Minua on häirinnyt keskustelussa talouskasvusta ja tuottavuuden noususta tuijottaminen abstrakteihin lukuihin katsomatta, mitä niiden takana piilee. Siksi tämä kirjoitus siitä, miten talouskasvun näen.
Kun teollistuminen ja talouskasvu käynnistyy köyhässä maatalousvaltaisessa maassa, kasvulle on kaksi pääasiallista lähdettä:
(1) Työvoiman siirtyminen matalatuottoisesta maataloudesta tuottavampiin elinkeinoihin ja (2) teknologisen kuilun kiinni ottaminen eli investoiminen olemassa olevaan teknologiaan.
Välivaiheena on matalatuottoisen ja vähän pääomia ja ammattitaitoa vaativa teollisuus – Suomessa tekstiili ja vaateteollisuus – josta myöhemmin siirrytään korkeamman jalostusasteen tuotantoon.
Kehittyneissä maissa maataloustuotantoon riittää alle viisi prosenttia työvoimasta. Ylimääräisen työvoiman siirtyminen maataloudesta muihin elinkeinoihin ei vähennä maataloustuotannon määrää, mutta lisää tuotantoa muissa elinkeinoissa. Teknologisen kuilun kiinniottaminen merkitsee investoimista tehtaisiin ja infrastruktuuriin. Kasvu merkitsee myös väestön muuttoa kaupunkeihin. Kaupunkien rakentaminen vaatii siirtymävaiheessa huomattavia investointeja.
Kasvu hidastuu huomattavasti, kun nämä kaksi kasvun lähdettä on käytetty loppuun, kun maatalous työvoimareservinä on ehtynyt ja kun tarjolla oleva teknologia on otettu käyttöön. Tämän jälkeen kasvun lähteenä on vain teknologinen kehitys, mikä tekee taloudellisesta kasvusta väistämättä huomattavasti hitaampaa.
Työn tuottavuuteen kansantalouden sisällä vaikuttaa toisaalta siirtyminen vähemmän tuottavilta aloita tuottavammille – tai päinvastoin – ja tuottavuuden kohoaminen kunkin alan sisällä. Työn tuottavuuden nopea kasvu Suomessa vuoteen 2008 saakka johtui ensin pääasiassa maataloudesta vapautuvasta työvoimasta ja sen jälkeen elektroniikkateollisuuden huimasta noususta. Kun työ tuottavuuden kasvu pysähtyi Suomessa vuonna 2008, syynä ei ollut yritysten laiskuus uuden teknologian kehittämisessä ja käyttöön otossa, vaan asemien menettäminen hyvin tuottavassa elektroniikkateollisuudessa.
Tuottavuutta pitäisi aina mitata sekä eri alojen sisällä että niiden välillä. Kun mitataan tuottavuutta alojen sisällä huomataan, ettei tuottavuuden kasvu pysähtynyt vuonna 2008, vaikka se koko kansantalouden tasolla laski, koska hyvin tuottava elektroniikkateollisuus kuihtui. Tuotannonalojen sisällä tuottavuuden kasvu on jatkunut.
Suomi oli vielä toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaisittain köyhä ja kehittymätön maatalousvaltainen maa, jossa merkittävä osa kansasta eli vaatimatonta elämää pientiloilla lähes omavaraistaloudessa. Maa- ja metsätalouden osuus väestöstä oli noin puolet. Kansantulo henkeä kohden oli osapuilleen nyky-Intian tasolla. Siitä oli luontevaa ponnistaa ylös.
Nyt maa- ja metsätaloudessa työskentelevän väestönosan osuus on pudonnut alle kymmenesosaan sodan jälkeisestä ajasta samalla, kun maataloustuotannon määrä on noussut ja puuta korjataan metsistä enemmän. Työn tuottavuus maa- ja metsätaloudessa on siis yli kymmenkertaistunut. Yli miljoona ihmistä on siirtynyt tuottavampiin elinkeinoihin, mikä on ollut talouskasvun tärkein lähde. Väki on muuttanut haja-asutusalueilta kaupunkeihin ja pienempiin taajamiin. Taajamaväestön osuus on jo lähes 85 %.
Kiinalaisista asui maaseudulla 80 %, nyt enää noin puolet. Kiinan talouskasvu on ollut ennen kaikkea siirtymistä maataloudesta kaupunkimaisiin elinkeinoihin.
Kiina käyttää investointeihin rahaa selvästi enemmän kuin kotitalouksien kulutukseen. Pääosa investoinneista on kaupunkien rakentamista. Uusia kaupunkilaisia tulee joka viikko lähes 400 000. Muutto kaupunkeihin ei voi olla luonteeltaan eksponentiaalinen ilmiö vaan lähinnä S‑käyrän muotoinen. Tämä loppuu jossain vaiheessa. Vuonna 2025 lasketaan, että 70 prosenttia kiinalaisista asuu kaupungeista. Noihin aikoihin kaupunkien kasvun on hidastuttava merkittävästi.
Kiinan valtava hiilidioksidipäästöjen kasvu ei johdu pelkästään siitä, että maa tekee teollisuustuotteita länsimaille. Sen pääasiallinen lähde ovat kotimaiset investoinnit, ennen kaikkea käsittämätön määrä betonia.
Myöskään teknologisen kuilun kiinniottaminen ei ole luonteeltaan eksponentiaalinen vaan sekin muistuttaa S‑käyrää.
Kiinan talouskasvun hidastuminen on vääjäämätöntä eikä Suomen tai Japanin talouskasvun hidastumisessa ole mitään ihmeellistä.