäkau­den jälkeen.

Nyt jo kan­nat­taa kaikkien niiden, joiden kulu­tus ei pain­o­tu talvipakkasi­in, vali­ta tun­tiko­htainen lasku­tus. Kun riit­tävän moni näin tekee, kiin­teän hin­nan mak­sajien profi­ili pain­ot­tuu kalli­isi­in tun­tei­hin ja kiin­teätä hin­taa joudu­taan nos­ta­maan, yhä use­am­man kan­nat­taa siir­tyä tun­tiko­htaiseen ja niin edelleen. Lop­ulli­nen niit­ti tulee, kun fik­suim­mat äkkäävät tehdä kak­si sopimus­ta, kiin­teähin­taisen kalli­ita tun­te­ja varten ja tun­tiko­htaisen halpo­ja. Vähän älykkyyt­tä mit­tari­in ja sähkö tulee aina halvem­mas­ta mittarista.

= = = =

Kir­jo­tus perus­tuu puheen­vuoroon Enoropäivil­lä 31.3.2016