Liberan analyysi (7) Kriittisiä huomioita

Vaik­ka pidän Pur­si­aisen ja Saari­maan ana­lyysia hyödyl­lisenä lukea, kaikkea siitä ei pidä uskoa; paljon on sub­stanssin huonoa tun­temista ja paljon on ylilyöntejä.

Inkre­men­tal­is­mi. Kir­joituk­ses­sa kyl­lä san­o­taan aluk­si, että kaavoitus­ta tarvi­taan ulkois­t­en hyö­ty­jen ja hait­to­jen vuok­si, mut­ta sit­ten se vähän uno­htuu. Jos jokaises­ta ton­tista erik­seen päätetään käyt­tö­tarkoituk­ses­ta, joka mak­si­moi sen ton­tin arvon, päädytään lop­ul­ta täysin epäon­nis­tuneeseen kaupunki­in. Sik­si tarvi­taan jopa vähän intu­itioon perus­tu­vaa näke­mys­tä siitä, paljonko kaupungis­sa on esimerkik­si puis­to­ja. Sen voi yrit­tää laskea rahas­sa, mut­ta toiv­o­ton­ta se on. Laskel­mat ovat niin mon­imutkaisia, ettei niis­sä päästä minkään­laiseen tarkkuuteen.

Minä kyl­lä usein lasken itsel­leni suu­ru­us­lu­okkia oman ajat­telu­ni poh­jak­si. On ity­ses­tään selviä tapauk­sia. Kymme­nen miljoo­nan piilo­tu­ki 1200 golfin­pelaa­jalle ei ole perustel­tu eikä 20 miljoo­nan euron tuki pienkoneken­tälle. (Noin 400 €/nousu).

Seg­re­gaa­tion hait­to­jen vähättely

Kaikesta ei ole kun­nol­lisia tutkimuk­sia, mut­ta jos jotain vaiku­tus­ta ei ole kun­nol­la tutkit­tu, siitä ei voi päätel­lä, ettei vaiku­tus­ta ole. On ole­mas­sa yksilö­ta­son tutkimuk­sia siitä, paljonko yksilön ase­ma para­nee, jos hänet siir­retään slum­mista keskilu­okan asuinalueelle. Ei juuri parane. Nämä tutkimuk­set eivät ker­ro, mikä on luokkavas­tako­htaisu­u­den hin­ta. Ne myös vähät­televät vaiku­tus­ta sosi­aaliseen liikku­vu­u­teen, kos­ka Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa luokkara­jat ovat muuten mah­dot­to­mia ylit­tää. Siel­lä keskilu­okan asuinalueel­lakin käy­hän per­heen lapset joutu­vat huonoon val­tion kouluun.

Asun­toa ei voi ver­ra­ta paitaan. On ymmär­ret­tävä, että asun­to on monel­la tavoin eri­lainen hyödyke kuin taval­liset kulu­tushyödyk­keet. Ei syden­leikkaus­takaan kan­na­ta ver­ra­ta paitaan. Täl­laiset kär­jistyk­set vievät uskot­tavu­ut­ta siitäkin osas­ta ana­lyysia, joka on ihan kun­nos­sa. Asun­not ovat pitkä­vaikut­teinen investoin­ti. Sik­si niitä on ajatelta­va sitäkin taus­taa vas­ten, paljonko niitä tarvi­taan 20 vuo­den kulut­tua. Jos olisi muut­to­tap­pioalueil­la ajatel­tu, ei olisi niin paljon arvot­tomak­si käyneitä asuntoja.

Pitääkö kaupun­gin omis­taa maa­ta? Kir­joit­ta­jien mukaan kaupun­ki saisi saman hyö­dyn kiin­teistöveros­ta kuin maa­ta omis­ta­mal­la. Nyt puhutaan jostain teo­reet­tis­es­ta kiin­teistöveros­ta, joka olisi niin korkea, että se kon­fiskoisi maan arvon­nousun melkein kokon­aan yhteiskun­nalle. Sel­l­ainen on esimerkik­si New Yorkissa (se ei siis ole kom­mu­nis­mia) mut­ta sel­l­aista ei ole meil­lä. Kiin­teistyöveron pitäisi kohdis­tua maan hin­taan sen todel­lisen arvon mukaan. Niin pitäisi ja vähän tähän suun­taan viit­taa myös laki, mut­ta ei se nyt kuitenkaan toi­mi niin, ei läh­eskään. Ei siis pelitä.

Jotkin Helsingis­sä ole­vat todel­la hal­vat vuokrat (esimerkik­si Hert­toniemessä) johtu­vat siitä, että indek­siehdot kek­sit­ti­in kieltää samal­la kun inflaa­tio oli pitkään kaksinumeroinen.

Ryh­märaken­nut­ta­mi­nen. Kaupun­gin kan­nat­taa omaa etu­aan ajatellen tukea ryh­märaken­nut­tamista, kos­ka yhteisöl­lis­es­tä ker­rostalosta tulee paljon vähem­män meno­ja sosi­aalipuolelle. Lap­sista pide­tään huol­ta, vaik­ka omais­sa van­hem­mis­sa olisi toivom­isen varaa ja van­huk­set pär­jäävät ilman ammat­ti­aut­ta­jia paljon pidempään.

Puut­teel­liset tiedot. Raportista olisi tul­lut paljon parem­pi, jos sitä olisi näytet­ty jollekin joka tun­tee kaupunkisu­un­nit­telua (Minä menetin työhuoneeni VATT:ssa muu­ta­ma kuukausi sit­ten. 🙁 ) Lista olisi pitkä, mut­ta otan vain yhden. Baanan hin­ta. Ei pyöräil­i­jöille ja jalankulk­i­joille varat­tu baana estä rak­en­tamista. Sel­l­aisia suun­nitelmia on ole­mas­sa, jos­sa pyöräy­hteys säi­lyy, mut­ta rak­en­tamista tulee paljon. Kan­nat­taa googlata Urbaana nyt esimerkiksi.

Helsin­ki on liian pieni. Asun­not Helsingis­sä ovat selvästi kalli­impia kuin niiden paikallisen tulota­son mukaan pitäisi olla. Edward Glaeser on selit­tänyt tämänkin. Jos jokin alue on houkut­tel­e­va, mut­ta halu sinne on niin suuri, että ihmiset suos­tu­vat vähän huonom­paan ostovoimaan (tulot-asum­is­menot) kuin paikas­sa, jos­sa ei niin hir­vesti viihdytä. Asun­to­jen hin­taa ei saa merkit­tävästi alas rak­en­ta­mal­la Helsinki­in lisää. Pitää myös rak­en­taa huonoa ja tehdä kaupungista epäviihtyisä.
Perus­tan tämän väit­teen siihen, että asun­to­jen korkea hin­ta kos­kee seudul­la vain Helsin­gin kan­takaupunkia. Naa­purikun­nista ja jois­takin Helsin­gin lähiöistä saa kyl­lä asun­to­ja hal­val­la. Ei se siis työn perässä pakol­la muut­tamisel­lakaan selity.

Siis­pä. Kaupunkisu­un­nit­telun vikaa koko asumisen kalleus. Olemme tehneet liian hyvän kaupungin.

Rapor­tis­sa on paljon ehdo­tuk­sia, jot­ka toteutues­saan kor­jaisi­vat tätä vikaa tehokkaasti. 🙂

= = =

Sar­ja päät­tyy tähän