Kaikissa yhteiskunnissa jotkin asiat ovat tabuja – asioita joita ei tule sanoa eikä oikein ajatellakaan. Nämä käyttäytymisen pidikkeet tekevät kaikkien elämästä helpompaa.
Sivistynyt mieli on osittain tabujen kahlitsemaa ulkokuorta. Erilaisilla alaryhmillä on omat tabunsa – vihreillä erilaiset kuin vaikkapa demareilla tai kokoomuslaisilla. Niiden kunnioitus pitää joukon koossa – hyvässä ja pahassa mielessä.
Tabut ovat eräänlaista joukkojen viisautta. Pohdituimmat ajatukset ja tavat leviävät kaikkien ulottuville ilman, että jokaisen tulee kehittää niitä itse.
Kyse on myös luottamuksesta. Uskotaan, mitä viisaammat ovat asiasta ajatelleet — siis vähän samaa kuin luottamus tieteeseen. Harvat pystyvät ymmärtämään suhteellisuusteorian perusteita, mutta pitävät viisaana luottaa niihin, jotka ovat sen ymmärtäneet.
Edustuksellisessa demokratiassa kansan ajatukset ovat suodattuneet sivistyneemmiksi ja viisaammiksi kuin kansa on yksilöinä.. Maailma olisi kovin toisenlainen, jos vaikkapa kuolemantuomioista ja vähemmistöjen oikeuksista päätettäisiin kansanäänestyksissä.
Tabujen on joskus syytä rikkoa, mutta olisi parempi, että se tehtäisiin häpeillen ja huonolla omalla tunnolla. Minulle sielultani tutkijana tabujen kunnioittaminen on aina ollut vähän vierasta –ei pitäisi olla asioita, joita tutkija ei saisi tutkia.
Kirjassa Kirjeitä Linkolan ohjelmasta kirjoitin 30 vuotta sitten, että meissä kaikissa asuu pieni fasisti, mutta tabujen kunnioittaminen pitää sen kurissa. Sanoin silloin, että tabujen rikkomisen tien päässä ovat kaasukammiot.
= == =
Vuoden 2011 Jytky mursi suuren joukon tabuja. Käyttäytyminen ja puhetavat, joita ennen pidettiin sivistymättöminä ja hävettävinä, tulivat yhtäkkiä suuren joukon silmissä aivan hyväksyttäviksi.
Kyse ei ollut vain siitä, että perussuomalaisia äänestäneet olisivat tulleet voimantuntoihin. Eräs vasemmistoliittolainen valitti minulle, että heidän paikallisosastoissaan käytetään huono-osaisista ja maahanmuuttajista kieltä, jota ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan.
Sivistymättömyydestä on tullut hyväksyttyä tai jopa tavoiteltua. Ilmapiiri on muuttunut Suomessa todella kielteiseksi. Samalla kansalaiset ajautuvat arvoiltaan yhä etäämmäksi toisistaan.
Padon murtuessa tulva vie mennessään paljon sellaista, jota padon särkijät eivät tarkoittaneet. Herravihaa on ollut aina, mutta ennen ei ollut tapana lähettää kansanedustajille tai toimittajille viestejä, jossa toivotaan, että nämä tai heidän tyttärensä raiskattaisiin. Sellaista ei vain kehdattu tehdä.
Sosiaalisen median tuottama tiedonvälityksen heimoutuminen edistää maailmankuvien loittonemista. Kukin seuraa oman heimonsa viestintää ja sen arvomaailmaa.
Ei nyt vielä kaasukammioita, mutta polttopulloja majoitustiloihin nyt kumminkin.
Myös luottamus tieteeseen on heikentynyt. Ilmastonmuutoksesta tai rokotuksista moni tuntuu tietävän tiedemaailmaa parempia asiantuntijoita.
= = =
Jos tämä olisi Timo Soinin vika, ilmiö rajoittuisi Suomeen. Jopa poliittisen korrektiuden suurvallassa Ruotsissa on hyväksyttävää tölväistä ilmoille melkein mitä hyvänsä. Unkarin esimerkkiä seuraten puolalaiset äänestivät valtaan peruspuolalaisen puolueen.
Pakolaiskriisin pahin vaikutus ei ole sen hinta euroissa vaan miten se raakalaistaa syntyperäisiä eurooppalaisia.
Surullisimmat uutiset kuuluvat kuitenkin Yhdysvalloista, jonne Syyrian pakolaisia ei ole tulvinut kumiveneillä. Republikaanien presidenttiehdokkuutta tavoittelevista yksikään ei ole saanut selkeästi sanotuksi, että hän uskoo evoluutioteoriaan tai ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Luottamus tieteelliseen tietoon on Yhdysvalloissa pohjalukemissa.
Donald Trumpin rinnalla kotoiset perussuomalaisemme tuntuvat herrasmiehiltä. Hänellä on kymmeniä miljoonia innokkaita kannattajat.
Yhdysvalloissa tiedon välityksen heimoutuminen vetää kansalaisia kauemmas toisistaan. Katsovathan demokraatit ja republikaanit aivan eri televisiokanavia. Yleisradion alas ajajien kannattaisi ajatella tätäkin.
= = =
Kun ilmiö on maailmanlaajuinen, siihen kannattaa etsiä yleisempiä syitä. Olennaista ei ole, mikä lopulta mursi padon vaan mikä tuotti niin suuren paineen patoa vastaan.
Yhteistä Eurooppaa ja Yhdysvaltoja ravistelevassa populismin nousussa on kannattajien painottuminen kutistuvaan ja asemaansa menettävään keskiluokkaan, sen vähemmän koulutettuun osaan. Poikkeuksia tietysti on.
Republikaanien trumpilaiset vihaavat litkuisieluisten liberaalien ohella melkein vielä enemmän oman puolueensa elitistisenä pitämäänsä johtoa. Heitä katkeroittaa amerikkalaisen unelman sortuminen keskiluokan köyhtyessä. Epäloogiselta tosin tuntuu suuria tuloeroja kannattavien republikaanien äänestäminen.
Kirjassaan Meritokratian nousu Michael Young kuvaa meritokraattisen yhteiskunnan varjopuolta; kuinka se synnyttää älykkäiden, terveiden ja kauniiden muodostaman rikkaan yläluokan ja katkeroituneen ja yhä huonommalla itsetunnolla varustetun ja kaikesta ulkopuoliseksi jäävän alaluokan.
Tällaisia piirteitä ajassamme ei voi olla havaitsematta.
Youngin kirjassa meritokratia kaatuu populistisen vallankumoukseen vuonna 2033. Siihen on enää 17 vuotta.
===
Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä