Liberan analyysi (3) Sosiaalinen asuntotuotanto alas?

Ana­ly­y­sis­sa arvostel­laan voimakkaasti sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa tapana tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista ja eri­tyis­es­ti sitä, että ARA-asun­to­ja raken­netaan myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in. Eril­lisiä kaupun­gin vuokra-asun­to­ja pitäisi olla vain niitä varten, jot­ka luot­toti­eto­jen menet­tämisen takia eivät pysty sijoit­tumaan vapaille markki­noille. Muu­toin pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista tulisi tukea tulon­si­ir­roin eikä seiniä tukemalla.

Minä olen taipu­vainen ajat­tele­maan samal­la taval­la tästä eril­lis­ten talo­jen rak­en­tamis­es­ta köy­hille. Sitä on vaikea perustel­la. Olisi parem­pi, että ihmiset asu­isi­vat rikkaat ja köy­hät sekaisin ker­rostalois­sa, kuten vielä 1930-luvul­la. Pien­i­t­u­loisia tuet­taisi­in asum­istuel­la. Tämä olisi parem­pi, koska

1. Se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la. Ara-asun­toon toiset pää­sevät ja toiset eivät, joten se ei ole tasapuolista.
2. Tuen kohdis­tu­mi­nen seini­in asukkaiden sijas­ta tuot­taa ongel­man, kun tulot nou­se­vat. VM on vaat­in­ut työssä käyvien häätämistä ARA-asun­noista. Tässä moti­iv­ina ei tosin tai­da olla köy­hien puo­lus­t­a­mi­nen vaan asum­is­tuki­meno­jen alentaminen.
3. Seg­re­gaa­tio­ta pitäisi vält­tää. Mikä on pahempaa seg­re­gaa­tio­ta kuin köy­hien keskit­tämi­nen omi­in kerrostaloihinsa?

LISÄYS 21.2: Keskustelua asun­topoli­ti­ikan keinoista sot­kee se, että se sekoit­tuu hel­posti sen päämäääri­in. Usein ne, jot­ka halu­a­vat vähem­män sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, halu­a­vat myös, että pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista tue­taan vähem­män, jot­ta nämä muut­taisi­vaty pois. Minä halu­an keskustel­la yhtä suures­ta tues­ta ja pohtia keinoja.

Ara-asun­to­jen kor­vaamista asum­istuel­la on vas­tustet­tu sil­lä, että asum­is­tu­ki nos­taa vuokria. Aja­tus­ta ei ole lop­pu­un. Se, että asun­tokan­nas­ta varataan osa pien­i­t­u­loisille ja siir­retään nämä asun­not markki­noiden ulkop­uolelle, nos­taa vuokria ja asun­to­jen hin­to­ja aivan yhtä paljon. Ain­oa tapa vält­tää asumisen hin­taan kohdis­tu­va vaiku­tus on, etteivät pien­i­t­u­loiset asu mis­sään. Joka tätä halu­aa, hänen pitäisi ker­toa vähän tarkem­min tästä vaihtoehdosta.

On san­ot­tu niinkin, ettei pien­i­t­u­lois­t­en, esimerkik­si työt­tömien, ole syytä ylipään­sä asua Helsingis­sä, vaan hei­dän asun­ton­sa tulee vapaut­taa tuot­tavaa työtä tekeville. Tässä siir­ry­täänkin sit­ten aivan kokon­aan eri maail­maan. Väärinkäsi­tys­ten vält­tämisek­si korostan, ettei Lib­er­an ana­ly­y­sis­sa ei täl­laista esitetä.

Sit­ten se toinen väite. Pur­si­aisen ja Saari­maan mukaan ei ole perustel­tua sijoit­taa ARA-asun­to­ja kalli­isi­in kaupun­gin osi­in, kuten Kalasa­ta­maan. Ekon­o­misti minus­sa on samaa mieltä ja sosi­aalipoli­itikko aivan eri mieltä.

Ensin se ekon­o­mistin peruste. Jos Ara-asun­toa Kalasa­ta­mas­sa tue­taan 400 eurol­la kuus­sa enem­män kuin muual­la, tähän sisäl­tyy sekä tehokku­u­songel­ma että oikeu­den­mukaisu­u­songel­ma. Oikeu­den­mukaisu­u­songel­ma liit­tyy siihen, miten val­i­taan ne onnel­liset, jot­ka tämän ylimääräisen tuen piiri­in pää­sevät. Eikö tuokin raha pitäisi jakaa kaikkien Ara-asukkaiden kesken?

Entä jos tehtäisi­in niin, että kysytään kalasa­ta­maan pääs­seiltä onnel­lisil­ta, suos­tu­isi­vatko he muut­ta­maan halvem­malle alueelle, jos saisi­vat tuon 400 euroa kuus­sa puh­taana käteen. Jos he suos­tu­isi­vat, tarkoit­taa tämä, että he hyö­ty­i­sivät tuos­ta rahas­ta enem­män kuin hyö­tyvät asun­toon sido­tus­ta tues­ta. Aika moni taitaisi suos­tua. Jos tarkastelu rajoite­taan näi­hin yksilöi­hin, kalli­iseen asumiseen sidot­tu tuki on haaskausta.

Toinen tehokku­u­songel­ma liit­tyy luk­i­tus­vaiku­tuk­seen. Kun on jol­lakin tavoin onnis­tunut saa­maan ARA-asun­non hyvästä kaupungi­nosas­ta, ei muu­ta pois, vaik­ka työ­paik­ka siir­ty­isi kaupun­gin toiselle puolelle. Tämä luk­i­tus­vaiku­tus on myös haaskaus­ta. (Ei muuten muu­ta pois myöskään, vaik­ka tulot nousi­si­vat paljon.)

Yksilöitä tarkastellen ARA-asun­to­jen sijoit­tamises­sa Kalasa­ta­maan ja Jätkäsaaren ei ole järkeä.

Sosi­aalipoli­itikko minus­sa on täysin eri mieltä. Jos me emme har­joit­taisi melkois­es­ti rahaa uhratenkin sosi­aal­ista sekoit­tamista, pää­ty­isimme pian siihen, että rikkaat asu­vat omis­sa kaupungi­nosis­saan ja köy­hät omis­saan. Se tek­isi koko suo­ma­lais­es­ta yhteiskun­nas­ta kovin eri­laisen. Myös sosi­aa­li­nen liikku­vu­us hidas­tu­isi. Köy­hien lap­sista tulisi köy­hiä ja tie korkeam­paan opetuk­seen vaikeu­tu­isi, joskaan ei katkeaisi kokon­aan. Tämän hin­ta olisi suuri.

Ilk­ka Taipaleen sano­ja siteer­at­en. Köy­hät ja rikkaat eivät kat­soisi toisi­aan silmi­in vaan silmästä silmään.

Seg­re­gaa­tion vält­tämi­nen on myös oikeas­t­aan ain­oa peruste, mik­si pien­i­t­u­loisia kan­nat­taa tukea seinien kaut­ta eikä asum­istuel­la. Sel­l­aista asum­is­tuk­i­jär­jestelmää on vaikea luo­da, jos­sa pien­i­t­u­loiset eivät tun­tisi tarvet­ta hakeu­tua halpoi­hin kaupunginosiin.

Tuuk­ka Saari­maal­la on tähän myk­istävä vas­ta-argu­ment­ti. Sekä vapail­la vuokra­markki­noil­la että Ara-asun­nois­sa pien­i­t­u­loisem­mil­la on taipumus asua hal­van vuokrata­son kaupungi­nosis­sa ja varakkaim­mil­la arvoste­tu­im­mil­la alueil­la. Mikä häkel­lyt­täv­in­tä: tämä kan­nan sisäi­nen seg­re­gaa­tio on Ara-kan­nan sisäl­lä voimakkaam­paa kuin vapail­la vuokramarkkinoilla.

Rahan käyt­tämi­nen seg­re­gaa­tion tor­ju­miseen on järkevää, mut­ta ovatko Ara-asun­not Jätkäsaa­res­sa kus­tan­nuste­hokkain tapa tehdä tätä? Koulu­jen taso­erot ovat seg­re­gaa­tion pahin ilmen­e­mis­muo­to. Jätkäsaaren tule­vat 1 500 ARA-asun­toa mak­sa­vat Helsingille vuodessa noin seit­semän miljoon­aa euroa menetet­ty­inä tuloina. Täl­lä rahal­la palkkaisi yli sata opet­ta­jaa. Niiden turvin voitaisi­in posi­ti­ivisen seg­re­gaa­tion hengessä siir­tyä leimau­tuneis­sa kouluis­sa aivan olen­nais­es­ti pienem­pi­in ope­tus­ryh­mi­in ja katkaista koulu­jen eriy­tymisen, joka on jo päässyt vaar­al­lisen pitkälle.

[Kor­jaus 21.2. Tuos­ta seit­semän miljoo­nan euron tues­ta kaupun­gin mak­set­tavak­si jää noin viisi miljooon­aa. Run­saat kak­si miljoon­aa jää muiden ARA-asukkaiden mak­set­tavak­si vuokrien tasauksena.]

Minä en tiedä, kumpi olisi parem­pi, mut­ta Pur­si­ainen ja Saari­maa ovat oike­as­sa siinä, että on hölmöä, että asumiseen liit­tyvä tuki ei näy bud­jetis­sa, kos­ka se on menetet­tyä tuloa. Sik­si päät­täjät eivät koskaan tule aset­ta­neek­si vas­takkain ARA-asun­to­jen sijoit­tamista Jätkäsaa­reen ja rahan käyt­tämistä posi­ti­iviseen diskriminaatioon.