Huomioita soteuudistuksesta (3) Mistä lääkäriasemalla maksetaan?

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paus on tarkoi­tus toteut­taa niin, että poti­las val­it­see yleis­lääkärin palvelu­ja ja joitain tähän rin­nastet­tavaa varten joko nykyiseen tapaan ter­veyskeskuk­sen tai sit­ten yksi­tyisen palvelun­tar­joa­jan, jota kut­sun tässä lääkäri­ase­mak­si. Val­in­ta tehtäneen vuodek­si ker­ral­laan. Päivit­täin sitä ei voi vaihtaa.

Asi­akkaalle mak­sut ovat samat siitä riip­pumat­ta, mis­tä hän palvelun­sa val­it­see. Tässä ei ole ongel­maa – tai on tässäkin, mut­ta siitä myöhem­min. Ongel­ma on siinä, mis­tä tuolle lääkäri­ase­malle maksetaan.

Kulut räjähtävät, jos lääkäri­ase­ma saa rahansa käyn­tik­er­to­jen ja tehty­jen hoito­toimen­pitei­den ja tutkimusten perus­teel­la. Siitä val­lit­see yksimielisyys, että näin ei voi tehdä. Kon­sen­sus lie­nee siitä, että lääkäri­ase­ma saa mak­sun pääosin pain­ote­tun kap­i­taa­tion perus­teel­la ja vain osan mak­sus­ta käyn­tik­er­to­jen ja tehty­jen toimen­pitei­den perus­teel­la. Tässä slangis­sa kap­i­taa­tio tarkoit­taa kir­jau­tunei­den poti­laiden lukumäärää. Kos­ka sote-palvelu­jen kuluista kymme­nen pros­ent­tia asi­akkaista aiheut­taa 81 % (tutkit­tu Oulus­sa) ei mak­su voi olla nuores­ta ja peruster­veestä sama kuin van­has­ta ja mon­i­sairaas­ta. Sik­si pain­otet­tu kap­i­taa­tio. Van­has­ta ja mon­i­sairaas­ta mak­se­taan suurem­paa vuosimaksua.

Teo­ri­as­sa help­poa, mut­ta käytän­nössä erit­täin vaikea­ta. Miten ne pain­ot määritetään? Ruot­sis­sa tätä on har­joitet­tu jo jonkin aikaa, joten sieltä voi käy­dä vakoilemassa.

Suomes­sa on vähän sitä henkeä, että lääkäri­ase­malle mak­set­ta­van kor­vauk­sen pitäisi perus­tua samoi­hin kri­teerei­hin koko maas­sa. Ruot­sis­sa nimeno­mais­es­ti on halut­tu, että käytän­tö voi vai­hdelle, jkot­ta saadaan koke­mus­ta siitä, miel­lä pain­ol­la mak­su perus­tuu kap­i­taa­tioon ja mil­lä toimen­piteisi­in. Tukhol­ma jou­tui kor­jaa­maan kap­i­taa­tion osu­ut­ta isom­mak­si, kos­ka toimen­piteitä alkoi tul­la liikaa.

Kap­i­taa­tion pain­o­jen määrit­tämisessä piilee kuitenkin ensim­mäi­nen kokon­aiskus­tan­nuk­sia kas­vat­ta­va ansa. Osa asi­akkaista ei aiheuta ter­veysase­malle oikeas­t­aan mitään kulu­ja – ei käy siel­lä ker­taakaan. Kuitenkin näistäkin poti­laista on mak­set­ta­va sen pain­ote­tun kap­i­taa­tion perus­teel­la. Onnekas on se lääkäri­ase­ma, jolle osuu lähin­nä vain näitä halpo­ja poti­lai­ta. Sel­l­aista pain­o­tus­ta ei voi­da tehdä, että joidenkin asi­akkaiden osalta kor­vaus on lähel­lä nollaa.

Toisin päin virhe kyl­lä kor­jau­tuu. Jos jollekin lääkäri­ase­malle osuu kohtu­ut­toman raskaista poti­laista, tämä lääkäri­ase­ma joutuu joko lopet­ta­maan toim­intansa tai manku­maan lisää rahoitusta.

Jos yksiköt ovat iso­ja, suurten­luku­jen laki tasoit­taa halpo­jen ja kalli­iden poti­laiden ongel­man. Tarkoi­tus kuitenkin on, että myös pienet voivat kisaan osallistua.

Olen ymmärtänyt, että Ruot­sis­sa valin­nan­va­paus tosi­asi­as­sa kos­kee vain sitä 90 pros­ent­tia help­po­ja poti­lai­ta. Mon­i­sairaat ohjataan julk­isi­in palvelui­hin. Tämä voi olla perustel­tua, mut­ta sil­loin ei pidä ryn­nätä ver­taa­maan julk­isten ja yksi­ty­is­ten palvelu­jen kulu­ja asi­akas­ta kohden.