Huomioita soteuudistuksesta (4) Valinnanvapaus ja innovaatiot

Teknologi­nen kehi­tys on tuo­mas­sa ter­vey­den­huoltoon jät­tiu­ud­is­tuk­sia. Lääkärin net­ti­vas­taan­ot­to säästää sekä lääkärin että poti­laan aikaa. Tietokoneavusteinen diag­noosi tekee tuloaan. Fik­su organ­isaa­tio ohjaa sairaan­hoita­jan vas­taan­otolle poti­laan, joka ei vält­tämät­tä lääkäriä tarvitse. Oman ter­vey­den­ti­lan mit­taami­nen kotona helpot­tuu. Ja niin edelleen.

On ole­mas­sa inno­vati­ivisia julk­isia palvelu­ja, mut­ta aivan var­masti yksi­ty­is­ten lääkäri­asemien mukaan­tu­lo nopeut­taa inno­vaa­tioi­ta ja niiden lev­iämistä. Tämän takia suh­taudun valin­nan­va­pau­teen myön­teisem­min kuin mon­et ystäväni.

Mut­ta tämähän ei ole markki­na­t­alout­ta ja sik­si kaik­ki se inno­vati­ivi­su­us, joka yleen­sä liitetään yksi­ty­isi­in yri­tyk­si­in, ei toi­mi tässä niin kuin pitäisi.

Ajatelka­amme, että jokin lääkäri­ase­ma keit­tää toim­intansa siten, että se pystyy tar­joa­maan saman palve­lu­ta­son kymme­nen pros­ent­tia halvem­mal­la kuin kil­pail­i­jansa niin, ettei poti­las huo­maa mitään eroa.

Jos kyse olisi nor­maal­ista markki­nas­ta, inno­vati­ivi­nen lääkäri­ase­ma val­taisi markki­noi­ta huonom­mil­ta kil­pail­i­joil­taan. Se saa kuitenkin saman kiin­teän hin­nan kuin kil­pail­i­jansa. Lääkäri­ase­ma muut­tuu itse kanant­tavam­mak­si, mut­ta se ei voi tehdä muu­ta kuin pan­na ero­tuk­sen tasku­un­sa, mikä ei var­maakaan ole sille kovin vastenmielistä.

Ei ole mekanis­mia, jol­la tämä tehos­tusin­no­vaa­tio muut­tuisi mak­sa­jan, siis maakun­nan kannal­ta halvem­mik­si tar­if­feik­si. Maakun­nan pitäisi pystyä vakoile­maan palve­lu­tar­joa­jia ja niiden kus­tan­nus­raken­net­ta viedäk­seen nousseen tuot­tavu­u­den hintoihin.

Ei ole myöskään mitään mekanis­mia, jol­la tämä parem­pi lääkäri­ase­ma pysty­isi voit­ta­maan itselleen poti­lai­ta. Onhan poti­laan mak­su on kiin­teä. Lääkäri­ase­ma voi tietysti siirtää osan voitostaan parem­mik­si palveluik­si ja siten kil­paile­maan poti­laista, mut­ta aika teho­ton­ta tämäkin on, eikä se ainakaan toteu­ta sitä tavoitet­ta, että kil­pailun pitäisi tehos­tu­misen kaut­ta johtaa kulu­jen alentumiseen.

Täysin huikkaan menisi inno­vaa­tio, jos­sa hoidon hin­ta putoaisi puoleen, mut­ta sen laatu lask­isi vain pros­entin. Täl­laisia inno­vaa­tioi­ta me taidamme tarvi­ta, mut­ta mik­si poti­las ottaisi vas­taan laadun pien­in­täkään heikken­e­mistä, jos mak­su parem­mas­ta vaikkakin vain mar­gin­aalis­es­ti parem­mas­ta laadus­ta on sama.

Jos poti­las­mak­su ei olisikaan sama, vaan kaik­ki saisi­vat mukaansa yhtä arvokkaan palvelusetelin, lääkäri­ase­mat voisi­vat kil­pail­la myös hin­nal­la. Jos­sakin omaa rahaa jou­tu­isi pulit­ta­maan paljonkin ja jos­sain hoitoon pää­sisi pelkäl­lä palvelusetelil­lä. Tämä tehostaisi toim­intaa, mut­ta tiet­ty eri­ar­voisu­us siihen sisäl­tyy. Tähän asti eri­ar­voisu­us on mieliku­vis­sa ilmen­nyt niin päin, että rikkaat voisi­vat mak­saa omas­ta pus­sis­taan vähän enem­män ja saa­da parem­paa hoitoa.

Nyt kil­pailu tapah­tuu vain laadul­la. Sekin voi olla hyvä asia, mut­ta paljon jää säästömah­dol­lisuuk­sia tekemättä.